7.2.2019

Tekeekö mieli sokeria? Siihen toimii (vanha) lääke


Joskus hyvä on terveellistä: Tallinnassa syöty mozzarellasalaatti ja lajitelma erilaisia pieniä siemenleipiä oli heittämällä vuoden paras lounas.

Näin parhaimman pullasesongin keskellä on loistava hetki keskustella vapahtajastamme suolistosta!

Vaikka minulla ei ole mitään vatsaongelmia tai allergioita, ei niitä kannata myöskään tilata syömällä mitä sattuu. Päätinkin jo pari vuotta sitten alkaa kohdella paremmin vatsassani elelevää mikrobikuntaa, sillä ne kannattaa pitää tyytyväisinä. Vaikka yksinyrittäjän lounaat ovat huomattavasti surkeammat kuin palkollisen, muut ateriat ovat parantuneet lasten ruokavalion monipuolistumisen myötä. Olen jopa opetellut syömään muutamia hedelmiä, vaikka en niihin edelleenkään mitään suurta vetoa tunne.

Kasvispihvit ja papulisuke

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että vatsan hyvinvoinnista huolehtiminen on yksittäisenä terveystekona hyvinkin tehokas.

Erityisesti mikrobien ja liikunnan suhde on kiinnostava. Minun piti jo viime syksynä kirjoittaa tiedeuutisesta, jonka mukaan kestävyysliikunta vaikuttaa suotuisasti suolistomikrobikantoihin, mutta en kirjakiireiltäni ehtinyt. Tuoreessa väitöskirjassa siis todettiin, että tulehduksenaiheuttajamikrobit vähenivät ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan liitetyt mikrobit lisääntyivät koehenkilöiden suolistossa, kun he harrastivat kolme kertaa viikossa kuntopyöräilyä. Ei mikään mahdoton suoritus. Koehenkilöiden paino ei pudonnut, vaikka vyötärörasvan määrä väheni, mikä myös tukee ajatustani siitä, että laihtuminen ei ole ainoa terveiden elämäntapojen mittari.

Ja siis tästä päästään omakohtaiseen havaintooni: mitä vanhemmaksi elän, sitä parempi fiilis liikunnasta (ja liikunnalla tarkoitan kaikkea aktiivisuutta, myös kävelyä, pyöräilyä ja lumitöitä) tulee.



Olen aina tiennyt, että liikunta auttaa välittömästi vitutukseen, stressiin ja pms-oireisiin, mutta nyt löysin vielä uuden vaikutuksen: nyt kun olen käynyt säännöllisesti hiihtämässä, olen huomannut, että makeanhimoni on vähentynyt. Joulun vihreä kuula -överien jälkeen mietin taas, että miten pääsen tästä sokerikoukusta eroon, mutta kas se on liikunnan myötä tapahtunut ihan itsestään. Havahduin yhtäkkiä siihen, etten ole kolunnut kaappeja etsien jouluherkkujen jämiä aikoihin eikä tämä johdu siitä että a) suklaat olisivat loppu tai b) olisin jostain kehittänyt selkärangan. Ei vain tee mieli. Voiko olla, että makeanhimooni ei autakaan säännöllinen ateriarytmi vaan säännöllinen liikuntarytmi?

Science Daily kertoi pari päivää sitten, että suoliston toiminnassa ei ole kyse mistään yksinkertaisesta setistä: vatsassamme elelee yksilöllinen ja laaja kattaus bakteereita, joiden toiminta vaikuttaa käytökseemme ja mielialoihimme. Mikrobien välittämät viestit myös kulkevat aivoihin pikavauhtia kiertäjähermoa pitkin. Kaikki, joilla on ns. stressivatsa tietävät, miten nopeasti tämä yhteys toimii. Nähtävästi se toimii myös hyvässä.

Sitä mietin, että puhutaanko tästä vieläkään tarpeeksi? Minä pänttään mielelläni tutkimuksia aiheesta, mutta mitä suomalainen työterveyslääkäri kertoo vaikkapa konepajahitsaajan nelikymppistarkastuksessa suolistosta? Kritisoin jo aikaisemmin sitä, että terveyspuheessa keskitytään edelleen aika kapeaan sektoriin, kolesteroliin ja verensokereihin, jolloin jotain muuta olennaista (kuten ne d-vitamiinitasot) saattaa jäädä huomaamatta.

Suolistomikrobien hoitotuokio viime kesältä.

Luonnollisesti tämä pätee myös lapsiin. Kuinka tärkeää suoliston hyvinvointi olisikaan ottaa puheeksi neuvolassa ja kouluissa nimenomaan kokonaisvaltaisena terveystekona, ei pelkästään antibioottikuurin yhteydessä. Jos ja kun lapsen kehittyvä suolisto toimii samoilla säännöillä kuin aikuisenkin, pitäisi myös keskustella muustakin kuin maidon juomisesta ja sokerin syömisestä ja ottaa todesta se liikuntasuositus.

Suurin kysymys on se, lisääntyykö toiminta tiedon myötä? Onko vatsan hyvinvoinnista huolehtiminen riittävän helppoa? Ymmärtävätkö kaikki varmasti, mistä niitä kuituja saa? Toisaalta pitäisi myös tietää, mikä on turhaa terveyspesua ja liiallista itsensä kiduttamista. Sellerismoothieen en aio edelleenkään koskea.

10 kommenttia:

  1. Hei, mistä olet saanut noin ihanan lounaan Tallinnassa? Reissu edessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Telliskiven F-hoone, kannattaa varata pöytä etukäteen!

      Poista
  2. Voi olla, että suoliston tilasta puhuminen ei vielä ole edennyt ihan rutiinien tasolle, onhan se helpompi tarkastuksissa ottaa esille asioita, jotka ovat helposti mitattavissa. Suoliston bakteeriflooran tila on huomattavasti monisyisempi kysymys kuin naputtaa kynällä yli raja-arvon kipuavaa lukua paperilla. Lisäksi tuntuu, etteivät ihmiset halua tehdä niitä ruokavaliomuutoksia edes yksiselitteisesti epäterveellisten asioiden osalta, joten väen motivoiminen kokonaisvaltaiseen elämäntaparemonttiin, koska bakteerit voi olla vielä astetta hevimpi temppu. Mutta jos nyt tehdyt löydökset saadaan paketoitua kauniisti niin eiköhän tämäkin ala terveyssuosituksissa ja sitä myötä terveydenhuollossakin näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan se varmasti menee, ottaa vaan välillä pannuun tämä hitaus. Mutta ehkä jossain vaiheessa tutkitaan niiden verenkuvien lisäksi myös kakkakuva. :)

      Poista
  3. Sellerismoothiesta (ja muutamasta muustakin kommentistasi) tuli mieleen että pistähän @balance365life seurantaan instagramissa. Veikkaisin, että voisit tykätä heidän sisällöstä. Kyseisen kolmikon podcast on myös loistavaa kuunneltavaa, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tsekkaan! En oikeastaan seuraa mitään terveys/wellnesskanavaa, koska ne on tosi samanlaisia keskenään (jogurttikulhokuvia) eikä oikein tarjoa mitään uutta.

      Poista
  4. Kyllä, olen huomannut ihan saman: aktiivinen ja säännöllinen liikunta vähentää makeanhimoa. Ja toki normaalit yöunet (versus vajaat). Tälle löytyy varmasti joku tieteellinen selitys hormoneista tms, mutta hei, whatever works!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunta kiinnostaa kyllä ihan eri tavalla kun tietää mitä elämä ilman sitä on. Toi unihomma on muuten ihan uskomaton: yksikin huono yö ja kyllä jääkaapin sisältö kiinnostelee noin 10 kertaa useammin kuin hyvien unien jälkeen.

      Poista
  5. Olen raskaana ja huomannut hyvin nyt käytännössä liikunnan ja sokerinhimojen välisen yhteyden. Mitä paremmin olen pystynyt viikottain liikkumaan, sitä parempi myös ruokavalio. Olotilan vuoksi liikunta ollut pakko jättää aikaisempaa vähemmälle ja voi terve miten paljon sokeriherkut kaapeista silloin huutelee. Ei väliä miten "tietää" että olisi hyvä syödä, kun sokeriaddiktiot iskee päälle.

    VastaaPoista
  6. Mä taas luulen, että kaikki liittyy kaikkeen. Kun syö säännöllisesti ja terveellisesti (edes yrittää, vähän sinne päinkin on parempi kun ei mitään), on enemmän energiaa ja jaksaa liikkua. Ja kun jaksaa liikkua, mun tulee juotua enemmän vettä. Ja sitten tulee syötyä vähemmän herkkuja.
    Toki mulla toimii pelkkä vedenjuontikin, mutta ei sitä tuu juotua niin paljoa jos muut palikat ei oo paikallaan.

    Mä myös kuulun siihen osaan porukasta, joka ei saa liikunnasta endorfiinihumausta. En ole koskaan saanut. Liittyy kuulemma geeneihin. Mä liikun, koska mun koirat on sen jälkeen ihan poikki ja tyytyväisiä, ja mä saan hyvän mielen siitä :) (Toiminee myös lasten kanssa!)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...