5.12.2014

Ratkaisu on korvapuustijoulutorttu

Joulutortut ovat sairaan hyviä, mutta niiden käyttöliittymä on heikko.


Tiedättehän, hilloklöntti keskellä on miljoona-asteinen ja sakarat kuivat (ja yleensä vähän palaneet). Syömisen jälkeen on pakko vaihtaa vaatteet sukkia myöten. Ja jos olemme ihan rehellisiä niin onhan se tekeminenkin vähän sellaista turhanaikaista näpertelyä. 

Mutta voin iloksenne kertoa, että tällä päivämäärällä asiaan on saatu kaivattu ratkaisu!

Saanko esitellä innovaationi: korvapuustijoulutorttu.

1. Otat valmiin voitaikinalevyn paketista.
2. Levität veitsellä luumuhillon tasaisesti levyn päälle.
3. Rullaat rullaksi.
4. Halkaiset rullan keskeltä puoliksi.
5. Uuniin vähän pitemmäksi aikaa kuin tavistorttu.

Ja niin on mehukas ja kompakti torttu eikä yhtään kuiva ja hilseilevä - ja sen voi syödä heti! Ei pala ylähuuleen rakkoa.

Kyllä ei tarvita jouluun muuta. Paitsi glögiä.

Ps. Nyt tiedän, miltä avokadopastan kehittäjistä tuntui. Tässä ihan liikuttuu.

4.12.2014

Pakkauksen käryä

Maria Nordinin juttu äitiyspakkauksen pahvilaatikon myrkyllisyydestä on herättänyt paljon keskustelua. Postauksen otsikossa annettiin suora ohje välttää vauvan nukuttamista kyseisessä laatikossa.


Myrkyttömyys on kaikissa tuotteissa - niin aikuisten kuin lasten - ihan pätevä toive, ja se näyttäisi olevan Kelallakin vaatimuksena. Kela onkin ollut ymmällään, sillä Nordinin haistama formaldehydi ei kuulu aaltopahvin valmistusprosessiin ja väriaineetkin ovat valmistajan mukaan vesiliukoisia. Valmistajalta on nyt pyydetty tarkempia selvityksiä.

Alan ehkä tulla vähän vanhaksi. Minun on vaikea uskoa kohua monestakin näkökulmasta.

Ensinnäkin äitiyspakkaus on valtavan suosittu tuote. Jos pakkaus sisältäisi vaarallisia määriä formaldehydiä ja aiheuttaisi vauvoille hengitystieoireita, meillä olisi varmaankin oireilevia vauvoja pilvin pimein. 

Ja samalla logiikalla: miksi hajusta ei ole valittanut kukaan muu? Ainakin HS:n haastattelun mukaan Nordinilla on erityisen herkkä hajuaisti. Tämä siis saattaa olla vain hänen kokemuksensa.

Viihtyvyystekijänä hajuttomuus olisi tietenkin suotava standardi, jonka soisin koskevan ihan kaikkia tuotteita, vaatteista ja astianpesukoneen nappuloihin. (Siinä vaiheessa kun suussa maistuu fairy syödessä, ollaan hajustamisessa menty liian pitkälle.) 

Tai sitten olen vain liian lepsu. En ole itse pakkausta haistanut, mutta sen verran olen kaalia keittänyt, että en pidä pelkkää pahaa hajua suoraan merkkinä siitä, että sisäilma on pilalla. Silmätulehduskin on koko päiväkotiryhmällä.

Asunnon kemikaalikuormasta olenkin enemmän huolissani vaikkapa sohvien palonestoaineista ja lelujen ftalaateista kuin äitiyspakkauksesta.

Väkisinkin tulee tästä kohkaamisesta mieleen, käymmekö me pikkulasten vanhemmat hiukan ylikierroksilla? Paniikkinappulaa tulee painettua vaikka olisi ihan tasapainoiseksi luokiteltavissa oleva ihminen.

Media ei auta yhtään. Hengenvaarassa oleva vauva on myyvä juttu, oli väitteessä perää tai ei.

Järki pitäisi silti yrittää pitää mahdollisimman lähellä kättä. Meillä on kaikki aika hyvin. Henki kulkee, laatikossa ei ole pakko nukkua ja asiat selviävät. Kunhan niitä vain selvitetään.

3.12.2014

Pilkkuja ja savea lastenhuoneeseen

Snadin huone oli remppaprojektin kinkkisin. En kertakaikkiaan keksinyt sinne mitään. Haasteena oli, että pienessä huoneessa pitäisi säilyttää ilmavuus.


Arvoin tapetin ja maalin sävyn kanssa kuukauden päivät kunnes remppa jo läheni loppuaan ja deadline hengitti niskaan. 

Ja sitten kävi niin kuin joskus käy: lukija otti yhteyttä.  

Suvi Villecosta ehdotti, josko olisin kiinnostunut savesta muutenkin kuin kasvonaamiona. Piti ihan tarkistaa, että hän todella puhui siitä soossista, mitä Suomenkin maaperästä ja kersojen kurahaalareista löytyy kilokaupalla - tosin täällä ei ilmeisesti kukaan ole keksinyt valmistaa kyseisestä aineesta mitään järkevää.

Hänen firmansa maahantuo savimateriaaleja ja toteuttaa niistä seinäpintoja. Savipinnan saa aikaiseksi aika helposti, joko laastilla rappaamalla tai savimaalilla maalaamalla. Kiinnostuin erityisesti, koska kyseessä on täysin puhdas ja myrkytön materiaali, joka myös tasapainottaa sisäilman kosteutta ja parantaa akustiikkaa.


Hiottua ja rapattua seinää. Värisävy on tumma koska laasti on märkää.
Kuivuneen laastin sävy.
Kun katselin saven kauniita sävyjä, koko projekti selkisi. Vaaleankeltainen savirappausseinä ja pilkullinen tapetti olisivat nappyhdistelmä. Iloinen kuten asukkinsa, mutta ei liian räikeä, jotta huoneessa voi hengittää.

Eikä kaduta! Savipinnasta tuli kaunis, pehmeän nupukkinen. Koska kyseessä oli lastenhuone, pinta vielä "lasitettiin" vähän kestävämmäksi viinietikkakäsittelyllä! Ja jos savipintaan tulee kolo, se on helppo paikata teelusikallisella veteen sekoitettua jauhetta.






Läpinäkyvä, valkoinen metallinen vaatekaappi imee sisänsä melkoisen määrän kamaa. Kerrossänky huoneeseen vielä tarvitaan, mutta tällä siskon vanhalla mennään nyt muutama vuosi.

Sain muuten Suvilta pienen purkin harmaansävyistä savimaalia. Koska en itse ehdi sitä mihinkään käyttää, voisin arpoa sen jollekulle teistä! Kuka haluaisi kokeilla johonkin pieneen kohteeseen? Laitan purkin tulemaan parhaalle selitykselle!

1.12.2014

5:2 dieetti: toinen viikko

Toinen viikko pätkäpaastoa takana! Päällimmäinen ajatus sama kuin viime viikolla: tämä ei voi olla näin helppoa. Paino jatkaa putoamistaan ja minä olen edelleen ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tällä viikolla grammamääräinen romahdus oli jopa suurempi kuin viime viikolla.

Lounas: puuro 140 kcal, hapankorppu 37 kcal, tomaattisiivu 10 kcal raejuusto 30 kcal.

Muutama lisäpointti.

1. Vedenjuonti pitää opetella. Ruoan mukana tulee yllättävän paljon nestettä. Jos et syö, pitää juoda paljon enemmän kuin mihin on tottunut. Jos kuulut kaltaisiini kameleihin, joiden päivän nestetankkaukseen kuuluu lähinnä kuppi mustaa kahvia, vesipullon tyhjentämiseen pitää keskittyä ihan kännykkähälytyksillä.

2. Paastoaminen muuttuu helpommaksi. Fyysisesti tuntuu kuin elimistö oppisi, että nyt on tällainen päivä, tänään ei kannata murista. Henkisesti aamu on pahin, koska skippaan aamupalan kokonaan. Olen tottunut syömään puuroa samalla kuin ipanatkin syövät, appelsiinimehun tuoksu käy nenään ja matkan varrelta haettu latte saa jäädä. Loppupäivä meneekin omalla painollaan.

Normaalipäivien syöminen on myös pysynyt aisoissa.

3. Kaloreiden laskeminen on edelleen vaikeaa. 500 kaloriin voi mahtua periaatteessa määrällisesti yllättävän paljon ruokaa, mutta siihen pitää keskittyä. Kalorilaskurit eivät juurikaan auta kotikokkia, joka haluaisi tietää, minkä kokoisen annoksen voi tomaattikastikkeesta ja riisistä ottaa, lounasravintolan annosten kalorit taas ovat pelkkää arvailua. Einekset pelastavat.

Ravitsemustiede on alkanut kiinnostaa sen verran, että aion perehtyä aiheeseen vähän paremmin kirjaston ja avulla.

4. Pari kiloa näkyy muillekin. Kaverit huomauttelevat. Ensimmäiset housut ovat jääneet löysiksi. Toisissa on vyötärönappi lakannut kiristämästä. Viime viikolla oli myös aamu, jolloin paino alkoi kuutosella. Viimeksi 7 vuotta sitten!

5. Motivaatio on hyvä - niin kauan kuin paino putoaa. Jossain vaiheessa tulee takuulla stoppi, mutta se on sen ajan murhe.

Paino: - 2 kg.

30.11.2014

Muusikon nelikymppiset

Koti-insinööri ei ikinä puhu autoista, pelaa pleikkaa tai lähde kalareissulle.


Minun todellisuudessani miehet puhuvat säröpedaaleista, roudausaikatauluista ja siitä lähteekö joku biisi aasta vai deestä. Housun taskuista löytyy ruutupaperille töherrettyjä riimejä, ja tyyppi saattaa rynnätä kesken ruokailun jotain melodiaa mumisten pianon ääreen. Ja jos radiosta tulee hieno biisi, häntä alkaa itkettää.

Muusikkoihmisellä on tietenkin bändi ja muusikkokavereita, joilla on mopo pysyvästi satama-altaassa. Kun on kyse musiikista, ikinä ei mennä siitä, mistä aita on kaatunut. Päinvastoin. Ne villitsevät toisiaan tekemään kaikesta taidetta.


Ihan vertailun vuoksi. Kun minä täytin neljäkymmentä, kutsuin kymmenisen ihmistä kanssani lasilliselle ja buukkasin pöydän ravintolasta.

Kun Koti-insinööri täyttää neljäkymmentä, hän liittoutuu kaverinsa kanssa, kutsuu sata ihmistä, buukkaa koko ravintolan, puhuu paikalle bändin ja miksaajan, järjestää live-karaoken tekstityksineen, treenaa biisejä viikon yöhön asti ja soittaa koko illan rumpujen takana. Luonnollisesti tapahtumasta tehdään tallenne.

Mutta olipa helvetin siistit bileet. Kuten joku asian ilmaisi, muunlaisia bileitä ei oikeastaan tässä iässä enää kaipaa. Enkä ole ennen vetänyt karaokea livebändin kanssa.

Intohimoinen tekeminen on aina hatunnoston arvoinen asia. Tällaisen tyypin tapasin 12 vuotta sitten eikä ole pulssi yhtään laantunut. Kantanee seuraavatkin 40 vuotta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...