Kerroin taannoin instagramissa, että olen ihmissuhteiden osalta kranttu: en tarvitse kädenlämpöistä suhdetta mihinkään, sillä viihdyn aivan mainiosti yksinkin. Seuraaja halusi tietää syyn: miksi en, mikä kädenlämpöisessä on vikana?
Yritän selittää. Analogia on kömpelö, mutta sen verran toimiva että kehtaan.
Söin tällä viikolla aivan järjettömän hyvän laskiaispullan. Kuohkeaan croissant-taikinaan oli yhdistetty aito, paksu kermavaahto jonka keskellä oli runsaasti hapanta vadelmahilloa. Suolaisen, makean ja happaman balanssi oli täydellinen. Ja siinäpä se. Ei peruspullissakaan mitään vikaa ole, sillä tuosta kombosta on vaikea saada pahaa, mutta syömäni leivonnainen teki kaikista muista saman tien hopeamitalisteja.
Näin käy myös ihmissuhteissa. Kun tapaa sellaisen tyypin, joka säväyttää, koskettaa, jättää jäljen ja jonka kanssa keskustelu ajautuu älyttömille sivuraiteille, kaikki muut unohtuvat. Ja lopulta suurin ongelma on, etten pysty pitämään kädenlämpöisestä kiinni. Jos en innostu, unohdan. En voi sinnitellä ihmissuhteessa vain siksi että en olisi yksin.
"Ihan kivassa" suhteessa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä saamme tyydytystä erilaisista asioista. Jokainen määrittelee tavoittelemansa lämpötilan itse. Ja tyyppi joka on minun mielestäni kuuma, voi olla jonkun muun mielestä kädenlämpöinen.
 |
| Jos aihe kiinnostaa, kehtaan suositella romaaniani Ei mitään vakavaa, joka löytyy kirjastoista, lukuaikapalveluista ja kirjakaupoista 24.2. |
Mutta jos ero jotain on opettanut niin sen, että minun pitää kysyä itseltäni paljon enemmän mitä minä haluan ja tarvitsen. Tulen taloudellisesti toimeen omillani, minulla on sosiaaliseen kanssakäymiseen ystäviä eikä yhteiskunta odota minulta enää mitään, joten mahdollisen ihmisuhteeni olemassaolon funktio on vain ilo toisesta ihmisestä. Ja iloa sen täytyisi silloin tuottaa. En voi tehdä kompromissia tunteiden kanssa.
Sillä lopulta, kun olemme vanhoja, jäljellä on vain yhteys. Yhteys, joka rakentuu ajatuksista, hyväksynnästä, arvostuksesta, rakkaudesta, kokemuksista huumorintajusta, siitä että olemme oppineet tuntemaan toisemme, eikä se katoa edes etäisyyksien ja ajan kanssa.
Jos en saa sellaista, en tarvitse mitään.
Ei vielä tänään löytynyt stadilaisesta kirjastosta, mutta lainajonossa ollaan tukevasti. :)
VastaaPoistaHemmetti sentään, mutta saadaanpa näyttävät jonot aikaiseksi! ;)
PoistaSijalla 68/279 napotetaan.
PoistaSamaan tulokseen olen tullut minäkin. Haluan suhteen jossa yhdessä ollaan enemmän. Haluan aitoa läheisyyttä ja keskustelua tai mukavaa hiljaisuutta, kunhan toisella on ja seksikkäät ja eläväiset ”out of the box” aivot 🤗 Epäilen että ehkä toiset ad(h)d-aivot 🫣 Tämä epäilys perustuu empiiriseen tutkimukseen.
VastaaPoistaJut näin. Ja olen tähän "lika barn leker bäst" tarinaan alkanut hiljalleen uskoa kun kaikilla kiinnostavilla miehillä on joku diagnoosi. O_o
Poistanäinpä, semmonen jossa onni tuplaantuis ja murheet puolittuis ja jonka loppusaldo omaan elämään ois positiivisen puolella. tässä iässä muuhun enää jaksa ryhtyä.
PoistaKomppaan, parisuhteessa lähemmäs 20v, vieläkään ei töki ja tässä vuosien varrella molemmille löytynyt se neurokirjon diagnoosi. En tiedä pitäisikö lapsilta pyytää anteeksi jo etukäteen :D
PoistaIhastuminen, mikäli näin on tarkoitettu muuttuu jossakin vaiheessa syväksi rakkaudeksi. Se alkusuhteen sähäkkä huuma hiipuu, mutta suhde vahvistuu. Mikään vuosia kestävä suhde ei räjähtele loppuun saakka, tätäkö tarkoitat kädenlämpöisellä? Toisinaan traumataustan omaavat ihmiset hakeutuvat parisuhteeseen, joka ei koskaan ole balanssissa, vaan suhteen täyttää jännitys, epävakaus ja epävarmuus. Tämä siksi, että vanhat, traumaiset tutut kaavat tuovat turvallisuuden tunnetta. Kaikki muu, "normaali", olisi pelottavaa.
VastaaPoistaEi, kukaan ei tarkoita tätä "kädenlämpöisellä".
PoistaMikä on sen taustalla, että avioeroista on pakko päästä revittelemään iltapäivälehtiin ja julkisuuteen? Avioero on monelle epäonnistuminen, turha väittää sellaista ajattelutapaa vääräksi kun se voin yhtä hyvin olla oikeastikin epäonnistuminen. Onneksi avioero ei nykyään enää ole kaikille ihmissuhteen loppu, kun aiemmin avioero on melkein aina tarkoittanut sitä että vanha jätetään taakse ja etsitään hampaat irvessä uutta ihmissuhdetta. Parisuhdevalmennus tai pariterapia voi auttaa pelastamaan parisuhteen eronkin jälkeen, harmi ettei kaikki ole tietoisia näistä, silti se on kasvamaan päin.
VastaaPoistaKuuman kanssa voi polttaa itsensä. Ei tunnu oikein luontevalta, että koko ajan pitäisi olla "patakintaat kädessä". Nimimerkki voiko vegaani syödä hedelmälihaa ja onko yöpuku petivaate.
VastaaPoista