12.9.2019

Millaisista kuvista lapset pitävät?



Harva tietää, mitä yhteistä on paistopusseilla, Ikea-kasseilla ja jeesusteipillä. No, niitä kaikkia tarvittiin kirjojen postittamiseen niin, ettei sisältö kastu! Roudattuani viime syksynä muutaman sata lastenkirjapakettia postiin, tulin siihen tulokseen, että jos kokeilisin vielä sitä kustantajaa kuitenkin. Kirjoitin keväällä valmiiksi kolmannen Pikkis-tarinan ja lähetin sen Lasten Keskukselle. Sieltä tuli vastaus pian: kyllä kiitos, tämä on juuri sitä mitä kaipaamme!

Jes! Asiassa oli kuitenkin yksi iso mutta: kuvitus pitäisi laittaa uusiksi.

Alunperin Pikkiksen idea oli olla täydellinen iltasatukirja, joka saisi lapset rauhoittumaan ennen nukkumaanmenoa. Konseptin ytimessä oli yhdistää hassut, tunnetaitoihin keskittyvät tarinat aidonnäköisiin, vesiväreillä tehtyihin metsäkuvituksiin, sillä tutkitusti jo metsämaisemien katselu rauhoittaa ihmismielen. Mutta ikävä kyllä, modernit lastenkirjat eivät näytä sellaisilta!

Sain kustantajilta järjestään hylsyn, koska kirja oli liian perinteinen. Päätin kuitenkin olla uskomatta ja tein omakustanteen, tunnetuin seurauksin. Palaute oli lämmittävää ja ensimmäisen kirjan toisesta painoksesta on nyt jäljellä muutaman kymmenen kirjaa. Sitten kirja on loppu, kolmatta painosta tuskin tulee. Se on aika hyvin satukirjalle, jota ei ole koskaan saanut isoista kirjakaupoista.

Onko kuvituksella siis väliä vai ei? Kävimme kustantajan kanssa kiinnostavan keskustelun makuasioista, mutta myös myynnistä: miltä näyttää houkutteleva lastenkirja kun sen asettaa hyllyyn muiden lastenkirjojen vierelle? Millaiseen kirjaan tartutaan? Onko lasten visuaalinen maku ja aikuisten maku eri asia? Ja kummille kirjoja tehdään? Kuka tietää, kenen näkemys ja kuvamaku on valtavirtaa? Olen itse aika konservatiivinen ja kiinnitän helposti enemmän huomiota väreihin kuin hahmoihin. Voi hyvin olla, että edustan tässä asiassa mennyttä maailmaa ja sokeaa visuaalista silmää. Ei olisi edes ensimmäinen kerta.

Me tekijät tietysti pohdimme myös, voiko kuvitusta muuttaa kesken kaiken. Olemme tehneet jo kaksi kirjaa perinteisellä tyylillä, joten odottavatko ihmiset kirjoilta tiettyä linjaa? Tunnistetaanko kirjat samaan sarjaan kuuluvaksi? Kuvittajat ovat myös yleensä tyylilleen uskollisia eivätkä hevin luovu luomastaan linjasta, mutta se ei ollut meidän duollemme ongelma. Annukka on harvinainen sekoitus taiteilijaa ja AD:ta, joka osaa etsiä suuntaa toiveiden mukaan ja ottaa haltuun tekniikan kuin tekniikan. Pikkiksen jatko-osakin tehtiin eri metodilla kuin ensimmäinen.

Päätimme kokeilla: millainen olisi uusi, modernin kaunis tyyli, joka ei olisi liian lapsellinen eikä liian kaukana alkuperäisestä – tai sen näköinen, että kuvittajaksi on yhtäkkiä pestattu Koti-insinööri. Annukka lähti testailemaan ja tässä on nyt pari kuvaa uudesta tyylistä.

Uudessa kirjassa tavataan tunturisopuli, joka ei ole parhaimmalla tuulellaan.


Mitäs tykkäätte? Molemmat lapset ovat sitä mieltä, että entinen tyyli oli parempi, koska metsä näytti aidommalta ja tämä hukkuu massaan (!), mutta hahmot ovat edelleen hauskat. Minä taas tykkään tästäkin, en osaa pitää tätä tyyliä itseisarvoisesti parempana tai huonompana kuin aikaisempia, mutta olen tietysti kirjailijana iloinen, jos kirja pääsee tällä tavalla laajemman yleisön ulottuville.

Mitä ylipäätään olette mieltä lastenkirjojen kuvituksesta? Oikeita vastauksiahan ei ole, mutta suuren yleisön mielipiteen tiedämme sitten tammikuussa 2020, kun Pikkis ja talvensiemenet sijoitellaan kirjakauppojen hyllylle, sinne Tatun ja Patun rinnalle. Kääk!




36 kommenttia:

  1. Minä tykkään ehdottomasti enemmän tuosta perinteisemmästä tyylistä! Kaunis kuva. Tyylin vaihto kesken sarjan tuntuu kummalliselta. Lasten kirjoissa kaunis kuvitus on tärkeä ostopäätöksen peruste. Monesti mietin, että aikuisillekin pitäisi suunnata yhtä ihanasti kuvitettuja kirjoja kuin lapsille!

    Kustantamisesta ja kirjojen myynnistä en tiedä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä tuosta aikuisten kirjojen kuvituksista! Nelivärikuvitus vain nostaa kirjan hintaa ihan hulluna. :/

      Tässä on tietysti se "hyvä" puoli että noita kahta ensimmäistä ei edelleenkään saa perinteisistä kirjakaupoista, joten tyylin vaihto ei näy sille, joka ei Pikkistä entuudestaan tunne. Mutta jännä nähdä miten uppoaa uusiin ostajiin!

      Poista
  2. No rehellisyyden nimissä vanhan tyylin kuvituksissa häiritsi otusten kasvot. Mua siis, aikuista. Ne jotenkin yritti olla liian realistiset. Mutta sitten ne, missä hahmojen kasvoja ei näkynyt (esim. tuo kuva tässä tekstissä) sykähdytti/sykähdyttää kyllä enemmän kuin nämä "nykyaikaiset" (ihan kivoja nekin, ja kasvot ei karmi näiden esimerkkien perusteella yhtään). Eli jos sais tyylitellymmät naamat vanhoihin kuviin, olis paras :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kasvojen ilmeet oli ehdottomasti se vaikein piirrettävä! Ja tuo linjanveto että luonto on impressionistis-realistinen asettaa sitten paineita sille hahmolle, ettei tule sellaista päälleliimattua Hinku ja Vinku -vaikutelmaa. Vaikka tuskin sekään lapsia vaivaisi. ;)

      Poista
  3. Uusi tyyli on ainakin mun hoitolasten mieleen. Selkeät ja vähän hassut kuvat saavat mielenkiinnon lisääntymään. Luen paljon lapsille , kaikenlaista kirjallisuutta. Tatu ja Patu on selkeä suosikki 3-5 vuotiaille. Myös värit ovat tärkeitä. Tykkään tuosta tunturisopulin värityksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Onko hoitolapset siis just tuossa 3-5v haarukassa? Tämä tulisi eskari-ikäisille ja sitä vanhemmille (tämä on samanlainen romaanimuotoinen kirja kuin toinen osa) joten toivottavasti uppoaa vanhempiinkin.

      Poista
  4. Onnea kustantajasta! Iso peukku sille! Tykkään vanhasta, pehmeämmästä tyylistä enemmän. Hahmot näyttävät hauskoilta, mutta muuten kuvat näyttävät liikaa tietokoneella rakennetuilta. Just tajusin saadaan 3.osa Pikkiksen tarinaan! Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin iloinen siitä, että postittaminen jää nyt muille. :D Mutta tämähän se modernin ilmaisun haaste on: miten saadaan pelkistettyä mutta ei tönkköä, minimalismia mutta kauniita, luonnollisia muotoja. Annukka on kyllä tehnyt loistoduunia.

      Poista
  5. Mä kysyin 7v. tyttöni mielipidettä (ei ole tutustunut Pikkis-kirjoihin). Hän totesi pitävänsä enemmän modernimmasta kuvituksesta (sanoi että se näyttää nykyaikaisemmalta ja että toinen on kuin maalauksista tehty). Kuvat joka tapauksessa saivat aikaan sen, että hän kiinnostui kirjoista, joten meidän täytynee tutustua Pikkikseen paremmin (itse äitinä ja ääneen lukijana en iltasaduissa kuvista välitä, mieluummin pää tyynyyn eikä kuvien kuikulua, lapsi toki jo on useamman vuoden lukenut itsekin, ja hän tykkää tarinaa tukevista kuvista jos niitä on pidemmän tarinan sekaan ripoteltu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli oikein hyvä huomio ja sama tuli tuolla Facebookin puolellakin: kirja näyttää uuden kuvituksen kautta tämän ajan kirjalta, mitä se myös tarinansa puolesta edustaa. Mutta tutustukaa ihmeessä Pikkikseen, molemmat aikaisemmat kirjat ovat runsaasti kuvitettuja ja sopivat myös itsenäisesti luettaviksi.

      Poista
  6. Meidän 8v totesi, että Pikkis näyttää enemmän itseltään perinteisessä kuvassa ja metsä näyttää aidommalta, mutta toinenkin on ihan hauska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana diplomaatti! <3 Jännä että moni lapsi mainitsee tuon metsän aitouden positiivisena puolena.

      Poista
  7. Meillä on se eka pikkis-kirja ja minä tykkään kuvituksesta. Nuorimmainen, eskari-ikäinen, kuitenkaan ei halua lukea kirjaa itse, koska "ne tyypit on niin spuukeja". Eli häneltä menisi varmaan ääni uudelle tyylille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesivärit on työläydessään niin harvinainen valinta kuvitusmetodiksi että olen huomannut sen olevan monelle ostajalle yllätys, toinen tehtiin modernimmalla maalaustekniikalla. Mutta laskettakoon uuden tyylin plussaksi siis vähäspuukisuus. ;)

      Poista
  8. Hei! Me ollaan pieni kyläkoulu Keski-Suomesta ja me ollaan otettu Pikkis teemaksi koko vuodeksi. Meillä tehdään kotiryhmätyöskentelyä ja kaikki 17 kotiryhmäämme metsästävät jymykiviä ja niille on vitriini koulumme aulassa. Olimme kaksi päivää kokonaan metsässä ja rakensimme ensimmäisen kirjan lukuihin liittyviä tehtäviä ja toimintoja metsään. Huomenna projekti jatkuu ja lisäksi koulullamme on 20 opettajaa Shanghaista seuraamassa tätä yhteistoiminnallista oppimista. Oppilaat ovat ihastuneet satuihin ja kuvituksesta voi haistaa ja kuulla metsän.Uusissa kuvissa jotain tunnelmasta ja kotoisuudesta katoaa, mutta toisaalta niinhän kaikki kasvaa ja kehittyy, niin kolmannen kirjan myötä Pikkiskin astuu uusille estradeille.
    Eskarit käyttivät värityskuvana Mörököllimetsän karttaa. Saimme kirjat keväällä yhdeltä vanhemmalta ja kevään puolella otamme käsittelyyn kakkoskirjan. Kirjat ovat kuin luotu tällaiseen toimintaan, sillä sieltä on helposti poimittavissa teemoja tunnetaitoihin ja yhdessä elämiseen.Elämme Mörökölli vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NYT KYLLÄ PÖKERRYN! Mörökölli-vuosi! <3 Jos tarvitsette värityskuvia, jymykividiplomeja tai mitään, laita ihmeessä viestiä, niin katsotaan mitä voimme Annukan kanssa teille toimittaa. Sähköpostiosoite löytyy tuolta kirjoittajatiedoista!

      Poista
  9. Aikuisen mielipide (ahmimisikäinen ei ole nyt tässä sanomasssa omaansa): uudessa metsä on kiva, saukko ja vesi on hienot, tuntursopuli on kiva, mutta uusi Pikkis ei. Vanha tyyli on rauhoittavampi, mutta uudenkin kanssa pärjännemme, jos vain Pikkiksen isot silmät ja pörröisyys tulisivat takaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahmo on aina vaikein ja vanha oli monelle kustantajalle ihan nou-nou, mutta n äin nämä mielipiteet juuri vaihtelevat! Modernissa Pikkiksessä oli ehdottomasti isoin työ miettiä, mitä pitää säilyttää jotta Pikkiksen herkkä ja lämmin "persoona" ei muutu ja esittää turkki kuvioinnilla.

      Poista
  10. Pakko yhtyä lastesi mielipiteeseen siitä, että hukkuu massaan. Mutta jos se nyt sitten on se mikä myy ja jonka myötä voidaan tilata ne made in bangladesh t-paidat ja kiinalaiset palapelit yhteensopivilla kuoseilla niin oikeassahan se kustannusporras lienee ollut, taloudelliselta kantilta ainakin.

    Itselle pikkis oli just ihana lastenkirja, koska kuvituskin oli rauhallinen, mutta silti täynnä yksityiskohtia. Vanhan henkinen, mutta asenteeltaan moderni.

    Olen myös sitä mieltä, ettei kaiken aina tarvitsisi olla niin kuluttajaoptimoitua, olisi raikastavaa jos esille joskus pääsisivät myös vähän erilaiset näkökulmat ja tavat. Toki lapset pitävät selkeistä väreistä jne, mutta kyllä muistan itsekin kouluiän kynnyksellä osanneeni ihailla myös eri tavalla kauniita kuvia perinteisemmässä satukirjassa. Kuten aiemmin sanoin, vanhanhenkinen käsityönomainen kuvitus yhdistettynä moderniin tarinaan haastaa ajattelemaan erilailla, ja rikkoo yhteyttä käsityökuvituksen ja keskiaikaisten tarinoiden pyhästä liitosta.

    Kaikesta huolimatta olen kuitenkin iloinen puolestasi, onhan se nyt mahtavaa ottaa taas uusi askel myös lastenkirjapuolella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä tuosta "monikulttuurisuudesta", mutta täytyy luottaa niihin, jotka myyntiä työkseen tekevät. Kirjamyynnin on valitettavasti oltava erityisen kuluttajaoptimoitua, jotta tästä saisi edes kuukauden palkan, sillä apurahoja emme ole saaneet. :/ (Kustannussopimuksessa tekijä saa yleensä noin 20% siivun ja me jaamme sen Annukan kanssa) Tällä uudella tyylillä on myös helpompi tehdä se Pikkiksen tietokirja, joka otetaan seuraavaksi työn alle.

      Poista
  11. Lisään mukaan oman mielipiteeni kun kerran kysyttiin...
    Minulle kirjojen kuvituksella on väliä, joitain lastenkirjoja ostan ihan kuvituksen perusteella mutta jos tarina on hyvä niin kelpaa heikompikin kuvitus. Metsästän myös joistain kirjoista tietyn kustantajan painoksia koska niissä on tietynlaiset kuvat mukana.

    Tuo uusi tyyli on modernimpi, mutta kuten edellä on jo sanottu niin saattaa hukkua massaan, kun samaa tyyliä näkee paljon muuallakin. Modernissa tyylissä on myös se riski että muutamassa vuodessa modernista tulee vanhentunut. Hyvällä tuurilla siitä tulee sitten ajan saatossa retro, mutta joka tapauksessa moderni kuvitus tulee (hyvässä ja huonossa mielessä) aina sitoutumaan tiettyyn aikakauteen.

    Pidin ensimmäisen kirjan akvarelli kuvituksesta koska:
    -Se oli rauhallinen
    -Sellaista ei näe juuri lastenkirjoissa nykyään (ja syykin siihen selvisi tuossa kirjoituksessasi)
    -Olen kasvanut Elsa Beskowin kirjojen parissa, ja näissä oli samaa suomalaisen luonnon kuvaa. Toivoin että Annukasta vielä tulisi ajan myötä uusi Elsa, jonka kuvien aiheet olisivat raikkaampia kuin perinteistä asetelmaa ja ihannetta toistavat Beskowin kuvitukset.

    Sanoisin että kuvilla on väliä eikä niitä kannata suunnata pelkästään alaikäiselle yleisölle, varsinkin kun ostopäätöksen tekee useimmiten aikuinen. Pikkiksen toista kirjaa en ole vielä nähnyt, pitääkin ottaa tarkasteluun. Tuossa uudessa näen myös potentiaalia Pikkiksen värityskirjaan jossa voisi opetella värittämään rohkeasti viivojen yli. Tosin jos tarina on samaa tasoa kuin edelliset niin kirja todennäköisesti hankitaan vaikka kuvituksista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä analyysi! Olen nyt lähtenyt siitä että luotan kustantajaan, joka noiden sisäänostajien kanssa juttelee, mutta iloitsen myös siitä että tällaiselle perinteisemmällekin kuvitukselle on omat faninsa eikä se ole ihan pieni joukko.

      Värityskirja ja jonkinlainen puuhakirja on ollut kyllä mielessä sen tietokirjan lisäksi, ehkä otan työn alle seuraavaksi!

      Poista
  12. Vanhat kuvat ovat ehdottomasti paljon parempia, vaikka ihan kivalta nuo uudetkin näyttävät. Vanhat vain ovat ihan superihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, pitäisi tehdä kirja kahdella eri kuvituksella! :D

      Poista
  13. Silloin kun itse olin lapsi (öh, about 40 vuotta sitten) meillä luettiin paljon ja oli paljon omiakin kirjoja. Kirjastossa olisin itse valinnut nimenomaan tuon uuden linjan mukaisen kirjan. Tykkäsin lapsena "kauniista", selkeistä kuvista jotka eivät vieneet liikaa huomiota itse tarinalta eivätkä vaikuttaneet liian taiteellisilta. Minua ärsytti sekin, että erilaisia lastenkirjapalkintoja jaettiin aikuisten valitsemille kirjoille. Ne olivat usein niitä taiteellisia kirjoja joissa oli joku syvällinen (mutta lapsen näkökulmasta tylsä) viesti. Nyt aikuisena olisin ehdottomasti tuon akvarellikuvituksen kannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itse samaa että voiko mieli muuttua iän mukana! Muistan itse kuinka lapsena inhosin Maikki Harjanteen kuvitustyyliä, kaipasin nimenomaan isoja, värikkäitä kuvia, joita saattoi jäädä tutkimaan ja katsomaan, en vain "pakollista grafiikkaa". Jotenkin uskon että vaivannäköä osaa arvostaa ikään katsomatta.

      Poista
  14. Olemme koko perhe vanhan kuvituksen kannalla! Pikkis on niin ihana juuri sellaisena kuin on. Uudesta Pikkiksestä puuttuu pehmeys. Odotimme uutta Pikkistä jouluksi, siitä on tullut meille jo perinne....

    Mutta onnittelut kuitenkin kustannussopimuksesta, erittäin hieno juttu! Ja Pikkiksen tietokirjaa jäämme innolla odottaamaan myös.

    -Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, on jännä miten jo tekniikan valinta tuo hahmoon tiettyjä ominaisuuksia kuten maalaaminen pehmeyttä. Ei valitettavasti ehtinyt tämä kirja aivan jouluksi, mutta äkkiäkös se tammikuuksi kääntyy!

      Poista
  15. Onnea sopimuksesta ja uudesta kirjasta!

    Itse tykkään enemmän noista selkeäkuvaisista lastenkirjoista eli uusi tyyli uppoaa paremmin. Sen tyylisiin tulee esim kirjastossa tartuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Pidän peukkuja että modernin linjan kannattajia löytyy ja kirja tavoittaa uutta yleisöä!

      Poista
  16. Minä ja tokaluokkalainen pikkisfani ja luonnontutkija tykätään paljon enemmän vanhoista kuvista, 5-v ei osannut päättää, ihastui selvästi tuohon tunturisopuliin kyllä.
    Mutta onnittelut sopparista! Kyllä me kirja luetaan vaikka ehkä vähän haikaillaan vanhojen kuvien perään :)

    VastaaPoista
  17. 8v autistipoika valitsee sen tyylin missä on saukko. Kehui rauhalliseksi js selkeäksi. Sanoi että haluaisi seinälle tauluksi sellaisen tyylin.

    VastaaPoista
  18. Tyttö, joka ihastui Pikkis-kirjoihin, kommentoi surullisena että Pikkis ei näytä samalta. Muuten tyyli miellytti. T. Anna

    VastaaPoista
  19. Uusi Pikkis ei ole mun silmääni yhtä sukupuolineutraali kuin vanha. Muuten tykkään uudesta tyylistä kyllä. Vaikea verrata, kun ovat keskenään täysin erilaiset ja molemmat tyylit uppoaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuin? Johtuuko keltaisesta väristä? Keltainenhan on yhtä sukupuolineutraali kuin vihreä. Omat kaksi poikaa käyttää sujuvasti keltaista, kun se on iloinen väri.

      Poista
  20. Vanhat kuvat, terkuin se inarinsaameksi kirjaa kääntävä ope! Uudetkin on hienot, mutta erityisesti ekan Pikkiksen isot kuvat on vain vieneet meidän koko perheen sydämen❤

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...