Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

30.8.2020

Ympäristöystävällistä koiranruokaa – onko sitä?

Kaupallinen yhteistyö: Alvar Pet




Nostetaanpa koira pöydälle aiheesta koirat ja hiilijalanjälki! Ilmastotietoisella kuluttajalla on koiran (ja kissan) kanssa vastassaan moraalinen dilemma. Koira ei ole mikään pakollinen hankinta (kuten toki moni muukin) ja sille on laskettavissa hiilijalanjälki ihan samalla tavalla kuin minullekin: koira vastaa jonkin laskelman mukaan neljännestä henkilöauton vuosipäästöistä. Itse järkeilin hankinnan niin, että jo valmiiksi suht vähähiiliseen elämäämme mahtuu hyvin perheen hyvinvointia lisäävä ystävä, jonka kanssa voi opetella vastuunottoa ja älyluurin seurasta poistumista. Matkammekin suuntautuvat lähinnä mökille.

Toiseksi tajusin myös hiljattain, että koiransa ympäristökuormaan voi vaikuttaa. Noin puolet kuormasta tulee ruokakupin sisällöstä, mutta toki lemmikistä aiheutuu muitakin päästöjä, jos kreisishoppaa kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta koirakamaa uutena ja autoilee koiran kanssa enemmän kuin normaalisti. Koska ihmisruoan tapaan koiranruoassakin suurin merkitys on valituilla raaka-aineilla (eikä pakkausmateriaalilla tai kuljetusmatkoilla), seisoin elokuun alussa koiranruokahyllyn edessä ja tavasin pakkausten sisällysluetteloita. Voiko tässä asiassa valita fiksummin – onko olemassa ruokapussi, jonka tuotannossa on ajateltu myös ympäristöä?  



Lemmikkien ruokaosastolle oli varattu tilaa useampi hyllymetri ja tuotteita oli tarjolla jokaiseen ikäryhmään (kelatkaa, jos ihmisille olisi senioriruoka!). Tuotevalikoima tuntui monipuolistuneen valtavasti sitten 90-luvun ja pussien kyljissä oli valtavasti erilaisia huikeita laatulupauksia ja leimoja siitä, mitä pussi ei sisällä. Mutta mitä kaikki tämä "parhaus" oikein tarkoittaa? 

Yritin pinnistellä, mutten muistanut pätkääkään, mitä brändiä viisi terrieriämme (ja leonbergi) aikoinaan söivät. Muistaakseni ruokakuppiin tyrkättiin kourallinen perusnappuloita, siivu maksalaatikkoa ja lorotettiin hanasta hieman vettä päälle. Maksalaatikko vaihtui jossain vaiheessa koirien märkäruoaksi. Pöydästä niille annettiin kaikenlaista, vaikka ei tietenkään olisi tapakasvatuksen nimissä saanut, ja tyhjät lautaset ja jogurttipurkit saivat tietenkin jätemyllyiltä jälkipesun. Kananmunaa, raejuustoa, piimää, kurkkua – kaikki kelpasi. En muista 90-luvulla minkäänlaisia ruokadogmaattisia koulukuntia olleen tai sitten keskustelu ei vain ikinä osunut minun korviini, koska somea ei ollut. Silloin ei puhuttu kovin tarkkaan edes siitä, että on olemassa oikeasti koiran terveydelle haitallisia ja jopa vaarallisia asioita kuten sipuli, tumma suklaa ja xylitoli. Vain siipikarjan luita ei saanut antaa eikä macadamia-pähkinöitä syöneet silloin edes ihmiset. 

Koiramme olivat helppoja. Ne eivät olleet kauniisti sanottuna nirsoja eivätkä onneksi millekään allergisia ja niiden pakki tuntui olevan terästä. Yksi söi kasvihuoneesta kirsikkatomaatit, toinen veti maasta mansikat, kolmas tuhosi kokonaisen isänpäiväksi ostetun kermakakun, neljäs kaivoi kompostista kolme päivää vanhat kalanperkeet. Ja se joka veti kirsikkatomaatit söi myös pussillisen turkinpippureita, jotka oksensi valkoiselle puuvillamatolle. Turkki kiilsi, hepuleita riitti ja ne elivät kaikki hyväkuntoisina noin 15-vuotiaiksi. Ei ollut mitään syytä, miksi ruokintaan olisi pitänyt perehtyä millään tavoin.



En löytänyt penturuokapusseista suuria eroja makroravintoaineiden osalta, proteiinia, rasvaa ja hiilareita näytti olevan kaikissa samassa suhteessa, eläinperäistä proteiinia oli eniten. Kaikki pussit näyttivät tarjoavan parhaan tieteellisen tiedon mukaan koostettua ravintoainekomboa hivenaineineen, mineraaleineen ja rasvahappoineen, mutta toisin kuin ihmisravintohyllyillä eko-alkuisuus loisti poissaolollaan. Mieleeni hiipi ajatus, ettei ollutkaan kyse siitä voiko ympäristöahdistusta poteva koiranomistaja ajatella ilmastoa, vaan siitä, saako. Onko täysi tabu, että koiraa voisi ruokkia yhtä aikaa terveellisesti että ekologisesti? 

Ei onneksi. Suomessa ilmastoystävällistä koiranruokaa on lähtenyt kehittämään mm. Alvar Pet, joka tähtää ruokapussiensa osalta nollapäästöihin (tehdas on toistaiseksi tanskalainen). Alvar käyttää eläinperäisissä proteiineissaan mm. silakkaa, kilohailia ja broilerin ihmisruoaksi kelpaamattomia elintarviketuotannon sivuvirtoja, sillä niistä saadaan mainiosti eroteltua kaikki tarvittavat ravintoaineet. Mitä järkeä olisikaan tunkea läpeensä prosessoituun kuivanappulaan raaka-aineeksi kalleinta mahdollista japanilaista kobe-härkää tyypille, jolle on aivan sama, onko suussa vaaksiainen vai sisäfilettä. Nappuloiden tarjoiluehdotusta voi myös täydentää haluamallaan tavalla: itse tyrkkään joukkoon joko märkäruokalusikallisen tai hävikkiruokaa: kaurapuuron jämät, lohta tai kanamunaa. Alvar on start-up, jonka tuotekehityspuolella etsitään jatkuvasti uusia ideoita. Ehkä jonain päivänä nappuloissa on mukana riistaa, citykaneja, jauhomatoja, kanttarelleja tai särkeä.


Tässä järsitään kotimaista lampaankorvaa.

Eniten ihmetyttää se, että koiran luokittelu sekasyöjäksi tuntuu tappavan kaiken keskustelun koiraharrastuksen ympäristövaikutuksista. Mutta sehän on juuri syy, miksi asiasta täytyy keskustella! Meillä ei ole varaa siihen, että kaikista haasteellisista aiheista nousee rintareppugatea vastaava älämölö. Kellään ei ole ilmasto- ja ympäristöasioissa vapaudu vankilasta -korttia, vaan me kaikki joudumme valinnoissamme pohtimaan, mikä riittää ja on kohtuullista. 

Minä lähden siitä, että minkä tahansa ruokintametodin kanssa on tärkeää seurata koiran vointia. Kaikki on hyvin, jos pentu pysyy energisenä ja leikkisänä, kasvaa normaalisti, iho, turkki ja hampaat voivat hyvin ja sen vatsa toimii normaalisti (ruoka imeytyy kunnolla eli kaasutus on minimaalista ja sikarituotanto säännöllistä, maltillista ja kiinteää). Luonnollisesti koiran tulee tykätä ruoasta, mutta se ei näytä olevan ongelma tälläkään kertaa: pentunappulat upposivat hyvin ja peruna tuntuu myös sopivan Eddien vatsalle jopa paremmin kuin testaamani riisipohjainen kuivaruoka. 

Toki pentu on pistellyt poskeensa hyvällä ruokahalulla myös muuta laadukasta lähiruokaa kuten pupunpapanoita, yhden irti nyhtämänsä pesulapun, eläviä kärpäsiä, kiviä, hanhenkakkaa, mustikoita, jotain tunnistamatonta raatoa (ennen kuin ehdin kaivaa sen suusta pois, yyh), ruohoa ja koivunsiemeniä.  Kyllä näillä eväillä jaksaa.

Mitäs teillä laitetaan kuppiin?

16 kommenttia:

  1. Liekö oma koira jo jalostuksen uhri, vaikka kääpiösnautseri terveehkö rotu onkin. Siipikarja, lammas ja nauta aiheuttavat sen päiväisen ripulin tai oksentelun, että siirryttiin suosiolla allergiaruokaan jo ajat sitten. Tämä karsii pois myös savuluut, jotka olisivat hammaskivelle ihan parasta ehkäisyä. Vegaaniset hammastikut olivat myös kokeilu, jota en muistele lämmöllä. Herkkuina kalaa ja kohtuudella riistaa. Tällä yhtälöllä en ole enää jaksanut paneutua luonnonvaroihin, vaikka voisihan sitä edes yrittää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen huomaa kyllä nopeasti jos ravinnon sisäänotossa on tapahtunut virheitä: raaka omena tuli suht muuttumattomana ulos... Koirien allergiaruoat ovat minulle suht tuntematonta maastoa yllä mainituista syistä, mutta tuohan kuulostaa ihan ilmastoystävälliseltäkin.

      Poista
  2. Meillä hommaa rajoittaa Ugandassa kadulta adoptoitujen veitikoiden riisiyliherkkyys (!!!), sillä riisipohjaisista ruuista kumpikin saa kamalan ihottuman. Muuten toinen koirista on kaikkiruokainen ja toinen hifistelijä, jolle kelpaisi enimmäkseen vain ihmisten ruoka ja jolle suurin osa erilaisista koirannappuloista aiheuttaa ripulia/oksentelua. Onneksi ollan löydetty ruoka, joka sopii kummallekin koiralle. Kyseessä on halvahko markettiruoka. Olisin kovasti halunnut ostaa Suomessa tuotettua kamaa mutta ikävä kyllä toiselle ja osin molemmille koiristamme yksikään kokeiltu ruoka ei käynyt tai kelvannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä onkin ollut tasapainottelua... Herkkävatsaselle koiralle myös kaikenlainen uuden kokeilu toiminee aika huonosti eli kun on joku hyvä löytynyt siinä tosiaan tekee mieli pysyä. Luin muuten *jostain* että koira voi olla allerginen myös varastopunkille (!), mikä kannattaa testata jos selkeää raaka-ainetta ei löydy.

      Poista
    2. Meillä edellinen koira oli allerginen varastopunkille. Sitähän on sitten vähän joka paikassa; kaikessa mitä "varastoidaan", koiranruokien lisäksi myös riisissä, hiutaleissa jne. Käytännössä sitä on vaikea täydellisesti vältellä. Raakaruokinnalla mentiin koko koiran ikä. Nykyisellä koiralla ei (koputetaan puuta) onneksi ole tullut esille allergioita.

      Poista
  3. Valitettavasti ruoka-aineallerginen täälläkin. Eliminaatiodietin jälkeen löytynyttä ruokaa ja sopivia nameja ei tosiaan tee mieli vaihtaa yhtään mihinkään, koska myös muilla kuin pääproteiininlähteellä on ilmeisesti merkitystä (ruoansulatusoireita on tullut myös "turvallisia" proteiineja sisältävistä jutuista, jos ovat eri kuin tavallinen).

    Nämä suomalaiset koiranruoat olisivat kyllä kiinnostaneet, koska ekoloogisempi vaihtoehto hellisi omaa sielua! Alvarin vaihtoehdoista omalle koiralle sopisi teoriassakin vain tuo kasvisversio, sen kokeileminen taas hieman arveluttaa menisikö nirsolle alas ilman, että joutuu pitämään nälässä (koska tokihan sitten viidentenä päivänä, kun muuta ei ole ollut tarjolla, menee pahemmatkin nappulat! mutta se ei ole ideaalitilanne :D ) Siitä kuulisin mielelläni joltakulta kokemuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein nappuloista löytyvistä aineista maissi ja kananrasva ovat monenlaisten vaivojen aiheuttajia (silmien rähmiminen, närästys ja muut vatsavaivat,...). Maissittomia vaihtoehtoja on aika paljon mutta kananrasvaa on lähes kaikissa nappuloissa. Kalaruoista sellaisia sentään löytyy.
      Itseäkin kotimaiset vaihtoehdot kiinnostaisivat mutta odottelen toistaiseksi harrastuskoiralle riittävän lihaisaa/kalaisaa vaihtoehtoa.

      Poista
    2. Onko allergiat alkaneet jo ihan pentuaikana vai ilmenneet vasta myöhemmin? Nälässä pitäminen ei tosiaan kuulosta kovin hyvältä idelta. Alvarilta saa muuten tilata maisteluannoksia, jos koiran hyväksyntä arveluttaa.

      Mikähän siinä rasvassa allergisoi? Olen ymmärtänyt että allergiat olisivat enimmäkseen proteiini- tai hiilariperäisiä.

      Poista
    3. Kananrasva nimenomaan aiheuttaa oireita, se on selvä, koska kaikki siipikarja aiheuttaa. Mutta oireita on tullut myös esim. lammas+omena -märkäruoasta, vaikka lammas ja omena erikseen käyvät. Ei löydy enää motivaatiota lähteä seikkailemaan kauheasti koiranruokarintamalla. Onneksi on löytynyt nappulat, märkäruoka ja nameja, jotka sopivat (ja joissa ei esim. tuota piilo-siipikarjaa ole).

      Meidän pentumme on ollut luultavasti yliherkkä alusta asti, vaikka vatsavaivat kulminoituivat vasta vajaan vuoden ikäisenä. Mutta ei kerta kaikkiaan meinannut syödä pienenäkään, ja "nirsoilun" syynä jälkikäteen pidämme sitä, että oli niin useasti ruoasta tai vääränlaisista nameista johtuvia vatsavaivoja. Monipuolinen ravinto ihan pienestä saakka ei myöskään ehkäissyt vaivoja, koska syötimme ensimmäisen 6 kk aikana monenlaista (etsien ruokaa, jota hermoheikko velociraptori suostuisi syömään ja siten hieman rauhoittuisi :D ).

      Poista
    4. Okei, nyt ymmärsin eli silloin ei tietenkään sovi kananrasvakaan jos ylipäätään allerginen kanalle. Luulin ensin että kananrasvassa on itsessään jotain allergisoivaa. Mutta toi on hyvä pointti että jos syömisestä tulee maha kipeäksi voi nirsoilu ollakin yksi oire. :/

      Poista
  4. Meillä vedetään brit caren lammas-riisiä tai lohi-perunaa. Siihen sitten kaavin päälle, mitä lautasille sattuu jäämään puurosta makaronilaatikkoon. Koiran pakki on kestänyt hyvin ja ruokahävikki on meillä minimissä. Eikös ainakin lähes kaikki koirien ruuat tehdä enemmän tai vähemmän ruokateollisuudelta ylijäävistä osista? Tai näin ainakin olen luullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokahävikki on tosiaan aika minimaalista! Tänäänkin meni kattilan pohjalta kaurapuurot.

      Mä tosiaan tavasin pakkausmerkintöjä varmaan tunnin siellä amrketissa ja ymmärsin että juuri nämä "parasta koirallesi" mainoslauseet tarkoittivat nimenomaan elintarvikekelpoisen (ihmiselle kelpaavan) proteiinilähteiden käyttöä. Mutta nyt en ole aivan varma tästä.

      Poista
    2. Tuo onkin mielenkiintoinen kysymys, että mitä elintarvikekelpoinen oikeastaan tarkoittaa. Oma koira esim. vetää kuola valuen kalan nahkoja, jotka kyllä itseltä jää syömättä vaikka periaatteessa varmaan ihan kalapulla-ainesta oliskin.

      Poista
  5. Oma "pentu" täyttää kohta 2 vuotta ja tässä on kärsitty välillä aika pahasta nirsoilusta (minä oon kärsinyt, Varpua on ollut "ei kinosta"-linjalla). Oon koittanut lähteä siitä, että jos pentu leikkii, kasvaa ja kakkaa niin se saa suht riittävästi ruokaa. Ja toisenlaisen pennun kanssa tärkeää on, että kylkiluut tuntuu.

    Minkä hintaista toi Alvar on? Meillä syödään Barking Headsin tuotteita. Äitini on aika tarkka siitä, että koiranruuissa ei olisi liikaa proteiinia. Varsinkin kai pennuille on hyväksi hiukan niukka ravinto, jotta kasvu tapahtuisi rauhassa. Jossain pentuoppaissakin on mainittu, että liian runsaalla ruualla koirat saattavat kasvaa liian nopeasti, jolloin rakenteista ei tule niin priimaa kuin mahdollista. Barking Headsin ravintoainemääriä äiti pitää hyvänä.

    Meillä tyyli on se, että perusravintona on nappulat, mutta että ei koirankaan suu tuohesta ole. Koirat saa joskus jäätelöä ja esim vanhempieni luona koirat tietää ihan täysin, että aamuisin mun isä antaa juustoa kaikille. Yksi tärkeä tehtävä koirilla on myös kierrätyspakkausten puhdistus.

    Meidän koiralaumaan kuuluu siis äidin koira, mun koirani, joka on äidin koiran pentu, sekä siskon koira, vähän etäisempää sukua. Nämä hengaavat vähän ympäriinsä eri talouksissa. Nyt esim koronan takia mun koirani ei tullut mukaan Saksaan vaan jäi emonsa ja mun äidin hoiviin. Lisäksi hoidossa on joskus pari äidin sijoituspoikaa ja kahden pentueen pentuihin on tiivis suhde somen kautta. Tää lauma antaa ihan hirveästi iloa ja hyvää mieltä.

    VastaaPoista
  6. Me alettiin syömään kesällä tätä, ihan hirveesti en hommaan ole perehtynyt muuta kuin et on vissiinkin se ainoa kotimainen. Plussaa siitä et tätä löytyy S-ryhmän Kaupoista läpi maan, nimimerkillä Aina lopussa. https://dagsmarkpetfood.fi/ Niin joo ja meillä rähmi silmät ihan hulluna, nyt syödään Hämettä ja se rähmiminen on loppunut kuin seinään.

    VastaaPoista
  7. Eukanuban lamb&rice puppy. Öljyä/piimää lisäksi. Labbis on 8kk. syö kaiken. Sukista lähtien. Ei ole nirso enkä ole huomannut oireitakaan. Sukat oksentaa. Silleen suht tiukka oon, että kun lihoo kovin herkästi kun esittää nälkäkurkea, että syö vain omaa ruokaa/koulutus nappuloita/dentastickiä/puruluita. ylimääräiset jutut on ns terveellistä esim omenaa tai muuta kasvista. Ei nakkeja tms

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...