29.4.2019

Vahingossa hyvää tulee eli ruokapiirin nokkosletut


Olen alkanut asioida paikallisessa Reko-piirissä (googlasin ja tuo lyhenne tulee sanoista rejäl konsumption) anoppini vanavedessä. Hän vinkkasi, että lähituottajilta voi ostaa suoraan laadukkaita pakastemarjoja, joita meillä menee paljon.

Kun tutustuin ruokapiirin valikoimiin, kiinnitin huomioni hämmentävän edullisiin nokkoslettuihin. Koska pinaattiletut ovat meidän perheen luottoeines, joka otetaan käyttöön aina kun menokalenterissa on ylibuukkausta (pitäisi joskus laskea kuinka monta pinisboksia meillä menee vuodessa), ajattelin kokeilla jotain uutta ja tilasin niitä reilun satsin.

Kylläpä hämmästyin, kun tilauskassista löytyi pussi jauhoja. Perhana vieköön, ihmiset tosiaan ostavat lettujauhoja ja paistavat näitä itse! Koska olen kotikokkina suhteellisen traumatisoitunut, hengittelin hetken ja keräilin itseluottamustani. Päätin ottaa ostoksen johdatuksena, varsinkin kun pussin kyljessä oli lettuohje. Löysin kaapista maitoa (5 dl), kanamunia (3 kpl), voita (25 grammaa), sokeria ja suolaa, ja pistin levyn päälle.







Ruokalajista seurasi valtavasti ongelmia.

1. Ne kumiset läystäkkeet siinä muovipaketissa tuskin kelpaavat enää kenellekään. Pyhä jysäys, että letuista tuli hyviä. Reunoilta rapeita, sopivan suolaisia ja taivaalliselta tuoksuvia, joissa nokkosta oli juuri sopivasti. Kirsikkahillo viimeisteli makuelämyksen.

2. Ohjeen mukaan (+1 lisämuna) tehty satsi eli 10 isoa lettua ei riittänyt kolmelle henkilölle, sillä Snadi olisi syönyt yksin puolet.

3. Naapurinkin lapset tulivat kysymään, mikä ihana tuoksu meiltä tulee ja ottivat letuistani kuvia instagramiin. Joudun vastaisuudessa käryyttämään näitä koko korttelille.

4. Pitää investoida lettupannuun.

5. Joudun ehkä tekemään ruokaa toistekin.

Onnistumiseksi voidaan lukea, että palohälytin ei huutanut kertaakaan. Ehkä olen kehittynyt tässä. Toinen onnistuminen liittyy ennakkoluuloisiin kersoihin: jos kerran nokkonenkin on hyvää, mikä muu mahtaa olla turhaan yök-laarissa?*

Ruokapiiriostoksia voin suositella lämpimästi: pakastimeeni muutti aivan ensiluokkaisia pakastemarjoja, saaristolaisleipää, lohipiirakkaa sekä vappua varten esipaistettuja munkkirinkilöitä, jotka pitää vain lämmittää ja kieritellä sokerissa juuri ennen tarjoilua. Lisäksi on kiva huomata, kuinka paljon Suomessa on kunnianhimoisia ja ammattitaitoisia pienyrittäjiä. Lähinnä ongelmia aiheutuu ns. tilaussekoamisesta, jolloin tarvitset pakettiauton ostostesi kotiinkuljetukseen.

Oletko käyttänyt ruokapiiriä? Mitä tilaat?

*Tiedän jos vastauksen. Seuraava missioni tämän perheen kanssa ovat sienet.


11 kommenttia:

  1. Rekossa kävijä täälläkin. Suosikkeja ovat viljatuotteet, luomumansikat, luomukananmunat sekä suoraan kalastajalta ostettavat tuorekalatuotteet. Lapsille ykköstuote on ollut syksyllä myytävät kotimaiset maissit, joita voi syödä keittämättä. Myös luomulihaa tai broileria tulee joskus ostettua miehen iloksi.

    Krannilta suosikkituote on kaurasuurimot, joista tulee todella hyvä puuro; laitan suurimot edellisenä päivänä vesisatsin kanssa jääkaappiin, niin keittoaika (kasvi)maidon kanssa lyhenee 15-20 minuuttiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei nuo maissit oli ihan uutta, voiko niitä tosiaan syödä keittämättä? Kalastajaa aion kokeilla seuraavaksi! Jos saisi vaikka savustimeen lahnaa!

      Poista
    2. Voi syödä, kunhan ovat tuoreita. Ja olivat samana päivänä poimittuja, joten tuoreustakuu löytyi.

      Lahnaa kannattaa pyytää erikseen kalastajalta/kalastajilta, ei taida olla normaali myyntituote. Kuhaa ja siikaa on tullut ostettua satunnaisesti.

      Poista
  2. Meillä einespinaattiletut ei ole kelvanneet sen jälkeen, kun kerran paistoin lätyt itse. Bongasin ohjeen jostain netin syövereistä, ja vehnäjauhojen korvaaminen (ainakin) osittain ohrajauholla on homman juju. Ja bonuksena, jos kiire puskee päälle tai ei muuten vaan huvita seistä hellan ääressä, taikinan voi lorauttaa pellile ja tarjota pannarin muodossa.

    Reko on mulle vielä täysin vieras juttu, mutta postauksesi innoittamana liityin paikallisen ruokapiirin fb-ryhmään. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tätä samaa pelkään! Onneksi jollain valmistajalla (olisiko ollut Kruunuherkulla) on sellaiset ei-teolliset lätyt, jotka saavat kelvata paremman puutteessa.

      Onpas hienoa että sulle löytyi paikallinen reko-piiri! Tarjoaa edes vähän vaihtelua arkeen.

      Poista
  3. Meillä pinaattiletut on valmistettu itse lapsen maitoallergian takia. Kun maitoallergia sitten pari vuotta sitten hävisi, testasin kaupan lettuja. Kyllä lapset niitä söivät, mutta perään tuli vieno pyyntö:"voisitko tän jälkeen tehdä taas niitä omia lettuja?". Eli omatekoisilla mennään jatkossakin.

    Lettupannuna toimii nykyisin perintönä saatu valurautapannu ja jotenkin paisto-operaatio on muuttunut zenmäiseksi meditatiiviseksi suoritukseksi ainaisen ruuhkavuosikiireen tilalta. Vaikka niitä lettuja saakin sitten paistaa ja siihen varata aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnistan tuon zenmäisen meditatiivisen suorituksen! Mulla se liittyy hapanjuurileivontaan ja järjettömän taivaallista leipää tulee REKOsta tilatuista tuoreista jauhoista.

      Poista
    2. Mäkin löysin rauhan paistamisesta, mutta hetki siinä meni että sai prosessin käyntiin!

      Poista
  4. Nyt oon kyllä ihan out, mikä on reko tai ruokapiiri? Onko tämä niitä juttuja kun jengi käy ostamassa kananmunia jostain parkkipaikalta? Miten nämä toimii, yritänkö googlata nettisivuja vai kilautanko kaverille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se! Tilaukset tehdään paikallisen ruokapiirin Fb-ryhmässä ja sitten tuottajat käy viemässä tilaukset ruokapiirin sopimaan paikkaan. Kannattaa kokeilla!

      Poista
  5. Reko on mainio keksintö! Itse ostan useimmiten luomulihaa ja kananmunia. Myös hunajaa, vadelmahilloa ja porkkanoita olen ostanut. Valikoima vaihtelee satokauden ja paikkakunnan mukaan.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...