Miksi kädenlämpöinen ihmissuhde ei käy

Kerroin taannoin instagramissa, että olen ihmissuhteiden osalta kranttu: en tarvitse kädenlämpöistä suhdetta mihinkään, sillä viihdyn aivan mainiosti yksinkin. Seuraaja halusi tietää syyn: miksi en, mikä kädenlämpöisessä on vikana? 

Yritän selittää. Analogia on kömpelö, mutta sen verran toimiva että kehtaan.

Söin tällä viikolla aivan järjettömän hyvän laskiaispullan. Kuohkeaan croissant-taikinaan oli yhdistetty aito, paksu kermavaahto jonka keskellä oli runsaasti hapanta vadelmahilloa. Suolaisen, makean ja happaman balanssi oli täydellinen. Ja siinäpä se. Ei peruspullissakaan mitään vikaa ole, sillä tuosta kombosta on vaikea saada pahaa, mutta syömäni leivonnainen teki kaikista muista saman tien hopeamitalisteja. 

Näin käy myös ihmissuhteissa. Kun tapaa sellaisen tyypin, joka säväyttää, koskettaa, jättää jäljen ja jonka kanssa keskustelu ajautuu älyttömille sivuraiteille, kaikki muut unohtuvat. Ja lopulta suurin ongelma on, etten pysty pitämään kädenlämpöisestä kiinni. Jos en innostu, unohdan. En voi sinnitellä ihmissuhteessa vain siksi että en olisi yksin.

"Ihan kivassa" suhteessa ei sinänsä ole mitään vikaa, sillä saamme tyydytystä erilaisista asioista. Jokainen määrittelee tavoittelemansa lämpötilan itse. Ja tyyppi joka on minun mielestäni kuuma, voi olla jonkun muun mielestä kädenlämpöinen. 

Jos aihe kiinnostaa, kehtaan suositella romaaniani Ei mitään vakavaa,
joka löytyy kirjastoista, lukuaikapalveluista ja kirjakaupoista 24.2.

Mutta jos ero jotain on opettanut niin sen, että minun pitää kysyä itseltäni paljon enemmän mitä minä haluan ja tarvitsen. Tulen taloudellisesti toimeen omillani, minulla on sosiaaliseen kanssakäymiseen ystäviä eikä yhteiskunta odota minulta enää mitään, joten mahdollisen ihmisuhteeni olemassaolon funktio on vain ilo toisesta ihmisestä. Ja iloa sen täytyisi silloin tuottaa. En voi tehdä kompromissia tunteiden kanssa.  

Sillä lopulta, kun olemme vanhoja, jäljellä on vain yhteys. Yhteys, joka rakentuu ajatuksista, hyväksynnästä, arvostuksesta, rakkaudesta, kokemuksista huumorintajusta, siitä että olemme oppineet tuntemaan toisemme, eikä se katoa edes etäisyyksien ja ajan kanssa.

Jos en saa sellaista, en tarvitse mitään.