18.3.2020

Jotta tästä ei tulisi maailman pisin kuukausi



Kun ensimmäistä kertaa kuulin kuukauden karanteenista etätyön ja kersojen kera, ajattelin välittömästi sitä BBC:n ulkomaantoimittajaa, jonka jälkikasvu hyökkää työhuoneeseen kesken suoran uutislähetyksen.



Jos olisin konsultti, joka olen, olisin määritellyt tilanteen ns. blockeriksi. Se tarkoittaa projektin tuotantovaiheessa niin tärkeää tehtävää, että ilman sitä mistään ei tule mitään. Jo kaikkien harrastusten loppuminen oli tiukka paikka, mutta peruskoulun puuttuminen on täysimääräinen katastrofi.

Myös kersojen ensireaktiot tukivat hypoteesiani. Jouduimme käymään useampaan kertaan läpi, että tämä koronaeristys ei ole mikään yllätysloma tai screen time unlimited sessio vaan aamulla heräämme suht normaaliin aikaan ja aloitamme duunit ja opinnot lukujärjestyksen mukaisesti omissa huoneissamme, jota huom. kaikilla ei ole. Jouduin myös muistuttamaan, että taloudessamme jokaisen pitää edelleen mm. käyttää housuja, koska on maaliskuu ja jollain aina joku livelähetys menossa. Eikä kannata kinuta jälkkäriä joka päivä, koska emme ole missään Teneriffalla.

Jo tämän ensimmäisen aamun perusteella (minulla on 10 minuuttia etäkokouksen alkuun, kun joku räjäyttää eteiseen reppunsa sisällön ja terotinpurua leviää joka puolelle, toinen huutaa, että hänen Wilmansa lagaa ja kolmas itkee, miksi VPN tökkii) oli selvää, että illalla on kriisipalaverin paikka. Tästä tulee aivan liian pitkä kuukausi ellemme tsemppaa jotenkin perheenä.

Tarvitsemme jotkut säännöt. Yhteisenä workshoppina tietenkin, jotta kaikki kuvittelevat saavansa vaikuttaa.



Ensinnäkin huoneet on pakko siivota sellaisiksi, että niissä pystyy olemaan. Arkiaamuisin hommat alkavat viimeistään klo 9:00. Tänä aikana puhumme toisillemme mahdollisimman vähän. Yksi huone pyhitetään etäkokouksille ja mitään raskasta ei striimata tarpeettomasti jotta interwebsiä riittää kaikille. Syömme lounaaksi muiden äitien tekemää ruokaa eikä kukaan valita jos ja kun on taas samaa. Päivällä on pakko käydä ulkona välkällä ainakin puolen tunnin verran.

Tänä aamuna selkisi myös, että ne iltaharrastuksetkin on pakko palauttaa jollain tavoin. Jos vietämme koko päivän keskenämme, tarvitsemme myös jotain viihdettä ja rentouttavaa ohjelmaa, ulkoilun ja ruokailun lisäksi. Meillä ei ole edes pleikkaa eikä tablettia (vielä).

Suunnittelin jotain tällaista.

Maanantai: korttipelit. Vaikka ristiseiska aiheuttaakin aina perheen sisäisiä kaunoja.

Tiistai: jumppa. Skidi lupasi pitää lihaskuntotreenit ja minä venyttelyt.

Keskiviikko: lautapelit. Pelataan kaikki kaapista löytyvät pelit läpi.

Torstai: leivonta. Palautamme pullatorstain ohjelmistoon, mutta kotikonstein. Mummi laittaa reseptin ja kersat saavat sotkea keittiön.

Perjantai: esitelmä. Voisin tietysti ehdottaa, että opiskelemme yhtenä iltana kaikki jotain kehittävää. Sehän olisi täysin mahdollista. Yle Oppiminen tarjoaa valtavasti erilaisia etäopiskelusisältöjä, kansainväliset yliopistot tarjoavat satoja verkkokursseja ihan ilmaiseksi ja myös Googlella on mm. digitaaliseen markkinointiin liittyviä opintokokonaisuuksia. Mutta madalletaan vähän rimaa.
Ehdotin, että jokainen perheenjäsen pitää perjantaisin esitelmän valitsemastaan aiheesta, jonka hyvin tuntee, ja muidenkin pitäisi. Odotan Snadilta kovaa panosta tässä, mahdollisesti jotain emojien maksimikäytöstä WA-viestinnässä tai vinkkilistaa "Näin räjäytät ulkohousut alle minuutissa".

Lauantai: leffailta. Koska kaikki pystyvät jo lukemaan tekstityksiä, unohdamme loputkin ikärajat ja alamme tahkota läpi Pottereita. Kulunut talvi aiheutti sen, että Netflix on suht haravoitu (kuten ET, Wall-E, Big Hero ja kaikki Star Warsit), mutta onneksi muutama Studio Ghibli on vielä katsomatta. Muitakin perheklassikkoja saa vinkkailla!

Sunnuntai: metsä- tai rantaretki fillareilla. Käydään kaikki kivat paikat lähimestoilta läpi ja syödään eväitä.

Ja heti kun tämä karanteeni loppuu menen ostamaan koiran, koska elämä on liian lyhyt kaikenlaiseen järkeilyyn. Älkää kertoko Koti-insinöörille.


27 kommenttia:

  1. periaatteessahan se koira kannattais hommata nyt heti, se ehtis tottua samantien koko perheeseen, hoidosta saa muksuille hyviä tehtäviä päivien lusimiseen, saatte kaikki parantuneen vastustuskyvyn... listaa vois jatkaa loputtomiin, ei muuta ku koirakaupoille! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tavallaan joo, mitä sitä turhaan venailemaan, mutta tämä arkihässäkkä on nyt vähän turhan raskasta juuri nyt. Lisäksi odotan sellaista "kohtalon sormi" -koiraa enkä tiedä milloin se osuu kohdalle.

      Poista
  2. Sinä olet kamalan positiivinen: ei tästä kuukaudella selvitä. Jos alle kaksi kuukautta menee, ihme on tapahtunut. Parhaita keinoja selvitä ilman pään hajoamista etsitään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on pakko tuijottaa päivämäärää 14.4. hyvin tiiviisti juuri päänhajoamissyistä.

      Poista
    2. Mä pidän bileet jos koulut aukeavat ennen kevätjuhlia. Suvivirsi Skypellä saisi kyllä kyyneleet silmiin vähän uudessa merkityksessä...

      Poista
  3. Tän kouluttomuuden jatkaminen kesään asti olisi sellainen taakka yrittäjäperheissä että oletan hallituksen siinä vaiheessa tarjoavan ilmaisen avustajan kotiin... terkut vaan kansanedustajaystävilleni. ;)

    VastaaPoista
  4. Mä tsemppaan haaveilemalla siitä, miten kesällä vietän viikkokausia vanhempien mökillä vain hoivaamassa koiranpentuja. Puoliso voi tehdä osin etätöitä ja me nähdään vain ihmisiä jotka myös raahautuu mökille. Jännittävintä mitä sit tehdään on vohvelit jäätelöllä Mikkelin torilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Siis kelaa, jos tämä tilanne olis tullut marraskuussa eteen. O_o Me laitettiin kaikki reissusuunnitelmat telakalle, ei tiedä miten pitkään rajat pysyy kiinni joten ens kesä = MÖKMÖK ja lampaiden paijausta, jos ei koiraa löydy.

      Poista
    2. Nyt vaan pidän peukkuja että äidin Möffe tulee tässä kuussa kantavaksi! Kesällä on sit myös hyvä käyttää rahaa paikallisten pienyrittäjien palveluihin.

      Poista
  5. Jeeeeeee!!!! Koira on parasta ikinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Nyt kun annoin itseni ajatella sitä mahdolliseksi niin jestas että onkin ikävä koiraa!

      Poista
  6. Me aloitimme tämän aamun hotellitasoisessa aamiaisella, ajattelin että tehdään kaikille mukava aamu. Ehkä se vähän kevensi tunnelmaa, mutta ei pelastanut päivää. Ennen kuin keittiö oli siivottu ja avustettu lapset koneidensa ääreen luokan Teams -kokoukseen ja varmistettu, että päivän tehtävät oli ymmärretty, olikin jo lounasvalmisteluiden vuoro. Sitten työnsin lapset pöperöt poskessa ovesta ulos oman 1,5h palaverini ajaksi. Sen jälkeen olikin jo kiire asettaa lapset taas koneidensa ääreen, koska opettaja oli vielä puoli tuntia tavoitettavissa. Tenavien tehtävät etenivät päivän aikana hienosti, mutta oma työpäiväni meni totaalisesti reisille. Sitten vielä iltapäivällä soitto-ope ilmoitti pitävänsä lapsen tunnin Skypellä NYT. Kolmelta olin jo melkoisen kypsä. Uskon kuitenkin, että kyllä tämä tästä tasaantuu - alkukankeutta vain. Jos opettajilta vaaditaan nyt paljon, niin kyllä perheiltäkin. Ehkä tässä on jotain hyvääkin, esim. tarpeettomia palaverikäytäntöjä voidaan purkaa. Lapseton kollega tosin ehdotti, että pitäisimme päivittäin porukalla verkossa yhteisen kahvitauon! Olisi kuulemma kiva breikki yksinäiseen puurtamiseen. Olin kuolla nauruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pysyn samastumaan tähän tilannekuvaukseen ja todella, perheiltä vaaditaan nyt ihan aikamoista venymistä. Tästä päivästä oppineen huomisen välkät optimoidaan niin että talo on oikeasti hetken TYHJÄ. Ja kyllä, virtuaalikahvitaukohan olisi ajatuksena ihana mutta ei ehkä kenellekään käytännössä kovin rentouttava.

      Poista
  7. Kun kotona on kaksi etätyöläistä ja vilkas ekaluokkalainen koti"opetuksessa", herättävät kollegoiden vinkit aamukahveista, siisteistä työvaatteista ja meikkaamisesta sekä virtuaalisista yhteisistä kahvitauoista tosiaan hieman hilpeyttä. Buhahaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin lohduttaa, että tämän päivän perusteella olen hämmästynyt jos minulla on yhtään asiakasta jäljellä toukokuussa, sen verran käteen kaikki duunit meni. Toivon että huomenna paremmin.

      Poista
  8. Mulla ei yksinelävänä aikuisena oo antaa oikein muuta kuin hirveästi tsemppiä, kuulostaa tilanteelta jossa mulla ratkeais joka ikinen vähänkin merkityksellinen verisuoni.
    Mutta toisaalta, jos olisin tuossa tilanteessa, pärjäisin sen läpi jotenkin, koska ei siitä pakoonkaan pääsis.

    Tulin siis vaan muistuttamaan, että 1.4. Netflixiin tulee lisää Studio Ghiblin animeja, jos kaipaatte silloin lisää katsottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä, tässä nyt pärjäillään päivä kerrallaan, katsellaan leffoja ja asennellaan kersojen laitteille erilaisia appiksia, koska ei muutakaan voida. #atktuki

      Poista
  9. Varmasti tämän jo näitkin, mutta et ole yksin housut jalkaan -huolesi kanssa:

    https://twitter.com/RehtorinEloa/status/1240193747566170113

    Väitän, että huumorilla tästä selvitään. Enimmäkseen mustalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä oli huikea, joku väänsi tästä jo kalsari-iskä-biisinkin! :D

      Poista
  10. Olinkin jo odotellut Katjan täysjärkisiä ohjeita kotikoulun ja -työn yhdistämiseen. Meillä kotona pyörivät eka- ja kasiluokkalaiset. Kahden päivän kokemuksen perusteella: onnistuu kyllä, mutta väsyttää ihan eri tavalla kuin normaali etätyö! Jännä havaita myös, että teini notkuu iltaisin vapaaehtoisesti vanhempiensa seurassa ihan eri tavalla, vaikkei aiemminkaan ole juuri kotoa poistunut vaan seurustellut kavereiden kanssa netissä.

    Ja jee koiralle! Koirat on parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä onko tässä mitään täysjärkistä, mutta tuo väsymys on ihan totta! Nukahdin eilen sohvalle seitsemältä illalla, koska olen niin puhki tästä aivokapasiteetin maksimikäytöstä. -_- Ja yllättävän hyvin tuo teini tosiaan viihtyy kotona päsmäröimässä. Suostuu jopa kävelylle mun kanssa!

      Poista
  11. Minä joudun käymään töissä, siinäkin omat puolensa. Keho koko ajan ylikierroksilla, kun haluaisi mahdollisimman vähän kontakteja.

    Kaksi lasta ja yksi puoliso kotona. Kaksi koululaista ja yksi etätyöläinen. Lapset menevät lukkarin mukaan (opet antavat opetusta lukkarin mukaisesti), joten kävi selväksi että lapsilla on eri aikoihin lounas. Joten helposti lämmitettävää ruokaa pitää olla. Kotona riittää sen verran puuhaa myös puolisolle lastenkin nettijutuista, että kotihommat tehdään yhdessä sitten illalla. Isompien lasten kanssa tässä on hyvinä puolina esim itseohjautuvuus monessakin asiassa.
    Tänään 12-vuotiaan liikuntatunnin kävelylle pääsi etätyöläinen mukaan (työpäivä venyi siis illasta). 16v teinillä tekemisen puutetta, joten leipoo juuri sämpylöitä. Foodien kautta sai vain 1/3 siitä leipämäärästä, mitä oltaisiin haluttu. Leipomisillat on sekä hyvä idea, että näköjään pakollinen toimenpide.

    Me yritetään ottaa viikonlopun aikana haltuun ekan kokonaisen etäkouluviikon ruokailut. Suunnitellaan ateriakokonaisuudet, määrät (kuluu paljon), ja organisoidaan kaapit, jotta hävikkiä ei tule. Ja tehdään viikon ruokatilaus. Luulen, että tuohon menee monta tuntia viikonlopulta, mutta ensi viikolla ruokahuolto on paremmin suunniteltu. Ja se helpottaa myös sen ruoan tekemistä (isot setit kerralla), kun ei tarvitse ihmetellä, että mitäköhän sitä huomenna söisi. Ja lapset saavat sitten vaikuttaa ensi viikon ruokailuun.

    Ja myös minulta loppui iltahärdelli eli harrastuskuskaus ja organisointi, joten illoissa on aikaa. Tosin lapset nyt tarvitsevatkin läsnäoloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tsemppiä nyt teidänkin arkeen! Tässä ruokahuollossa on ihan hommaa. Leipominen merkittäköön pöytäkirjaan sekä henkisesti että konkreettisesti tarpeelliseksi ajanvietteeksi.

      Poista
  12. Meillä koolla kotona 5. ja 6. luokkalaiset, 4-v., koira ja äiti. Mä olin jo muutenkin ihan loppu, kun tuli viestiä, että kuvis pidetään reaali-aikaisena. Itku tuli, sillä mä en ollut tehnyt omia hommia melkein yhtään ja kun tänään oli säätöä koneiden kanssa. Ja kerronko, että nelivuotias ei tajua mitään väistämisestä. Mun äiti on Karanteenissa, jonne pienin uhkailee lähtevänsä, kun ensi on vetänyt itkuhuutopotkuraivarit - päivän kolmannet.... Sitten mies tulee kotiin ja katsoo järkyttyneenä kämppää. Elettiin tänään eineksillä. Oisko huomenna parempi päivä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi itku, jaksamista sullekin! Tää on monella tapaa ihan mahdoton tilanne. Meillä vuorotellaan lasten koneen kanssa kun isommalta vaaditaan välillä reaaliaikaista läsnäoloa. Eineksillä elämisessä ei ole mitään pahaa, ajattelin itsekin tukeutua niihin! Se nyt vielä puuttuisi että tässä velvoitettaisiin vielä korkeatasoiseen ruoanlaittoonkin. Siihen vedän rajan.

      Poista
  13. Meillä tilanne hiukan erilainen. Etänä mies ja minä sekä lukiolainen tytär. Lukiolaisen kanssa on omat haasteensa...vuorokausirytmi aivan poskellaan ja on sitä mieltä että Älä äiti puutu mun tekemisiin....
    Lisäkierrettä meillä tuo kaksi vanhempaa tytärtä, joista keskimmäinen on intissä ja nyt tämän valmiuslain myötä armeijan systeemit ihan jotain muuta kuin normaalisti, vanhempana luonnollisesti tuen henkisesti, paljon muuta ei pysty tekemään.
    Vanhin on opiskelijavaihdossa Etelä-koreassa Soulissa. Siellä tilanne ob nyt onneksi hyvä. Suurin uhka tällä hetkellä on se, että joutuu keskeyttämään vaihdon ja tulemaan sieltä jollain keinolla pois. Matkustaminen kun nyt ei ehkä ole ihan paras vaihtoehto just nyt ja vaihdon keskeyttäminen taas aiheuttaa ongelmia opiskeluun.
    Eli tälläisten haasteiden kanssa meillä. Tsemppiä kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, onpas teilläkin kattaus edessä. Vuorokausirytmin pitäminen on kyllä haaste itsellekin kun ne rauhalliset tunnit ovat kymmenen jälkeen. Voimia ja hermoja teillekin!

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...