30.10.2019

Pitääkö lautanen syödä tyhjäksi?




Keittiöpäällikkö jakoi taannoin somessa kuvan, jossa oli vuori pekonia, kymmeniä lihapullia ja nakkeja sekä kanamunia  – kaikki "tähteitä", jotka lensivät roskiin puolen tunnin sisällä valmistamisesta. Ne oli lapattu kylpylän aamiaisbuffasta lautaselle ja jätetty syömättä. ARGH.

Media tarttui aiheeseen kiitettävällä tarmolla, mutta tartun vielä itsekin, sillä tarpeeton ruokahävikki on yksi raivostuttavimmista tuhlauksen muodoista, mitä tiedän. Vain täysi imbesilli lappaa lautasensa täyteen pekonia ja jättää sen syömättä. Mikään valistus ei tule tavoittamaan tällaista ihmistä. Ainoa mikä toimii on se, että hävikkiruoasta tulostetaan ruokailijalle lasku. Tai se, että jokaiselle, joka jättää itse annostelemansa lihat syömättä, lätkäistään lihansyöntikielto.

Kuva kertoo paljon laajemmasta kysymyksestä: mitä lapsille pitäisi yksilötasolla ruoasta opettaa? Ja miten muu toiminta vastaa näihin oppeihin? Tämä on syytä aina aloittaa perspektiivillä eli siitä kun minä olin pieni.



Opin pelkäämään sitä, että rahat eivät riitä ruokaan. Vaikka ruoka ei ikinä loppunut, sen rajallisuudesta keskusteltiin, sillä olin päivähoidossa Karjalasta evakkoina lähteneiden isovanhempieni luona ja asuin yksinhuoltajan perheessä. Suhde ruokaan oli sekä kotona että koulussa ankara: lautanen piti syödä tyhjäksi. Ala-asteellamme oli keittäjä, joka annosteli ruoan luukulta. Pidin pääsääntöisesti kaikista ruoista ja olin reipas syömään, mutta maksalaatikko pulleine rusinoineen oli kauhistus. Vaikka pyysin maksalaatikkopäiväinä "vähän, kiitos", keittäjä laittoi sitä silti reilun kauhallisen. Se oli karseaa, sillä lautanen piti ruokailun jälkeen näyttää opettajalle ja ruoan jättämiseen pyytää lupa. Kerran nykäisin lautasen puoliksi pois kauhallisen alta ja maksalaatikkoa mätkähti tiskiin. Rangaistukseksi sain näkkileipää.

Tässä mallissa oli kaikki pielessä alkaen ihan siitä, että ruoan määrää kyllä kysyttiin, mutta pyyntö jätettiin huomiotta. Ja jos annoskokoon ei voi vaikuttaa itse, ei jättämisestäkään voi rangaista. Toisaalta taas näkkileipäepisodista opin, että kannattaa sotkea, jotta saa sitä mitä haluaa.

Nykyään kersojen koulussa on parempi tilanne. Annokset saa koota itse ja kasvislinjasto on tarjolla kaikille. Jos päivän ruoka ei kuulu lemppareihin, voi ottaa salaattia ja leipää. Siinä missä ennen ruoan arvostusta opetettiin Afrikan lasten ja nälänhädän kautta, nykyään tehdään näkyväksi raaka-aineiden tuotantoketju ja valmistuksen vaiva. Oma ruokahalu pitää osata mitoittaa oikein näiden molempien takia.



Asennemuutosta kaivataan myös ravintoloissa.

Pyydän: ottakaa huomioon ruokailijoiden toiveet! Miksi vain pihvin kypsyystoive kysytään kun samalla voisi tiedustella aterian koon ja millä suolamäärällä ranskiksensa haluaa? Miksi lasten annokset ovat ylipäätään aikuisten kokoisia? Siinä on ruokaa kunnioittamaan kasvatetulla, pieniruokaisella lapsella paha paikka kun jo heti annoksen nähdessään tietää, ettei mitenkään jaksa kaikkea. Eikä jättimäinen deafault-annos ole mikään iloinen asia aikuisellekaan, hyi olkoon, ahtaminen on kammottavaa.

Toiseksi: onko runsas buffet ylipäätään järkevä ruoan tarjoilumuoto? Aamiainen on yksi elämän suurimmista iloista, mutta en tarvitse viittä eri lajia suolakalaa, lihapulla-nakkimerta, valtavaa määrää makujogurtteja ja pullavalikoimaa. Karsittu, tarkkaan mietitty ja laadukas kattaus on poikkeuksetta valtavia pitopöytiä parempi vaihtoehto. Minulle riittää, että kahvi on hyvää, tuoremehu vastapuristettua, leipä rapeaa ja hillot omatekoisia. Lämpimät härpäkkeet voin hyvin tilata erikseen.

Ehkä tämäkin kohu oli tarpeellinen, niin älyttömältä kuin se tuntuukin.




Ps. Pistin vielä listaten meidän perheen ruokailusäännöt. Onko teillä selkeä linjaus miten pöydässä toimitaan? Löytyykö samoja?


  1. Ruoan arvostus lähtee ymmärryksestä. On ymmärrettävä, mitä on pitänyt tapahtua ennen kuin leipäpala nököttää edessä voideltuna.  Esimerkiksi muovipakkaus ei ole mitään verrattuna siihen, jos leipää menee roskiin yksikin pala.
  2. Aina ei ole juuri se oma lempiruokapäivä. Ruokaa voi syödä, vaikka se ei olisikaan suurinta herkkua.
  3. Ruoan tavoitteena on pitää ihmisen aineenvaihdunta käynnissä, kaikki muu on loppuviimeksi pelkkää nöföilyä, johon suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole varaa.
  4. Yhdessä syöminen on kuitenkin myös mukava sosiaalinen rituaali ja ilmapiirin pitäminen miellyttävänä kuuluu jokaiselle yli kuusivuotiaalle pöytään istuvalle.
  5. Ruoka on kulttuurikysymys eikä vallitsevilla käsityksillä ole välttämättä mitään tekemistä faktojen kanssa. Ihminen ei esimerkiksi tarvitse lihaa, vaikka siitä tykkääkin.
  6. Ennakkoluulottomuutta voi treenata. Kaikesta uudesta ei tarvitse tykätä, mutta maistaa pitää. Saa sylkäistä pois, jos on kerrassaan kamalaa.
  7. Jokainen yli kuusivuotias osaa jo sanoa onko kova nälkä vai vähän nälkä. Jos ei ole varma kannattaa ottaa vähän ja santsata jos vatsa vetääkin enemmän. Pöydässä voi hyvin istua yli 10 minuuttia.


14 kommenttia:

  1. Hyvät säännöt! Näitä samoja opetellaan päivittäin ykkösluokkalaisten kanssa. Tärkeintä on oppia annostelemaan ruokaa sen verran, että jaksaa syödä kaiken. Mieluummin liian vähän kuin liikaa, sillä lisää voi aina hakea. Lisäksi opettelemme arvioimaan tykkäämmekö ruoasta ja ottamaan sitä silloin vain lusikallisen aluksi jos emme ole varmoja asiasta niin koko kauhallinen ei mene roskiin. Sääntönä on, että kaikkia pääruoan osia (esim. peruna, proteiini, kastike, keitetty kasvislisäke) pitää maistaa ja lisäksi saa itse valita salaattipöydästä vähintään kahta lajia, joita maistaa. Jos annos on minimaalisen pieni, niin lisäksi pitää syödä ainakin puolikas näkkäri tai muu leipä, että jaksaa loppupäivänkin opiskella ja antaa työrauhan.

    Useamman vuoden opekokemuksella osaa muuten jo sanoa, ketkä eivät syö kotona kunnon aamupalaa tai aamupalaa ollenkaan tai lounaan jälkeen kertoa, kelle ei maistunut, sillä sen huomaa kyllä heti keskittymiskyvyn puutteena ja yleisenä levottomuutena ja muiden häirintänä, jos energiavarastoja ei ole tankattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, syöminen on myös henkisen jaksamisen ja keskittymiskyvyn työkalu! Mä toki ymmärrän hyvin niitä, jotka ei pysty syömään aikaisin aamulla vaan nukkuu mieluummin viimeiseen minuuttiin. Iltavirkkujen kannalta kasin aamut on epäinhimillisiä monella tavalla.

      Meillä oli aikamoisen prosessin takana tuo annostelun oppiminen ja myös mun piti uskoa, miten vähän lapset oikeasti voi syödä. Skidi on aina ollut valtavan pieniruokainen ja tämä asia on muuttunut vasta vuoden sisään. Länsimaisessa yhteiskunnassa harvoin pääsee nälkä yllättämään kaikkien välipalojen seasta ja napostelu vie nälän helposti kokonaan. Yritä siinä sitten tunnistaa ja arvioida nälkää ja janoa.

      Poista
  2. Tallinnassa huoneistohotellin alakerrassa olevasssa pikku kahvilassa tarjoiltu aamiainen kuului majoituksen hintaan. Aamiainen oli 2 valtavaa lautasellista ruokaa jokaiselle, viisvuotiaasta kahdeksanvuotiaiden kautta neljävitoseen. Kullekin tuli automaattisesti seuraava lasti:

    - 2-3 lettua hillolla
    - croissant
    - iso munakas
    - nakkeja 4-5kpl
    - valtava kasa leikkeleitä ja juustoa, kymmeniä viipaleita
    - kurkkua, tomaattia, salaattia
    - sekä lisäksi tarjolla oli itse annosteltavat jogurtit, myslit ja hedelmät

    Seurueeseemme kuului 4 lasta (alakoululaisia ja päiväkoti-ikäisiä) ja kaksi aikuista, joten ruokaahan jäi tajuttomasti yli. Ensimmäisen aamun järkytyksen jälkeen teimme listan, että mikä meidän porukalle riittäisi. Pyysimme 10 lettua, 6 croissantia, 1 munakkaan, muutaman nakin, sekä kurkkua ja tomaattia. Varmuuden vuoksi listasimme, että mitä emme tarvitse.

    Kahvilan tarjoilija pyöritteli päätään, ystävällisesti kiitti meitä vaivannäöstä, mutta sanoi, että on keittiölle liian hankala toteuttaa, että kaikille tulee standardiannos ja sillä selvä. Ei auttanut kuin nieleskellen hyväksyä, vaikka ihmettelimme, koska kahvila oli tosi pieni, puolityhjä ja meidän "ei-tarvita" -listalla oli niin iso kasa ruokaa, että siinä jo säästäisi rahaa.

    Ilomme olikin suuri, kun seuraavana aamuna saapuessamme sovittuna aikana paikalle, oli kuin olikin pöytämme katettu vain ja ainoastaan niillä ruuilla, mitä olimme pyytäneet!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että näitte tuon vaivan ja vielä parempi, että se auttoi! Usein vetoaminen siihen että "on liian vaikeaa" on pelkkää laiskuutta.

      Poista
  3. Kyllähän ihmiset yliarvioi nälkänsä buffetissa, mutta minäpä en usko noita keittiöpäällikön postaamia kuvia. Eiköhän ne ole kerätty useammalta lautaselta samaan nippuun ja shokkiarvon vuoksi keskustelua herättämään annettu ymmärtää että on yksittäisten ihmisten annoksia.

    Niitä eri vaihtoehtoja on buffassa juuri siksi että mahdollisimman moni löytäisi jotain mistä pitää. Ei tarkoitus olekaan että yksi ja sama ihminen söisi tai tarvitsisi esim. viittä eri kalalajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuota nyt yhden ihmisen aikaansaannokseksi väitettykään? 43 kiloa ruokaa roskiin yhdeltä aamiaiselta ei synny vahingossa. Ja olenpa vielä sitäkin mieltä, että hävikki on paljon suurempi ongelma kuin se, että jokaiselle löytyy varmasti se omaan makuun laitettu valkosipulisilakka. Ei tarjolla pidäkään olla kaikkea kaikille, vaan laadukkaat perustuotteet. Olisi jo aika oppia että määrä ei korvaa laatua.

      Poista
    2. No keittiöpäällikkö siinä kirjoituksessaan kyllä syytteli että "tuliko yllätyksenä ettet jaksanutkaan syödä kymmentä kananmunaa, kahtatoista leikkelettä jne." antaen ymmärtää että annokset ovat yksittäisten ihmisten annoksia, mitä minä en kyllä usko.

      Ymmärrän että ruokahukasta on haluttu käynnistää keskustelu, mutta keinoja epäilen valheellisiksi, eli ruuat ovat yhteenkerättyjä useammalta lautaselta, eikä yksi ihminen ole kasannut esim. kymmentä kananmunaa itselleen.

      Poista
    3. Tässä IS:n jutussa tuo keittiöpäällikkö muuten vakuuttaa, että ruokia ei ole järjestelty mitenkään. Tämähän voi syntyä yhdeltä pöytäkunnalta toki: joku käy hakemassa kaikille kanamunaa. Tai jotain. Ihmiset ovat uskomattoman pöljiä.

      Poista
  4. Ruoka ja nimenomaan buffaruoka on ihmisille jotenkin käsittämättömän "pyhä" asia. Näin rafla-alalla työskentelevänä välillä ei voi kuin pyöritellä päätään aikuisten ihmisten käytökselle.
    Tänään tilausravintolassa lounaalla, jossa puolet asiakkaista opiskelijoita ilmaisella lounaalla. Enpä taas muista milloin viimeksi on kaapinu lautasilta niin paljon ruokaa roskiin. Tarkoitus ei nyt ole syyllistää tai osoitella opiskelijoita, mutta ihmettelen mikä tarve on lapata kaikki ruoka kerralla lautaselle? Eikö jakseta jonottaa? Vai onko niin totuttu opiskelijaruokaloissa, että ei saa santsata? Samaa älytöntä ruuan lappamista lautaselle tapahtuu kyllä muulloinkin ihan töissäkäyvillä ja itse maksavilla asiakkailla!

    Yhdessä mestassa lautashävikki väheni, kun pienennettiin lautasia eli kun ei mahdu kerralla ottamaan joka laatua, niin ei jakseta enää hakea, kun ollaan täynnä!

    Ja asiasta aamiainen. Mää kanssa liputan ton vähemmän, mutta laadukkaampaa puolesta. Mutta tuntuu, että suurin osa ei. Aivan hirveä itku tuli, kun vähennettiin taannoisessa työpaikassani aamiaisella kolmesta leikkeleestä kahteen... Kyllä oli koko hotellikokemus pilalla tämmöisen vääryyden takia. Kyllä viime vuonnakin oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kaikki kerralla lautaselle on musta kulttuurikysymys: ei ole totuttu siihen että on alkupaloja ja pääruokaa vaan suklaamousse isketään ranskalaisten ja katkarpujen päälle koska ei muutakaan osata.

      Buffaruokailussa kiteytyy koko länsimaisen etuoikeutetun ihmisen kuva: kaikkea pitää olla tarjolla ja mieluiten ilmaiseksi. Eihän nyt herranjestas kahdella leikkeleellä voi mitenkään pärjätä, sehän on ihmisoikeus saada mitä haluaa. :D Tuo lautasten pienennys on muuten monella tapaa syömisen rajoittamisessa todella toimiva keino!

      Poista
  5. Hillitön buffetti, jossa järjetön määrä eri ruokalajeja on niin huono idea monellakin tavalla. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet että jos tarjolla on paljon eri ruokalajeja niin lähes kaikki ihmiset tuppaavat lappamaan liikaa ruokaa lautaselleen.

    Olen samaa mieltä Pertti Mustajoen kanssa siitä että ruokailu ympäristömme pitäisi muuttaa sellaiseksi että se tukee kohtuullisuutta, eikä pelkästään vaatia ihmisiltä parempaa itsekuria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli samaa mieltä siitä että todellakin vähemmän ja laadukkaampia vaihtoehtoja mieluummin kuin kaikkea ja paljon :)

      Poista
    2. Kyllä! Itsekurin vaatiminen on buffassa on aikamoinen oxymoron kun koko metodin kantava idea on all-you-can-eat ilman tarjoilijoiden palkkoja. Ja varsinkin lasten pitäisi olla buffassa aikuisten valvonnassa jo ettei pääsisi tulemaan ylilyöntejä.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...