Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

9.12.2018

Pahan mielen pulla

En suosittele piparikoristeita torttuihin, ei sopinut yhtään. 

Skidi tuli kotiin hermo kireällä. Kolmiloikka ei ollut sujunut yhtään, hän oli kotimatkalla kolhaissut nilkkansa polkimeen ja fillarin valosta oli loppunut akku. Kysyin, haluaisiko kovia kokenut urheilijanuori kenties syödä sohvalla glögiä ja pipareita. Murjotus muuttui sekunnissa hymyntapaiseksi. Murensimme sohvalle muutaman piparin ja läikytimme glögiä paidalle ja iltatoimiin lähti ihan hyväntuulinen mimmi.

Se toimii aina, pahan mielen pulla. Se on meillä käsite ja ilmeisesti muuallakin. Ilahduin, kun Nuori Astrid -elokuvassa mieshenkilö toteaa Astridille että vi ska trösta oss med kaka. Todellakin lohduttaudumme kakulla! Elämän pienissä vastoinkäymisissä on luvallista käyttää kaikkia matalan kynnyksen toimenpiteitä, jotka parantavat henkistä ilmapiiriä: kakkukahvit, puistojätskit, lettukestit tai kaakaot kermavaahdolla. Luonnollisesti näitä toimenpiteitä tehdään myös riemuhurmokseen.

Minua onkin aina hämännyt se ohje, että ruokaa ei saisi käyttää lohdutuksena, palkintona tai lahjontavälineenä, eikä oikeastaan minään muuna kuin ravintona. Tätä perustellaan sillä, että lapsi oppii tunnesyömään. Tunnesyöminen taas on haitallista, sillä se on yksi merkittävimmistä ylipainon syistä.

Olen ehkä käsittänyt tunnesyömisen väärin, mutta en ihan pääse tästä ajatuksesta jyvälle. Mitä tällä tarkoitetaan? Eikö ylipaino ole monen eri tekijän summa? Ymmärrän hyvin, että jatkuva herkuttelu voi karata käsistä ja jokapäiväistyä ja aivot ehkä oppivat haluamaan sokeria aina kun mieli on maassa. Mutta tämä jotenkin kiteyttää sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ymmärtämisen ongelman. Ei koskaan ole kyse yhdestä (haitallisesta) tavasta vaan sumasta, johon kuuluu kaikenlaista.

Lohturuoka ei oikeastaan ole ruokaa, se on ele. Eikä sitä ole tarkoitus syödä joka päivä. Jos joka päivä masentaa ja on huono olo, ei ruoka tietenkään edes auta. Ei ole tarkoitus ahmia ja tyhjentää koko jääkaappia vaan hemmotella itseään pienellä hyvällä asialla. Pulla ilahduttaa, koska se on yllättävää ja harvinaista hemmottelua. (Ja voi se olla se sellerismoothiekin mutta valitettavasti enemmistön mielestä lehtikaalisalaatissa ei ole mitään lohduttavaa, mutta mustikkapiirakassa on).

Tärkein sääntö on se, että pahan mielen pullaa ei syödä yksin vaan yhdessä, kaksin tai porukalla. Siinä samalla jutellaan ja rauhoitutaan (tai toisinpäin). Pulla on tauko, joka saa paremmalle tuulelle myös siksi, että se pysäyttää eskaloituvan tilanteen ja antaa aikaa rauhoittua, vähän niin kuin kävelylenkki. Pieni stoppi laittaa asiat mittasuhteisiin ja optimismi ehtii herätä. Paitsi norossa.

Kun siis saimme lauantaina tämän syksyn päätteeksi vielä yhden streptokokin hoidettavaksi (yhden influenssan, kolmen vatsataudin, kahden pitkittyneen flunssan ja yhden aikaisemman antibioottikuurin lisäksi), niin todellakin leivoimme joulutorttuja. Ja söimme pari vihreää kuulaa päälle. Tai koko paketin.

Että kyllä se siitä. Jouluun on enää pari viikkoa, saatan hyvinkin selvitä hengissä sinne asti.


11 kommenttia:

  1. Täällä Brittein saarella ei ole asiaa mihin ei kuppi teetä auttaisi. Onkohan tämä sitten tunnejuomista? Sama asia, eri aine... Kiitos kivasta blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha kyllä! Teetähän käytetään juurikin suuriin tunnekuohuihin kuten siihen että sataa sentti lunta! :D Kiitos itsellesi kommentoinnista!

      Poista
  2. Ihana postaus! Oon kyllä niin samaa mieltä. Jos jokin paha asia korjaantuu palasella juustokakkua, niin totta ihmeessä siihen syödään se juustokakku. Maailmassa on liikaa pahoja asioita mitkä ei pullalla korjaannu, joten korjataan edes ne jotka voidaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin on, todella kivasti menee niin kauan kun joulutorusta tulee hyvä mieli. :)

      Poista
  3. Tunnesyöminen on käsittääkseni vähän eri asia kuin tuollainen pahan/hyvän mielen pulla, joka syödään pieneen ketutukseen. Monet saattavat esim. tukahduttaa suuria vaikeita tunteita (esim. väkivallan uhrina oleminen, läheisen kuolema) syömällä ja jos tavan oppii lapsena/nuorena, saattaa sitä sitten jatkaa myös aikuisena ja seurauksena voi olla syömishäiriötä tai vähintään ylipainoa sekä henkistä pahoinvointia, kun ei osaa käsitellä pahaa oloa muulla tavoin.
    Vähän sama juttu kuin vertaisi ns. perjantaipulloa ja lasillista viiniä rankan työviikon katkaisuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä mua juuri hämää: miksi tästä ruoalla palkitsemisesta varoitellaan näin paljon kun kyse on ihan eri asiasta. Millä mekanismilla tämä muuttuu tunnesyömiseksi?

      Poista
  4. Muistin tän eilen kun olin jouluostoksilla ja esiteini pommitti ilkeitä viestejä ja olin ihan puhki vauvan valvotettua kolme yötä putkeen ja tuntu et nyt en jaksa enää yhtään mitään. Kurvasin kotimatkalla juomaan ihanan överin joulukahvin kermoineen ja luin hetken kirjaa rauhassa. Helpotti kummasti ja iltakin sujui sen jälkeen ihan hyvin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, aikalisä kahvin ja kirjan kanssa on ihan äärimmäisen fiksu ratkaisu! Toivottavasti teinarikin talttui ja vauva ei kiduta enää tänä yönä.

      Poista
  5. Keväällä kärvistellessäni pahimmassa erokriisissä oli niin ihanaa, kun ystäväni neuvoi mua harva se päivä: nyt itket siellä sohvannurkassa aikasi mutta sitten kävelet lähikauppaan ja ostat itsellesi lehden ja jotain herkkua. Näillä konkreettisilla ohjeilla hän auttoi mua eteenpäin - ja ne lohtuherkut oli todella tarpeen tässä kohtaa. Kiitos supermahtavasta blogista ja tietysti Pikkiksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ystävä sulla myös! <3 Tuon välittämisen takia se pahan mielen pullakin toimii.

      Poista
  6. Itselläni lohtusyöminen on lähtenyt käsistä masennuksen myötä. Kun iloa ei ole, tulee sitä haettua sieltä, mistä sitä on aikasemminkin saanut eli juuri niistä herkuista. Ja koska masennus ei parane vain yhdellä pullalla tai keksillä ja keskustelutuokiolla on kiloja tullut vuoden aikana yli 10kg lisää ja käyn terapian lisäksi myös ravitsemusterapeutilla.

    En usko, että tunnesyöminen on terveellä ihmisellä ongelma, mutta kun mielenterveysongelmat on nousussa (tai niiden ymmärtäminen ja oikea diagnosoiminen on nousussa), niin ymmärretään myös, että lohtusyömistestä on vaikea opetella pois, kun samalla tarvisi opetella pois myös monesta muustakin asiasta. Sillä sitä ehkä koitetaan ehkäistä?

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...