Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

10.9.2018

"Mistä se kertoo?"



Pyhä Sylvi ja kaikki muutkin kylän naiset: romaani (se aikuisten kirja) on nyt painossa! Se on valmis! Tai ei ole, mutta jossain vaiheessa hinkkaaminen on vain lopetettava ja todettava, että tarina on koossa. Lasitehdas on kaupoissa lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Kylläpä on erikoinen fiilis. En ole pitkien, kärsivällisyyttä vaativien projektien ystävä, mutta jotenkin se vain valmistui. Ystäväni totesi, että painoon lähettämisen jälkeen kirjailija voi enää katsoa, mitä tapahtuu ja se on ihan totta. Vaikein osuus (eli takakansiteksti) on jo ohi.

Aika moni on kysynyt, mistä kirja kertoo. Hyvä kysymys. Siihen on vaikea vastata yksiselitteisesti, mutta kustannustoimittaja muotoili sen hienosti:


Lasitehdas on keskiluokkaisuuden rajoja tunnusteleva tarina kahden suomalaisen perheen elämästä ja kohtaamisesta. Kumpikin on saanut lottovoiton, toinen syntymässä, toinen rahapeleissä, mutta perinnöksi jätetään ja saadaan paljon muutakin kuin rahaa.

Tuo kysymys pitäisikin esittää lukijalle: mitä kukin tästä tarinasta itselleen löytää? Mikä lause jäi mieleen? Kuka hahmoista tuntui tutulta? En malta odottaa, että pääsen keskustelemaan tästä!

Esikoiskirjat ovat tyypillisesti omakohtaisista kokemuksista ammennettuja vuodatuksia, eikä tämä ole poikkeus. Lyhyesti kirja kertoo yhteiskuntaluokista ja niiden moninaisuudesta. Pidemmin sitten työn merkityksestä, varallisuudesta, perinnöstä ja rahan tajusta. Valinnoista, tietoisista ja tiedostamattomista, vanhempien tekemistä ja omista. Luokkarajat eivät ole Suomessa samalla tavalla esillä kuin muualla, mutta ovat ne olemassa. Valta ja rajat muuttuvat näkyviksi vasta kun niihin törmää. Törmäys voi olla hyvin pehmeä ja kevyt ja tuntua vain pään sisällä niin ettei ole varma tapahtuiko juuri jotain vai ei. Vieraassa luokassa, niin ylempänä kuin alempana, voi tuntea epämääräistä ulkopuolisuutta.

Ajauduin kirjoitusprosessin aikana miettimään paljonkin sitä, miksi olen se mikä olen. Havaitsin ylipäätään luokkaerojen olemassaolon vasta lukiossa, kun kaverit alkoivat saada autoja syntymäpäivälahjaksi. Ja kun poikaystävä ihmetteli, miksi lempiruokaani ovat säilyketonnikala ja perunat. Rahan tajuni periytyy suoraan lapsuuden kodistani.

Olen 70-luvulla syntynyt autonkorjaajan ja kirjanpitäjän tytär. Perheestä, jossa ei turhaan saanut tehdä tiskiä tai pyykkiä. Taloja piti rakentaa ja töitä tehdä, lasten harrastukset, kulttuuririennot ja iltasadut eivät olleet prioriteetti. Isän piti olla pajalla arkisin klo 7:30, hänet vietiin aina ensin. Kun menimme joskus harvoin ulos syömään, söimme huoltoasemalla. Joululahjoissa oli hemmetin hienot käärepaperit, mutta lahjat olivat krääsää HongKongista. Vanhempani erosivat, kun olin teini-ikäinen, minkä jälkeen tapasin isääni hyvin satunnaisesti, äidistä tuli myös isä.

Nykyään olen vankkaa keskiluokkaa ja pärjään taloudellisesti paremmin kuin vanhempani. Tutkimusten mukaan luokkanousuun vaikuttaa moni muukin asia kuin perhe, suku, asuinalue, lukemisharrastus, poikaystävä ja kaveripiiri. Mutsi oli tarkka vain siitä, että taloudellinen itsenäisyys oli saavutettava, mutta minua ei ole ikinä usutettu rikastumaan sen enempää kuin perustamaan perhettä. Minä ajelehdin yliopistoon, koska muutkin menivät. Nyt olen yrittäjä ja kirjoitustyöläinen, koska muutkin ovat. Ja kiitos yhteiskunnan, olen saanut sekä perheen että työn.

Moni on tullut sanomaan, että odottaa tätä kirjaa, koska teema on kiinnostava. Toivoisinkin että ne, jotka tunnistavat näistä ajatuksista itsensä ,ottaisivat yhteyttä ja kertoisivat kokemuksistaan. Nimittäin jotkut asiat eivät muutu. Voin jouluna lämmittää vetiset herneet ja asettaa ne tarjolle tarjoiluastiaan, mutta mikään ei muuta sitä, että voisin yhtä hyvin syödä ne kylmänä suoraan purkista.


44 kommenttia:

  1. Vau! Nyt kyllä puhutteli! Olen se tyypillinen "luen blogia jo n:ttä vuotta, mutten koskaan kommentoi" -lukija. Mutta nyt oli pakko, koska halusin kiittää aihevalinnasta! Miten mielenkiintoisen ja tarpeellisen kuuloinen kirja aiheesta, jota ei muka ole olemassa, mutta jonka jokainen maksamakkaran luksustuotteena tuntemaan oppinut tunnistaa heti. Odotan kovasti! Kiitos kun kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää aihe vähän kyllä valitsi itsensä, sieltä joulupöydästä se lähti. :D Ja hei, kirjassa mainitaan *maksamakkara* lauantai-illan juhlallistajana!!

      Poista
  2. En koskaan kommmentoi minäkään, mutta nyt kuulostaa mielenkiintoselta kirjan aiheelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua että tää kiinnostaa, koska itsehän olen vähän että mitä sitä nyt suotta tällaisia höpöttelemään! :D

      Poista
  3. Minäkin yhdyn tähän samaan kuoroon, kiinnostava ja tärkeä aihe! Hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Olen ihan äimänä tästä aiheen suosiosta!

      Poista
  4. Nyt osuu. Tämän kirjan aion lukea.

    VastaaPoista
  5. Vautsi!
    Aion todellakin lukea. Ja lupaan palata kommenttien kanssa. Läheltä liipaisee omaakin tarinaa tämä aihe. Juuri eilen mietin, et olisinko eri taustoilla jotenkin kunnianhimoisempi, tekisinkö työkseni jotain muuta, olisiko arvomaailmani sama...

    T: Sylvia, jonka joulupöydästä löytyy ne samat herneet. Tölkistä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Näitä asioita kirjassa juuri pohditaan! ;)

      Poista
  6. Ja, hei kirjallasi on jo 30 varausta pk-seudulla!

    Jatko-osan voinet sitten kirjoittaa työnimellä "kristallihiomo". Kirjahaku tuotti aihepiiristä muitakin lukuehdotuksia.. ;)

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ees tajunnut että sitä voi jo varata mutta facebookissa joku tästä minua informoi! O_o Jatko-osa on jo puoliksi kirjoitettu! :D

      Poista
    2. Olin 13. varaaja Oulussa :) 30 kappaletta näytti olevan tulossa tänne järjestelmän mukaan. En malta odottaa!

      Poista
  7. Kyllä heti tämä on luettava kun sen kirjastosta saa...mun varaus nyt 34 sijalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herranen aika, toivottavasti kirjastot nyt ostaa tätä sisään enemmän kuin yhden kappaleen!

      Poista
  8. Mää kyllä välillä kommentoinkin.. Laitoin linkin jo veljelle, että tässä meille seuraava kirja, kun uskon aihepiirin riipaisevan omaa taustaa jossain muodossa. Ja sit hoksasin, että voisinhan tämän viestin kertoa sinullekin.. Kiitos että kirjoitit. Olen varma, että se uppoaa sieluun.
    Laura K. Turusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että kerroit!! Kirjassa on muuten mieshenkilöitä merkittävissä rooleissa, joten toivonkin että tähän tarttuisivat miehet.

      Poista
  9. Tölkkiherneissä ei maar ole mitään vikaa, mutta laji pitää valita tarkkaan ja ehdottomasti keitetään. Nih!

    Näen itse myös että juuri noita nämä suomalaiset erot ovat. Toisenlainen tapa tuntuu aivan hullulta, jos se pitää omaan arkeen sovittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nehän on keitettyjä jo siinä purkissa? Mutta juuri tuota tapojen erilaisuutta tässä käsitellään: kumpi luopuu omistaan, kuka saa paheksua ja mitä.

      Poista
  10. Kyllä kiinnostaa! Ilmestyis jo :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! En malta oodttaa että joku sanoisi siitä jotain, vaikka haukkuisi ihan sama, mutta kunhan näkisin että miten sitä tarinaa luetaan.

      Poista
  11. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Luen ehdottomasti.

    Joku aiempi kommentoi pohtineensa olisiko toisenlaisista lähtökohdista kunnianhimoisempi. En ollut itse koskaan ajatellut asiaa, mutta joo, varmaan minäkin olisin, jos kotoa olisi saanut sellaiseen esimerkkiä. Toisaalta minä kelpasin vanhemmilleni aina just sellaisena kuin olin - mikä sinänsä lienee ollut vanhemmilleni helppoa, kun olin kaikin puolin kiltti kympin tyttö. Ammatillinen kunnianhimo vaan uupuu totaalisesti esim. verrattuna toisenlaisesta suvusta tulevaan puolisooni. Tietysti luonteella on iso merkitys, sitä en kiistä, mutta kyllä ne taustat pitkälle vaikuttavat.

    Tommi Kinnunen kirjoitti Pintissä, että lasitehtaan kyläläiset olisivat osanneet mennä jonoon "arvojärjestyksessä" hetkeäkään epäröimättä. Tuon ajatuksen kyllä tunnistan lapsuuden kotipaikastani, jossa todellakin tiedettiin toisten tulot ja menot, ja sosiaalinen status määräytyi pitkälti tulojen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla! Mulla on myös erilaisesta taustasta tuleva puoliso jonka suhtautuminen asioihin on aina ollut ihan erilaista, ja tässä kirjassa tuonkin vähän niitä parisuhteessa näkyviä elementtejä mukaan. Mä tunnistan myös tuon arvojärjestyksen, ei sitä pääse pakoon.

      Poista
  12. Superkiinnostavaa! Olen itse kasvanut perheessä, jossa pianotunteihin oli aina varaa, mutta rullasin vessapapereista kuukautissuojia silloin kun vuotoa ei ollut kovin paljon. Juhlissa pöytään katettiin perintöhopeat, mutta auto oli 15 vuotta vanha ja aina rikki. Joku taloudellinen perusturvallisuuden tunne on silti ollut aina,ja sen vaikutuksen tajuaa kouriintuntuvasti kohdatessaan jonkun, jolta se puuttuu. Seuraan tässä jo toisessa polvessa aviopuolison suorittamaa luokkahyppyä, eikä kulttuurishokeilta voi aina välttyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niin mielenkiintoista!! Mistä asioista missäkin perheessä säästetään on jopa kiehtovampi näkökulma kuin se mitä ostetaan. Kirjassa tuodaan tuo 90-luvun laman tyrmäävä vaikutus tietyn ikäpolven miehiin, joille työ on kaikki kaikessa.

      Poista
  13. Upeeta! Varaus Turun kirjastoon tehty. Sinne oli tilattu 12 kappaletta ja yhteensä lähialueiden kirjastoihin 32 nidettä. Can't wait!

    VastaaPoista
  14. Neljän vuoden kuolemanlaakson vaeltaja11. syyskuuta 2018 klo 20.31

    Äänikirja? Oisko mitään mahiksia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee äänikirja, viikon verran myöhästyy tuosta printistä mutta heti seuraavalla viikolla kehissä. Lukijana toimii Krista Putkonen-Örn! :)

      Poista
  15. Tämä kyllä on luettava. Hyvin mielenkiintoinen aihe... itse olen kokenut juuri tuota epämääräistä ulkopuolisuutta, mutta kummassakin "luokassa". Jos ne siis haluaisi yksinkertaisesti ns. kahtia jakaa - teini-iässä ystävystyin koulussa porukkaan, jossa muut alkoivat pieniä eroja minun taustoissani heihin noteeraamaan ja huomauttelivat näistä. Siihen asti olin aina ajatellut perheeni keskituloisena ja tavallisena - pianotunteihin oli varaa eikä ruuasta säästetty, mutta rahan arvo opetettiin eikä lapsena helpolla omaa rahaa saanut. Toisaalta opintojen aikaan on saanut tukea niin että on voinut niihin keskittyä ilman työntekoa, toisinkuin nämä kaverini.
    Jollain tasolla koen itseni aina vähän ulkopuoliseksi. Kun ystäväpiirini tuntuu koostuvan juuri niistä jotka on joutuneet kokemaan jopa köyhyyttä ja niistä joilla on se vanhempien hankkima hulppea asunto Helsingin ytimessä. Itse on siinä jossain välissä kai sitten. Toisessa parissa tuntuu että on jotenkin liian "vähällä" päässyt elämässä ja toisessa taas muitten elämä tuntuu hulppean huolettomalta omaan verrattuna...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on hyvä havainto! Keskiluokassa on mielestäni se medium miinus ja medium plus osasto, mutta raffistihan tuo keskiluokkaisuus on juuri sitä, että näkee mitä on alempana ja toisaalta ylempänä, mitä on vauraus maalla ja mitä kaupungissa.

      Poista
  16. Mä olin kyllä se joka sai auton, etelänlomia ja hiihtolomat Alpeilla, mutta ei rakkautta niinkään, ja vielä vähemmän hyväksyntää. Kun pääsin opiskelemaan ekalla kerralla olin väärässä koulussa, myöhemmin ison kauppaketjun myymäläpäällikkönä olin väärässä (nolossa) ammatissa ja lopulta menin naimisiin väärän miehen kanssa. Sen väärän miehen kanssa on nyt takana yhteistä elämää neljännesvuosisata ja kolme lasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman samanlainen hahmo löytyy kirjasta! :) Tätä tarinaa oli hirveän vaikea kirjoittaa sortumatta stereotyopioihin, koska kaikki nämä hahmot ja se tietyn luokan elämän pohjavire ovat olemassa. Kirjan kaikki hahmot törmäävät jonkinlaiseen esteeseen ja menevät jollain tapaa rikki ja sitten osa korjaantuu ja osa ei.

      Poista
  17. Luin juuri hieman samaa aihetta käsittelevän Alakosken kirjan Hyvää vangkilaa toivoo Jenna.
    Itse huomasin luokkayhteiskunnan jo ala-asteella vähän sen mukaan missä kukakin luokkakaveri asui, itse olin siinä keskimaastossa. Tämä aihe on mielenkiintoinen, kun on tuttavia ja sukulaisia molemmista luokista ja niiden välistä ja on jo lapsena nähnyt elämän nurjia puolia.

    Nykyään luokkanousu ei näy aina tulotasossa. Akateeminen valkokaulustyöläinen voi tienata vähemmän kuin duunarivanhempansa ja toisaalta asuminen on kallistunut hurjasti. Sitten on kiva kuulla ihmettelyä miten meillä ei ole varaa 120 neliön omakotitaloon isolla pihalla, vaikka olemme koulutettuja ja miksi me olemme välillä jopa työttöminä... Ja rivien välistä pohdiskelua, että onkohan tämä edellinen sukupolvi jotenkin parempi (esim. edenneet kansakoulupohjalla vaikka miten pitkälle ja vain kävelleet haluamaansa työpaikkaan sisään) kuin se, jonka ovat kasvattaneet. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti tuo tulotaso! Luokka näkyy enemmän varallisuudessa ja perinnössä kuin palkassa ja tätäkin kirjassa sivutaan.

      Poista
  18. Kiinnostava aihe. Itse olen luokkanousija, alemman keskiluokan perheestä (jossa rahaa ei ollut liikaa, joskaan ei koskaan ylimääräistäkään ja jossa koulutusta arvostettiin yli kaiken) akateemiseen maailmaan, ollen sukuni ensimmäinen tohtori. Miehen suvussa taas miehen vanhemmat ovat ne, jotka ovat tehneet saman loikan (ja siinä perheessä väitöskirja löytyy kaikilta). Eli mies on yhtä sukupolvea pidemmällä tässä. Tämäkin ero näkyy välillä mielenkiintoisesti. Tietty ulkopuolisuuden tunne vaivaa kyllä, en ole täysin kotonani akateemisessa ja hyvin toimeentulevassa luokassa, mutta toisaalta lapsuuden maisemissa olen vielä enemmän outolintu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä olen kuullut monelta, että luokkanousija ei oikein tiedä, missä olisi kotonaan. Tätä voisi olla kiinnostavaa tutkia, että miten tuo luokkanousu vahvistaa asemaansa per sukupolvi. Meidänkin sisarussarjassa on vain yksi, joka ei ikinä opiskellut lukiota pitemmälle vaan ryhtyi yrittäjäksi.

      Poista
  19. Onneksi olkoon! Iso urakka on nyt ohi ja kirja valmis. Sait kyllä nyt totisesti kiinnostumaan minkälaisen tarinan kirja pitää sisällään. terv. toinen autonkorjaajan tytär

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostuit! Autonkorjaajan ja tee-se-itse-miehen tyttärenä on kyllä tavallaan puolensa: faija ei opettanut lukemaan mutta parketin osaan asentaa ja vesieristyksen tehdä. O_o

      Poista
  20. "Minä ajelehdin yliopistoon, koska muutkin menivät. Nyt olen yrittäjä ja kirjoitustyöläinen, koska muutkin ovat." Eli saitko noihin asioihin mallia jostain muualta kuin perheeltä ja suvulta, ja keneltä? Tämä oli mielestäni mielenkiintoista, koska juuri noihin asioihin olen itse kaikista vähiten saanut mallia keneltäkään. Luokka-asioihin olen minäkin herännyt myöhäisteininä ja jotenkin toista aaltoa vielä yliopiston loputtua, ensin tajuten että koko asia on olemassa ja sitten nähden mihin kaikkeen se tosiaan on vaikuttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun valintoihin vaikutti tosi paljon suht homogeninen ystäväpiiri - olen käynyt kaikki kouluni Tapiolassa, vaikka emme täällä asuneet (mutsi oli 80-luvun alussa koulushoppailija!). Ne, jotka eivät hakeutuneet akateemisiin ammatteihin vain "katosivat".

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...