Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

19.5.2020

Tiedät syöneesi jätskin, mutta et muista siitä mitään ja nyt kädessä on pelkkä tikku



Meille tuli Skidin kanssa riita. Hän ei millään uskonut, että Leonardo di Caprio ei ole minua nuorempi. Vasta Wikipedia-tarkistuksen jälkeen Skidi suostui uskomaan, että olemme Leon kanssa lähes tismalleen samanikäisiä, mutta hän totesi nyrpeänä, että mies kyllä näyttää minua nuoremmalta. Mistä sain tietysti toisen slaagin.

EIHÄN NÄYTÄ!

Yllätyin vähän itsekin tästä selkäydinreaktiostani. Mitä väliä sillä on, vaikka näyttäisikin? Minunhan pitäisi osoittaa 13-vuotiaalle, ettei vanheneminen ei ole mikään sota epäluonnollista prosessia vastaan, vaikka kosmetiikkateollisuus niin väittääkin. En ole koskaan ollut kovin ulkonäkökeskeinen ihminen enkä ole koskaan nähnyt mitään mieltä osallistua rypyttömyyskilpailuun, jossa näennäisesti voittavat vain ne, joilla on varaa upottaa tuhansia euroja erilaisiin pistoksiin, täyteaineisiin ja operaatioihin.

Mutta jotain nappeja tämä ikääntyminen selvästi painelee. Väitän, etten pelkää vanhenemista, mutta en toisaalta halua ajatella koko asiaa. Koska minun ei tarvitse! Vaikka munasarjat eivät enää olekaan täydessä tikissä, nukun hyvin, minulla ei ole yhtä ainutta harmaata hiusta ("Vähän sad, että sä olet etsinyt niitä"), leposykkeeni on ei-kuntourheilijaksi alhainen enkä tarvitse mitään lääkkeitä. Lisäksi olen kolmekymppiseen minääni verrattuna elämäntavoiltani pyhäkoulun opettaja!





Ongelmani ei ole se, että näytän ikäiseltäni, vaan se, että todellisuuskäsitykseni jätättää. Tässä iässä on jo huomannut, että elämällä on kummallinen taipumus sulaa sormiin. Yhtenä päivänä olet nuori ja notkea ja seuraavan päivänä putsaat puutarhamyymälässä monitehoja, että näkisit, minkä värisen pionin ostaisit. Tästä tulee säännöllisiä muistutuksia.

Kun muistelen kymmenen vuoden takaisia asioita, kuvittelen niiden sijoittuvan 90-luvulle. Samasta syystä on vaikea uskoa että olen tuntenut joitakin ystäviäni yli 30 vuotta.

Facebookissa mainostetaan lähinnä eläkesijoituksia ja vakavan sairauden vakuutuksia.

Nelli Matula syntyi kaksi vuotta ylioppilaskirjoitusteni jälkeen.

Huomaan ajattelevani tennistunnin jälkeen, että jes, en tälläkään kertaa loukkaantunut.

Ostan varmuuden vuoksi anti age -kasvorasvaa, vaikka tiedän, että auringon välttely nuorempana olisi ollut tärkeämpää. Mutta kun se juna vähän niin kuin meni jo.

Lisäksi ärsyttää enenevissä määrin se (epäilemättä parikymppisen graafikon) piirtämä kuva, jossa ihmisen elämänkaari esitetään järjestyksessä vauva – taapero –  kouluikäinen – teini – aikuinen –  rollaattorikypsä kaljupää. Onhan siinä nyt neljä vuosikymmentä erilaista aikuisuuttakin olemassa, sille ei vain ole mitään tunnistettavaa muotoa!

Niin. Äitini totesi kerran järkyttyneenä, että hänen ikäistään ihmistä oli kutsuttu paikallislehdessä vanhukseksi. Hänen määritelmänsä vanhuksesta oli ilmeisesti kolminumeroinen. Ikäkriisit kai ratkeavat niin, että tulee oikeita ongelmia, tai sitten keski-ikäisyyden maali siirtyy vaivihkaa kymmenellä vuodella eteenpäin.

24 kommenttia:

  1. Ha! Oma mummuni totesi joskus (silloin jo pätkän matkaa toisella sadalla, nyt jo edesmennyt, niisk) että ikä ei ole ongelma niin kauan kuin sen voi kirjoittaa kahdella numerolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hyvä ohje! Joku jossain viisasteli että ikä ei itse asiassa ole numero vaan sana, haha.

      Poista
    2. Jep, ikä on vain kolme kirjainta ;-)

      Poista
  2. Lehdessä oli taannoin haastateltu 101-vuotiasta muoria, joka kertoi vapaa-aikanaan käyvänsä ilahduttamassa vanhuksia :)

    VastaaPoista
  3. Puutarhamyymälät ovat ihania. Siellähän ei ole edes peilejä. On tosiaan vaikea joskus muistaa, että 10vuotta sitten tapahtuneet asiat ovat tapahtuneet 2010.

    Arvoitus: Jos esikoiseni on vuoden kuluttua täysi-ikäinen, olenko minä vanhentunut hänen syntymänsä jälkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan puutarhamyymälöitä! Ja ostin pionin. Arvoitukseen en osaa vastata, kuulostaa mahdottomalta että lapsi olisi aikuinen. 🤔

      Poista
  4. Vanheneminen on merkki siitä, että on edelleen elossa. Aika positiivista siis mun mielestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tästä iloitsemme kun polveen sattuu tenniksen jälkeen. 😂

      Poista
    2. New normal ��

      Poista
  5. Olin tosi pitkään sitä mieltä, että keski-iän alku on oma ikä + 10 vuotta. Jossain vaiheessa ilmeni, että oikeampi kaava on oma ikä + 5 vuotta.
    Nyt - ööö - mitä välii.
    Mirja

    VastaaPoista
  6. Minä muistan kun joskus nuorena hanalle luvattiin mainoksessa kymmenen vuoden tippumattomuustakuu, ja se tuntui minusta suorastaan ihmisiän pituiselta ajanjaksolta, eli että tosiaankin sen hanan kanssa ei sitten koskaan tulisi ongelmia. Nyt kymmenen vuotta tuntuu vain hujaukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo todella! Oli vaikea ymmärtää kuka sellaisia takuita kaipaa.

      Poista
  7. Mulle tulee tästä mieleen jo edesmenneen isäni sanat. Isä oli pihalla hommissa ja ikää oli reilusti päälle 80. Ohi kulki isän sanojen mukaan vanha mies. Mies oli häntä taatusti 10 vuotta nuorempi.
    Itse olen huomannut et saatan sanoa kuvatessani ihmistä et se oli semmonen päälle 50 kymppinen täti...joka itsekin olen...ja ajatus sanoessa on että sellanen paljon mua vanhempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ikäarviona "joku viisikymppinen" ei todellakaan sijoitu neljän vuoden päähän. 😬

      Poista
  8. Kiitos aamun piristyksestä. Putsasin juuri monitehot, että näin lukea. Eräs nuorempi henkilö kertoi minulle, että olen kuulemma elänyt sellaista aikaa, mistä he ovat lukeneet koulussa historian kirjoista. Kiva, olen siis jo arvokasta antiikkia - äiti vuosimallia - 73 ps. Minulle tulee vain nivelrikkomainoksia, ennustaako internet tulevaisuutta?

    VastaaPoista
  9. Mä olin jokin aika sitten Saku Tuomisen luentoa kuuntelemassa ja hän muotoili musta äärimmäisen hienosti sen, minkä ikäinen oikeasti on se epämääräinen "keski-ikäinen". Se on kuulemma aina oma ikä + 5 vuotta. Allekirjoitan. Onneksi siis on tuohon keski-ikään vielä matkaa, nimittäin just se 5 vuotta. Sano lapset mitä tahansa. ��

    VastaaPoista
  10. Luin eilen kirjasta tällaisen määritelmä ikäkausille. Tämän keksijä on suomalainen tutkija.

    lapset 0-19
    Nuoret 20-34
    Varhainen keski-ikä 35-49
    Varttuneet 50 - 64
    Eläkeläispantterit 65 - 79
    Ikäihmiset 80 -

    Tästäkin puuttuu ryhmä AIKUISET.

    VastaaPoista
  11. Minulle tuli ennen Kodin Kuvalehti. Mukana tuli joskus tuotenäytteitä. Päättelin olevani keski-ikäinen siinä vaiheessa kun libresset vaihtuivat tenoiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Mun lapset (ja mies) sai hyvät naurut kun puhuttiin aiheesta "Tenat" kerran kun niitä mainstettiin telkkarista ja saatoin sanoa että niitä tarttee jotkut vanhukset. Noh, sainpa sitten heti seuraavalla viikolla jonkun aikakauslehden mukana tena-näytteen...

      Poista
    2. ja siis yhtään väheksymättä heitä jotka tenoja joskus tarvitsevat - esim minä trampoliinilla :D :D

      Poista
  12. Itse oon todennu, että ikää osaa arvioida noin kymmenen vuotta omasta iästä molempiin suuntin, ja omien lasten ikätovereista pari vuotta suuntaansa. Muuten menee ihan arvailun puolelle, jos pitää habituksesta jotain päätellä...

    Mutta ei se niin helppoa ole kenellekään, vieläkin lämmöllä muistelen nuoren kirjoittamaa yleisönosastokirjoitusta, jossa muistuttettiin, että kyllä ne kuusikymppiset rollaattoreineen tarvitsee myös tilaa julkisissa kulkuvälineissä.

    Varsin moni kuuskymppinen on vielä työelämässä. Mites teidän duunipaikkojen rollaattoriparkit?

    VastaaPoista
  13. Itselläni taitaa olla nivelrikko oikeassa peukalossa, mutta kieltäydyn myöntämästä asiaa, koska nivelrikosta ei saa yhtään nuorekasta sairautta, vaikka kuinka yrittäisi :D Sinänsä lukeudun myös heihin, joille ysärin ja nykypäivän välillä ei tunnu olevan sitä kahtakymmentä vuotta, siis omassa elämässä. Suhtaudun vanhentumiseen joka toinen päivä mielenkiinnolla, joka toinen päivä se vähän kirpaisee.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...