15.7.2020

Ystävät, tässä on Eddie



Kävimme eilen kasvattajan luona tutustumassa kesäkuussa syntyneisiin pentuihin (= makasimme pentulaatikossa mölisemässä). Olimme tietenkin jo nähneet pennuista lukuisia kuvia ja videoita ja kimittäneet helium-äänellä ihastuksesta. Erityisesti yksi pentu, työnimeltä Heikki, möllötti tilanteissa aina jotenkin hassussa asennossa, meni mukkelismakkelis tai haukotteli, ja nauroimme, että tuo sopisi kyllä meille. Koska se oli uros ja olin ajatellut ennemminkin narttua, en sen kummemmin miettinyt asiaa.

Mutta sitten kasvattaja varovaisesti tiedusteli, olisiko meillä mitään urosta vastaan. Hän oli tullut siihen tulokseen, että tämän pentueen rennoin perhekoira olisi nimenomaan Heikki. Ei sitä tarvinnut kauaa miettiä. Loppuviimeksi jokainen koira kohdataan yksilönä, ja koiran kanssa eläminen vaatii aina opettelua.

Meille siis muuttaa heinäkuun lopussa tämä tyyppi. Koska lähipiirissä on aika monta Heikkiä, hänen nimekseen tulee Eddie erään toisen kuuluisan ruuhkatukan mukaan.





Ja kuin sinetiksi tyyppi pötkötti ensin tyytyväisenä sylissäni ja ummisti sitten silmänsä. Kun vein sen nukkumaan tyynylleen se möngersi hetken ja – tadaa – jatkoi unia. Kaikki vanhemmat tietävät, miten riskialtis operaatio nk. unisiirto on, joten pidän tätä onnistumista merkkinä siitä, että se todella on meidän koiramme.

Olisin tietenkin voinut ottaa nämä kaikki:










Ympyrä sulkeutuu. Yli 15 vuoden odotus päättyy ja kestämiseni on virallisesti täysin loppu.

10 kommenttia:

  1. Hyvä kasvattaja! Ja onnea! Siittä se lähtee. Ihana syksy tulossa. Ottakaa paljon kuvia ja videoita! Jos ihmisvauva kasvaa nopeasti, niin koiravauvan lapsuus on yksi silmänräpäys.

    P. S. Nyt joudun ehkä hylkäämään blogisi vuodeksi, koska oman riiviökoiramme pentuaika oli traumaattinen kokemus, jonka aikana jälkikäteen olisin toivonut tehneeni paljon toisin. Haavat eivät ole vielä arpeutuneet. 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo totta, tässä lajissa puoli vuotta on ikuisuus! Mut apua, mitä tapahtui? Ja mitä olisit tehnyt toisin?

      Poista
    2. Voi, mitä olisinkaan! Olisin jättänyt ottamatta sen nimenomaisen pennun, vaikka oli odotettu jo parit onnistumattomat pentueet, koska se nimenomainen pentu oli meille vähän liian vaativa. Ainakin olisin unohtanut stressin pentuoppaan neuvojen noudattamisesta annetussa aikataulussa ja uskaltanut mennä täysin kyseisen koiran ehdoilla. Vaikka se sitten olisi tarkoittanut sitä, että ulkoilu olisi ensimmäiset puoli vuotta tarkoittanut vain istuskelua kadunkulmassa maailmanmenoa ihmetellen. Liikaa ja liian nopeasti tuli pienelle stressipäälle. Olisin opetellut alusta asti lukemaan koiran pieniä kehon eleitä ja kuunnellut niitä. Ja olisin jättänyt kokonaan väliin sen infernaalisen puremisen kanssa ne vaiheet, kun yritettiin kiljaisumetodia (ihmisvinkulelu, jipii!) ja huomiotta jättämistä (fyysisesti mahdotonta, sattuu niin helvetisti, joten reaktio tulee aina, viiveellä vain) ja ehkä nopeammin päässyt eroon kestomustelmistä säärissäni.

      Mutta teimme myös paljon oikein! Ja oikotietä ei luultavasti ole, omaan koirayksilöön on tutustuttava ja vasta ajan kanssa löytyy oikeat metodit. Ja ymmärrys, minkälainen elämä on kullekin koiralle hyvä (jokaisesta ei tule terassiseuraa, vaikka kaikkensa tekisi). Kaikki hyvätkään neuvot eivät käy kaikille eikä kukaan varmasti onnistu tekemättä yhtään virheitä. Vähintään ympäristö ja sattuma tarjoilevat jotain kriisejä tielle. Ja nyt, veren, hien ja kyynelten jälkeen meillä on kolmivuotias koira, joka on kyllä koko lähisuvun (no, sukulaislapset vähän pelkää 😅) sydämet vienyt. Osittain ehkä juuri sen takia, että ei ole ollut helppoa ja on jouduttu oppimaan toistemme kanssa kommunikointia vaikeimman kautta.

      Ihmislasten kasvatus on kuitenkin ollut varmasti mitä mainiointa valmentautumista ja koiralapsuus on aika lähellä vauvan saattamista kaksivuotiaaksi pikakelauksella. Puree vaan kovempaa. Joten tulette onnistumaan varmasti hienosti! Hyvä kasvattaja on tuki matkassa mukana, ja se teillä tuntuu myös olevan. Ei siis huolta!

      Poista
  2. Onneksi olkoon uuden perheenjäsenen johdosta! Olkoon yhteinen matkanne ihania tapahtumia täynnä.

    VastaaPoista
  3. Onnea! Tuo on niin mahtavaa aikaa!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...