Se puuttuva (marenki-banaani-suklaakakku)palanen

Näistä melonipizzoista tuli vähän... tuijottavat.

Sananen perheen kahdeksanvuotiaasta.

Olimme viime viikon kotona kolmistaan, periaatteessa tutulla kombolla, jolla elimme lapsiperheenä ensimmäiset neljä vuotta. Tällä kertaa Snadi oli lähtenyt serkkutytön kanssa Mummin lellipentuleirille paistamaan lettuja ja onkimaan ahvenia, kun me jäimme vielä hoitamaan viimeisiä juttuja ennen juhannusta ja kesälomaa.

Kun söimme yhdessä ruokapöydässä, kuulin kuinka jääkaappi hurisi keittiössä. Havainto oli pysäyttävä. Talomme äänet kuuluivat, koska kukaan ei pälpättänyt taukoamatta koirista, kimalaisista, synttärijärjestelyistä, emojeista, komeetoista, puhelimen kuorista, pieruista ja kasvomaalauksista vaan söimme hiljaisuuden vallitessa. Normaalioloissa hiljaisuutta voi kodissamme kokea vasta kello 21 jälkeen, jolloin Snadi menee nukkumaan. Tästä syystä myös mielelläni valvon itselleni hieman hiljaista vapaa-aikaa.

Okei, tämähän ei ole erityisen kaunis kukku, mutta näytti paremmalta tarjoiluastiassa. Sain idean ystävältä kun etsiskelin pähkinätöntä, maidotonta ja gluteenitonta HELPPOA kakkua: marenkia pohjalle, banaaniviipaleita päälle ja koko höskän päälle suklaata ja suklaakastiketta.

On hämmästyttävää, miten paljon meidän perheemme tunnelma muuttuu ilman tätä yhtä väkkärää. Jokaisella perheenjäsenellä on oma paikkansa ja Snadi on perheemme viihdytysjoukot, yhden hengen höpötysshow ja pallosalama valmiina toimintaan. Hän lanseerasi käyttöömme mainion välierehdys-termin, jolla viitataan kaikenlaisiin pikkumokiin, joiden takia ei ole syytä nolostella. Vahvalla ja avoimella tunne-elämällä varustettu ipana on opettanut minulle vähintään yhtä paljon tunnetaitoja kuin minä hänelle.

Skidikin oli huomannut viikolla vallinneen omituisen rauhallisuuden. Hän muistaa vielä jotenkuten, millaista oli olla ainut lapsi, mutta hänkin on elänyt jo pitempään pikkusiskon kanssa kuin ilman. Kun kysyin, mikä Snadissa on parasta, Skidi mietti hetken ja sanoi, ettei koskaan ole tylsää. Paikalla on joku, jota voi mennä häiritsemään ja joka aina innostuu kaikesta – mitä älyttömämpää sen parempi. Tämähän toki pätee myös toiseen suuntaan: pikkusisko saa houkuteltua herkästä isosiskosta esiin vallattoman puolen.

Hedelmävartaat menevät aina viimeistä myöten.

Mölkky toimii hyvin ohjelmanumerona! Skaalasimme tavoitetuloksen 20 pisteeseen niin kellään ei mennyt hermo.

Eilen hän vietti disco-yksisarvis-merirosvosynttäreitä, koska ei osannut valita yhtä teemaa. Miksi pitäisi, kun voi ihan hyvin tehdä sekoituksen, jossa ensin discoillaan, sitten syödään merirosvokakku ja lopuksi pelataan yksisarvistiaarassa mölkkyä. Aivan. Love her.