13.4.2022

Äitien kokemasta uupumuksesta



Hesarin pääkirjoituksessa (tämä pökäle on vapaasti luettavissa) tartuttiin tuoreeseen tutkimustulokseen, jonka mukaan äidit ovat ilmeisesti jotenkin "yllättäen" uupuneimpia tasa-arvoisimmissa maissa, kuten Suomessa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että vaikka sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu hyvin monilla muilla yhteiskunnan osa-alueilla, se ei vieläkään näytä ulottuvan perhe-elämään ja vanhemmuuteen. Lyhyehkössä kirjoituksessa horistaan jotain outoa osa-aikatyöstä, perheverotuksesta, pään tuulettumisesta töissä ja verkostoista – lukekaa itse, jos sappirakko kestää.

Koska en ole vähään aikaan nähnyt näin älyllisesti vajaata kommentointia tärkeän aiheen ympäriltä kirjoitan oman.* Anteeksi jo etukäteen kiukkuinen sävy.

Itse en ole tuloksesta lainkaan yllättynyt. Toistan sen saman, minkä olen jo sanonut ensimmäisen kerran 2010-luvun alkupuolella: mitä perhe-elämään tulee Suomi on täysin näennäismoderni maa ja arvot ovat esihistorialliselta ajalta. Pääkirjoitus tuo tämän hienosti esiin: yhdessäkään kappaleessa ei mainita lapsen isää. Siis lapsen saamiseen vahvasti osallistunutta henkilöä, jonka vastuulla lapset olisivat ideaalitilanteessa 50%:sti ei mainita sanallakaan. En tiedä, onko tämä jossain määrin tarkoituksellista. 

Hyvä indeksi uupumukselle on myös suosikkikysymykseni, jota ilmeisesti esitetään edelleen kodin ulkopuolella ilman lasta vieraileville äideille:"kuka lastasi hoitaa?" 

Niin. Äitien kokemat paineet eivät johdu työelämästä (joka ei ole mitään "pään tuuletusta" vaikka se olisi mielekästäkin) vaan toimintaa ohjaavista epärealistisista odotuksista, normeista ja myyteistä, jotka aiheuttavat myös isyysvajetta.

Vanhempainvapaita on ohjattu äideille iät ja ajat, lasten myötä silmille ryöpsähtävät kotityöt hoitaa äiti, sairaat lapset hoitaa äiti, normit ja sosiaaliset paineet kohdistuvat edelleen äiteihinäiti on projektipäällikkö, jota iskä auttelee. Uuvuttaahan se. Naiset omaksuvat nämä normit mukisematta, koska niin reippaat tytöt tekevät. Kukapa nyt uskaltaisi ääneen todeta, että kyllä tästä pikkulapsiarjesta voisi vaihtaa useammankin päivän pois. Lasuilmoitushan siitä tehdään. Lisäksi täytyy olla erityisen tikkuinen akka, että kehtaa vaatia lasten isältä osallistumista jo etukäteen.

Tasa-arvoisissa maissa naisilla on mahdollisuus toteuttaa itseään vapaasti. Tämä tarkoittaa, että niin naiset kuin miehetkin pitävät itsestäänselvänä, että valintaa perheen ja koulutuksen sekä perheen ja työn välillä ei tarvitse tehdä. Uskallan väittää, että suuri osa naisista käy töissä, koska työ on toimeentulon lähteen lisäksi myös kiinnostavaa, palkitsevaa ja merkityksellistä – ei siksi, että "pää tuulettuu" ja "kertyy eläkettä".  Myös perheverotuksen ajatus on tunnetusti heikko. Verohelpotus kahden vanhemman perheen hyvätuloiselle miehelle ei ole sellainen kannustin, jonka minä allekirjoitan. Sen sijaan elokuussa 2022 voimaantuleva perhevapaauudistus on toimi, jolta odotan paljon.

Minä haluan yhteiskunnan, jossa työn lisäksi naisilla on energiaa ja mahdollisuus käydä treenaamassa maastavetoa, ostaa koira, asettua kunnallisvaaliehdokkaaksi, kerätä vaatteita pakolaisille vapaaehtoistyönä, kirjoittaa kirjoja ja erota huonosta parisuhteesta ilman, että sitä pitäisi erityisesti pelätä tai perustella verottajalle, naapurille tai hallitukselle. 

Pääkkärin kirjoittajalle vielä sellaisia terveisiä, että aihetta voisi halutessaan ajatella myös suoran kontekstin ulkopuolelta. Näin vuoroviikkovanhempana mietin nimittäin itse sitä, miten epätasa-arvoisissa ja epätyydyttävissä parisuhteissa ihmiset sätkivät näiden typerien normien takia, miten konservatiivinen roolitus vaikuttaa eläkkeen lisäksi ylipäätään vanhuuteen ja millaisia seurauksia naisten omien tarpeiden jatkuvalla laiminlyönnillä on. Jos siis näkisi sen naisten uupumuksen aidosti tärkeäksi asiaksi.

*Ja kyllä, vituttaa että pitää kommentoida tätä samaa homeista aihetta vuosi toisensa jälkeen.


9 kommenttia:

  1. Nauroin ääneen tuolle "pään tuulettamiselle" töissä. Just sen takiahan siellä töissä käydään, viis urasta, koulutuksesta, työn ilosta, rahasta ja mitä näitä nyt on...
    En myöskään kaipaa kotiäitiyttä jaksamiseni tueksi,vaan tasa-arvoista vanhemmuutta ja tasa-arvoa työelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, päätoimittaja oli tässä kohtaa sotkenut, mitä rroa on työllä ja harrastuksilla. Varmaan Sanna Marin ja Annika Saarikkokin tuulettavat päätään kehysriihessä tai miettiessäön Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.

      Poista
  2. Hyvä teksti. Mun mielestä yksi tasa-arvon ongelmista kiteytyy usein puhelinmyyjien kanssa käymästä keskustelusta. Kun tuumaan puhelinmyyjälle miehen vadtaavan joistain asioista meillä (kuten sähkösopimuksesta) tulee jotenkin hämmentynyt hiljaisuus ja epäilyksiä epätasa-arvosta.

    Äh ja puh, meillä on kaksi aikuista ja molemmilla omat vastuualueet. En minä töissäkään kaikista asioista vastaa.

    VastaaPoista
  3. Hjuuuu-u, sinnikkäästi ne edelleen äidille soittaa päiväkodista aina ensin, vaikka mies on listattu ekana kontaktina enkä kertaakaan kuluneina kolmena vuotena ole siihen soittoon voinut vastata. Tuuletan päätä sen verran paneutuneesti.

    Mutta joo, kyllä ne enemmän jossain muualla on ne hankaluudet työ-perhe saralla kuin arvon kolumnisti horinoi.

    VastaaPoista
  4. Eniten minua hämmästytti tuo että tutkijat yllättyivät...

    Odotan minäkin paljon perhevapaauudistukselta, vaikka asia ei enää itselle olekaan ajankohtainen. Mutta kolmen aikuisen tyttären äitinä toivon että heillä olisi jo helpompaa kuin meillä vähän varttuneemmilla.
    On asiat menneet parempaan suuntaan, jos vertaan omaan aikaani, mutta ei vielä riittävästi.

    Ja mitä nyt olen tyttärien kautta seurannut nuorten miesten asenteita niin kyllä niissäkin on vielä aika paljon parantamisen varaa. Olenkin hämmästellyt sitä, että tuntuu edelleenkin nuorten miesten kasvatus olevan jossain viime vuosisadan puolella. Kyse siis 18-25 vuotiaista.
    Itse kun olen yrittänyt kasvattaa omista tyttäristä omilla jaloillaan seisovia tasa-arvoisia naisia.

    VastaaPoista
  5. Totta joka sana, näin on käynyt myös meidän perheessä. Joka v...n asia ja päätös menee äidin kautta. Kun luin jutun Hesarista, koin ihan saman tyrmistylsen: missään ei puhuta isistä tai isovanhempien /kummien avusta. Juuri näiden puute meidän lapsiperheessä on uuvuttanut äidin, ei mikään vitsin kaksoispaine..

    VastaaPoista
  6. Joo, kyllä se meilläkin niin on, että minä, joka käyn myös täyspäiväisessä duunissa jossa on yksi (10-20min) tauko koko päivänä jolloin syön ja ehkä hyvällä tuurilla käyn vessassa. Sitten hoidan ruokaostokset, ruoan laiton, siivous, pyykit, lasten asiat ja ehkä vielä pitää auttaa miestäkin jossakin kun on niin saatanan vaikeeta ottaa itse vastuuta omista asioistaan. Sit vielä vähätellään mun työpanosta, koska satun pääsemään jo 15.30 töistä..toisaalta aloitankin jo 7. Pää räjähtää, kun saa sitten kuulla ettei kotitöistä ja tunteista voi puhua samassa lauseessa.. Ai eikö? Mä voisin pistää pääni pantiksi, että jos mies tekisi edes murto-osan siitä mitä naiset hallitsee joka päivä, niin ne juoksisi itkien äitinsä luo. Ja sen kerran kun mies hoitaa "eväät töihin" myös mulle, niin se on joku eines. Ja jos jotain mikä kuuluu myös miesten vastuulle "vaatii" hoidettavaksi, niin on jonkinlainen epävakaa hirviö :D

    VastaaPoista
  7. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008763178.html

    Hear hear!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kommenttiosio kyllä selventää, että asia on edelleen ilmeisen vaikea aika monelle.

      Jos on kirjoitussormessa virtaa, niin ehkä joku selventävä vuokaavio keskivertopertsalle siitä, mitä on metatyö voisi olla mainiota somemateriaalia?

      Ei oikein tunnu aukeavan ei...

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...