19.4.2020

Homo Haksahdus ja ikkunanpesu



Olipa kerran korona-aikaan Ihminen. Hän viettää kaikkien kaltaistensa tavoin aikaa somessa.

Somemaailmassa kaikki on aina ihanasti ja someihmiset ovat kovasti aktiivisia, erityisesti tällaisena keväisen aurinkoisena viikonloppuna. Yksi someihminen esitteleekin kuvia aikaansaannoksestaan – kiiltävän puhtaita ikkunoita – mikä kerää valtavasti tykkäyksiä.

Kuva saa Ihmisen luomaan häpeissään katseensa omiin ikkunoihinsa. Ne ovat muuttuneet pölystä mattapintaisiksi ja pokien väleissä makaa kuolleita kärpäsiä ja hämähäkin verkkoja. Ihmisen on myönnettävä, että tunkkainen kalvo tekee huhtikuisesta maisemasta liioitellun harmaan. Lisäksi Ihminen ei ole koskaan ennen pessyt asuntonsa ikkunoita itse (kolme vuotta sitten oli ehkä käynyt ikkunanpesijä), joten hän ryhtyy puuhakkaasti hommiin.

Ensin hän kaivaa esiin viime kesänä hankitun sähköisen ikkunanpesimen, jolla homma sujuisi aivan suit sait. Siksihän se hankittiin! Ihminen löytää laatikon ja nostaa osat laatikosta pöydälle, tuijottaa osia vähän aikaa, kaivaa sitten esiin ohjeet, tuijottaa ohjeita vähän aikaa, yrittää koota pesimen, mutta saa aikaan jotain mikä näyttää lähinnä konekivääriltä. Konekivääri ei käynnisty, jolloin ihminen tajuaa että se on ladattava. Ihminen ei myöskään löydä aparaattiin sopivaa pesuainetta, vaikka kuinka romistelee siivouskaapin ylösalaisin. Ihminen pakkaa kaikessa hiljaisuudessa masiinan takaisin laatikkoon ja hakee tavallisen varrellisen mopin ja lastan.

Ihminen ryhtyy puunaamaan ensimmäistä lasipintaa innokkaasti, tsup tsup puhdistusainetta pintaan, tehokas pyöräytys varsimopilla ja sitten vain vedellään lastalla saippuavesi pois pinnasta. Ihminen iloitsee kättensä jäljestä, tämä tosiaan on helppoa ja mukavaa! Sitten Ihminen ottaa tyytyväisenä pari askelta taaksepäin ja huomaa, että lasi ei ole missään tapauksessa puhdas vaan täynnä kummallisia läiskiä ja rantuja. Hän pyyhkäisee rantua hihallaan, mikä on virhe – rantu leviää harmaaksi tahraksi lasiin. Hän hermostuu ja osuu mopin varrella rullaverhoon, jonka päältä leijailee alas pölyä, joka tarttuu kiinni kosteaan pintaan. Ihminen kiroaa ja tekee homman uudelleen, mutta lopputulos ei ole edelleenkään erityisen hyvä.

Ehkä pitää katsoa lopputulosta kun kaikki pinnat on pesty, Ihminen tuumii pettyneenä, sillä näillä leveyksillä ikkunoissa on sisä-sisäpuoli, sisä-ulkopuoli, ulko-sisäpuoli ja ulko-ulkopuoli.

Koska ikkunat aukeavat ulospäin, Ihminen roudaa kaikki kamat pihalle ja alkaa muistaa, miksi ei koskaan pese ikkunoita. Tässä menee koko vitun päivä.

Mutta Ihminen hengittää syvään ja palauttaa mieleensä somekuvat, kiillon, kevään värit ja nuhteettomuuden vaatimuksen. Ehkä hän saa itsekin jaettua somekanaviinsa kivan kuvan kiiltävästä ikkunasta!

Ulkona Ihminen huomaa, että kiinteistön suunnitellut arvostettu arkkitehti ei ole tullut ajatelleeksi pätkääkään ikkunanpesua. Lasi on alareunastaan kiinni pitkillä ruuveilla ja saranat ovat korkealla yläreunassa. Ihminen hakee kiltisti ruuvarin ja jakkaran. Ruuvien kannat ovat kuluneet, vanhat ikkunankarmit jumittavat ja lasit nitisevät. Ruutu painaa tonnin ja Ihminen tuntee litistyvänsä lasien väliin. Suihketta menee silmään. Kyynärpäät osuvat lasiin.

Lisäksi alempi ruutu on kiinni kokonaan ruuveilla. Ihminen kiroaa arkkitehdin. Hän tulee ajatelleeksi ruudun takaisin asentamista vasta kun on irrottanut kaikki ruuvit ja tajuaa, ettei saa tätä ikinä yksin paikoilleen. Ehkä naapurin 90-vuotias mummeli ottaa haasteen vastaan. Ihminen pohtii, kuinka kylmä yöllä tulee yhdellä ruudulla.

Ihminen alkaa ymmärtää paremmin ikkunanpesijää, joka näytti siltä, että voisi purskahtaa itkuun. Tässä asunnossa ikkunanpesu sisältää 90% kaikenlaista paskaa ja 10% ikkunanpesua.

Ihminen uurastaa ikkunoiden parissa kolme tuntia. Kun yksi seinä on valmis, selkään sattuu, ranteeseen sattuu, neuletakki on revennyt selästä eikä lopputulos välttämättä ole parempi kuin alkuperäinen tilanne. Rantuja jää, mutta kukaan ei tiedä, millä pinnalla ne ovat. Ihmisen tekee mieli räkäistä lasiin.

Kun Ihminen sitten voipuneena istuu pihalla, naapurin rouva kävelee haravan kanssa ohi.
Oho, rupesit tuohon hommaan, rouva nauraa empaattisesti. Ihminen tuijottaa hämmentyneenä naapuria, joka kertoo, että vanhoista ikkunalaseista ei koskaan tule hyvät. Eikä niitä sisäikkunoita kukaan kuulemma pese. Koska niissä on niin hirveä duuni. Ja sitten, kun siihen kerran kymmenessä vuodessa ryhtyy, niin ruutujen tukemiseen on sellaiset tukipuut varastossa.

Ihminen menee tällaisesta informaatiosta hieman epäkuntoon ja ajattelee, ettei sittenkään ollut uusavuton surkimus vaan vain hyvin vaikean tehtävän edessä. Ihminen nielaisee liian kuuluvasti.

Illalla Ihminen lämmittää itselleen pakastepizzan ja kaataa itselleen lasin viiniä. Kaataa toisenkin vaikka on sunnuntai. Hän miettii, milloin hänestä tuli somemaailman höynäyttämä ihmislaji, Homo Haksahdus.

Ikkunat näyttävät hämärässä, kahden viinilasin jälkeen ihan hyviltä.


19 kommenttia:

  1. Oh joy, meillä on ikkunoissa sisä-sisäpuoli, sisä-ulkopuoli, väli-sisäpuoli, väli-ulkopuoli, sisä-ulkopuoli sekä ulko-ulkopuoli.

    Ottaisin mieluummin sekä suolihuuhtelun että koronatestin kuin pesisin talon kaikki ikkunat. Valitettavasti sellaista vaihtoehtoa ei kukaan ole vielä tullut tarjoamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kestä :D (En pese ikkunoita, eikä edes hävetä, yli 70 vuotta vanhassa rintamamiesrotiskossa ei mitään väliä. Ikkunaremontti ratkaisee asian, kunhan korona, ruuhkavuodet ja pari muuta kriisiä on selätetty about vuoteen 2035 mennessä...)

      Poista
    2. Oh dear! Mutta eihän ne väli-ikkunat voi mitenkään olla likaiset, right, joten ei niitä tarvii pestäkään.

      Poista
    3. Kiitokset hyvistä nauruista, Katja :D

      Väli-ikkunoiden puhtaudesta tulee mieleen entinen asunto Pasilassa. Todellakin olivat likaiset ihan kaikilta pinnoilta puolen vuoden sisällä edellisestä pesusta. Ja ne sälekaihtimet, voi horror... Onneksi täällä Espoon puolella on hiukan puhtaampi ilma niin ei ole ihan niin järkyttävää. Kivasti ulkoistettava homma se kyllä on. Tältä keväältä saa kyllä jäädä tekemättä, vastahan ne vuosi sitten pestiin :)

      Poista
  2. Tämä oli ihan parasta näin maanantai-aamuun. :)

    Meidän 80-luvulla rakennetun rivariasunnon ikkunoissa riittää puolia ja välejä, mutta ne aukeavat ihan inhimillisesti ja lopputuloskin aina kiittää tekijäänsä. Usko tai älä, tykkään ikkunanpesusta. - Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se vähempi säätö jeesaa? Mä päätin etten enää koskaan pese ikkunoita itse vaan tilaan ikkunanpesun ostopalveluna. Ommm.

      Poista
  3. Ruuveilla???
    Se on ihan kamala se sähköinen ikkunanpesin - tai sit ei vaan miehen kanssa osata käyttää sitä. Jää pahemmat raidat kuin perinteisestä tyylistä. Viimeksi mulla jäi kyllä perinteisessäkin raitoja, koska joskus aikoinaan olen viimeitellyt ikkunat (pyyhkinyt ne raidat) sanomalehtipaperilla, mutta koska enää ei ole sanomalehtipaperia niin en tiedä millä ne pyyhkisin. Talouspaperista jää pahemmat jäljet ja mikrokuituliinasta jotain mikrokuituja jotka näkyy! Lisäksi kun syksyllä pesin ikkunoita, niin unohdin pari lukkoa auki ja talvella ikkuna ihmeellisesti huurustui sieltä välistä kunnes mies tajusi mitä oli tapahtunut. Onneksi ei ollut kovin kylmä talvi, ettei meidän lämmöt karanneet vielä pahemmin harakoille. Kaikesta huolimatta ajattelin ehkä huomenna pestä ikkunat kun on lämmintä! (en kuitenkaan pese)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 60-LUVUN KULUNEILLA RUUVEILLA. Argh. Mutta joo se pesin ei ole musta mitenkään käänteentekevä. Samaa hinkkaamista ja rantua ehkä 5% vähemmällä vaivalla...

      Poista
  4. Ota lapsi avuksi niin voit aina perustella lopputuloksen sillä että "pestiin yhdessä ja ainahan sitä jostaion pitää aloittaa ja lapsen pitää saada itse tehdä asioita että oppii". Tuolloin edes anoppi ei huomauttele rannuista. Mun 8- vuotias oli ihan messissä läträämässä veden kanssa (ja kyllä mä silti ihan ite ne rannut sinne vetelin...)ja kyllä ne ehkä hieman puhtaammat on.

    Mä tosin laajensin tätä hinkuttamista vielä ikkunapelteihin ja ulkovaloihin (kaikki valkoisia). Niistä sai kyllä puhtaat eikä ollut rannuista vaaraa.

    Mrs G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi hinkuttaminen jää vähän päälle, sitä alkaa kytätä kaikkia muitakin saakelin pintoja liukuovista ja peileistä. Mutta ajattelin kyllä opettaa kersoille, että sen verta rahaa pitää ansaita että on varaa ostaa ikkunanpesu palveluna.

      Poista
  5. Jos joku asia norjalaisissa vetoisissa huusholleissa on hyvää, on se ikkunoiden pelkkä sisä- ja ulkopuoli. Pesu on nopeampaa kun on vain kaksi pestävää pintaa per ruutu. Siltikään ikkunoita ei tule pestyä usein, koska inho. Sähköistä ikkunanpesintä ei ole, mutta ikkunankuivain kylläkin. Kelpaa mulle, koska ne rannut peittyy kuitenkin parin viikon sisään mereltä myrskyävän suolan alle.

    Mutta menit sitten muistuttamaan että siihen hommaan pitäisi taas ryhtyä. *huoh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sama homma oli Lontoon kämpillä. <3 Inho ja dismotivaatio on täysin ymmärrettävää!

      Poista
  6. Tämä oli kuin minä ja mökin ikkunanpesu viime kesänä. Mietin miksi vitussa ei kukaan niitä viiti pestä, no hyvä minä pesen, saan taivaspaikan palkaksi. En pese enää ikinä! Vaikka olin valmistautunut paskahommaan lonkeroin (loppu kesken heti alkuunsa) ja vaatinut perheeltä täydellistä pysykää poissa, älkää puhuko minulle -suojaa.

    Keikkaa tiedossa Tuulokseen pesijälle. Ne näytti helpoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän! En ymmärrä, miksi ei ole vielä keksitty teflonoida lasien pintoja että mikään paska ei tarttuis.

      Poista
  7. Jotain unohtui: pesun jälkeen ohi ajaa katupölynputsausmasiina ja kaikki työ on mitätöity ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Sen edellisen osttetun pesukerran jälkeen tuossa vieressä alkoi putkityöt ja hiekkatietä porhalsi raskasta ajoneuvoa pari kuukautta. Kun sitten pöly oli saatu kivasti pintaan tuli joku myrsky joka viimeisteli tilanteen liimaamalla tomun vedellä kiinni. Ah.

      Poista
  8. Ikkunanpesu on helvetistä. Meillä mies onneksi aina pesee ikkunat, pesi keittiön ja olkkarin ikkunat jo ensimmäisenä kevätaurinkoisena viikonloppuna, ennen korona-kotoilua ja hoiti homman oma-aloitteisti ja iloisena.

    Joskus mulle meinaa iskeä hävetys mun sluibailusta, mutta toisaalta mä pesen vessat n. 90% kerroista ja mies on nopea ja taitava ikkunoiden pesijä, mä hidas, jää rantuja ja homma menee aina kiroiluksi. Inhoan myös lattioiden luuttuamista, joten yleensä viikkosiivotessa hinkkaan vessat, enkä inhoa sitä ollenkaan ja sillä välin mies luuttua. Ihan toimiva työnjako. Ehkä täytyy ehdottaa miehelle että opettaa pojat pesemään ikkunoita, jos se sitten sujuisi niiltäkin, mä en kykene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuules, jos toinen osaa ja tykkää, miksi ihmeessä häpeisit! Tässä hommassa on muuten ihan helvetisti hyötyä olla 180 senttinen. Se on kriittinen pituus ylettää yläreunaan ilman jakkaraa. Miesten hommia siis ylipäätään, sanoisin.

      Poista
  9. Mikä show! Onneksi meidän kämpässä edellinen asukki/asukit ovat pyöristäneet ikkunanavauskoloset niin, ettei niitä saa enää millään auki. Kärpäset saavat siis muumioitua rauhassa.

    Ja hei, tuo sivustosi alareunan uutiskirjeläpyskä lähtee yhtä huonosti rastista pois kuin ne rannut ja ruuvit. Ei siis jostain syystä mitenkään :D

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...