Loma oli taas ihmisen parasta aikaa, vaikka muutama muistutus tulikin siitä, miksi koko ajan pitää olla tarkkana.
- Lomakohteen kuvaukseen täytyy suhtautua samalla tavalla kuin asuntoilmoituksiin. Jos paikkaa kuvaillaan matkanjärjestäjän "omaksi kyläksi" se tarkoittaa, että mesta on läpikotaisin Bamse-sertifioitu ja keskellä ei mitään. Jos paikkaa suositellaan surffaajille, voit olla varma, että aallot vievät rannalta kaikki paitsi yli 160 senttiset ammattiuimairit. Ja että pitkähihaiselle (= toppatakille) on käyttöä ja tenniksen voi unohtaa.
- Retket voivat muodostua painajaisiksi. Voi nimittäin olla, että sukellusveneretkeksi markkinoitu ohjelmanumero pitää sisällään 2,5 tuntia bussikuljetusta, 1,5 h sukelluksen odottelua ja 40 min sukellusta. Kannattaa siis kysyä oppaalta, mikä retken tarkka ohjelma on. Viisi tuntia ilman fygyä, eväitä ja puhelimen akku finaalissa (oma syy) on vähän vaikea kombo nelivuotiaan kanssa. Varsinkin kun kuulet aikataulun vasta perillä ja tajuat, että olet kutsunut kaverit sangrialle samaan aikaan kun olet itse 30 m pinnan alla.
- Hotellin tärkein ominaisuus on (meille) hyvä lastenallas. Tropiikin ulkopuolella sen on kuitenkin oltava lämmitetty. Pilvisenä ja tuulisena päivänä huulet saa silti sinisiksi vartissa. Hyvät puolet: jäinen kersa liikkuu hitaammin ja jäätelörahat säästyy.
- Lentomatkaan pitää varautua kuin ydinsotaan. Käsimatkatavaroihin kannattaa kasata ruokaa ja viihdettä vuorokaudeksi non-stop, vaikka koneessa esitetään elokuvia ja tarjoillaan ruokaa. Kiität itseäsi vaivannäöstä, kun lento on myöhässä, videoruutu on rikki, kersojen safkatarjoilu alkaa kesken piirretyn ja vauva vääntää kunnon ribbet juuri sillä hetkellä kun vessaan on parinkymmenen metrin jono.
Toisaalta voihan sitä kotiinpaluutakin yliromantisoida. Oma sänky ei välttämättä lohduta enää niin paljon kun huomaat, että ulko-ovelle saa kahlata metrisessä kinoksessa ja jääkaappi käryää kuolemalle, vaikka siellä ei ole mitään.
Ensi vuonna taas.
