Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

19.9.2019

Hamsteri ruokakaupassa

Kirsikkapiirakka, resepti tämä mutta ilman päällismurua.


Meillä on nykyään aika vähän ruokahävikkiäArvatkaapa miksi? Koska minä en käy kaupassa. Perheemme ruokahuolto on suurimmaksi osaksi Koti-insinöörin vastuulla, joten hän hoitaa niin ruokakaupan kuin ruoanlaiton. 

Olen hävikkinäkökulmasta aivan kammottava asiakas. Minua ei pidä päästää hakemaan edes vessapaperia ilman vartiointia ellei odota että mukana tulee kaikkea muutakin, jota saatetaan ydinsodan varalta tarvita.

Tiedostan erinomaisesti, että mitä enemmän ruokaa on, sitä enemmän tulee myös ruokahävikkiä. En koskaan ota aamiaisbuffeteissa enempää kuin jaksa syödä ja pidän kunnia-asiana, että myös lapset tiedostavat oppivat ymmärtämään omat rajansa. Toivoisin ylipäätään, että ravintoloissa tilatun annokseen kokoon saisi vaikuttaa eikä kenenkään eteen kannettaisi ämpärillistä pastaa. Kotona en tuijota päiväyksiä ja pakkaan ruoan aina hyvin jääkaappiin ettei juusto kovetu ja margariini nappaa hajuja.

Mutta kun pääsen ruokakauppaan, tapahtuu jotain mystistä. Näen hyllymetreittäin pelkkiä mahdollisuuksia. Kas, rasia hyvännäköisiä kirsikkatomaatteja, hapankorppujahan nyt aina menee, täytyypä maistaa uutta soijajogurttia, pinaattilettuja on aina hyvä olla, otetaanpa varmuuden vuoksi sulatejuustoa ja kas, lämmin kauraleipä! Ja auta armias, jos näen punalaputettuja tuotteita. Nehän täytyy ostaa kaikki, ettei niitä vain heitetä kauppiaan toimesta roskiin.

Kööpenhaminan Motherissa tarjoiltiin juuri sopivankokoiset pizzat, ei konepellin kokoista lättyä.

Pahinta on, jos joudun hoitamaan viikonlopun ruokaostokset kun Koti-insinööri on poissa. Siinä projektissa mikään ei riitä vaan kahmin mukaani sekä eineksiä että kotiruokaa, ettei vaan lopu kesken. Ja koska mitään ei voi heittää pois, pakastin on täynnä jämärasioita, joille on todella vaikeaa keksiä käyttöä jälkikäteen.

On suht kiusallista huomata olevansa osa ongelmaa – tai jopa koko ongelma – asiassa, jonka suhteen vaatii tarkkuutta muilta. Mikä syndrooma tämä on? Miksi en vain suunnittele paremmin, tee kauppalappua ja laske, että meitä on vain yksi aikuinen ja kaksi lasta, joten wokkia ei tarvita prikaatille? Miksi en edelleenkään ymmärrä, että ruoka ei lopu? Ja liittyykö tämä jotenkin siihen takaraivossani kummittelevaan ajatukseen, ettei meillä ei ole rahaa ruokaan?

Syytän äitäni, koska hän ei voi puolustautua. Hän oli pula-ajan lapsena vahvasti ehdollistunut tavaran onnea tuovaan vaikutukseen ja piti kaikki kaapit jääkaapin mukaanlukien täynnä kaikenlaista. Lisäksi asuminen haja-asutusalueella tarkoitti sitä, että perjantaina auton takakonttiin ladattiin neljä muovikassillista ruokaa. Ehkä hamstraaminen on vain tapa, jonka olen oppinut vanavedessä, varsinkin kun koirat hoitivat aina jämät.



Jos olen saanut hallintaan muunkin kaman haalimisen, miksi en saisi haltuun ruokakauppaakin? Mutta mikä auttaisi? Mielikuvaharjoitteet, silmälaput, personal trainer? Tällä hetkellä johdossa on ajatus, että laitan ostoksille aina järkevän Skidin.


9 kommenttia:

  1. Käytä kauppapalveluja! Nettikauppa ja kotiinkuljetus - ei tule sorruttua heräteostoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole ihan varma ratkaisisko tää mun ongelmaa ("uuh, en tiennytkään että on olemassa tuollainen linssisekoitus ja jospa laittaisin nyt ostoskoriin myös siivousrättejä, mutakakun, laatikollisen sipsejä ja astinpesukonenappuloita.", mutta olen kyllä yrittänyt Koti-insinöörille lobata että kokeiltaisiin joskus edes noihin perusjuttuihin. Ei vaan innostu. ¯\_(ツ)_/¯

      Poista
    2. Googletin vähän ja tässä artikkelissa itse asiassa sanotaan, että ruoan nettiostaminen vähentäisi impulssiostoksia. Pitäisi tehdä itsensä kanssa vertaissokkotesti.

      Poista
  2. Mä olen meidän ruokaostoksilla impulsiivisempi, joten mies hoitaa ostokset pääosin (sen viimeisin kommentti mun ostosreissun jälkeen oli, että "ostit sit öljyä", "no joo kun oli tarjouksessa ja kauppa oikein mainosti", "niin meillä on sitä aika monta purkkia tuolla kaapissa"...joo-oh, oli vaan 4l ennestään ja mä ostin pari lisää, hups). En mä vaan jaksa pitää mielessä mitä kotoa löytyy (sen sijaan tiedän kyllä tarkkaan, että jemmasta löytyy kenkiä lapselle koossa 34 ja 35 ja toppavaatteet 134cm, luistimet ja monot pitäisi sopia ensi talvena, kas kun ostin kirpparilta uudet monot pari kokoa isommat kuin vanhat, jne...tätä mies ei millään hanskaa).

    Mutta ruokahävikkiin, mä olen meillä ehkä se suurin hävikin mahdollistaja. Arjessa hävikkiä ei pahemmin tule, koska mies hoitaa 95% ruoka-asiat...mutta auta varjele jos mies on matkalla...jepjep. Silloin viimeisenä iltana ennen miehen tuloa siivoan jääkaapista pois ruuat jota ei tehnyt mieli syödä kun tuli kaupasta ostettua jotain muuta. Tästä syystä ennen miehen ilolla hoitaa ruokalogistiikan, koska ruuan kompostiin heittäminen harmittaa mua ihan simona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kas, muillakin järkevä kauppamies! Mulla nimittäin myös kestää kaupassakäynti koska tutkin hyllyjä ja luen tuotteiden sisällysluetteloita. Olisi paljon järkevämpää, jos vain menisi hakemaan etukäteen suunnittelmansa tuotteet.

      Poista
  3. Jep, sama. Mies ei tee listoja, vaan kävelee kaupassa jokaisen hyllyvälin läpi, muistelee - ja ottaa silti vain ja ainoastaan tarvittavat. Minä sinkoilen kuin nälkäinen karkkikaupassa, aina on kiire jonnekin, ja vähintään yksi heräteostos tarttuu hihaan.

    Osittain oman ruokaostoshurmokseni taustalla on kenties lapsena kokemani viikonloppuisyys: joka toinen perjantai käytiin isän kanssa isosti marketissa, meille lapsille kaikenlaista herkkua, ja näine eväinemme linnoituttiin viikonlopuksi mökkiin metsän keskelle. Äidin luona kotona oli toisinaan iltapäivisin taas pulaakin koululaisen omatoimieväistä, ei rahatilanteen vuoksi vaan siksi, kun paljon töitä tehnyt yksinhuoltaja ei kerennyt aina huomioida kasvavan jälkikasvunsa aiheuttamaa menekkiä. Teininä ryhdyttiin tästä johtuen ostelemaan omilla rahoillamme eväitä iltapäiviksi, ja lapsia kun vielä oltiin, tarttui käteen banaanin lisäksi yleensä jokin herkullinen suolainen ja rasvainen leipomotuote. Nämä eväät lievensivät paitsi nälkää myös varmaan osin alitajuisesti sitä pitkien iltojen apeaa tunnelmaa.

    Mulle sopisi tuo ruoan nettiostaminen varmasti hyvin ruoka-(ja raha-)hävikin puolesta, mutta en ole vielä raaskinut luopua ruokakaupassa käymiseen liittyvistä lämpimistä tunteista.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hieno analyysi! Ja tiedätkö, meillekin tuo ruokakauppavisiitti oli odotettu tapahtuma ja ohjelmanumero, samalla tavalla kuin autopesu. Ja väänkö otti päähän ja piti jäädä autoon odottamaan kaupassakäynnin ajaksi. :/

      Poista
  4. Lainaa taapero kauppakaveriksi. Takaan, että kärryyn kertyy ainoastaan välttämättömin ja haluat vain nopeasti ulos kaupasta!

    VastaaPoista
  5. Minä kun olen työtön, niin kuukauden ruokabudjettia ei parane paukutella. Riskin minimoimiseksi teen joka kuukausi saman toimenpiteen: nostan ruokarahat käteisenä ja jätän aina maksukortit kotiin lähtiessäni viikon ruokaostoksille. Koska ruokaan tarkoitetut rahat on ennalta laskettu, ei niiden vähyydestä johtuen jää mahistakaan alkaa rönsyillä herkkuhyllyjen ääressä. Tämä voisi toimia muillakin.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...