Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

29.11.2018

Armoa kaikille kylväjille



Wilma kilahti aamulla.

"Hei, Snadi oli pudottanut tänään kenkänsä matkalla liikuntatunnille eikä niitä koulupäivän päättyessä enää löytynyt. Löytötavaroissa oli onneksi sopivankokoiset kumisaappaat. Kenkien etsintä jatkuu huomenna." 

Tarina ei kerro, miksi kengät piti olla mukana, miten ne ovat päässeet jalasta tippumaan vai onko kersa kenties viuhtonut paljain jaloin saliin ja takaisin vai mitä. Ja nyt meillä on jonkun onnettoman kumisaappaat.

Näyttää siltä, että perheessämme vahvana kulkeva kylvämisosaaminen (incl. eteisvatulointi, josta pompsahti tänään toinen Wilma-viesti) jatkuu tämän toisenkin lapsen kanssa. Tällä viikolla hävinneiden kamojen joukossa näiden villavuoristen Kavatin nilkkureiden lisäksi oli myös

– Pyöräilykypärän alle mahtuva, ohut, ei-kutittava ja kivanvärinen merinovillapipo.
– Pitkäsormiselle istuvat, kumisella kämmenpaikalla varustetut toppasormikkaat.
– Pitkähihainen urheilupaita.
– Kaksi Koti- ja kouluyhdistyksen joulukalenteria, jotka piti myydä.

Odotan jännityksellä, kuinka mukaan pakatuille luistimille tänään käy. Parastahan on, jos mukana on esimerkiksi vain toinen.

Mutta silläkin uhalla, että tämä vaikuttaa katkeralta tilitykseltä (mikä ei tavallaan ole kaukana totuudesta) niin sanon tämän: Helppohan niiden ranskalaismutsien on panostaa itseensä ja parisuhteeseen kun palkka ei mene goretex-releisiin ja oma aika uusien kenkien etsimiseen. Täällä tarvittaisiin lasten säänmukaiseen vaatettamiseen valtion tukea tai vähintään mikrosirut kaikkiin yli kahdenkympin ostoksiin.

Tämä pohjoinen sijaintimme on aika hemmetin vaativa, erityisesti lapsille. Snadiakin otti pannuun sekä hirveä sählinki, jonka vuoksi hän melkein myöhästyi bussista että jatkuva epäonnistuminen muka itsestäänselvässä asiassa. Eikä tässä auta mikään. Snadia ei naurattanut kun ehdotin puolitosissani, että mitäs jos otettaisiin takaisin käyttöön ne vauvojen tumppupidikkeet. Myös kenkiin.

Mutta sanon vaan, että heittäköön ensimmäisen kiven se, jonka läppäri ja puhelin eivät koskaan ole himassa, avaimet ulko-ovessa, käsilaukku auton katolla, korvaläpät kaverilla ja bussilippu pesukoneessa. Koita siinä sitten ekaluokkalaisen keskittymiskyvyllä muistaa missä on pipot, hanskat, kaulaliinat ja ulkohousut, villasukat, juomapullo, jumppakassi ja reppu. Ja sitten on niitäkin professoreita, jotka eivät kertakaikkiaan tunnista edes omaa takkiaan, vaikka sitä hänen nenän edessän heiluttaa. 

Voimia kaikille, erityisesti niille, joilla on menossa jo syyskauden neljännet hanskat. Hyvät uutisethan ovat, että kierrätettävää ei juuri jää.

Ps. Instan puolella esittelyssä erikoislöytö vaatekaapin perältä.

20 kommenttia:

  1. Armoa ja hermoja tarvitaan myös niille, joilla puoliso hoitaa tuon tavaroiden kylvön pitkin kyliä. Jälkikasvu ei niinkään hukkaa tavaroita, vaikkakin luulevat usein niin tapahtuneen. Ovat perineet tuon edellä mainitun puolison kyvyn olla myöskään löytämättä pipoa, hanskoja, kenkiä, avaimia jne vaikka olisi aivan näkösällä nenän edessä. Huoh, esikoinen nimesikin minut perheen löytäjäksi, että vakka kanteensa valitsee vai miten se menikään ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, meillä siis juuri tämä sama tilanne. Tosin hukkaa enemmän omia kamojaan, joten joutuu niitä myös itse etsimään.

      Poista
  2. Erittäin hyvä pointti tuo armollisuus tässä lapsia kohtaan, mutta ai että kun sit kuitenkin tosipaikan tullen keittää kun on taas jotain kelvollista kamaa hävinnyt.

    Pikkuisen kiven kyllä heitän tässä koulun suuntaan: Joka luokassa on useampikin kylväjä niin miksei lapsia edes näillä alaluokilla auteta tavaroiden hallinnassa? Keinoja kyllä olisi (opetttaja voisi edes muistutella jossei mitään pedagogisempaa jaksa keksiä), mutta sen sijaan vaan jauhetaan itseohjautuvuudesta ja koululaistaidoista ikään kuin ne vain putoaisi taivaasta eikä niitä tarvitsisi opettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, Snadi oli niin allapäin tämän viikon jälkeen etten kyllä jaksanut edes jäpättää, sanoin vaan että surraan yhdessä, erityisesti sitä pipoa.

      Poista
  3. Varmasti se harmittaa lasta, kun ei taaskaan osannu pitää huolta, vaikkei siitä aikuiset sanoiskaan. Kyllä ne lapset jo tietää viimestään viidennellä kerralla että päin seiniä meni taas. Pitäis vaan osata jotenkin opettaa lapsille sitä armollisuutta, muistuttaa että niin aikuisillekin joskus käy. Että ei maailma siihen lopu jos joskus unohtaa asioita ja tavaroita, riittää kun tekee parhaansa.

    Joskus yläasteen aikana ne tumppupidikkeet koki muuten uuden tulemisen mun kaveripiirissä :D Kaikilla alkoi olla takissaan lapaset sellasilla kiinni, eikä kukaan pitänyt sitä outona!
    Tämä tosin selittyy osin sillä, että oltiin partiolaisia, ja lapaset oli helppo vaan heilauttaa ranteesta roikkumaan, kun piti näpertää jotakin pientä ilman hanskoja. Että ei se oikeestikaan ole mikään ihan hirveä idea.

    VastaaPoista
  4. Tässä huushollissa tämän talven pahimmat tuntuvat olevan merinovillaiset tuubihuivit (sellaiset ohuenohuet lirmukat, jotka joo, katoavat helposti, mutta ovat myös ainoita jotka kahta atoopikkoa ei kutita ja ahdista mutta ovat kuitenkin lämpimät) sekä penaali. Tuubeja on kadonnut jäljettömiin neljä ja penaaleja kaksi.

    Mutta siis en mäkätä lapselle, koska itse hukkaan myös aina kaiken. Semmoista se elämä on, joskus menee kamat hukkaan ja minkäs teet. Kyllä ne joskus löytyy. Viime toukokuussa keräsin ip-kerhon löytötavaroista kolme em. tuubihuivia, kahdet hanskat, pipon, kaksi sukkaa (erilaista, tietenkin) ja olikohan vielä joku muukin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, noita tuubeja on kadonnut meiltäkin pari kappaletta. Veikkaan että niissä on sellainen ongelma, että jäävät helposti kaulaan ja sitten jossain vaiheessa kun tulee kuuma ne riisutaan *johonkin*.

      Poista
  5. Meillä ekaluokkalainen kylväjä iloisesti totesi, että käy sitten aina löytötavaralaatikosta hakemassa omaisuuttaan jos/kun ei löydy naulakon tienoilta. Etuna meillä on se, että kyseessä on todella pieni kyläkoulu, jossa sinne tänne viljellyt vaatteet piankin löytävät tiensä ko. laatikkoon.

    Mutta ai että kun olin ylpeä kun lapsi toi tässä joku aika sitten kotiin luistimensa, vaikka matkaa oli yli kilometri. Itse onnistuin samassa iässä hukkaamaan molemmat alle 100 metrin koulumatkalla... Ja joo ei voi kauheasti tosiaan suuttua kun olen pienenä ollut itse vielä pahempi kylväjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kersojen koululla on ihan hirmu huonosti järkätty tuo löytötavaraosasto, niitä on muutamassa eri paikassa ja jätesäkeissä, että ei oikein ole löytämisen mahdollisuuksia, erityisesti jos on ekalla.

      Poista
  6. Niin huippua olisi, jos kaikki kersojen tavarat olisi nimikoitu. Olisi hiukan paremmat todennäköisyydet tavoittaa oikea omistaja. Nimittäin koulujen löytötavaralaatikot tulvivat hanskojatuubihuivejapipojasukkia, mutta myös kalliita goretex-takkeja ja -housuja. Eivät muksut niitä täysin samanlaisia mustia ulkohousuja omakseen tunne, jos niissä ei ole mitään omistusmerkkiä (esim. nimi), eivätkä kyllä edes kaipaa. Ihan hyvin voi välitunnit ulkoilla college-housuissa (ja sitten loppukoulupäivän hiihtelevät luokassa kuravettä valuen).

    - Elma -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta että monilla kun on sama vaate niin vaikehan sitä on tunnistaa. Meillä on sellaisia nimikointitarroja aika ahkerasti käytettykin mutta eipä ne juuri auta. Ja joskus niitä ei saa kiinni mihinkään, kun meillä on pipoista ja muista iholle tulevista pakko leikata kaikki kutittavat laput pois. :/

      Poista
  7. Mahtavaa; mun mies on kylväjä ja toinen skidi perinyt tuon geenin kanssa. Mutta hän ei hävitä tavaroitaan , ne kuulema eksyy.... Että kahdet toppahousut eksyneet koulussa tähän mennessä. Hänellä on myös sisäinen patteri että ei palella vaikka pihalla painelisi pelkällä hupparilla. Mikä kummasti nopeuttaa tuota ekysmistä.

    Mrs G

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, "Temporarily misplaced"! Patteri-ihmiset ovat muuten hyvin hanakoita riisumaan kamojaan minne sattuu, ehkä multa ei siksi huku mitään. O_o

      Poista
  8. Mikrosiru tms. olisi kyllä mahtava idea. Ja sitten puhelimeen sellainen sovellus, josta kartan kautta voisi katsoa, että ahaa, ne kadonneet ulkohousut on siis tuolla! :D

    Meillä lapset on vähän sellaisia hajamielisiä hupsuja. Mutta niin olen itsekin unohdellut kaikenlaista, kuten kotiavaimet roikkumaan parkkipaikan pistoketolppaan koko päiväksi. Ja joskus unohdan autoni sijainnin ja toisinaan olen yrittänyt mennä sisään ihan väärään autoon. Sattuuhan näitä :D

    Toivotaan loppuviikoksi vain vähäisiä unohteluja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kamasirutus olis musta ihan start-up kamaa!

      Poista
  9. Meillä siippa on se kylväjä. Avaimet ovessa, aurinkolasit autonkatolla (näen mutkassa kun jotain lentää pöpelikköön...), lasten hanskat ja kesähatut usein kadoksissa tilapäisesti tai lopullisesti. Ymmärrän että joskus voi hävitä mutta että about joka kerta jotain puuttuu....ja uusien hankkiminen jää yleensä minulle...no näillä mennään. Nimilappuja tavaroissa enemmän kun laki sallii ja peruskamojen tarkistus tarpeeksi usein niin jäljittäminen helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen meistä se huolellisin, mikä on aika vähän... Mutta näillä tosiaan mennään.

      Poista
  10. Huh tutulta kuulostaa vaikkakin opettajan näkökulmasta. Aina keväällä kaikki löytötavarat järjestellään nätisti esille ja jokainen luokka käy ne tutkimassa, josko jotain omaa löytyisi. Myös vanhemmille menee viesti tulla tutkimaan vaatteita ja silti kesän aikana hyväntekeväisyyteen lähtee jätesäkettäin tavaraa, mukana tosiaan myös kenkiä, takkeja jne..

    Itse alkuopettajana seurailen omien oppilaiden kotiinlähtemistä ja kyselen kyllä, missä pipo, hanskat, ulkohousut jne jos ne ei ole päällä, mutta silti sitä tavaraa jää naulakoille lähes päivittäin. Omistajien löytäminen löytötavaroille on haastavaa, kun niitä on harvoin nimikoitu (jotenkin kummasti niiden lasten vaatteet pysyy tallessa, joilla nimikointi on) ja oppilaat väittävät kivenkovaan ettei tuo ole minun, sillä kymmenestä mustasta hanskasta on vaikea tunnistaa omansa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että seurailet, tässä kun on hyvin eritasoista jengiä! Meillä on hukkunut ihan nimikoitujakin kyllä ja nuo pipot ja hanskat ovat usein niitä, joita ei muista merkata tai mitään järkevää merkintäpaikkaa ei ole. :(

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...