23.5.2019

Vuosi kotiäitinä



Kun Snadin piti kertoa koulussa, mitä äiti tekee työkseen, hän vastasi, että äiti on kotitöissä ja kuorii porkkanoita. Ensin nauratti, mutta sitten tajusin, että tuossa piilee kyllä totuuden siemen. Vaikka olen vuoden päivät kirjoittanut kuin heikkopäinen, olen myös ollut lapsille läsnä enemmän kuin koskaan. Työelämä ja kotielämä ovat kietoutuneet yhteen.

Kun jätin palkkaduunit noin vuosi sitten, ajattelin että olisin välillä töissä kotona ja sitten välillä kävisin istumassa erilaisissa yhteiskäyttöön tarkoituissa työtiloissa. No, en juurikaan ole käyttänyt yhteistiloja vaan nauttinut siitä, ettei aamulla tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Olen saanut hiippailla hiljaisessa talossa, keittää pikakahvia, nakuttaa näppäimistöä ja ahdistua inspiraation puutteesta täysin siemauksin. Välillä olen myös juossut avainkortti kaulassa palavereihin – ja nauttinut siitäkin! Projektiluontoisista toimeksiantojen kautta olen saanut tavata uusia ihmisiä, fiilistellä työyhteisössä toimimista, syödä kunnon lounaan ja oppia uusia asioita. (Näitä muuten kaipaan lisää syksylle, ota yhteyttä jos duunissasi tarvitaan lisäkäsiä!)

Mutta kotitoimiston sivutuotteena on syntynyt myös tämä kotiäitiys. Oikeastaan se tarkoittaa vain kiireetöntä vanhemmuutta ja läsnäoloa, sitä että voin mennä avaamaan lapselle oven, vaikka tämä pääsisi itsekin omalla avaimellaan, kuoria porkkanaa välipalan kylkeen, pestä pyykkiä keskellä päivää ja avata workshopin tuloksia sitten illemmalla. Se tarkoittaa voileipähetkeä esiteinin kanssa ennen kuin hän uppoutuu läksyihin ja tubettajien elämään ja lähtee urheilukentälle treenaamaan pika-aitoja. Meille voi tulla myös lasten kavereita, mutta yksi kerrallaan, erityisesti jos tiedossa on skype-palaveri.

En ole koskaan ollut kotiäitityyppiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kouluikäisten lasten kanssa minulla on jo enemmän annettavaa. Heillä on ongelmia, joita ymmärrän ja joissa voin auttaa, toisin kuin siinä ulvonnassa, että tonttu ei täyttänyt kalenteriluukkua uudestaan päivän aikana. Tämä läsnäolo, vaikkakin töitä on tehden, on madaltanut puhumiskynnystä ja kasvattanut luottamusta. Olen voinut lohduttaa Snadia, kun koulussa on ollut vaikea päivä, ja jutella hankalista kaverikiemuroista Skidin kanssa. Pääsemme esikoisen kanssa kohti teini-ikää aika vakaasta tilanteesta, joka kestää vähän merivettäkin, uskon.



Minusta tässä olisi niin työnantajille kuin seuraavalle hallituksellekin tutkiskelun paikka. Ruuhkavuodet ovat yllättävän pitkä ajanjakso mutta yksinyrittäjänä olen pystynyt tekemään töitä ja olemaan äiti ihan satasella. Jäykkä ja "aina on näin tehty" -malliin jämähtänyt työelämä ei oikeasti edistä ei firman eikä työntekijän hyvinvointia. Asennemuutoksen rinnalla (kaikesta ei tarvitse selvitä yksin ja täydellisesti) tarvitaan käytäntöön vietyjä työelämän joustoja ja yksinyrittäjyyden helpottamista. Tällä hetkellä ainoa tapa saada armoa on hakea saikkua työuupumukseen.

Vaikka tulotasoni on tippunut konsulttipäivistä roimasti, olen tosi tyytyväinen elämääni. Ja ihan hyvältä tämä saldo viime vuodelta näyttää: olen pukannut ulos Lasitehtaan, Pikkiksen jatko-osan ja Arkisatuja aikuisille-tarinakokoelman. Nyt kirjoitan kahta uutta romaania ja Pikkiksen kolmannen osan käsikirjoitus on valmis. Vaikka en voi kehua palkallani, en koe jääväni mistään paitsi. En pidä ostovoimaa minään mittarina, päinvastoin tunnen saavani aikaiseksi mielekkäitä asioita – vertaistuen jakamista, uusien ajatuksien herättämistä ja lasten ilahduttamista, omien ja vieraiden. Ei pöllömpää.

In the meanwhile lähden kukkakauppaan, koska jänis kävi yöllä safkaamassa Intense Blue -sininatani enkä keksi, mitä romaanini päähenkilö tekisi aviomiehelleen.

Ps. Anteeksi vielä kerran sille postinjakajalle, jolle huusin tuuletusikkunasta iloisen PÖÖn kun luulin että ovella rapistelee iltapäiväkerhosta palaava Snadi. Mahtoi olla järkytys.

11 kommenttia:

  1. Ihan huippu tuo PS.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Posteljooni-parka oli tilanteesta niin hämmentynyt että teki mieli vajota maan uumeniin.

      Poista
  2. Itselläni hyvin samoja fiiliksiä. Olen töistä opintovapaalla, ja lapset alakoululaisia. Talvikauden olin hyvin tiiviisti yliopistolla, mutta pääsiäisestä syyskuuhun teen itsenäisiä opintoja kotona, ja tämä on ihan huippua! Paitsi että opiskelu on itselleni antoisaa, tämä kesäaika on arvokas lapsille ja minulle. Kerrankin enemmän aikaa! Todellakin palkkatason pudotuksen arvoista. Työelämä ei juuri kannusta perhekeskeisiin järjestelyihin, itselleni tämä opintovapaa on mahdollistanut sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua vähän huvittavat firmat, joissa tarjoillaan ilmaista limua ja pidetään jos jonkin sortin bakkanaaleja ulkomailla. Parasta motivaatiota tarjoaa kiinnostava työ, miellyttävä työyhteisö ja joustavat työolosuhteet. Tämän ulkopuolelta minulla ei ole mitään vaatimuksia.

      Poista
  3. Joustavat työolosuhteet ovat kyllä tosi iso plussa perheelliselle. Näin yksinhuoltajana se korostuu entistäkin enemmän, kun on yksin vastuussa lapsista 24/7. Olenkin tosi onnekas, että saan tehdä kotietätyötä jopa neljä päivää viikossa (omassa yksikössäni kaikki saa, oli lapsia/ikää/tms tai ei). Lisäksi olen hyödyntänyt osittaista hoitovapaata ja teen vielä vuosikausia kuuden tunnin työpäivää. Ja töissä olen muuten hyvin jäykkämaineisessa paikassa. Ehkä monilla "hipsterifirmoilla" olisikin syytä ottaa mallia valtionhallinnosta. Ulkomaan matkoja ja mehua ei tarjoilla, mutta ns. perusasiat, oikeasti tärkeät asiat, ovat aikalailla kunnossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omalla alallani on näkynyt, että julkinen puoli vetää pienten lasten äitejä varmaan juuri tuon pienemmän työtaakan takia. Itsekin lähdin julkiselle puolelle pari vuotta sitten, mutta oon nyt lähdössä takaisin yksityiselle just sen takia, että kyllästyin eduttomuuteen. Lapsettomana dinkkuna nimenomaan kaipaan yksityisen puolen virkistysmatkoja, hedelmäkoreja ja ilmasen viinan bileitä :D Että onneksi jokaiselle on jotakin!

      Poista
    2. Olen ollut töissä sekä julkisella että yksityisellä (2000 hengen firmasta ja yksinyrittäjänä), eikä mielestäni työtaakassa saati palkassa ihmeempää eroa ollut, työaika molemmissa sama, julkisella vain sopivammat edut. Hipsterifirmoilla olisi tosiaan opittavaa diversiteetistä, mikä hoidetaan jotenkin paljon joustavammin isoissa, jäykkämaineisissa organisaatioissa.

      Poista
  4. Täällä samat fiilikset potenssiin 2 kotona työskentelyn eduista! Itse teen pääsääntöisesti töitä etänä kotoa käsin ja vain pakolliset palaverit sun muut reissaan toimistolle ja milloin mihinkin. Koen saavani niin suurta lisäarvoa nimenomaan tästä työpäivän joustavuudesta, ettei työnkuvaan nähden keskimääräistä alempi palkkataso haittaa yhtään. Ja on huomioitava, että ilman työmatkoja myös työssä"käynnin" kulut ovat alhaisemmat kuin päivittäinen ajaminen johonkin (asun maaseudulla, jossa julkista liikennettä ei käytännössä ole lainkaan ja auto on ainut vaihtoehto liikkumiseen).

    Oma rytmini on myös iltapainotteinen, niin tämä mahdollistaa työnteon rytmittämistä kohtaamaan enemmän sen oman tehokkaan ajankohdan kanssa. Joku rahoitushakemuksen käsittelijä kommentoikin joskus, että olet jättänyt hakemuksen (verkossa) näköjään perjantai-iltana klo 23:30. Silloin nyt sattui olemaan sopiva hetki ja motivaatio värkätä se... Ja itse myös nautin suunnattomasti siitä, ettei aamulla (jotka muutenkin "vaikeita"), ole aina pakko lähteä johonkin (niinä aamuina, kun mies hoitaa lapsen kouluun). Voi keittää kahvit ja avata läppärin vaikka yöpaidassa.

    Omalta kohdalta olen miettinyt sitäkin, että tämä joustavuus on työnantajalle iso sitouttamistekijä. Pelkän paremman palkan perässä en todellakaan vaihtaisi työpaikkaa, koska vastaavasta joustavuudesta ei olisi mitään takeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nuo kiireettömät aamut! Priceless! Palkka on tosiaan tietyn rajan jälkeen aika yhdentekevä asia. Muistan hyvin kuinka eräs esimieheni tarjosi mulle isompaa liksaa etten olisi vaihtanut työpaikkaa. Olin ihan hämmentynyt, että eikö se tajua mistään mitään. :D

      Poista
  5. Tuo p.s. pelasti aamun :D

    Hyvää pohdiskelua! Oma lapseni on vasta menossa päiväkotiin mutta pelkään jo valmiiksi sitä ahdistusta joka tulee kahden työssäkäyvän aikuisen ja päiväkodissa käyvän lapsen aikatauluista. Pidän itseäni hyvänä työntekijänä, jota motivoi mielekkäiden työtehtävien lisäksi ennen kaikkea luottamus ja joustot molempiin suuntiin. Siksi olenkin jättänyt jo muutaman työnhaun kesken kun työnantajan edustajalle pelkkä sana etätyö on saanut verenpaineen kohoamaan kattoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä koen ihan samoin että tarvitsen luottamusta viihtyäkseni työssä. Ja on oikeasti viisasta uskaltaa vetää ne omat rajansa työnantajan suhteen – ei välttämättä ole ainoa ongelma että etätyöt ei käy. Joskus auttaa jo sekin että voi olla edes aamu/iltapäivän etänä.

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...