Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

15.9.2018

Näin johdat lapsijoukkoja


Ovelta kuului huuto.

- Äiiiitiiiiii, voiko Aava ja Anni ja Liina tulla meille?
Ennen kuin ehdin vastata, Snadi jatkoi:
- Nää kaikki tietää meidän säännöt.

Eli että:

Meillä ei saa juosta päättömästi, sillä koko kämppä on täynnä mutkia, teräviä kulmia ja lasiovia.
Meillä saa hiippailla kengät jalassa talon läpi etupihalta takapihalle, mutta pitää kiertää matot.
Renkaissa ei kertakaikkiaan roikuta kuin yksi kerrallaan ja patja pitää olla alla.
Piilosta saa leikkiä mutta likapyykkikoriin ei saa mennä piiloon.
Ei haittaa jos vahingossa piirtää askartelupöytään, mutta villamatolle ei loroteta hajuvettä.
Ruokapöydässä on suotavaa jutella, kunhan muistaa välillä syödä.

Minulla ei ollut minkäänlaista suhdetta lapsiin ennen kuin sain itse lapsia. En tiennyt imeväisten sielunelämästä sen enempää kuin uhmaikäisistä. Kahden kersan perusteella ei miksikään psykologiksi vielä yllä, mutta noin ylipäätään nykyään on hieman helpompi ymmärtää lasten aivoituksia. On tullut jonkinlaista perspektiiviä siihen, miten ne maailma missäkin kehitysvaiheessa hahmottavat, mikä niitä ajoittain riivaa ja miksi ne tulkitsevat asioita välillä niin väärin.

Oppimiskäyräni on ollut viimeiset viisi vuotta jyrkän noususuhdanteinen. Isojen lasten mukana tulee nimittäin valtavasti lisää lapsia. Meillä ramppaa porukkaa säännöllisesti naapurustosta, päiväkodista, koulusta, iltapäiväkerhosta, kuorosta ja eri urheiluseuroista. Lapsissa on tyyppejä, joiden kanssa synkkaa välittömästi ja sitten on niitä, joihin ei saa mitään kontaktia. Olen kerran joutunut ilmoittamaan, että vierailu valitettavasti päättyy tähän, mutta tervetuloa takaisin heti, kun meidän sääntöjen noudattaminen sopii. Ilokseni huomasin, että seuraavalla kerralla todellakin meni paljon paremmin.

Olen yrittänyt tolkuttaa omille kersoille samaa, että kaikissa perheissä noudatetaan jotain sääntöjä, joita ei voi etukäteen tietää: ovi kiinni, ettei koira karkaa, olohuoneessa ei saa juosta, koska lattia on liukas, nojatuolissa ei saa keikkua koska se kippaa helposti. Niitä pitää kunnioittaa.



Lapsethan eivät itsessään ole syypäitä siihen, että he eivät tiedä, miten oman olohuoneen ulkopuolella käyttäydytään. Maailma ei ole mikään johdonmukainen sääntöviidakko: se, mikä häiritsee minua, ei välttämättä häiritse naapurin setää ja päinvastoin. Mystisesti meidän kaikkien vanhempien kuitenkin oletetaan olevan kasvattajina samassa joukkopsykoosissa, vaikka kasvatuseroja on perheen sisälläkin. On turha vetää hernettä nokkaan, sillä kyläilytaidot opitaan kyläilemällä.

Sillä niin opitaan kommunikaatiotaidotkin! Vanhemmuus kasvattaa, joten olen ottanut tämän vaiheen empiirisen tutkimuksen ja henkilökohtaisen kehityksen kannalta. Mikä on maksimimäärä lapsia, että komento pysyy vielä omissa käsissä? Miten ohjeita pitää kullekin temperamentille antaa? Konsulttikoulusta on tässä kohtaa valtavasti hyötyä: palautteen antamisen SBI-malli on käytössä lähes päivittäin.

Olen myös apinoinut metodeja sekä päiväkodin hoitajilta että lähipiiristä. Jotkut vanhemmat ovat nimittäin lapsikuiskaajia, kurin ja järjestyksen luontaisia lahjakkuuksia, joiden ei koskaan tarvitse korottaa ääntään. Ihailen erityisesti psykologi-ystävääni, jolla on aivan oma äänenpainonsa kun hän antaa lapsille toimintaohjeita, ystävällinen, mutta no bullshit -henkinen. Yritän matkia häntä erityisesti aamuisin.

Oma henkilöbrändini kersojen kavereiden silmissä rakentunee suoran toiminnan kautta: sisällä huutamisesta tulee kehotus ulkoleikkeihin, mutta fillarin kumit se pumppaa ihan kiltisti.


7 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe näin kun toinen lapsi on ekaluokalla. Viime viikolla kävi episodi, että luokkakaveri oli pöllinyt meiltä kotoa tavaraa ja myllännyt vaatekaappimme sekaisin. tavarat palautettiin seuraavana päivänä lapselle, mutta ei minkäänlaista yhteydenoton yritystä. Laitoin kouluun viestiä, asia ei sinne mitenkään kyllä kuulu. Perheen yhteystietoja ei ole. Nyt olen ilmoittanut että tyyppi voi sillä ehdolla tulla meille että käyn asiat hänen kanssaan henkilökohtaisesti läpi miten meillä jatkossa käyttäydytään. Osalle pitää sanoa, että varastaminen ei ole sallittua, meidän kaappeja ei saa avata ja vielä vähemmän myllätä sekaisin ja kiellettyä on myös mennä oma-aloitteisesti ottamaan ruokaa. Olen sen verran huono kokki että mielelläni kyllä vierailijoille ruokaa aina tarjoan, kun se muuten jää aina syömättä. Ekaluokkalainen oli itsekin hämillään kun ei tiennyt miten kaverin kanssa tulisi toimia, kun ei oikein yksin komentaakaan kehdannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas! Aika ikävä havaita tuollaista ja kyllähän tuosta pitäisi sananen vaihtaa vanhempienkin kanssa. Mitäs jos ehdottaisit vanhempien yhteystietolistan keräämistä opettajalle? Minäkin muuten löysin kerran olohuoneen villamaton takapihalta. Tämä oli siis ollut kolmasluokkalaisten tyttöjen päähänpisto, että tuo tyhmyyden tiivistyminen on kyllä ihan aito ilmiö.

      Kyläilytaitojen lisäksi pitää myös osata isännöidä/emännöidä, tästä ollaan kersojen kanssa myös puhuttu. Emännällä on vastuu siitä, että jääkaapista ei syödä esimerkiksi juustopakettia, mikään ei mene rikki ja jos sotketaan, niin jäljet siivotaan. Hän voi tehdä sen joko yksin tai kaverin kanssa yhdessä, ihan miltä tuntuu, mutta minä en ole mikään automaattinen raivaustraktori.

      Poista
  2. Meille ei tule lasten kavereita, ellei ole ketään aikuista kotona. Ainoa sääntö, joka todella toimii, kun jokaisella on kotonaan niin erilainen kuri. Meillä varmaan sieltä tiukimmasta päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille saa kyllä isomman kaverit tulla, ne kun ovat jo hyvin perillä käytöstavoista. Nuorempien kanssa on joku vahti, vähintään sitten tuo vitosluokkalainen . ;) Onhan noidenkin hiljalleen opittava se vastuunkanto että hima ei ole mikään apinatarha.

      Poista
  3. Kun mulla oli lapsipuolia, jokseenkin kaikki kavereidenkin muistettavat säännöt koski mun koiria. Tasan yhden esikoisen kaverin talutin ovelle, ja kerroin että meille saa tulla taas leikkimään, kun muistaa totella meidän talon sääntöjä. (En todellakaan halua edes kuvitella tilannetta, jossa vieras lapsi nappaa paimenkoiralta sen syömän luun kysymättä...)

    Noin yleisesti ottaen partiossa on saanut hyvä eväät lapsijoukkojen hallinnoimiseen, ja esimerkiksi yllättävät serkkuvierailut ja kaverisynttärit hoidin kyllä ihan suvereenisti :D

    Myöskin, mikä se palautteen antamisen SBI- malli on?

    VastaaPoista
  4. Ihana hersyvä kirjoitus...komppaan! Päiväkodin tätsynä työskentelevänä voin sanoa että kotona/kodeissa on hienoa jos on vanhempi joka kertoo säännöt kuinka meillä toimitaan. Lapset kun ei syntyessään voi millään osata kaikkea <3 Jokaisen kaverin kodista voi oppia uutta ja se voi hyvinkin positiivisesti vaikuttaa tulevaan elämään.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...