Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

11.12.2019

Operaatio Joulumieli: Tampereen reissuun kuuluivat niin uikkarit, aasit kuin glögit


Kaupallinen yhteistyö: Visit Tampere

Saunaravintola Kuuman terassilta oli huikean apokalyptinen näkymä kaupungille.

Käyn Tampereella kerran vuodessa, maaliskuussa. Junailemme Skidin kanssa Pirkka-hallille yleisurheilukisoihin. Koska lajit alkavat yhdeksältä ja viestit juostaan seitsemän aikaan illalla, emme juuri vietä aikaa muualla kuin hotellilla ja hallilla. Viimeksi Skidi totesi, että olisipa kiva tulla tänne Tampereelle joskus ilman piikkareita ja kisapassia, katsomaan kaupunkia. NIINPÄ! Siksipä ilahduimmekin kaikki aivan hirveästi Visit Tampereen kutsusta tulla katsomaan, mitä kaikkea Tampereella voi tehdä joulukuussa.

Tykkään Tampereesta, olen aina tykännyt. Lasken sen sellaiseksi eläväiseksi ja persoonalliseksi suomalaiskaupungiksi, johon voisin jopa muuttaa. Tampere on yhtä aikaa suuri ja pieni: kaikki tämänkin reissun kohteet olivat (isojen lasten kanssa) kävelyetäisyydellä, mutta reitin aikana maisemat vaihtuvat kymmenessä minuutissa koskenrannasta puistoihin ja punatiilisestä tehdasalueesta järvimaisemaksi. Juuri käveltävyys on minulle suuri viihtyisyyden mittari erityisesti turistina: olen tullut katselemaan maisemia, ihastumaan ja pysähtymään.

Perinteisesti Tampere yhdistetään Särkänniemeen, Muumimuseoon tai Koiramäen eläinpuistoon, mutta mitä olisi tarjolla isommille lapsille? Tampere tituleeraa itseään Suomen saunapääkaupungiksi, joten me halusimme päästä Tampereelle saunomaan ja toiseksi olisi tosi kiva nostattaa joulutunnelmaa joulumarkkinoilla, vaikka taivaalta sataisi kiukkuisia ukkoja – hyvällä ruoalla höystettynä tietenkin. Visit Tampereen suosiollisella avustuksella saimme ympättyä yhteen viikonloppuun nämä kaikki!

LAUANTAI: Museo Milavida – Ravintola Aisti – Unfold Finalyson – Saunaravintola Kuuma


Espoossa oli pilkkopimeää, +7 ja runsas vesisade, kun juoksimme metroon, joten joulutunnelman hakeminen Tampereelta tuntui erityisen hyvältä idealta. Perillä heitimme pakaasit aivan aseman takana sijaitsevan Lapland Hotels Tampereen hoiviin ja aloitimme "Operaatio Joulumielen" museokäynnillä Näsilinnan Milavidassa.



En tiedä, onko meidän lapset ainoita, jotka tykkäävät pensasaitasokkelosta, mutta jos sellainen on, siinä on juostava.



Perheen vanhoja joulukortteja, pieniä ja kauniita. Alkoi tehdä mieli mustekynää.

Aivan Särkänniemen vieressä sijaitseva museo oli aikoinaan Finlaysonin upporikkaan perustajasuvun Nottbeckien koti ja meidät johdateltiin herraskaisiin joulutunnelmiin opastetulla kierroksella talon yläkerrassa, joka oli valmisteltu aatelisjouluun. Oppaamme kertoi, että entisaikaan joulun tekeminen oli talon emännälle valtava projekti: jokaiselle perheenjäsenelle oli hankittava ja koristeltava oma kuusi, kortit oli kirjoitettava, koko talo oli siivottava ja runsasta lahjapolitiikkaa seurasi valtava paketointiurakka. Kierroksen lopuksi meitä opetettiin askartelemaan muutama klassinen paperikoriste, jotka olivat yllättävän helppoja tehdä.

Loistokkuus oli omiaan herättämään närää omaan askeettisempaan joulunviettoomme verrattuna, mutta ennen oli paremmin -vinkuna loppui siihen, kun kuulimme pariskunnan kuolleen suht nuorina, toinen synnytykseen ja toinen umpisuolentulehdukseen. Suosittelenkin tätä kierrosta myös kasvattavana kokemuksena!

Milavidasta siirryimme lounaalle ravitsemisliike Aistiin, jossa viihdyimme melkein kaksi tuntia. Teatterin yhteydessä toimiva ravintola tarjoilee mutkattoman maukkaita, maalaishenkisiä ruoka-annoksia, joista osa on ollut listalla avaamisesta lähtien. Lasten listaa ei ole mutta annoksista on saatavissa pienemmät versiot ja listan ohi on tarjolla ranet. En ole koskaan syönyt näin hyviä (ja täyttäviä) kasviskaalikääryleitä – käykääpä kaalifanit testaamassa!





Lounaan jälkeen taapersimme hieromaan aivonystyröitämme Finlaysonin tehtaan sokkeloihin Unfold Finlayson seikkailupelissä. Pelissä ratkaistaan erilaisia älypulmia ja kuljetaan rasteille, jotka vievät niin sprinkleritorniin kuin maanalaisiin tunneleihinkin. Mukana kulkee apupoika Höyry-Hermanni, joten ei ole pelkoa eksymisestä pannuhuoneeseen. Tampere käytännössä rakentui kyseisen tehtaan ympärille, joten kierros myös avasi alueen historiaa ja tehtaan kehitystä aivan huikealla tavalla. Tehtävät eivät ole Fort Boyard -tyyppisiä vaan yhteistyötä vaativaa (oikeasti: en olisi saanut ikinä tehtäviä ratkaistua yksin!) aivojumppaa, joten peli sopii myös herkemmille sieluille. Kersoilta tuli armottomaksi arvosanaksi 6/5. Seuraavan kerran tätä peliä voi pelata huhtikuussa, sillä osittain ulkona tapahtuva peli on hieman sään armoilla.






Pelin jälkeen askelmittari nakutti viisinumeroisissa lukemissa joten olimmekin jo rentoutuksen tarpeessa. Yhdistimme päivällisen ja löylyttelyn saunaravintola Kuumassa, jossa on kaksi kaikille avointa savusaunaa ja suvantoon rakennettu pieni ulkoallas. Yllytyshulluina menimme kaikki uimaan, tietenkin, vaikka olimmekin varmoja, että olimme löytäneet absoluuttisen nollapisteen Pyhäjärvestä. Saunan jälkeen valkkasimme Kuuman listalta pieniä iltapala-annoksia, joista löytyi myös lapsille sopivia makuja. Saunan ja ruokailun yhdistelmä teki tehtävänsä, joten nukahtamisongelmia ei ollut.







Tampereella on muuten 34 yleistä saunaa (!!!), joten tarjontaa löytyy ihan kaikille. Olisikin kiva tietää natiiveilta, millainen kierros kannattaisi ottaa kesällä – saa neuvoa!

SUNNUNTAI: Tallipiha – Ravintola Muusa – Joulutori – Jääveistosnäyttely






Seuraava aamu aloitettiin hotellin aamiaisella, joka tuntuu nykyään olevan koko perheelle pätevä syy lähteä reissuun. Lapset arvostavat aina jälkiruokakattausta (erityismaininta joulutortuista) ja keski-ikäinen mutsi ihan vain valmiiseen pöytään kävelemistä (omelettipisteen lisäksi). Hotellille iso peukku myös aikataulun kiireettömyydestä: sapuskaa saa melkein puolille päiville asti, joten sängyssä voi vetelehtiä rauhassa heräämisen jälkeen! Hyvän fiiliksen kruunasi ravintolan kattoikkunasta tulviva valo, jota emme olleet hetkeen nähneet.

Aamiaisen jälkeen suuntasimme Tallipihalle, jota Snadi oli odottanut eniten. Siellä on nimittäin pienten käsityöpuotien lisäksi lampaita, poneja ja aasi (!), kesäisin myös kanoja. Hän ei joutunut pettymään. Lempeät lampaat antoivat rapsuttaa itseään, pienessä suklaapuodissa (joka ei ollut kovin pieni) tuoksui huumaavalta ja kahvilan joulukaakao toimi lämmikkeenä. Ostokset oli pakko pitää maltillisina, jotta mahtuisimme vielä junaankin, joten jään kaipaamaan harmaata, kädensijastaan vahvistettua pärekoria.












Ravintola Muusan kasvisapainotteisen, runsaan brunssin ääressä (vegaani- ja kelivaihtoehtoja oli vaikka kuinka!) iloitsin siitä, että hyvin maustettua kasvisruokaa saa jo niin monesta paikasta ja moni annos on helposti muokattavissa vegeksi. Toinenkin ilonaihe löytyi. Yllätyin nimittäin, kun Snadi mätti lautaselleen kikherneitä, joita hän oli aikaisemmin kertonut vihaavansa. Kävi ilmi, että hän ei oikeastaan ollut tiennyt, mitä kikherneet olivat, mutta vastustipa nyt vain periaatteen vuoksi. Hyvä. Poistumme siis tältä reissulta uuden, sertifioidun raaka-aineen kanssa, mikä on meidän perheessämme suuri voitto.



Iltahämärä alkoi jo laskeutua, kun pääsimme tunnelmoimaan keskustan Joulutorille ja Tamperettaret-jääveistosnäyttelyyn, jossa on esillä kuvilla ja valoilla ryyditettyjä jäätaideteoksia. Joulufanina pidän jo pelkästä kojujen pällistelystä, joulumarkkinoiden tunnelmasta, glögintuoksusta, ihmisvilinästä, joululauluista ja kotimaisesta käsityötarjonnasta, josta tällä kertaa tarttui mukaan metsävadelmahunajaa ja rukkaset.



Kotimatkalla junassa istui iloinen porukka. Tuntui että olimme olleet matkalla viikon! Parasta tässä kaikessa olikin havainto, kuinka mahtavaa lähimatkailu on. Ihan yhtä lailla tätä reissua odotettiin, fiilisteltiin ja täpinöitiin kuin mitä tahansa ulkomaanmatkaa. Paikallisia matkailutoimistoja kannattaa hyödyntää, sillä en olisi näistä kohteista yhtäkään keksinyt itse.

Kysymys tuli nopeasti: "Milloin tullaan uudestaan?" No vaikka puolen vuoden päästä! Suomessa on erityistä se, että sama paikka tarjoilee kesällä ja talvella aivan erilaiset elämysmaailmat. Nyt Tampereesta jäi ainakin kokematta luontoaktiviteetit (ja erityisesti meri-ihmisten näkökulmasta kaikki järvihommat), kissakahvila sekä laajempi saunakiertue. Niin ja maaliskuussa nähdään taas!


12 kommenttia:

  1. Tamperelaisena suosittelen myös pupukahvilaa! (3D Crush Cafe)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, Snadi pökertyy kuullessaan tämän! Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Kesällä esim. retki Viikinsaareen on kiva! Pieni laiva kuljettaa saareen, jossa voi käydä uimassa pyhäjärvessä, piknikillä, kesäteatterissa tai ravintolassa.

    Saunoista kiva klassikko on rauhaniemen kansankylpylä, mutta muitakin kivoja on toki! 😊 Myös Pyynikin näkötornia ja sen munkkikahvilaa suosittelen aina lämpimästi! Tuoreet, perinteiset, Tampereen parhaat munkit eikä hintakaan päätä huimaa. Ylös näkötorniin pääsee tyyliin kahdella eurolla, ja näköalat ovat hienot! Torni itsessään ei ole kovin korkea, mutta sijainti harjun päällä lisää korkeutta aika kivasti!

    Muumimuseotakin kannattaa kyllä rohkeasti kokeilla: se ei ole ollenkaan mikään pikkulasten museo vaan enemmän ihan jopa aikuisia kiinnostava!

    Pupukahvilalle ääni myös täältä! Pupuhuoneeseen pääsee hengailemaan jos ostaa vähintään 2,5e ostoksen (tai jotain sellaista), eli käytännössä kuka tahansa asiakas. Kissakahvilassa en ole käynyt, mutta siellä käsittääkseni on aika kalliilta tuntuva 5e pääsymaksu, minkä lisäksi toki tulee ostettua varmasti myös kahvia.

    Ja vielä yksi uusi lempparini! Vähän kauempana keskustasta sijaitseva urbaani Hiedanranta, ainakin niin kauan kunnes se rakennetaan täyteen. Siellä on vanhaa tehdasaluetta upeine muraaleineen ja graffiteineen, ja toisaalta wanhan kartanon maat (ja kartanossa kahvila). Paljon katutaidetyylisiä tapahtumia etenkin kesällä, ja jotenkin vähän erilainen tunnelma kuin muualla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mahtavista ja asiantuntevista vinkeistä! Tuon Rauhanniemen jo bongasinkin jostain sauanesittelystä mutta eihän yksi viikonloppu riitä mihinkään. Eikös siinäkin ollut talviuintipaikka? Ja Pyynikin näkötorni on ollut suunnitelmissa joka kerta kisareissuilla (yövymme seuran kanssa Rosendahlissa) mutta aina se jää kun ei valoisalla ehdi. Tieto munkkikahvilasta kyllä motivoi! :D

      Poista
  3. Tampereen asukkina tästä postauksesta tuli tosi hyvä mieli! Ihanaa, kun ihmiset tykkää Tampereesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykättiin hulluna! <3 (Mulla on jostain syystä paljon lukijoita Tampereelta, ehkä siksi että olen sisäisesti Tampere-mielinen!)

      Poista
  4. Ihanaa lukea turistoinnista Tampereella! Pitäisi itsekin tehdä noin, tamperelaisena, eikä vain hiihtää sumeana paikasta toiseen. Vielä saunamuistutus: Rajaportin sauna Pispalassa on Suomen vanhin edelleen toiminnassa oleva yleinen sauna. Ehtaa menneen maailman tunnelmaa ja bonuksena Pispala. Ensin harjun puutalokaduille (ja Laurin Viidan syntymäkodin nurkille) ja sitten portaat alas ja saunaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No aivan! Olen itsekin miettinyt että pitäisi varmaan tutustua esim. helsinkiin turistin eikä työmatkailijan näkökulmasta... Pispalan sauna kuulostaa huippuhyvältä, kiitos vinkistä!

      Poista
  5. Hatanpään arboretum Pyhäjärven rannalla, entisen kartanon mailla, on kiva paikka. Kauniita kukkia ja etenkin niiden ruusutarha on mahtava! Alueella on myös kesäkahvila.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kiitos! Tajusin vasta viime kesänä kun olimme Wienissä Schönbrunnissa että tämä seurueen kanssa voi nykyään jo mennä arboretumiin ihailemaan kasveja.

      Poista
    2. Ääneni myös Hatanpään arboretumille. Upeat ruusut, ja lasten juostessa piilosta valtavien puiden lomassa voi istahtaa katselemaan järveä. Suositus myös kartanossa sijaitsevalle kahvilalle, jota viime kesänä pitivät leipuriopiskelijat.

      Poista
  6. Kesällä tänne: http://www.museokortteli.fi/

    Amurin työläismuseokortteli on museoiden museo, paikka jossa ihmiset tuntevat onnea, riemua, surua, haikeutta, tirauttavat parit kyyneleet menneille ajoille tai puhkeavat laulamaan kesken opastuskierroksen. Aikamatka 1880-luvulta 1970-luvulle ja tamperelaisuuden ytimeen.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...