Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

16.9.2019

Mistä kaikesta luovut palkkaa vastaan?

Ilmeeni kun olin päässyt junalla Kööpenhaminaan.

"Mitä pitäisi tapahtua, että olisit vuoden päästä ottanut hatkat."

Tämän hyvän kysymyksen sain kerran eteeni työpaikkahaastattelussa. Kysymykseen ei ollut kovin vaikea vastata. Työelämä tarjoilee nähdäkseni edelleen settiä, joka tekee huonosti palkatusta ja epävarmasta yksinyrittäjyydestä ihan kiinnostavan vaihtoehdon. Tämä itsenäisesti pärjääminen on tietysti myös kasvattanut kriittisyyttäni sen suhteen, mitä kaikkea olen valmis palkkaa vasten tekemään ja mistä olen valmis luopumaan. Sillä yhtä lailla kuin palkan päälle saa kaikenlaisia etuja (kuten unlimited supply of vessapaperi, nettiyhteys, työvälineet ja terveydenhoito) myös palkkaa vastaan antaa muutakin kuin 40 tuntia vapaa-aikaa viikossa.

Mutta takaisin tuohon kysymykseen. Jos lähdetään siitä, että työn sisältö olisi suunnilleen pysynyt samana, työmotivaation kannalta olennaiset killerit olisivat seuraavat.

1. Positioni olisi jossain ulkokehällä enkä voisi vaikuttaa sen enempää työtehtäviini kuin firman suuntaan. Olisin hukkunut "resurssiksi" jonnekin organisaatiokaavion syövereihin eikä kukaan oikeastaan tietäisi, miksi nostan palkkaa ja teen sitä mitä teen.

Uskon vahvasti osallisuuden kokemukseen: siihen, että voin allekirjoittaa yrityksen tavoitteet, että koen oman osani merkitykselliseksi ja että muutkin kokevat työpanokseni tarpeelliseksi. Jostain syystä suomalaisessa yrityskulttuurissa elää pelko, että jos työntekijöitä jollain tavalla osallistettaisiin yrityksen kehittämistehtäviin, siitä syntyisi vain kaaosta ja lopulta galaksit räjähtäisivät. Toki osallistamisenkin voi tehdä väärin. Näennäisellä kiinnostuksella ja päälleliimatuilla tavoitteilla, joihin johdon ei koskaan ollut tarkoituskaan sitoutua, saa aikaan pelkkää vitutusta.



2. Yrityksessä vallitsisi toimisto- ja työaikakeskeinen maailmankuva. Minun oletettaisiin aina olevan toimistolla 9-17 välillä eikä kukaan kyseenalaistaisi sen enempää palavereiden tavoitteita kuin alkamisaikojakaan. 

Ymmärrän hyvin laskutuksen ja työajan raportoinnin kiinteän liiton, mutta työaika luo asintuntijatyössä kummallisen sivutavoitteen, jossa päämääränä on vain näyttää tehokkaalta 7,5 tuntia työpaikan osoitteessa. Jos työntekijä on motivoitunut ja sitä kautta sitoutunut, hänhän on töissä myös palkanmaksuajan ulkopuolella – viikonloppuisin verkostoituessaan kollegoidensa kanssa tai aamuyöstä idean kanssa herätessään. Olisi paljon älykkäämpää luoda ihan muita tavoitteita kuin kellokortin leimaaminen. Kyllä ideoitakin voi mitata.



3. Laatu olisi hävinnyt määrälle. Tavoitteena olisi tehdä duunit mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman halvalla, koska kaikki muutkin tekevät niin.

Ymmärrän hyvin, että on aloja, joilla on tärkeää pitää tuotantolinjasto pyörimässä tehokkaasti, mutta luova työ elää inspiraatiosta, tauoista ja jalostamisesta. Jos yrityksellä ei ole mitään arvoista nousevia laadullisia tavoitteita, ihmistä ei oikeastaan tarvita. Määrällisiin tavoitteisiin vastaa parhaiten robotti.

Bonarina lisään vielä palkitsemisen, vaikka se ei ehkä olisikaan syy nostaa kytkintä. On hassua, että aikuisia ihmisiä palkitaan uusilla puhelimilla, ulkomaanmatkoilla ja ilmaisella limpparilla. Itseisarvoinen ilmaisuus lakkasi kiinnostamasta jo parikymmentä vuotta sitten. Merkitykselliset työtehtävät ja vapaus käyttää työnteossa omia aivojaan ovat heittämällä paras palkinto, niin saakelin tekopyhältä kuin se kuulostaakin. Haluan olla innoissani, en kaiken aikaa enkä joka asiasta, mutta kuitenkin niin paljon, että aamulla on siistiä mennä töihin. Ja jos tavoitteet täyttyivät tai jopa ylittyivät, ihan henkilökohtaisesti lausuttu "kiitos, teit duunisi hyvin" riittää.



En ole edelleenkään henkeen ja vereen yrittäjä. Voin aivan hyvin mennä joskus palkkatöihin, jos kiinnostava posti on tarjolla. Mutta tämä tässä yrittäjyydessä on ollut parasta: osaan nykyään katsoa hyvin kriittisesti työsopimusta ja kysellä kaikesta siitä, mitä paperissa ei kerrota: työilmapiiristä, yrityskulttuurista, johtamisesta, representaatiosta, inkluusiosta ja siiloista. Paska työilmapiiri voi pilata elämän ainakin hetkellisesti ja ulottaa lonkeronsa myös perhe-elämään. Millä hinnalla olet valmis myymään hyvän mielesi? Palkkahaarukka ei todellakaan ole se tärkein tuijotettava.

Tämän jeesustelun jälkeen onkin hyvä todeta että olen tämän viikon töissä toimistossa, koska voin. Ja se on ihanaa! Vitsit että on kivaa, kun kukaan ei mangu voileipää vaan konsepteja ja mukaan palaveriin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...