Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

27.2.2019

Rautakanget venyttelykuurille



Snadi aloitti alkuvuodesta cheerleadingin. Hän huomasi kuitenkin nopeasti olevansa vähän erilainen kuin muut ryhmässä.

- Äiti, kaikki muut osaavat kärrynpyörän ja siltakaadon.

Lohdutin, että todella monella harrastuskaverilla on varmasti jonkinlainen voimistelutausta ja että kyllä se siitä lähtee sujumaan ihan itsestään. Mutta homma ei oikein edennyt, ei vaikka ohjaajat auttoivat ja pyysivät treenaamaan myös kotona. Kun sitten yritimme kotona ihan opetusvideoiden avulla kokeilla ja analysoida, mikä kärrärissä oikein tökkii, oli havainto vähän yllättävä: Snadin takareidet ovat betonia. Jos ei saa suorin jaloin venytettyä käsiä edes polvien alapuolelle, ei kärrynpyörän alku- eikä loppuasentoon ole minkäänlaista saumaa vaan lopputulos on sätkyttelyromahdus. Sama pätee kaikkiin muihinkin temppuihin. Ei käsilläseisontaankaan voi mistään lankusta lähteä.

Samalla tajusin, miksi Snadi vihaa laittaa sukkia jalkaan ja sitoa kengännauhoja. Molempiin suorituksiin pitää venyä.

Mutta siis eikö kaikkien lasten tuki- ja liikuntaelimistö olekaan tehty kuminauhoista ja slimestä? Lapsiin liittyvien stereotypioiden TOP kolmoseen  kuuluu se, että notkeus on nuoreen ihmiseen sisäänrakennettu ominaisuus.

Muistan samantyyppisen kokemuksen omilta peruskouluajoilta, kun jumppatunnilla tehtiin venyvyystestejä. En venynyt. Enkä voinut käsittää, miten jotkut saivat sormet pitkälle jalkaterien ohi kun minä sain nykytettyä korkeitaan nilkkoihin. Treenaaminen kyllä jeesasi, mutta notkeaksi minua ei voi edelleekään kutsua. Toki juuri meidän perheessämme olen elastinen akrobaatti, sillä Koti-insinööri on totaalipökkelö, joka käy fyssarilla harva se viikko runnottavana kuosiin.

Pahoittelut vaan kersoille näistä geeneistä.

Tavallaan on kummallista, että meitä patistetaan kyllä lenkille hapenottokykyä parantamaan ja salille lihaksia vahvistamaan, mutta kehonhuolto on aina jätetty vähän sellaiseksi vapaaehtoiseksi joogaentusiastien aktiviteetiksi, niiden riemuksi, jotka ovat jo valmiiksi koottu joustavammista palikoista. Se ei ehkä ole ihan viisasta. Ihminen on kummallinen lipputangon muotoinen eläinlaji, jolle olisi hyvin tärkeää treenata tasapainoa ja ketteryyttä, varsinkin näillä keleillä.



Toinen pökkelöittävä tekijä on työ. Istumatyöläisellä on lonkankoukistajat kestotukossa ja tietokoneen näpyttely jumiuttaa hartiat, mikä taas aiheuttaa kaikkea muuta kivaa kuten päänsärkyä. Venyttely olisi jopa ihan työkykyä ylläpitävä asia.

Aloitimme siis lomalla ihan uudenlaisen kuurin. Teemme yhdessä iltavenyttelyn, jossa keksimme hyviä liikkeitä vuoron perään – ja ähkimme kivusta. Lisäsin mukaan vielä muutaman tasapainoharjoituksen, joka kehittää kehonhallintaa. Tästä on tullut ihan mukava vertaistukituokio ja vartissa saa jo haasteellisimmat lihasryhmät käsiteltyä.

Viikon venyttelyharjoitusten jälkeen oli myös ensimmäinen kärrynpyörä suht suorin jaloin suoritettu. Ehkä uskallan kohta itsekin kokeilla kuperkeikkaa tai jos uskaltaisi loikata siihen hiekkakasaan. Ehkä.

9 kommenttia:

  1. Lapsen harrastuksen (ja vaivojen) myötä tuli aihetta käydä jalkoihin erikoistuneella fysioterapeutilla. Pystyi neuvomaan hyviä täsmävenytyksiä, joita voi olla kotitiedoin vaikea löytää. Se raha ei mennyt hukkaan ja lapsikin oli fiiliksissä täsmätiedosta. Voin suositella lämpimästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon ettei mitäänvenymisongelmia pahempia vaivoja tule, mutta jos tulee niin fyssari on ystävä. <3

      Poista
  2. Lohdullista lukea että on muitakin pökkelöitä, tuntuu aina siltä että meidän perhe on ainoa. 7-vee tuskailee myöskin sirkuskoulussa kun toiset tekee spagaatteja ja notkeilee vaikka mihin ja itse saa juuri ja juuri sormenpäät lattiaan suorilla jaloilla seistessään. Mutta kun on lusikalla annettu jne... Nuo venyttelyohjeet kuulostivat tuskallisen tutuilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa kerhon vaan, meillä ei spagaateista haaveilla! Muistan aikoinaan ihmetelleeni kun Snadi teki kuperkeikkaa silleen suoralla selällä niin että se tömähti lattiaan. Ei vaan selkäkään taivu.

      Poista
  3. Meillä on muksu joka murrosiän ekaan kasvuspurttiin asti taipui edes jotenkin, mutta nyt meininki on kyllä just sitä ettei kengännauhoja oiken tykkäis sitoa ja muutenkin olemus on...suorahko. Pitäis venytellä, itse kunkin tässäkin perheessä, mutta jotenkin sen tekeminen on kyllä aikamoisen kiven takana. Kai se on sitä, että vapaa-ajallaan mielummin tekisi asioita, joissa on hyvä kuin keskittyisi niihin jotka vaatii sellaista säntillistä puurtamista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, Snadi myös vetänyt nyt kohtuullista kasvuspurttia, voi tämä tönkköys vliittyä siihenkin että ketteryys ei ehdi perässä! Toivon kuitenkin että tästä vetreytyksestä tulee nyt jonkinlainen (lähes päivittäinen) tapa vaikka telkkaria katsoessa.

      Poista
  4. Kerroppa jonkun ajan kuluttua, auttoiko venyttely. Täällä nimittäin myös yksi pökkelöperhe. Olen itse tehnyt lukuisia kertoja elämässä erilaisia venyttelyspurtteja, mutta en ole kokenut niistä olevan suurempaa hyötyä. Ehkä en vaan jatkanut tarpeeksi pitkään tai ehkä olen vain aina venytellyt väärin :) Olisi kiva kuulla, auttaako venyttely oikeasti (ja millainen venyttely).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on itseäni auttanut jo nyt, kaksi viikkoa takana! Kun tätä tekee kahdestaan jonkun kanssa niin motivaatio on parempi ja se sauma on helpompi löytää. Me keskitytään toistaiseksi enemmän jalkoihin. Facebokin puolella oli ne liikkeet listattuna mutta tässä vielä:

      1. Salmiakkivenytys
      Istu maahan ja koukista jalat niin että jalkapohjat ovat vastakkain. Paina kevyesti sisäreisiä lattiaan. Jos tulee fiilis, että olet siinä Braveheartin kidutuskohtauksessa, älä paina.

      2. Pakaravenytys
      Istu maahan jalat suorina. Koukista toinen jalka ja vie se toisen yli. Vedä polvea rintaan tai edes sentin verran itseesi päin ja yritä pitää peba maassa. Pyyhi lähimpään hihaan kyyneleet.

      3. Aitajuoksijavenytys
      Istu maahan ja laita toinen jalka suoraksi eteen ja toinen sivulle koukkuun niin että reidet muodostavat 90 asteen kulman. Haha, myös 60 asteen kulma riittää. Tavoittele vastakkaisella kädellä ojennetun jalan varpaita kuin Sipilä sotea ja itke vähän.

      4. Etureisi
      Jatka edellisestä niin että käännät koukkujalan kantapään peffan alle. Nojaa taaksepäin ja näe elämäsi vilahtavan filminauhana silmiesi edessä. Päätä, että venytät etureidet seisaallaan.

      5. Sammakkovenytys
      Käy kontalleen ja siirrä molempia polvia 20 senttiä ulospäin. Okei, viisi. Äläkä möykkää, aikuinen ihminen.

      6. Pohjepumppaus
      Nouse nyt karhuasentoon jalat suorina ja laske kantapäitä vuorotellen maahan. Vitsi vitsi, ei ne tietenkään maahan osu, mutta pumppaa nyt kuitenkin sen minkä kykenet.

      7. Takareidet
      Seiso suorana. Nosta kädet sivukautta ylös kattoa kohti ja hengitä sisään, uloshengityksellä pyöristä selkä, kumarru hallitusti - eli rojahda - alas ja laske kädet varpaisiin. Tai sääriin. Tai polviin. Toista muutaman kerran kunnes tajunta hämärtyy.

      8. Lonkan koukistajat
      Astu toisella jalalla reilu askel eteen ja jousta hieman polvista. Kippaa lantiota eteenpäin niin että tunnet venytyksen reiden ja vyölaukun yhtymäkohdassa. Tuntuu siltä kuin joku puukottaisi nivuseen, mutta niin ei oikeasti tapahdu.

      9. Etureiden venytys
      Nappaa toisen jalan nilkasta kiinni ja yritä painaa reittä tukijalan kanssa samalle tasolle. Juu, toki voit myös pidellä siitä vaan nilkasta kiinni ja venyttää naamaa.

      10. Lonkkien pyöritys
      Ota seinästä tukea ja ala piirtää toisen jalan polvella ilmaan isoa ympyrää ensin myötä- ja sitten vastapäivään. Pyörittely rentouttaa ja tunnet hyvin, mitkä kaikki lihakset tämän kehonhuollon aikana revähtivät.

      Poista
  5. Voih, entisenä pökkelö-cheerleaderina samaistun Snadiin! Siltakaatoa en saanut koskaan, kärrynpyörä ja spagaatti onnistuivat päivittäisen treenaamisen myötä, ja taito katosi melkein samana päivänä, kun säännöllinen treeni loppui. Muu siinä ei oikein auta, ja itselleni oli silloin nuorena kova paikka huomata, että ei vaan pysty samoihin akrobaattisiin liikkeisiin kuin joukkuekaverit. Cheerleading on kyllä siitä kiva harrastus, että joukkuetta hyödyttävät erilaiset vahvuudet - notkeille on omat roolinsa, vahvoille omansa!

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...