Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

7.2.2020

Mitä yhteistä on syntyvyydellä ja isyydellä?



Sananen perhevapaauudistuksesta, josta olen kirjoittanut tähän blogiin jo muutamankin kerran aikaisemminkin. Toivoa on, että kohta ei enää tarvitsisi.

Rakastan vertailuja, erityisesti Pohjoismaiden välisiä. Rakastan niitä siksi, että ne paljastavat tekosyyt: on vaikea vedota sijaintiin, kylmyyteen ja yleiseen vitutukseen, kun olosuhteet ovat samat. Nappaankin kiinni muutamasta ajankohtaisesta havainnosta. Arvaatteko, missä maassa on Pohjoismaiden alhaisin syntyvyysepätasa-arvoisimmin jakautuvat vanhempainvapaat sekä Euroopan huippua oleva sukupuolten segregaatio eli työelämän jakautuminen nais- ja miesvaltaisiin aloihin?

Suomihan se.

Tätä suhteellisen läpitunkevaa sukupuolten välistä lokerointia ja epäsuhtaa on tietysti selitetty naisten ja miesten (muitahan ei ole) välisillä luonnollisilla, biologisilla eroilla, ja tiedättehän, valinnanvapaudella! Naiset hoivaavat ja imuroivat, koska hormonit tuntevat astiksen ja vaippapaketin kutsun jo aamuvarhaisesta, jopa läpi yön. Miehet sitten tekevät, mitä äiti pyytää. Ja tämä on kuulemma NORMAALIA.

Kummallista kyllä nämä biologiasta kumpuavat valinnat ja intohimot hälvenevät kun mennään länsirajan yli tai Atlantin laavakökkäreelle, jossa yhteiskunta ei pönkitä tiukkaa sukupuolinormia. Jestas, väkiluku kasvaa, vaikka beta-urokset siellä kiikuttavat lapsia leikkipuistoon ja äidit saavat palkkaa.

Noin yleisesti en ole alhaisesta syntyvyydestä huolissani. Mitä vähemmän ihmisiä – kansallisuudesta riippumatta – tällä pallolla on, sen suuremmat mahdollisuudet muilla lajeilla on selviytyä. Olenkin lähinnä pahoillani siitä henkilökohtaisesta tragediasta, että ihmiset, jotka haluaisivat lapsia eivät niitä syystä tai toisesta saa. Ja siksi haluaisin silti hetken miettiä tätä. Miksi juuri Suomessa miehet eivät saa lapsia ja/tai perhehaaveita lykätään pitkälle tulevaisuuteen, vaikka lisääntymisvietinkin pitäisi olla kirjoitettu kromosomeihimme? Miksi mielikuvat niin sukupuolista kuin perhe-elämästäkin ovat ahtaita ja rajoittuneita? Ja mitä siitä seuraa, että vanhemmuus tarkoittaa parisuhteen osapuolille kahta täysin eri asiaa?

Nuoria naisia syyllistetään itsekkäiksi hedonisteiksi, vaikka se merkitsee kohtuullista riskinottoa sekä parisuhteen että työelämän kannalta. Lisäksi lapsille tarvitaan se isäkin. Mutta mistä kiinnostuneita löytyisi? Älkääkä sanoko, että Tinderistä. Miksi kukaan mies ylipäätään haluaisi osallistua kotileikkiin, jossa tarjolla on sidekickin rooli? Erityisesti kun miehillä on enemmän aikaa odotella sopivaa fiilistä ja kondomi on keksitty.



Lisääntyminen ja mikä pahinta myös siitä puhuminen on aina ollut naisten hommaa. Kaikki yhteiskunnan rakenteet, tavat ja käytännöt ovat aina ohjanneet hyvin perinteiseen kuvioon, jossa naisen vastuulle kasaantuvat lastenhoidon lisäksi myös kotityöt, työllistymisongelmat ja paska eläke. Vain mies, jolla on verkostot kunnossa ja vakaa tulotaso, kokee olevansa perhe-elämän vaatimuksiin valmisIsyysvapaita taas vastustavat äidit, joilla ei ole vaihtoehtoja.

Siinäpä teille valinnanvapautta. Sitä käytetään tällä hetkellä lähinnä perhehaaveiden lykkäämiseen. Money well spent.

Minun junani, lauttani ja kaikki muutkin kulkuneuvot menivät jo sata vuotta sitten, mutta toteanpahan vain, että tämä uudistus ei tule päivääkään liian aikaisin. Sillä siitä kaikki lähtee, kattauksesta. Jatkossa tarjolla on ihan aitoa osallisuutta, joka toivottavasti kasvaa nopeasti kiinteäksi osaksi suomalaista perhe-elämää ja jopa onnea. Miesten toiveiden ja valintojen kautta mielikuvat isyydestä (ja samalla äitiydestä) monipuolistuvat ja tarinat perhe-elämästä saavat uusia kertojia. Niitä kaivataan. Tämä nykyinen kuvasto on jo loppuun selattu.

Ps. Kaikki, jotka haluavat mainita jotain imetyksestä, voivat painaa selaimen vasemmasta yläreunasta löytyvää rastia. Not kinosted.


7 kommenttia:

  1. Työssäkäynnin ja imetyksen voi yhdistää: been there, done that.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin aikeissa sanoa samaa. Ja tissimaitoa voi myös pakastaa, jos sen ylivertaisuuteen uskoo. Oma kahden lapsen otantani kyllä sanoisi, että asian merkityksellisyys hälvenee nopeammin kuin arvaiskaan kunhan siitä vauvakuplasta pääsee ulos. Toinen on täysimetetty ja toinen sai tissimaitoa pari kuukautta, töihin tai opintojen pariin palattu +-6kk kohdalla. Ihan hyvinvoivia ovat kumpainenkin, ja mies edelleen kuvioissa.

      Lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen, tai useamman. Synnyttäminen ei ole sellaisena toimimiselle mikään pakollinen meriitti.

      Poista
    2. En koskaan kokeillut mutta otan sananne tästä. ;) Ja todella: lapsuus jatkuu monta vuotta vauvakuplan jälkeenkin.

      Poista
  2. Perhana kun tässä Windows-koneessa kaikki rastit on oikealla...
    No en mä imetyksestä mitään sano kun en sellaiseen pysty. Hyvä kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Myös naisten valinnanvapaudesta synnytyksen suhteen pitäisi puhua. Naisia kohdellaan terveydenhuollossa kuin karjaa. Mikä sen yksityisempää kuin lapsen saaminen ja silti naiset vauvoineen alistetaan ryhmähuoneisiin vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Mene siinä sitten ensimmäiselle kakalle kun huone on täynnä vierustoverin miespuolisia vieraita tms.

    Oma lääkäri pitäisi voida valita suunniteltuun sektioon, eikä niin että saa pelätä henkensä kaupalla mikä puoskari tai harjoittelija sieltä tulee.
    Julkisen terveydenhuollon olojen parantamisen lisäksi pitäisi olla mahdollisuus myös ostaa itselleen palveluja, kuten vaikkapa yhden hengen huone. Se, että naiset eivät saa rahallakaan itselleen parempaa ei lohduta muita naisia millin vertaa.

    Nuoria tai ylipäätään ketään naisia ei varmasti houkuta ajatus lapsen saamisesta kun tietävät miten huonoa kohtelua hyvin todennäköisesti tulevat saamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kaikki lapseni julkisella puolella synnyttänyt, enkä ole tavannut ainuttakaan puoskaria tai edes epäpätevää henkilökuntaa. Kiire toki oli, ja sille nyt pitäisikin jotain tehdä, mutta en oikeasti hahmota mistä nämä kaikki on paskaa ja huonosti kokemukset kumpuavat?

      Oman huoneen saa, jos on tilaa. Aika normaali käytäntö sairaaloissa, itse koin huonekaverit vauvoineen ihan mukavana asiana. Vieraitakaan ei sinne ryhmähuoneeseen saanut tuoda kuin oman perheen, suuremmat kinkerit sitten aulassa jos tarve. Eikä siellä kuitenkaan ongelmattoman synnytyksen jälkeen vietetä välttämättä sitä yhtäkään yötä, joten sen nyt lepuuttaa melkein missä vaan. Minulle se suurin kiusa oli se epämukava ja muovitettu sänky, joka olisi ollut ihan yhtä ikävä omassakin huoneessa.

      Lapsen saaminen altistaa ihmisen aika suurelle määrälle juttuja, joita vaan ei voi kontrolloida. Jos sairaalaan luottaminen on vaikeaa siitä voi mennä jutelemaan pelkopolille. Mutta sen vaatiminen, että kaiken pitäisi oletuksena olla juuri omien visioiden mukaan tilanteessa, josta ei todellakaan voi tietää mitään ennakkoon on mielestäni aika absurdi vaatimus julkisen palvelun ollessa kyseessä. Varsinkin kun pääosin toiveet perhehuoneesta tai potilashotellista voidaan jo nyt toteuttaa, jos ei satu hullun ruuhkainen päivä.

      Yksityiselle pääsee synnyttämään jo nytkin, tai voi vaikka hankkia kätilön kotiin. Silloin on paikalla just ne käsinpoimitut ammattilaiset ja voi käydä sillä ekalla paskalla (joka voi tulla vasta parin päivän päästä, hormonit ja ummetus...) vaikka omassa vessassa. Kyllä rahalla saa jo nykyisinkin. Riepoo tämä synnytyksen ongelmalähtöinen käsittely, joka saa homman kuulostamaan paljon dramaattisemmalta kuin se suurimmassa osassa tapauksia edes on. Toki se on modernille naiselle monasti fyysisin suoritus, mitä tulee koettua, mutta ei automaattisesti mikään kriisi ja syy panikoida. Ja synnärien henkilökunta on ihan hurjan ammattimaista väkeä, ehkä kemiat ei kohtaa, mutta ei se kenestäkään automaattisesti epäpätevää tee.

      Poista
    2. Yksityisessä sairaalassa synnyttäminen ei ole mahdollista Suomessa.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...