Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

14.1.2019

Siitä kiusaamisesta vielä



MOT-ohjelma selvitti koulukiusaamista perehtymällä THL:n vuoden 2017 Kouluterveyskyselyn tuloksiin. Jutussa käy ilmi, että kiusaaminen mielletään edelleen usein kiusatun viaksi. Kannattaa lukea koko juttu, mutta poimin tekstistä yhden opettajan kommentin:

– Meidän aikuisten pitäisi käsitellä asiaa niin, että hän, joka kokee olevansa erilainen, saa erilaisuuttaan esittää ja olla oma itsensä. Mutta niin, että ei provosoi ja ärsytä omalla käytöksellään toisia. Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti.

Tämä on paitsi erikoinen myös ristiriitainen lausunto. Sen lisäksi, että kyllähän me heterot tuomme sitä suuntautumistamme esiin monella eri tavalla (osa jopa provosoitumalla muiden suuntautumisista), rajanveto on hankalaa. Miten ollaan sopivia? Sellaisia ei-ärsyttäviä ja ei-outoja?

Olin nimittäin itse sellainen outo, ihan tahtomattani. Kävin koulua 30 km päästä naapurikunnasta käsin, joten en tuntenut aluksi ketään, en päässyt iltaisin mihinkään enkä samalla tavalla kokenut kaupunginosaa omakseni. Ei se ollut minun päätökseni, tietenkään, vaan vanhempieni työssäkäynnin sanelema järjestely. En edes tajunnut, mitä sana "lande" tarkoitti, mutta ei sen väliä.

Vaikea uskoa, että kaikki kiusatut olisivat hutsahtavia homoja. Entäs jos sinua kiusataan, koska kasvoissasi on luomi tai äitisi on kampaaja? Mitä sitten pitää tehdä?

Olen kirjoittanut aikaisemminkin siitä, että kiusaajaa on aivan turha yrittää miellyttää. Se, joka haluaa kiusata, löytää kyllä syyn ivata tai sulkea ulos, oli kohde outo tai ei. Ainahan tietenkin voi yrittää tekeytyä näkymättömäksi ja yrittää sopia joukkoon, mutta tähänkö tosiaan haluamme lapsia ja nuoria kannustaa? Että ole vähän vähemmän tuollainen kuin olet? Eihän kiusaajalle sekään riitä.

Ja kuten Eino hyvin totesi, identiteetin korostaminen on selviytymiskeino. Provosoiva tyyli on kiusaamisen seuraus, ei sen syy. Vasta aikuisena voi jossain määrin yrittää esittää normaalia. Lapset eivät tätä taitoa ole vielä oppineet, onneksi.

Kasvatusalan ammattilaisten toivoisin kuitenkin ymmärtävän koululaisen arkea, millaista on yrittää saada osakseen hyväksyntää, tulkita muiden ihmisten käytöstä, etsiä identiteettiään ja olla epävarma. Aikuisen pitää osata vetää raja kiusaamiselle, ei kasvamiselle.

Lapsille taas pitäisi opettaa, miten ollaan provosoitumatta sellaisista asioista kuin tyyli, ulkonäkö, seuksuaalisuus, uskonto tai vammaisuus. Ne eivät nimittäin ole mitään henkilökohtaisia loukkauksia, joihin pitäisi reagoida millään tavalla.


5 kommenttia:

  1. En oikein tiedä, miten kukaan voisi tuoda arkitilanteissa seksuaalista suuntautumistaan jotenkin jatkuvasti esiin. Toki jos joku on julkihomo niin voihan se pelkkä oleminen toki näyttäytyä siitä homoudesta tavalla tai toisella ahdistuneen silmissä jatkuvalta homouden julistukselta, mutta silloin se ongelma on kyllä aika selvästi muualla kuin ko homon käytöksessä.

    Saatan jotenkin löytää sen logiikan tuon provosoimattomuuden toivomisen taustalta, mutta ainakin omakohtaisissa kokemuksissa kiusaamistapauksista 99% tarina on kyllä se, että ilmeisin syy kiusaamiselle on se, että kiusaaja kaipaa jotakuta jota höykyttää ja on löytänyt kohteen joka tähän rooliin istuu. Ei siinä kiusatun auta mitään yrittää olla 'sopivampi', jos on ryhmädynamiikassa rooliksi on tullut pahnanpohjimmainen. Tilanteet, joissa molempien osapuolien toiminnanmiutos on tarpeen eivät ole kiusaamista, vaan normaaliin kanssakäymiseen liittyviä ristiriitatilanteita. Sääli jos ei kasvatusalan ammattilainen pysty näitä erottelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "En oikein tiedä, miten kukaan voisi tuoda arkitilanteissa seksuaalista suuntautumistaan jotenkin jatkuvasti esiin."

      Kuten vähän toit itsekin tuossa esiin, ei kai kukaan nyt huutele koko ajan "olen homo/hetero!", mutta ne ihmiset joita toisen suuntautuminen ahdistaa näkevät sen esiintuomista kaikkialla.

      Voisin siis hyvin kuvitella, että tilanne jossa 12-v homo tuo "koko ajan suuntautumistaan esille" on esim. tilanteita, joissa keskustellaan julkkisihastuksista tai esim. kieltäytyessään treffikutsusta. Tai käyttäessään vaikka sateenkaarisukkia. ��

      Tämä oli niin naurettavan typerä kommentti tuolta rehtorilta, että en edes pysty argumentoimaan sitä vastaan. Ihan hirvittävää paskaa.

      Poista
  2. Siis tämä asia ahdistaa ja ketuttaa niin paljon, että en jaksaisi edes lukea noita uutisia saati kommenttikenttiä...
    Vieläkin kiehuu päässä kun muistelen biologian opettajaani, joka valisti meitä homoudesta. Esimerkiksi että ei kyllä kannata kahden naisen/miehen "antaa" hankkia lasta kun sitä lasta kuitenkin kiusattaisiin. Niin että siinä lapsessa ja vanhemmissahan se vika olisi, ei kiusaajissa.
    Opettaja oli ehkä juuri kolmekymppinen, joten en voi edes lohduttautua sillä, että olisi jo eläköitynyt ja siirtynyt pois noin vaikutusvaltaisesta työstä. Miten opetus/kasvatusalalla voidaan sallia tällaiset tapaukset? Ei riitä että koulun seinällä on joku KiVa koulu-juliste, jos homma muuten kusee.

    VastaaPoista
  3. Joo, tästä olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, tietysti se on näin ja tietysti tuo opettajakommentti on tyhmä.
    Itse parikymmentä vuotta opettaneena silti aina tästä kiusaamisaiheesta provosoidun, kun koen että lehtijutuissa se niin usein yksinkertaistetaan. On ”paha” oppilas ja ”kiusaamisen uhri” - ja miksi ne idioottiopettajat ei saa tätä tilannetta haltuun?? Pahuuttaan ja laiskuuttaan, sokeuttaan ja ilkeyttään? No varmasti joskus niinkin. Mutta aika usein tilanne vaan on niin p:n monimutkainen.
    Ehkä paras omakohtainen, helpoimmin selitettävä esimerkki:
    Varhaisnuori kokee olevansa kiusattu, hänet jätetään äidin mukaan ulkopuolelle eikä hänen kanssaan olla. Asiaan puututaan, palaveerataan, järjestetään ryhmäytymistä jne jne.
    Seuraus: lapsen äiti saa palaverissa hirveän kohtauksen ja alkaa huutaa, miten lapsi EI halua olla minkään TYHMÄN LUUSERIN kanssa. Ja että lapsi haluaa nimenomaan kaverikseen luokan sen ns suosituimman tytön, mitkään muut yksinäiset eivät kelpaa. Äiti on loukkaantunut ja vaatii koulua tilille: tämän ”kiusaamisen” on loputtava ja opettajan on järjestettävä ”kiusatulle” kahdenkeskinen bestissuhde tämän suosikkihenkilön kanssa. Ja todellakin tälle äidille ja nuorelle kaikki muu on kiusaamista.
    Voitko ymmärtää, että opettajallakin joskus hermo menee?
    Ja joskus on ollut tilanteita, joissa nuorella on ollut jokin kasvamiseen liittyvä kipupiste, ehkä seksuaalisuuden alueella, ja hän prosessoi sitä erittäin näkyvästi. Mikä on hänen kannaltaan ihan ymmärrettävää. Mutta ne samassa luokassa olevat, joille tämä asia ei ole oma eikä vielä ehkä kehityksessä muutenkaan ajankohtainen, saattavat ahdistua siitä, että ko henkilö tuo asiaa, esim jotain seksiin liittyvää, koko ajan esiin. Ja sitten kaikki suuttuvat ja kaikki kokevat olevansa ahdistettuja: sekä henkilö joka ei saa luokkakavereilta hyväksyntää asian suhteen ja luokkakaverit jotka kokevat tämän henkilön pakottavan heitä jatkuvasti miettimään asiaa, jota he eivät halua ajatella. Jos parisuhteessa on monenlaista ongelmaa niin luokkatilanne on se kertaa sata. Ei ne opetkaan ihan ilkeyttään aina ole niin kädettömiä. Jotkut asiat vaan oikeasti on todella vaikeita :)

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...