29.8.2019

Harrrrjoitus tekee mestarrrrin



Kylpyhuoneesta on nyt muutaman päivän ajan kuulunut kummallista pärinää. Kuten myös vessasta, peiton alta ja takapihalta. Snadi oppi vihdoin viimein suomalaiskansallisen foneemiaartemme, pärisevän ärrän ja levittää tätä ilosanomaa kaikille.

Oppimisprosessi oli h-i-d-a-s.  Ässän Snadi on osannut sanoa jo alle vuoden ikäisenä kun hän yritti saada isänsä huomion, mutta ei osannut kuin sihistä. Mutta siinä missä Skidi yllätti meidät kyselemällä jo 3,5 vuotiaana oikeaoppisesti lausuttujen pororullien perään, Snadin kieli ei meinannut taipua tähän kirjaimeen ollenkaan. Kävimme puheterapeutillakin kertaalleen, mutta hän sanoi, että mitään fysiologista syytä ärrän puuttumiseen ei ole, kaikki on kunnossa. Saimme kotiharjoitteluohjeet oppimisportaikkoon, mutta niistä ei ollut mitään hyötyä: kaikki muu onnistui paitsi viimeinen porras. Ei tärissyt, ei sitten millään.

Piti oikein miettiä, että mikähän tässä nyt tökkii, ja keksiä uusia harjoitteita.

Yksi, vähän omituiselta kuulostava treenikeino oli kielijumppa. Cheerleading-kokemuksesta oppineena mieleeni juolahti, voisiko kielilihas olla vähän samalla tavalla jumissa kuin takareidet. Siis niin että kun kieli ei taivu, niin artikulaatio on vähän heikko ja suoritus ei ole rento. Löysin mietoa tukea tälle havainnolle ja pistimme laiskan kielen töihin: aloimme pyöritellä kieltä suussa ja suun ulkopuolella, taivuteltiin puolelta toiselle ja pyöristettiin rullalle. Sitten yliartikuloitiin aakkosia niin kuin oltaisiin huonossa kesäteatterissa.

Toinen kikka oli, että aloin itse iltasatuja lukiessa keskittyä ärrän lausumiseen kunnolla. Se jää joskus vähän pehmeäksi ja ajattelin että esimerkistä ei ainakaan haittaa ole. Skidi oppi pyöräilemään korvakuulolta ja minäkin olin oppinut taskuparkkeeraamaan ihan vain äitini veivausta katsoen. Korvien voimaa ei kannata väheksyä.



Ja kappas! Eräänä toukokuisena päivänä Snadi hämmästytti itsensäkin, kun yhtäkkiä sanassa "torstai" pärähti ihan selvä ärrä. Yhden kunnon onnistumisen jälkeen luotto vahvistui (torstai on toivoa täynnä!) ja äännettä on ollut paljon helpompi hakea. Nyt kesän jälkeen ärrä on vakiintunut suuhun niin, että r-alkuiset sanatkin onnistuvat. Kuten myös se tasainen täryyttäminen, mikä suihkussa on iltaisin kuultavissa.

Sanomattakin selvää, että kersa on iloinen, vaikka ei tuosta ole kukaan erityisemmin huomautellut. Siinä kai se kolmas kikka onkin: paineeton ilmapiiri madaltaa treenaamisen kynnystä. Kannattaa kannustaa sitä toivotontakin tapausta. Olen tuskan hetkellä aina sanonut, että maailman mittakaavassa tällaista ärrää osaa harva eikä sitä vaadita edes presidentiltä.

En tiedä, millaista roolia nämä kikat loppupeleissä näyttelivät, ja mikä on vain kasvamisen tulosta. Mutta pääsenpäs ainakin sanomaan, että mitäs minä sanoin: kärsivällisyys palkitaan, vaikka se välillä raivostuttaakin.

6 kommenttia:

  1. Me käytiin esikoisen kanssa vuosi puheterapiassa opettelemassa ärrää ennen eskarin alkua. Ja opettelu nimenomaan aloitettiin kielijumpalla, koska lihas se on. Joten kuulostaa oudolta ettei teidän puheterapeutti antanut mitään kielijumppaohjeita. Ihan neuvolan lähetteellä päästiin.

    -Sup

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän puheterapia oli sellainen omituinen ryhmätilaisuus, josta ei saatu oikein mitään irti muuta kuin ne ohjeet.

      Poista
  2. Meidän 8v:n kohdalla puheterapeutti löi hanskat tiskiin kahden vuoden jälkeen. Kun jäbä ei tee harjoituksia hyvällä eikä pahalla, niin olkoot osaamatta. Meillä syy on nimenomaan "laiska" kielilihas, eli suujumppaa pitäis tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minkäs siinä teet. Meillä oli aluksi myös havaittavissa motivaatiopulaa, mutta jostain kummasta se sitten löytyi (vai olisiko ollut ihan kiukun kautta). Voihan se olla, että sitten myöhemmällä iällä löytyy halu treenata?

      Poista
  3. Mulla on ollut pienenä ongelmaa r kirjaimen kanssa ja vieläkin jotkut kirjainyhdistelmät saattaa tehdä kiusaa. Ja luulen et mulla kyse on nimenomaan kielen ja leukojen kireydestä.
    Aloitin jokunen vuosi sitten laulamaan kuorossa ja siellä olen oppinut kielijumppaa joka auttaa myös äänen avaamisessa. Yllättäen myös r on alkanut tuntua helpommalta.
    Nykyään teen kielen pyörittelyä ym jumppaa joka päivä. Hyvä ajankohta jolloin muistan homman tehdä on koiran aamulenkin aikaan. Silloin ei ole porukkaa liikkeellä ja voi rauhassa väännellä naamaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kappas, yllättävä sivuvaikutus! Jänniä kyllä nämä äänentuotantolihakset, moni laulava ystäväni on sanonut, että siinä yksi asia vaikuttaa heti toiseen.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...