Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

19.2.2021

Mistä sinua saa kritisoida?


Olisi taas somekohu puitavaksi. Mungolife-blogin Anna lähti Dubaihin perheensä kanssa keskellä pandemiaa. Matkaan oli syy, jota vaikuttaja ei halunnut puida julkisesti, joten kohu oli valmis. Iltapäivälehdet osallistuvat moraalipaniikin lietsontaan ja nyt hänelle – luonnollisesti – tippuu tappouhkauksia. 

Vaikuttajakollega Emmi Nuorgam esitti kiinnostavan kysymyksen tapaukseen liittyen: mistä minua saa kritisoida? Kuinka paljon vaikuttajan elämää saa ruotia julkisesti? Kuinka paljon yleensä ihmisiä kannattaa lain mukaan sallituista valinnoista vaatia tilille? Mikä on oikeudenmukaista ja reilua? 

Kysymys on ihan aiheellinen. Keskustelua pitää voida käydä, mutta mitä kannattaa lähteä kritisoimaan? Ja missä kohtaa kritiikki ampaisee yli asteikon? Ad hominem -hyökkäykset ovat aina tarpeettomia.

On selvää, että aikana, jolloin osa ihmisistä jännittää matkaa lähikauppaan, vaikuttajan aurinkolomasta nousee haloo. Korona on paitsi kiristänyt monen hermoja äärimmilleen myös nostanut sosiaalisen vastuullisuuden aivan uudelle tasolle. Mausteena on myös eriarvoisuutta. Rajat ja baarit eivät ole kiinni, mutta lukiolaiset eivät pääse lähiopetukseen ja koko tapahtuma-ala on ollut työttömänä vuoden ilman korvauksia tai toivoa elinkeinon palauttamisesta. Yksi eristää itseään enemmän kuin toinen, mikä aiheuttaa katkeruutta: miksi minä en saa mutta tuo saa? Tätä taustaa vasten ulkomaan matkaa on mahdotonta ymmärtää ellei henkilö kerro syytä. Ja hän ei halua kertoa. Hänellä on rajanvetoon täysi oikeus yhtä lailla kuin seuraajilla on pettymykseen täysi oikeus. Mutta ratkaisu on joko luottaa siihen, että kyseessä on vastuullinen ihminen, tai lakata seuraamasta häntä. Tappouhkauksia ei oikeuta mikään. 

Vastuullisuuden suhteen olen sitä mieltä, että jos vain ekojumalat saavat puhua, täällä on aika helvetin hiljaista. On pakko pystyä tuomaan esiin erilaisia mielipiteitä, taustoja ja motiiveja, myös niitä epäsuosittuja, joita tekisi mieli salailla. Haukuin kestovaipat, koska ne eivät imeneet pissaa, mikä on vaipan pääasiallinen tehtävä. En todellakaan pitänyt imetystä äidin ja vauvan herkkänä hetkenä. Seison näkemyksieni takana edelleen.

Mutta se, mikä vaikuttajien somekohuissa on erityistä (ja mistä olen ennenkin vaahdonnut), on mediatalojen rooli. Klikeistä elävä media ammentaa toimeentuloaan raivosta. Minusta suurin ongelma eivät ole seuraajat vaan ei-seuraajat, siis ihan random iltapäivälehtien lukijat, jotka etsivät aiheita pillastua. He eivät tiedä, mitä vaikuttajan elämässä on tapahtunut, mitkä ovat hänen puheenaiheitaan tai minkälainen hänen tyylinsä on. He eivät välttämättä lue edes juttua, sillä mahdollisuus pöyristymiseen vie voiton.

Iltapäivälehtien juttutyyppi, jossa tartutaan julkkisten sisältöihin ja väännetään niistä aivottomia klikkiotsikoita (jos otsikkoon saa ympättyä jotain "rajua" vastakkainasettelua, se tehdään siekailematta ja totuuden kustannuksella) on kuvottava. Jutun kirjoittamiseen ei tarvitse minkäänlaista osaamista ja vaivannäkö on nolla. Samalla tavalla suhtaudun kaikkiin juttuihin, joissa jutun kohdetta ei haastatella. Olen itsekin joutunut tällaisen höttöjournalismin hampaisiin. Olin ilmoittanut täysin järjettömän koulupäätöksen jälkeen, etten aio osallistua kuntapolitiikaksi kutsuttuun kalliiseen ajanhukkaan vaan ilmoitin jatkuvan poissaolon valtuustoon loppusyksyksi, jolloin paikallani oli varajäsen. Länsiväylä ei sen kummemmin taustoja selvittänyt vaan uutisoi, etten ole koskaan kokouksissa paikalla. Aviisi meni sen jälkeen minun kirjoissani samanlaisten paskalehtien sarjaan kuin IL ja IS enkä ole siihen sen koommin siihen tarttunut. 

Mutta siihen kritiikkiin. 

Kerron arjestani aika valikoidusti enkä ole somessa läsnä 24/7/365 – oletan että kaikki ymmärtävät näkevänsä jäävuoren huipun. Minun kanavieni otsikot valikoituvat sen mukaan, että minulla on niistä jotain sanottavaa – en siis esittele päivän asuani, koska se olisi vain sairaan outoa. En tavoittele mahdollisimman suurta yleisöä vaan mahdollisimman laadukasta, sillä sapiofiilinä pidän keskustelusta älykkäiden ihmisten kanssa. Silloin tavoitteena ei ole samanmielisyys vaan keskustelu per se. Pyrin linjaamaan tämän tavoitteen jo ihan tekstissä: jos toivon keskustelua, kuten usein toivon, kysyn ihan suoraan, että mitäs mieltä me tästä olemme. 

En tartu kaikkiin kommentteihin. En väännä asioista, joita juttuni ei käsitellyt, enkä jaksa osallistua keskusteluun whataboutismista, lillukanvarsista tai sananvalinnoista. Olen immuuni kommenteille, jotka koskevat ulkonäköäni tai identiteettiäni, ja totaalisen disinformaation (kuten rokotehuuhaan) ja öyhötyksen poistan kyselemättä. 

Someraivon edessä kannattaa aina kysyä itseltään, mitä oikeastaan tietää kyseisestä ihmisestä ja jutun taustoista. Toiseksi voi miettiä, millaisista valinnoista itse toivottaa kritiikin tervetulleeksi. Kolmanneksi voi miettiä nk. Hanlonin partaveistä: "Never attribute to malice that which can be adequately explained by stupidity". Näillä kolmella pääsee pitkälle. 


18 kommenttia:

  1. ” Someraivon edessä kannattaa aina kysyä itseltään, mitä oikeastaan tietää kyseisestä ihmisestä ja jutun taustoista. Toiseksi voi miettiä, millaisista valinnoista itse toivottaa kritiikin tervetulleeksi. Kolmanneksi voi miettiä nk. Hanlonin partaveistä: "Never attribute to malice that which can be adequately explained by stupidity". Näillä kolmella pääsee pitkälle.”
    Hyvä tiivistys.

    VastaaPoista
  2. ” Someraivon edessä kannattaa aina kysyä itseltään, mitä oikeastaan tietää kyseisestä ihmisestä ja jutun taustoista. Toiseksi voi miettiä, millaisista valinnoista itse toivottaa kritiikin tervetulleeksi. Kolmanneksi voi miettiä nk. Hanlonin partaveistä: "Never attribute to malice that which can be adequately explained by stupidity". Näillä kolmella pääsee pitkälle.”
    Hyvä tiivistys.

    VastaaPoista
  3. Ylen uutiset mainitsi myös jutussaan valtuutettujen läsnäolosta sinun mittavat poissaolosi. Ilman mitään taustoja aiheesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinkö? En löytänyt googlaamalla ja toisaalta vain sitä Länsiväylän juttua minulle linkattiin koska olin siinä oikein kuvan kanssa.

      Poista
  4. Hyvin pitkälle samaa mieltä. Mielipiteitä saa ja pitää olla, enkä hyväksy kuplia, joissa ollaan vain samaa mieltä. Mutta missään asiassa en myöskään hyväksy sellaista reagointia, että kiihdytään tappouhkaustasolle. Tässä maailmantilanteessa en halua matkustaa, edes kotimaassa kuten ennen. Mutta ehkä elämässäni on muutakin mietittävää, kuin keskittyä jonkun toisen syystä tehtyyn matkaan ulkomaille. Toivoisin, että muillakin olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri: tunnekuohut on syytä unohtaa ihan kaikessa keskustelussa ja joitain asioita voi tosiaan jättää kommentoimatta. Samanmielisten kuplassa on hirveän helppoa olla, jos kaihtaa konflikteja, mutta eipä se ajattelutaitoja edistä.

      Poista
  5. Mun mielestäni pitää erottaa kritiikki ja kiusaaminen. Jos joku toimii ja kertoo toimistaan julkisesti omalla nimellään, niin sitten niitä toimia voi myös julkisesti kritisoida nimellä. Tappouhkaukset ja someraivo ovat asia erikseen, ne eivät ole koskaan hyväksyttäviä, mutta minusta on ok sanoa, että hei henkilö X, minusta tekosi Y, josta kerroit itse, ei ollut oikein. Vaikka olisikin lain mukainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, juuri näin. Itse pidän tuota laillisuutta tärkeänä siinä mielessä että silloin ei jätetä enää päätöstä yksilön varaan, jolloin sitä neuvottelua itsensä kanssa voi käydä rajattomasti. Siinä neuvottelussa menee helposti tarpeet ja halut sekaisin (ja puhun myös itsestäni).

      Poista
  6. Seuraan mungolife-blogia, mutta en juurikaan iltapäivälehtiä tai instaa, joten tästä kohusta kuulin suoraan hevosen suusta kun Anna postasi vastineen tähän hässäkkään. Tämä koko juttu tuntuisi olevan aika paljon rumempaa kuin vain matkallelähdön kritisoimista, homman liikkeelle potkaissut vaikuttaja kun kirjaimellisesti hyökkäsi Annaa kohtaan nimellä ja tunnepitoisella tekstillä - silloin kun Anna itse oli vasta matkalla Dubaihin.

    Vielä törkyisemmäksi menee, kun ottaa huomioon, että molemmat näistä tekee somea ihan ammattina, eli se mahdollinen mainehaitta tai itselel satavat klikkaukset ei ole vaan yhdentekevää virtuaalitauhkaa, vaan perimmiltään saatuja tai menetettyjä yhteistyökuvioita. Miksi kukaan haluaisi ihan asiakseen sabotoida toisen töitä, vaikka kuinka kokisi moraalisia ongelmia matkallelähdössä? Ja mikä olisi estänyt ensin vaikka privaviestillä kysymästä, että miksi lähdit, enpä olisi uskonut? En oikeasti tiedä mitä edes ajatella koko kuviosta, toisaalta ymmärrän ajatuksen, että Anna on 'väärässä' kun lähti 'turhalle' matkalleen, mutta toisaalta ei kukaan ansaitse tuollaista maalittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ehdottomasti tässä oli paljon muutakin kuin matkan kritisoimista ja kyseenalaistamista, mikä on ihan odotettu reaktio. Mä en tiedä kuka vaikuttaja tämän starttasi (seuraan aika harvaa blogia), joten näin vain klikkiotsikot.

      Poista
  7. Tämän lajin klassikko oli Jyrki Kasvin saama kritiikki taksin käytöstä eduskunnan piikkiin. Hän ei tuolloin kertonut, mutta myöhemmin sitten selvisi, että hänellä oli diagnosoitu ensi kertaa syöpä ja tarvittaessa vessaan oli pääståvä hyvin nopeasti.

    VastaaPoista
  8. Olet onnistunut keskustelun herättäjänä. Postauksiesi kommentteja on mielenkiintoista lukea ja mielipiteiden vaihto on vapaata mutta asiallasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos! Onpa hyvä jos tämä tavoitteeni näkyy. <3 Ja tietty mustakin on kiva lukea postausten kommentteja, oltiin sitten eri tai samaa mieltä.

      Poista
  9. Loistava teksti taas, kiitos. Nimenomaan tässä tapauksessa on mielestäni ihan aiheellista kyseenalaistaa kesken pandemiaa tehtyä lomamatkaa. Ymmärrän, että vaikuttaja ei ehkä halua, että näin tehdään ("jos ärsyttää, niin unfollow"), mutta vaikuttajalla on kuitenkin vähän erilainen rooli kuin meillä muilla tallaajilla. Jotain vastuuta on otettava. Tässä tapauksessa Anna kuittaa matkan "terveyssyillä". Itse en usko siihen pätkääkään, ja vaikka niin olisikin, kohta on jo kevät ja pakkaset väistyvät. MUTTA. Ei tulisi mieleenkään kirjoittaa jotain vihamielisiä kommentteja (niin kuin useat ovat tehneet) tai blogitekstejä aiheesta. Iltapäivälehtien kirjoittamat jutut ovat ihan täyttä roskaa ja lisäävät vastakkainasettelua. Itse olen ratkaissut asian niin, että en seuraa vaikuttajia, joiden arvot ovat ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Helppo juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mielestäni kritiikki on täysin perusteltua. Terveyssyyt voivat olla tai olla olematta totta, sitähän me emme tiedä, voimme vain joko luottaa tai olla luottamatta. Itse seuraan vain myös omien arvojeni mukaisia vaikuttajia, jotka eivät lähtisi Dubaihin mistään hinnasta ihan jo ihmisoikeuksien näkökulmasta.

      Poista
  10. Hups, painoin vahingossa enteriä ja täysin keskeneräinen lause pääsi eetteriin. Poista, please. =)

    Loistavasti sanoitit asian, jota itsekin pohdin välillä.

    Iltapäiväpulut ovat menneet parissakymmenessä vuodessa journalistisessa mielessä hirvenloikan taaksepäin. Lienee tarkoituksellista. Epäilen, että rapakon takaa napattu "uutisointi"tapa on tarkoituksellinen.
    Jos aiemminkin on kyrsinyt, miten jonkin (turhan) julkkiksen puoliso ei ole mitään muuta kuin NNN-rakas, juuri tämä tapa kaivamalla kaivaa mitä tahansa sheibaa mistä saa hyvän (?) klikkiotsikon, on kuvottava.

    Jos joku uskaltaa tähän maailmanaikaan matkustaa, on se sitten Hankoon, Lappiin tai Malediiveille, sallittakoon se hänelle. Ei pitäisi olla yhdeltäkään lukijalta pois. (Tai no, ymmärrän ehkä jollain tavoin miten etelänloma voi pänniä pikkusieluista ihmistä, jolle se ei ole mahdollista....)
    Kukapa meistä nettiin tai muuten julkisesti kirjoittaisi kaiken 100% rehellisesti ja jakaisi kaikki syyt ja perustelut. Tähän sopii hyvin sellainen tuhansia vuosia vanha lause, että heittäköön se kiven, joka itse luulee, ettei vastaava osu...

    Iloa ja valoa kevääseen!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...