Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

19.9.2018

Koululiikunnalle pitäisi tehdä jotain



Minulla oli koululiikuntaan ihan hyvä suhde. Todistukseen sai kympin kun oli nopea ja osallistui joukkuelajeihin, vaikka inhosikin niitä. Vaikka liikunta loppujen lopuksi ei ollut mikään suuri intohimoni, menin tunneille kiltisti.

Mutta tämä surullisen kuuluisaksi muodostunut piip-testi jäi mietityttämään. Yläasteikäinen oppilas kuoli suorittaessaan Move-mittauksiin kuuluvaa 20 metrin viivajuoksutestiä. Move-mittauksia on tehty jo pari vuotta ja niillä kerätään tietoa 5.- ja 8.-luokkalaisten liikkuvuudesta, kestävyydestä ja lihaskunnosta. Skidinkin piti kyseinen testi tehdä, mutta siitä ei tullut mitään, koska opettajat eivät kuulemma saaneet digilaitetta toimimaan. (En sano tästä digitalisaatiosta nyt sen enempää.)

En vastusta testaamista enkä kilpailua. Testien tavoitehan on ihan hyvä. On tärkeää kerätä dataa siitä, missä kunnossa eri ikäluokat ovat. Viivajuoksukin on ikivanha perustesti ja sen jälkeen kuuluukin olla ihan puhki samalla tavalla kuin cooperissakin. Testaamista tarvitaan joskus myös alkutilanteen selvittämiseksi, mutta minulle jäi epäselväksi, miten tämä testi vaikuttaa liikuntanumeroon? Muissa kouluaineissa opetellaan ensin ja vasta sitten testataan.

Kilpailutaidotkin on hyvä opetella. Toiset tykkäävät pisteiden laskemisesta enemmän kuin toiset, mutta pointtina onkin jännityksen hallitseminen. Elämässä tulee jatkuvasti tilanteita, joissa on hyvä osata olla viilipytty. Ei kaikissa perheissä kuskata lapsia joka viikonloppu kisoihin. Mutta onko tällainen mittaaminen todella liikuntatunnin keskeinen ja olennainen sisältö tavoitteiden kannalta?

Koululiikuntaa vaivaa mielestäni samanlainen epämääräisyys kuin ET-tuntia. Jos peruskoulussa opetellaan taitoja, jotka ovat välttämättömiä tai joista on kiistatonta etua myöhemmässä elämässä, millaisesta liikuntasivistyksestä olisi oppilaille hyötyä? Minä olisin tarvinnut aivan muita taitoja kuin pesiksen mailatekniikan, esimerkiksi ymmärrystä liikunnan merkityksestä mielenrauhalle.

Opsin mukaan:

Liikunnassa oppilaat kasvavat liikkumaan ja liikunnan avulla. Perusopetuksen liikunnan tehtävänä on vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin tukemalla fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä toimintakykyä sekä myönteistä suhtautumista omaan kehoon. Oppiaineessa tärkeitä ovat yksittäisiin liikuntatunteihin liittyvät positiiviset kokemukset ja liikunnallisen elämäntavan tukeminen.

Toteutuuko tämä? Ja jos ei, miten se toteutuisi? Millaisia ovat liikuntaläksyt? Ja taas jälleen kerran: mikä kuuluu kodille ja mikä koululle?

Itse lisäisin liikkumisen iloa matalalla kynnyksellä, kehonhuoltoa, rentoutumista, venyttelyä, ergonomiaa, höntsälajeja, kotijumppaa ja vaikka epänormaalin kivun ja rasituksen tunnistamista. Ja anteeksi nyt tämä käpylehmänäkemys, mutta ihan luonnossa liikkuminen on niin monipuolisesti hyvää tekevää liikuntaa (verenpaineen ja stressitason lasku, ulkoilu luonnonvalossa, tasapainon kehittyminen epätasaisella alustalla, hyvä kestävyyssyke jne), että sen pitäisi olla opetusohjelmassa muussakin muodossa kuin suunnistuksena.

Ja koska liikkuminen tutkitusti parantaa oppimistuloksia, tunneilla voisi lähteä vaikka pyöräilemään ja opetella samalla liikennesääntöjä. Siellä metsäretkelläkin voisi jutella samalla jostain tehtävästä.

Meillä saa riehua sisällä jos riehututtaa ja Skidi lähtee ihan itsekseen jo kävelylle, kun huomaa olevansa nuutunut. Ei hän sitä koulusta ole oppinut vaan minulta. Ihan lempiliikuntaani onkin tavallinen kävely, joskus yksin ja joskus kaverin kanssa, mitä nyt mieli eniten tarvitsee.


27 kommenttia:

  1. Nuo viimeiset sanat, "mitä nyt mieli eniten tarvitsee", siinä on se pointti, joka minunkin mielestäni tällä hetkellä koululiikunnasta puuttuu. Hyvin on muistissa omien kouluaikojen hiihtotekniikat ja lentopallosäännöt. Mielenterveysliikunnasta tai kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ei kukaan puhunut mitään. Voisihan sinne metsään tosiaan mennä ihan vaan olemaankin sen sijaan, että kierrettäisiin hikipäässä pururataa räntäsateessa. Been there, done that, eikä se ainakaan liikunnan riemua lisännyt. On hyvä, että koulun kautta on mahdollista kokeilla erilaisia lajeja, mutta se suoritus- ja mittaamiskeskeisyys silti vähän häiritsee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä! Lajien kokeileminen on varmasti kivaa, mutta juuri se ymmärrys MIKSI miellyttävä liikunta tekee hyvää puuttuu. Eikä se näillä testeillä kyllä löydy.

      Poista
  2. 5-luokkalaien esikoinen tykkää liikyntatunneista ja positiivisia tuntimerkintöjä napsahtelee oikeastaan joka liikuntatunnilta aktiivisuudesta. Muutenkin koulu on kivaa ja opet kivoja jne. Esikoinen antaa hyvin harkiten kritiikkiä mistään ja jos antaan niin se on todella hyvin perusteltu. Tämä MOVE-testaus sai kuitenkin meidän viilipytyn raivon partaalle, hän koki olevansa todella huono ja epäonnistunut. Oli jättänyt juoksutestin kesken ennen voimien loppumista koska ei vain nähnyt siinä mitään järkeä. Jos kuopus reagoisi noin, en niin hirveesti korviani lotkauttaisi (lievästi dramaattinen tyyppi...), mutta kun esikonen antoi tulla täyslaidallisen tuosta testauksesta, niin jäin miettimään voisiko sen tehdä jotenkin toisin? Ei tämä ainakaan niitä positiivia muistoja koululiikunnasta tee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, meiltä tuli vähän sama palaute: MOVEa on liikaa, se on sairaan tylsää ja tekniikka ei pelaa. Ja tämä palaute vaikka Skidi olisi varmasti ollut viivajuoksussa superhyvä.

      Poista
    2. Meillä vitosluokan ope (Helsingissä) selkeästi kertoi (myös vanhemmille) etukäteen, että testit eivät vaikuta arvosanaan. Neljä vuotta on liikuttu iloisesti, mutta tämä testi aiheutti jonkinmoista kiukkua lapsessa, koska oli selkeästi vertailtavia numeerisia arvoja. Vaikutti todistukseen tai ei, niin siinä ne on jumppasalissa kaikilla nähtävissä.

      Opettajakin vaikutti "kiukkuiselta" aikataulusta. Kun vielä olisi hyvää aikaa ulkoliikunnalle, piti terveysviranomaisten määräyksestä testit tehdä heti alkusyksystä!

      Poista
    3. Joo, tähän on tosiaan mennyt koko alkusyksy.

      Poista
  3. MOVE-testi onkin vain "kyselytyökalu", eli periaatteessa voisi verrata vaikka kouluhyvinvointikyselyyn. Testiä ei käytetä liikunnan arvioinnissa, vaan kerätäänpähän vain liikuntakyvyn otos isolta joukolta. Pohjimmiltaan kyse on erittäyn hyvästä asiasta ja yhdestä isosta oppilashuollon kulmakivestä. Jos ei kukaan selvitä, miten lapset voivat, niin miten koulussa osataan tukea hyvinvointia oikealla tavalla? Esimerkiksi joustavuustestien tulokset ovat minusta olleet hälyttäviä ja kertovat siitä, että lapset istuvat vapaa-ajallaan paljon ja koulussa pitäisi erityisesti päästä pois pulpetin ääressä istumisesta ja pään roikottamisesta.

    Toteuttamisessa tökkinee se, että MOVE-testit toteutetaan liikkaopen johdolla ja liikkasalissa jne. Ihan samalla tavalla se kouluhyvinvointikysely täytetään oppiluokassa ja opettajan johdolla. Jos tällä tavalla toteutettuna kyselyistä ei kuitenkaan saada oikeanlaisia tuloksia tai kyselyn toteuttaminen ahdistaa oppilaita, niin sitten olisi mietittävä toimitaanko oikealla tavalla.

    Koululiikuntaan en MOVE-testeistä vetäisi mitään suoraa viivaa. Koululiikunta on nykyään ihan älyttömän paljon parempaa kuin meidän nuoruudessamme! Lajikokeilut, hyvinvointi, oman kehon kuuntelu jne. ovat arkea. Turhia tyttö-poika- jaotteluja (molemmat saavat pelata lätkää, eikä toisille anneta kaunoluistimia ja tikkua käteen) on purettu ja liikuntaa on nivottu osaksi normaalia koulupäivää. Tästä kannattaa ottaa selvää ja antaa kiitosta koululle, jos homma näyttää toimivan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistava kommentti! Asia on juuri näin.

      Move-testit ovat yksi esimerkki siitä, miten opettajien hoidettavaksi lykätään monenlaisia opetuksen ulkopuolisia hommia. Nykyisen opetussuunnitelman mukaiseen liikunnanopetukseen kaikenlaiset testit ja kilpailut sopivat huonosti.

      Monen aikuisen käsitys koululiikunnasta taitaa olla peräisin omilta kouluajoilta. Kehärummun tahtiin marssimiset ja kapteenijaot ynnä muut nöyryytykset ovat onneksi väistyneet jo aikaa sitten liikunnan iloa ja monipuolisuutta korostavien opetusmenetelmien tieltä.

      Poista
    2. Juu, kuten tuolla yllä kirjotinkin en vastusta testausta, mutta kyllä koululiikunta vaikuttaa edelleen hyvin kummalliselta aineelta ainakin Skidin näkemyksen perusteella. Ihan samat iänikuiset pallopelit siellä pyörivät kuin silloin 80-luvulla ja suurin osa ajasta menee seisoskeluun. Toisaalta 80-luvulla oli myös sekaryhmät ja lajikokeiluja että en nyt näe mikä tässä on mennyt eteenpäin.

      Poista
  4. Hei!
    Nämä move testithän eivät vaikuta numeroon mitenkään. Niillä on tosiaan vain tarkoitus saada käsitys kyseisen ikäluokan kunnosta. Samalla (sen lisäksi, että tulokset menevät terveysviranomaisten tietoon)tulosten perusteella lapsi/perhe/ope saa palautetta mihin osa-alueeseen lapsen kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota. Ihanne tilanteessa siis jos luokassa tuntuu olevan kankeaa sakkia, niin liikuntatunneillä voitaisiin tehdä ohjattua venyttelyä enemmän. Jos kestävyys on huono, niin voitaisiin tunneilla ehkä keskittyä kestävyyskunnon parantamiseen ja antaa vinkkiä siihen.
    Toki lapsille pitäisi selvästi kertoa miksi testit tehdään ja ettei niillä mitata kenenkään paremmuutta/huonommuutta. Ja opet kouluttaa hyvin.
    Meillä tehtii loikkatesti muutama vuosi sitten betonilaattapihalla. Onneksi ketää ei loukannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että nämä siis eivät olekaan liikuntaa. O_o Varmaan niin lapsille kuin vanhemmillekin voisi selkeämmin kertoa miksi näitä tehdään ja miksi liikuntatunteja käytetään tähän. Niitä tuntejahan pitäisi käyttää esimerkiksi tuon joustavuuden kehittämiseen?

      Poista
  5. Niinkuin ylläolevat totesivat, ei vaikuta liikunnan numeroon, eikä oikeastaan ole edees koululiikuntaa. Usein vain toteutetaan liikkatunneilla, koska toki liikkumiseen liittyvät ja näin ovat tarvittavat tilat ja välineet vapaita. Toisilla kouluilla ilmeisesti toteutetaan "move-päivinä", jolloin kaikki viitosluokat putkeen.
    Taustalla on hyvä ajatus koko ikäluokan seurannasta. Näitä tuloksiahan olisi tarkoitus hyödyntää laajoissa terveystarkastuksissakin. Kuitenkin toteutus omasta mielestäni ontuu monilta osin. Olen itsekin opekoulussa kyseiset testit suorittanut, mutta en väitä niiden olleen kovin motivoivia. Testejä on lisäksi paljon ja niissä tulee olla tarkkana oikeiden suoritusten kanssa -> vie paljon aikaa. Aikataulu on myös huono, kun osalla ehtii olla jo terveystarkastukset ja mittaukset osuvat parhaaseen ulkoliikuntakauteen. Toivottavasti systeemi kehittyy vielä!

    VastaaPoista
  6. Mikä on testien tarkoitus liikunnan opetuksessa? Jos kyse on terveystutkimuksesta, niin eihän sitä pitäisi tehdä julkisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TÄMÄ oli se minun pointtini. Ymmärrän testaamisen kyllä, mutta miten tämä liittyy liikunnan opetukseen?

      Poista
    2. Eihän se liitykään mitenkään. Mikä on ihan naurettavaa. Tämä tehtävä on pakolla annettu kouluille suoritettavaksi jotain terveystutkimusta varten, esim. meidän yläkoulussa (jossa olen siis opena) liikunnan opet saivat tämän nakikseen _haluamattaan_. Eikä ilmeisesti rehtorikaan voinut vaikuttaa osallistumiseen mitenkään. Testit tehtiin liikunnan tunneilla, koska kyseiset opet osaavat sentään jollain tavalla arvioida mahd riskitilanteita (vrt. Espoon kuolemantapaus) jos sellaisia tulee eteen ja tuntevat millaisia oppilaat ovat liikkujina. Oppilaille on koulussamme painotettu, etteivät nämä testit vaikuta millään lailla liikunnan arvosanaan. Meillä oli valittuna 1 testipäivä, jolloin kaikki 8. lk testattaisiin, tosin testi peruttiin/siirrettiin alustavasti nyt tämän kuolemantapauksen takia.

      Poista
  7. Usein koululiikuntaa kritisoidaan mielessä omat muistot koululiikunnasta edellisiltä vuosikymmeniltä. Nykypäivänä käymme liikuntatunneilla oppilaiden kanssa metsäretkillä, harjoittelemme joogaa ja mindfullnesia, pelaamme hauskoja pelejä ja leikimme leikkejä - emme harjoittele urheilulajeja. Käymme myös pyöräilemässä liikennepuistossa ja integroimme liikuntaa jokaiseen koulupäivään Liikkuva koulu -hankkeen hengessä.

    Move-mittaukset ovat osa opetussuunnitelmaa. Parhaimmillaan ne voivat antaa lapselle, perheille ja kouluterveydenhuollolle tietoa lapsen kunnosta. Jokaisella testaamallani luokalla on ollut 5.luokkalaisia jotka eivät esimerkiksi pysty istumaan selkä suorassa tai saa yhtään vatsalihasta, punnerruksista puhumattakaan. Se on huolestuttavaa. Mittauksista saa myös tärkeää valtakunnallista tutkimustietoa.
    Olen kuitenkin samaa mieltä, että mittauskokemus on monelle lapselle ikävä ja koko mittausrumba opettajille työläs. Vastuunkantaminen oppilaan terveydentilan arvioinnista myös hirvittää.


    Liikunnan- & luokanope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuolla yllä kirjoitin tätä ainetta vaivaa ET:n tapaan epätasaisuus, mikä on merkki siitä että kyseessä ei oikeastaan ole aine, vaan sitä pitäisi katsoa ihan muulta kantilta.

      Poista
  8. Kaikissa kouluissa Move-testejä ei sitä paitsi tehdä liikuntatunneilla, vaan testien tekemiseen osallistuvat demokraattisesti kaikkien aineiden opettajat juuri siksi, ettei liikuntatunteja "menisi hukkaan" pelkkään terveydenhuollon määräämään testaamiseen, joka ei liity liikunnan opettamiseen oikeastaan mitenkään. Liikunnan opettajat kokivat testit rangaistukseksi itselleen - joten kaikki opet ottivat osaa.

    VastaaPoista
  9. Tuli tuosta kävelystä mieleen - viidesluokkalaisella tyttärellä on nyt syksyllä alkanut uusi valinnaisaine (näitä hämäriä "muita" aineita joita ei meidän lapsuudessa ollut) joka on luonnossa kävely. Ihmettelin että mitä ne siellä tekevät, kuuluuko siihen jotain opetusta, keskustelevatko he esim. luonnon kiertokulusta tms mutta ei. He hengailevat koulun lähimetsässä ja vaikka leikkivät siellä jotain. Viimeksi oli joku hippa. Ensin mietin että öööööö mitä tuhlausta, mutta sitten ajattelin että ihan hyvä ajatus. Joskus on hyvä vaan olla ja nauttia metsästä ja toistensa seurasta. Ja ehkä ne siellä piilotetusti oppivatkin jotain jota lapseni ei vain heti ymmärrä :)

    Muuten on meillä liikuntatunneista tykätty ja move-testikin tehtiin aika mukisematta kun opettajakin oli sitä pohjustanut tosi hyvin. Ei siitä kukaan silti tykännyt :D

    VastaaPoista
  10. Täytyy kertoa jotain positivista juurikin uuteen opetussuunnitelmaan ja liikuntaan liittyen. Lapseni on ekalla ja opettaja on ihan mieletön; eli matematiikka on yhdistetty liikuntaan esimerkiksi erilaisina matikkaviesteinä, joissa hahmotetaan kolmiulotteisuutta, samalla työskennellään ryhmänä ja lisäksi päästään juoksemaan.

    Lisäksi joka viikon perjantaina 2 viimeistä tuntia ovat metsäsä jossa yleensä opiskellaan myös muita aineita "siinä sivussa".

    Ollaan todella onnellisia tästä opettajasta (itse olen aika kateellinen lapselleni kun miettii millainen oma ekaluokan opettaja oli).

    Toki ovat urheilleet ihan "perinteisesti" esimerkiksi kolmiottelua ja kaksi parasta on palkittu kaikista ekaluokan tytöistä/ pojista.

    Mutta ainakin meillä suunta on paljon parempi kun muistelee juurikin noita omia kouluaikoja.

    Mrs G

    VastaaPoista
  11. Ai niin tuli mieleeni - onko uimahalleissa lisätty lämpöä merkittävästi sitten vuoden 1985, kun muistan että uintireissut koulun kanssa olivat hirveää pakkopullaa ja sitten siellä sai palella huulet sinisenä. Nykyään mun molemmat lapset rakastaa koulun uintia. Vapaa-ajallakin kun käydään uimahallissa niin ei siellä kyllä vilu tule :)
    Tosin Helsinginkadun uimahalli Kalliossa, jossa me käytiin aikoinamme, ei kyllä sittemminkään ollut uimahalleista se paras. En tiedä nykytilaa.

    VastaaPoista
  12. Täytyy lisätä että tällä uinnin kauheudella ei ollut mitään tekemistä vartalonkuvan tai kuukautisten tai opettajan pakotuksen kanssa. Ne hallit vaan ei ollu kivoja. Tai siis tämä kyseinen.

    VastaaPoista
  13. Minä en ymmärrä, miksi liikunnasta ylipäätään annetaan arvosana? Omalla kohdallani se ei ainakaan auttanut sitä "liikunnasta nauttimista". Olin reilusti yli kolmekymppinen, ennenkuin typerän liikunnanopettajan aiheuttamat traumat ja nämä pesäpallo-hiihto-uinti-pakkopullat unohtuivat ja tajusin alkaa liikkumaan. Eikö sitä liikuntaa voisi ottaa osaksi koulupäivää joka päivä, ja unohtaa se arvostelu?!? Pääasia, että kaikki liikkuu! Ja iso peukku tuolle kouluaineiden liikuntaan yhdistämiselle. Mahtava idea!!

    VastaaPoista
  14. Ainakin yhtenä perusteluna liikunnan ym. arvosanoille pidetään sitä, että näin on lukuaineissa heikommalla oppilaallakin mahdollisuus saada positiivista palautetta - ainakin minun luokallani oli tällaisia poikia useampi ja jokunen tyttökin. Toki palautetta voi antaa muillakin tavoilla kun numerolla.
    "Muissa kouluaineissa opetellaan ensin ja vasta sitten testataan." Niinpä! Olen aina pitänyt liikkumisesta, mutta olin koulussa siinä "huono" vaikka parhaani yritin. Onneksi en masentunut, ja nyt nelikymppisenä olen mielestäni varsin hyvä. :)

    VastaaPoista
  15. Minusta koululiikuntaa vaivaa se perustavanlaatuinen vika, että oppilaan oletetaan osaavan jo valmiiksi ja numero jaetaan sen perusteella - tai pärstävärkin. Yläasteella pesäpallojoukkueessa pelaavat tytöt saivat suorilta ysin todistukseen, koska pesäpallotytöt! Me muutamat jotka olimme umpisurkeita, himpan pyöreitä ja huonohkokuntoisia, yritimme kyllä, osallistuimme ja teimme, mutta vaikka miten olisi ollut aktiivinen niin yli seiskan numeroa oli turha odottaa. Positiivista palautetta oli turha odottaa, korkeintaan moitteita siitä että et osaa. Enkä muuten ole hiihtänyt peruskoulun jälkeen, sen verran ne pakolliset hiihtokilpailut jäi v*tuttamaan.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...