4.11.2019

Valoa kotiin!

Ikkunoiden pesu olisi aiheellista.

Viisi vuotta sitten seisoimme nykyisessä olohuoneessamme vähän hämmentyineinä. Meidän ei ollut tarkoitus muuttaa. Emme etsineet asuntoa, emmekä varsinkaan nähneet mitään järkeä muuttaa 120 neliön rivitalosta 120 neliön rivitaloon 400 metrin päähän. Syy, miksi sitten kuitenkin muutimme, olivat näkymät. L-kirjaimen muotoisessa, länteen avautuvassa olohuoneessa oli kattoon asti korkeat ikkunat ja näkymäksi avautui laaja vihreä niittyalue.

Remontoimme rauhalliseen tahtiin. Olin aikaisemmin puskutraktorisisustaja: kaikki pois ja uutta tilalle, ja mahdollisimman pian, kiitos. Arkkitehti-appiukkoni kehotti kuitenkin malttiin: asumaan asunnossa jonkun aikaa ja seuraamaan, miten elämä asettuu ja vuodenkierto asunnossa näkyy. Se, mitä hätäpäissäni kuvittelen tarvitsevani ei välttämättä ole tarpeellista.

Ja se oli hyvä neuvo. Näillä leveyksillä asuminen on nimittäin sellaista, että kesällä joka luukusta porottaa sisään ja talvella taas ei näe mitään, jolloin pitää tietää mitä tekee. Yksi selkeä puute olikin se, että isoista ikkunoista huolimatta asunto ei ollut kovin valoisa. Muutos vaati kolme toimenpidettä.

Ensinnäkin kaadoimme pihatöiden yhteydessä valtavan, katon päälle kallistuvan omenapuun, mikä poisti välittömästi viidakkotunnelman sisältä ja ulkoa. Uusi omenapuu on matalampaa riippamallia ja toimii myös parempana näkösuojana tielle.

Sitten oli aika uudistaa ilme valoisammaksi sisältäpäin.

Ennen:






Ruokapöydän ylle tarvittiin kaksi valaisinta ja karmea loisteputkirivistö ikkunan päällä korvattiin kirkkaalla led-nauhalla, jonka tehoa voi säätää langattomasti valaistustarpeen mukaan. Migreenipotilaiden takia loisteputkia ei ikinä voinut pitää päällä, joten valoa oli talvella aina liian vähän.

Kolmas ongelma olivat ikkunoita kehystävät tummat palkit, jotka aiheuttivat sen, että syksyisin ikkunaseinällä vastassa oli aukko pimeyden ytimeen. Jos palkit olisivat vaaleat, ikkunan muotokin näkyisi paremmin.

Pistimme toimeksi pari viikkoa sitten, kun sopiva maalari löytyi. Valitsin sävyksi vaaleanharmaan (Tikkurila 1964), sillä halusin arvostaa arkkitehdin alkuperäistä ideaa seinästä erottuvista karmeista. Lisäksi appiukkoni on kouluttanut minua luopumaan maalarinvalkoisesta, joka on kuulemma amatööreille, ja valitsemaan aina sävytetyn valkoisen.







Lopputulos on hämmentävän hyvä. Nämä kaikki toimenpiteet olivat yksitellen tehtyinä aika pieniä juttuja, mutta muutos on lopulta valtava. Väitän, että riittävä valo on sohvaa paljon tärkeämpi viihtyvyyden elementti, erityisesti marraskuussa.

Tästä muutoksesta luonnollisesti seurasi myös dominoefekti: nyt voin vihdoin miettiä olohuoneen verhoja, jotka ovat olleet placeholder-mallia viitisen vuotta. Lisäksi aamun puolelle eli makuuhuoneisiin tarvitaan paitsi sama maalausurakka myös kunnon pimennysverhot ja jonkinlaiset screen-kaihtimet, jotka blokkaavat kesällä niin lämpöä kuin valoakin. Kyllä se helle sieltä tulee, vaikka ei juuri nyt uskoisi.


4 kommenttia:

  1. Täällä toinen puskutraktorisisustaja, hei :D. Mahtava termi!

    Meillä muutosta on puolisen vuotta ja olisin halunnut raivata kaiken myös heti. Onneksi ei ollut aikaa siihen, koska pikkuhiljaa tekemällä on huomannut ihan eri asioita kuin aluksi ja vuodenaikojen vaihtelu tekee varmasti myös näkyväksi monta sellaista asiaa, jota ei vielä ole huomannut. Lisäksi kodista on alkanut tulla koti ihan eri tavalla, kun siinä asuessa pystyy tekemään oikeasti tarpeellisia korjauksia sen sijaan, että olisi kylmiltään tehnyt kaiken mitä kuvitteli silloin aluksi hyödylliseksi.

    Tuo led-nauha kuulostaa tosi hyvältä, laitan sen itselleni muistiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, säkin olet siis *toipuva* puskutraktorisisustaja! Maltin harjoittelu on ollut palkitsevaa kun on jälkikäteen tajunnut säästäneensä ihan selvää rahaa ottamalla aikalisän joihinkin kohteisiin. Jos muuten asut taloyhtiössä, suosittelen kiertelemään naapureissa samanlaisissa huoneistoissa jos suinkin kehtaat! Saat hyviä vinkkejä siitä millä tavalla voi sisustaa ja millaisia ratkaisuja muut ovat tehneet. Tämä karmien maalausidea tuli nimittäin naapurista.

      Poista
  2. Mahtava idea vaihtaa loisteputket led-nauhaan! Samojen putkien kanssa täälläkin tuskailtu. Siispä kysymys: Tuliko kalliiksi, ja millainen firma twki työn? Oliko siis ihan sähkäri vai miten hoitui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loisteputkien valo on kyllä karmeaa. Me teetettiin samalla rysäyksellä monta eri sähköduunia ja tutulta sähkäriltä meni kaikkiin hommiin yhteensä kaksi päivää. Työtunnit laskussa aina suurimman osan muodostaa, itse tarvikkeet olivat muutamia satasia (muuntaja ja langaton himmennin olivat kalleimmat). Suunnittelu kannattaa tehdä huolellisesti ja testailla rautakaupassa eri nauhojen valaisevuutta ettei tule hutiostoksia.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...