21.10.2018

Haaliminen on helppoa, kierrättäminen tuskaa



Aloitin mylläämisen jo alkuviikosta. Tiesin, että tähän projektiin pitäisi nyt laittaa ihan kunnolla aikaa ja ajatusta: oman vaatekaapin siivoaminen on soluihin ja sieluun käyvä projekti, jossa tarvitaan mielenlujuutta ja päätöksiä. Mikään puolivillainen, päällisin puolin tehty penkominen ei tällä kertaa riittäisi, vaan nyt pitäisi tyhjentää hyllyt ihan perin pohjin ja laittaa stoppi kaikenlaiselle toiveajattelulle.

Hamsteroinnista pitää päästä eroon kahdella tasolla. Sillä, että ei enää tartu jokaiseen mahdollisuuteen ostaa lisää tavaraa sekä sillä, että luovuttaa vaatteita myös eteenpäin. Ensimmäisen olen jo ottanut haltuun, mutta myös tämä säilöminen pitäisi lopettaa. Se taas loppuu vain sillä, että tiedän mitä kuiduille kuuluu tehdä! En tiedä olenko ainoa, joka kaipaa paljon selkeämpiä lajitteluohjeita juuri tekstiileille?

Optimihan olisi, että käyttökelpoiset vaatteet menisivät ilmaiseksi eteenpäin käyttöön, ei myyntiin. Toiseksi en halua tukea käyttökelvottomien vaatteiden dumppaamista jätteeksi maihin, joissa ei ole samanlaista lainsäädäntöä kuin Suomessa.

Juttelin hetken tekstiilikierrätysguruni Outi Pyyn kanssa ja avasin kolme lajittelupistettä valmiiksi:

1. Lumppu eli kaikki huonokuntoiset tekstiilit, jonka voi vielä lajitella kolmeen alapinoon:
* polkupyörien puhdistusräteiksi tai kenkien lankkausliinoiksi leikeltävät,
* ipanoiden askartelutarvikkeiksi sopivat ja
* harsoksi kuluneet, 20 vuotta käytetyt muumiotuotteet, jotka kuuluvat sekajätteeseen.

2. Hyväkuntoinen ja käyttökelpoinen vaate, jonka jälleenmyyntiarvo on alle kympin.
Nämä voi lahjoittaa eteenpäin mihin tahansa omille arvoilleen sopivaan kierrätysliikkeeseen. Outi neuvoi että ketjumarkettien kierrätyslaatikoihin kannattaa viedä vain 100% kuituja, koska vain ne saadaan uusiokäyttöön. Sekoitemateriaalien (esim. elastaania sisältävän trikoon) loppusijoituspaikka on epäselvä.

3. Hyväkuntoinen merkkivaate, jonka jälleenmyyntiarvo on yli kympin. 
Tätä pinoa kannattaa lähtökohtaisesti tarjota Emmyyn, Rekkiin, Vähäkäytettyyn, Reloveen etc, tai myydä itse Facebookissa. Nyt pitäisi vaan päättää missä näistä on paras hinnoitteluosaaminen ja järkevä jatkojalostus.

Kun eilen illalla katselin lajittelupinoja ja vertasin niitä niihin vatteisiin, jotka vielä jäivät käyttöön, huomasin menneeni eteenpäin sekä ostajana että omistajana siitä, mitä olin joskus. Olen oppinut realistiksi.

Katson nykyään pesulappua. En enää osta nyppyyntyviä sekoiteneuleita (ja käyn tänään ostamassa sen hemmetin nypynpoistajan) tai silitettäviä ja/tai käsinpestäviä vaatteita, jotka makaavat jonkun odotusepätoivokorin pohjalla kymmenen vuotta. Yritän myös vähentää elastaanilla ryyditettyjen vaatteiden käyttöä, vaikka se onkin tällä vartalotyypillä suht vaikeaa. Sitä ei nimittäin vielä nykytekniikalla saada muuten hyödynnettävissä olevan puuvillakuidun joukosta pois.

En osta enää sovittamatta. Olen niin epästandardikoon ihminen, että suurin osa vaatteista ei sovi päälleni ollenkaan. Verkkokaupoista en osta ikinä mitään, ellen ole satavarma, että tämä merkki, malli ja koko sopii, sillä en saa ikinä palautettua harhaostoksia.

Pahin syntini on edelleen paniikkiostaminen. Olen jonkinlainen lohtushoppailijan vastakohta: vitkutan ja vitkutan vaatekauppaan menoa ja sitten kun menen, pitäisi olla jo, mikä tarkoittaa, että on otettava mitä löytyy. Olen kyllä tässäkin mennyt eteenpäin, onneksi. Auttaa kun menee aina kauppaan, jossa saa osaavaa asiakaspalvelua. Siinä säästyy aika, rahat ja mielenterveys.

Viisi iltaa siihen meni, mutta nyt on säkit valmiina, ensi viikolla sitten kyyditystä seuraaville etapeille. Minä toivon matkaansa jatkaville tekstiileille pitkää ikää.


14 kommenttia:

  1. Vaikka tämä ei ollutkaan postauksesi pointti, niin kierrättämiseen liittyy myös sellainen näkökulma, että jos oikeasti haluaa olla ekologinen pitäisi myös itse ostaa käytettyä. En itsekään pysty siihen, koska minulla ei ole aikaa kiertää kirppareita. Oma mallini on, että ostan uutta, mutta pyrin ostamaan mahdollisimman vähän ja vain tarpeeseen. Mutta kun pari kk sitten keräsin loput uutena yli 150 e maksaneet ja lähes käyttämättömät vaatteet ja postitin merkkivaatteita myyvään secondhand-kauppaan, kohtasin tämän saman kierrätysongelman toisesta näkökulmasta. Vaikka vaatteeni myyntiaika on 6 kk, niistä on jo suurin osa pistetty -50 % alennukseen, vain pari on myyty ja loput siis myynnissä muutaman euron hintaan. Selvää on, ettei noista jää mitään käteen. Eipä näytä muutkaan ostavan käytettyä, vaikka olisi miten hienoja merkkejä ja kunto erinomainen. Tämä on vahvistanut käsitystä siitä, että ei enää heräteostoksia, pitää tuntea oma tyyli ja tosiaan ostaa vain laatua ja tarpeeseen. Ja monikäyttöistä. Tylsää, mutta toimii minulla.

    Pahimmassa tapauksessa vaatteiden kierrätys on vain keino rauhoittaa omaa omaatuntoa. Jos samaan aikaan ostaa joka kuukausi uutta rättiä hyllyyn, ei paljon kannata onnitella itseään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä! Eikä käytetynkään ostaminen ole fiksua, jos sitä ei *tarvitse*. Mulla on käytetyn ostamisessa juuri se ongelma etten ehdi kirppareille ja sovittamatta ostaminen aiheuttaa hutiostoksia. Niiden hutiostosten aiheuttama taloudellinen menetys ja kierrätysongelma toki laittavat miettimään niitä uusia ostoksia tosi tarkkaan.

      Mitä kauppaa käytit? Noita kierrätysliikkeitä markkinoidaan hemmetin huonosti.

      Poista
  2. Olen tästä käytettynä hankintojen tekemisestä täysin samaa mieltä, samoin kuin tuosta omantunnon puhtaaksipesemisestä. Haluaisin kuitenkin kommentoida tuota huonoa myyntikokemustasi. Todella monessa myyntiympäristössä ongelmaksi tulee myyjän ja ostajan kohtaamattomuus, ei se, etteikö siisti ja käytetty arvokkaampi vaate kelpaisi. Esimerkiksi suositeltu emmy.fi kauppapaikkana uuvuttaa ostajan tavaramäärillään. En voi haarukoida itselleni uutta kauluspaitaa 3647 osuman joukosta.
    Itse ostan valtaosan vaatteistani nykyään käytettynä, ja näytän aika tyypilliseltä pääkaupunkiseudun kolmekymppiseltä. Tällaista hyvälaatuista ja tylsännäköistä vaatetta liikkuu paljon käytettynä, ja sitä on myös helppo kierrättää eteenpäin. Oma pääasiallinen kauppakanavani on muutamaan merkkiin keskittynyt fb-kirppari. Merkki sinällään ei toki ole itseisarvo, mutta näin valikoima pysyy rajattuna ja suurelta osin minun tyyliini sopivana. Toinen paikka jonka katsastan säännöllisesti on Ison Omenan Wst-liike, joka myy second hand-vaatetta. Siisti ja rajallinen valikoima sielläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kuulostaa oikein hyvältä taktiikalta jos lempimerkki on tiedossa! Mä teen joskus kirppislöytöjä mutta se sovittamatta ostaminen on mulle aina riski eli mä tartten sen kivijalan ja yleensä vielä myyjän. Moni on suositellut tuota Ompun paikkaa, pitää tsekata se. Myös Granin Lafkan on mainittu, mutta se ei oikein ole reitillä.

      Poista
  3. Granin Lafkan on hyvä, mutta niillä on uskomattoman tarkka seula. Eli ei kannata laskea sen varaan että ottavat sinne kaiken. Mutta mä en jaksa enää muualle viedä, loput menee UFFin laatikkoon. #eijaksapystykykene

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain tosi hyväkuntoinen menee kaupaksi, siitä se seula varmaan johtuu. Mä en pysty enää Uffia käyttämään tän dokkarin takia.

      Poista
  4. Ei lumppua sekajätteeseen vaan vaikka Reccin keräyspisteeseen http://recci.fi/?page_id=55

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa meilläpäin sekajäte meneee polttoon kuten tuolla Recilläkin näköjään 3% menee energiaksi.

      Poista
  5. Mä ole käyttänyt vaatteiden ostamisessa personal shopperia. Hutien puute korvaa tuntipalkan, joten jos ostaa uutena vaatteita niin ei tule kalliimmaksi. Säästää myös aivan tajuttoman paljon hermoja. Tämäkin on asia, jonka voi ulkoistaa tarvittaessa. Lisäksi näytön paremmalta sopivissa vaatteissa, mikä on kivaa. Suosittelen lämpimästi palveluna ja olisin suositellut Cocostylen Maarit Jantusta, mutta hän on ilmeisesti vaihtanut alaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä homma pitäisi kyllä joskus testata. Mun pitäisi varmaan kysäistä tuosta mun lempiputiikista, saisko ne tällaisen palvelun aikaan!

      Poista
  6. Ostamiseen ja myymiseen suosittelen Kaunis Veeraa ja WST. Seulan pitääkin olla tiukka, koska muuten valikoima ei ole kiinnostava ja ajankohtainen. He myös tietävät, mikä myy, joten ottavat vain sellaisia myyntitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on ihan totta että on ihan turha tarjota myyntiin sellaista mikä ei mene kaupaksi. Seuraavan kerran kun menen Omppuun, testaan tuon WST:n.

      Poista
  7. Tulin vaan kertomaan ihan ohi aiheen, että kannoin juuri kirjasi kirjastosta alkon kautta kotiin. Tarkoitus on on saunan jälkeen ottaa varaslähtö viikonloppuun, heittäytyä sohvalle ja kirjan matkaan. Punaviini olkoon juonessa mukana.

    Yst. Sylvia

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...