Eteisen väliovessa on hauska "pullonpohjalasi". Ovi itse on maalattu ihonväriseksi. Maalata vai ei? |
Ensinnäkin on balanssin hakeminen. Sisustuslehtien korkeakiiltovalkoinen maailma on minun makuuni liian kliininen, joten paremmat ideat pitää kaivaa omasta päästä. Se on aina vähän riski, etenkin kun sisustussilmälasini ovat vähän huurteessa.
Tekisi mieli olla räväkkä, mutta isojen pintojen kanssa ei tee mieli kokeilla: jos olohuoneen turkoosi seinä onkin suoraan sirkuksesta, korjaaminen on kallista ja muutto viivästyy. Jos taas valitsen jonkun pliisun värin, ottaa koko loppuiän päähän, etten uskaltanut edes kokeilla.
Eteisen lattia on kiiltävää ruskeaa laattaa, mutta saumat huonossa kunnossa. Räjäyttää vai saumata uudelleen? Päätin saumata. |
Sitten on huonekalujen sovittaminen uusiin huoneisiin. Olen käynyt mittaamassa jotain koloa tahi seinää joka juuttaan ilta. Mille seinälle kirjahylly? Kummin päin sänky? Mahtuuko sisäleikkimökki? Ja sitten on vielä kaikki se, mitä ei tule ajatelleeksi. Yllätykset. Aurinko paistaa suoraan telkkariin tai tuuletusikkuna ei mahdu aukeamaan. Asunnossa pitäisi asua hetki, jotta tietäisi, miten mikin tila otetaan parhaiten haltuun
Olohuoneessa oli hieno kirjahylly, jota emme itse tarvinneet. Onneksi tälle löytyi täydellinen ostaja ja hylly lähti kokonaisena uuteen kotiin. Ostaja lupasi jopa kuvat kun saa koottua. |
Vaikeinta on kuitenkin päättää, mitä ei uudistaisi. Puskutraktori-fiiliksessä ei välttämättä ajattele loppuun asti. Onko ruskea klinkkerilattia kamala vai ihana? Entä säkkikangaspinnoitteinen seinä ruokailutilassa? Eteisen puupaneelit ovat jotain harvoinaista puulajia - kehtaanko maalata ne valkoisiksi? Miksi ihmeessä ruokailutilan ja olohuoneen välissä on liukuovi?
Mihin kaikkeen tottuu ja mihin ei? Sen lisäksi, että vanhat seinä- ja lattiamateriaalit ovat usein paljon laadukkaampia kuin nykyiset, edellisellä asukkaalla on pitkä kokemus juuri tässä kämpässä asumisesta - teenkö tyhmästi jos jyrään hänen ratkaisunsa?
Huomaan yhä useammin sanovani "katsotaan tätä sitten keväällä". Kriisi kerrallaan. Kuulostan ajoittain jopa kärsivälliseltä.
Ihme juttu. Oli se sitten perhe-elämän tai yleisen keski-ikäisyyden ansiota, olen iloinen, että saan kunnostaa tätä ihanaa asuntoa vähän rauhallisempana ihmisenä kuin 10 vuotta sitten.
Vanha tammiparketti hiotaan ja lakataan. Mutta onko valkolakkaus tällaisen parketin halveksuntaa? |