Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

24.4.2019

Kuinka pullojen palautuksesta tulee farssi



Snadi halusi eilen illalla lähteä kävelylle, ei siksi, että hän jotenkin nauttisi seurastani vaan siksi, että voisi bongailla koiria. Mikäs siinä, ajattelin, voisin viedä tyhjät tölkit samalla lähikauppaan, siitä tulisi hyödyllinen iltakävely. Pullolaatikko olikin jo aivan täynnä, joten muovikassi hieman pullisteli. En kuitenkaan halunnut jättää muutamaa tölkkiä pois, saati kantaa yhtä kädessäni, joten ajattelin, että kyllä ne nyt tämän lyhyen matkan paikoillaan pysyvät.

Kuinka ollakaan, heti kun astuimme ovesta ulos kolme tölkkiä vieri asvaltille kauhealla räminällä. Lasten katuliitupiirrosten päälle valui kaljaa. Naapuri sattui olemaan pihalla ja nyökkäsi ystävällisesti. Hänellä oli tikkaat kädessä, hän oli juuri tullut tontin linnunpönttöjä putsaamasta. Sulloin tölkit takaisin kassiin ja hymyilin vaivaantuneesti. Jostain syystä katsoin aiheelliseksi kommentoida. "Paluu arkeen".

Voi perkele. Ihan kuin olisin käyttänyt loman ryyppäämiseen ja että tyhjien pullojen palautus olisi kiinteä ja tärkeä osa normaaliarkeani. Apua. Olisiko pitänyt vielä täsmentää, etten aikonut ostaa lisää kaljaa panttirahoilla, koska onhan nyt arki?

On ehdottomasti älykkäämpää lakata kaivamasta, kun huomaa olevansa kuopassa, joten häivyin pusseineni. Jatkoin kuitenkin matkaa entistä tietoisempana siitä, että pullokassi saattaisi pettää milloin tahansa.

Seuraavaksi vastaan tuli juuri taloyhtiöömme muuttanut naapuri, jota en ollut ennen tavannut. Hän tunnisti kuitenkin Snadin ja moikkasi. Snadi moikkasi takaisin ja kailotti iloisesti, että olemme pullo- ja koirakävelyllä. Lausunto saattoi olla hieman kryptinen koska koiraa meillä ei tosiaan ollut. Mahtoiko naapuri nyt ajatella, että elätin itseni pulloja keräämällä? Ja että pakotan lapseni tähän harrastukseeni mukaan. Oh lord.

Piina ei päättynyt tähän. Näin jo kaukaa tutun hahmon kävelevän vastaan hiekkatiellä. Lukioaikainen luokkakaverini, jota en ollut nähnyt aikoihin, oli käymässä Suomessa. Pullokassin kanssa oli vaikea halata ja taas muutama tölkki vieri tielle.

– Jaha, pääsiäisen saalis, hän naureskeli, kun pyllistelin tiellä tunkien tölkkejä takaisin kassiin.

Pidin kuitenkin tällä kertaa suuni kiinni, koska sieltä tuli pelkkiä väärinkäsityksiä. Oli turha alkaa analysoida pussin sisältöä, että itse asiassa suurin osa tölkeistä on pilsneriä ja alkoholitonta olutta eikä meillä mitään ongelmaa ole.

Eipä.

Onneksi hänellä oli mukana koira, jota Snadi sai rapsutella ja saimme vaihdettua puheenaihetta.





Tarina on tosi – ja erinomainen esimerkki siitä, millaisista tapahtumista minun kirjoitusinspiraationi lähtee. Tällaisessa elämän episodissa on nimittäin potentiaalia muuttua arkisaduksi, joita kirjoitan kollegani kanssa pari vuotta sitten perustamamme Novelliblogin puolelle. Blogista on tullut yllättävän suosittu ottaen huomioon, että alunperin ajattelimme kirjoittelevamme sitä lähinnä toisillemme.

Viime syksynä luottokustantajani S&S tykästyi tarinoihin ja nyt arkisaduistamme on julkaistu ihana, paperilta tuoksuva painettu kirja Arkisatuja aikuisille. Kevyessä, käsilaukkukokoisessa kirjassa on mukana on blogista poimittu parhaimmisto sekä läjä uusia tarinoita.

Kun minulta kysyttiin haastattelussa, että mitä nämä arkisadut oikein ovat, vastasin jotakuinkin niin, että arkisaduissa on aina totta toinen puoli. Se on kudelma suomalaiselle tunnistettavaa arkea ja sepitettyjä käänteitä, joissa on enemmän tai vähemmän fantasian elementtejä.



– Tämähän on ihan helvetin hauska, huudahti yleisön joukossa istunut keski-ikäinen mies, joka selvästi yllättyi havainnostaan.

Onhan se! Kuten Vuoden mutsit, tämäkin kirja on tehty puhtaaksi viihteeksi, ilahduttamaan ja liikahduttamaan ihmistä, jolla on arjessaan kaikenlaista kuormaa. Teos on luokiteltu hyvinvointikirjoihin, ehkä siksi, että nauru paitsi pidentää ikää myös parantaa terveyttä välittömästi. Lyhyiden tarinoiden kautta saattaa myös löytää uudestaan aikaa lukemiselle, jos se on ruuhkavuosihärdellissä on päässyt unohtumaan. Kirja sopii stressin purkamiseen ystävälle, puolisolle, äidille – tai ihan itselle – ja hinnoittelukin on kuluttajaystävällinen 17,90€.

Pursuilevasta pullokassista saisi siis mainion tarinan ja vaihtoehtoja loppuhuipennukseksi on useita. Muuttaisin tämän saduksi ehkä niin, että... jaa, mutta enpäs kerrokaan! Kirjoitan sen valmiiksi niin saatte nähdä! (Liittykää Novelliblogin FB-ryhmään tai lisätkää Novelliblogi Bloglovin'issa niin pysytte ajan tasalla.)


4 kommenttia:

  1. Jes, viikonlopun piristys=sulta uusi kirja. Huomenna lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3 Kiitos että luet! Toivottavasti toimii!

      Poista
  2. Joko tää on bookbeatissa? Eli pitäiskö taas aktivoida käyttäjätunnus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä! Aktivoi ihmeessä, siellä on paljon muitakin kiinnostavia teoksia, laitan ens viikolla listauksen mun kevään kuuntelulistan prhaimmistosta!

      Poista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...