Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

7.8.2018

Mitä kännykkä tuo mukanaan?



Amerikan mantereella asuva ystäväni kertoi vanhemmille suunnatusta "Wait 'til the 8th grade"-kampanjasta. Odottamistoive ei liittynyt teiniraskauksiin vaan kännykän hankkimiseen, sillä älypuhelinta ei katsota soveliaaksi eikä tarpeelliseksi alle 13-vuotiaalle.

Eikä se lähtökohtaisesti olekaan. Mutta Suomessa käytännössä melkein jokaisella ekaluokkalaisella on puhelin. Amerikkaa ja Suomea erottaa tietenkin turvallisuus. Täällä lapset voivat kulkea itsenäisesti kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Puhelin on tarpeellinen, jos ja kun lapseen/vanhempiin pitää saada yhteys.

Snadille hankittiin pieni älypuhelin kesäkuussa, samaa mallia, mitä osaan sujuvasti itse käyttää. Nyt toisella kerralla olin jo vähän valmistautuneempi tähän hankintaan. Siispä kolme havaintoa lapsen ja puhelimen yhteiselosta.

1. Älylaitteen hankkiminen tarkoittaa pitkää koulutusperiodia. 

Tämä kannattaa sanoa ääneen etukäteen a) ettei lapselle tule pettymyksiä ja b) jottei pääse unohtumaan, etteivät lapset ole mitään hemmetin diginatiiveja heti kun siirtyvät kohdun ulkopuolelle. Älypuhelin on taskukokoinen tietokone ja jos lataat siihen sosiaalisia ulottuvuuksia, siitä tulee kontaktipinta ihan kehen tahansa kadun mieheen. Ja vaikka itse olisitkin digijumala, lapselle on pelkän puhelimen käyttö alkuun haastavaa.

Valmistaudu siis selittämään, uudestaan ja uudestaan. Lapsen pitäisi oppia ymmärtämään eri datayhteyksien uhat ja mahdollisuudet, softan ja raudan ero, sovellusten hallinta ml. ilmoitusastukset, kosketusnäytön käyttö ja tapahtuneiden vahinkojen korjaaminen, kiusaamisen tunnistaminen, mainokset ja ostaminen, kuvaaminen ja kuvien käyttö sekä yksityisyysasetukset noin alkuun.

Ja jos lataa WhatsAppin, pääsee nextille levelille. Aika pian selviää, miksi numeroaan ei kannata jaella kenelle tahansa, miksi jengiä ei kannata lisäillä mielivaltaisiin ryhmiin ja mitä keskusteleminen tarkoittaa. Osa vanhemmista pitää tätä jotenkin pakollisena sovelluksena, jonka lataamatta jättäminen sulkee lapsen sosiaalisten piirien ulkopuolella. Olen täysin eri mieltä. Ilmankin tulee toimeen erinomaisesti. Varsinkin ala-asteikäisillä keskustelu ei ole kovin järkevää ja lipsahtaa kiusaamisen ja älämölön puolelle kuten internetissä helposti käy.




2. Mistä kännykän kanssa käytetty aika on pois?

Älylaitteisiin kohdistuva yleinen moraalipaniikki on turhaa. Eniten minua häiritsee se, ettei eroteta puhelinta viihdelaitteena ja peli- tai someriippuvuutta toisistaan. Paras merkki liikakäytöstä on se, että kännykän tuijottaminen vie yhtäkkiä kaiken ajan.

On fakta, että puhelimen kanssa käytetty aika on jostain pois, mutta mistä? Meillä kännykän käyttö pois on tv:n katsomisesta ja kiukuttelusta. Sovellusten avulla voi myös opetella lukemaan ja laskemaan, kuunnella musiikka satuja, piirtää ja värittää kuvia. Olen tyytyväinen niin kauan kun lapset laittavat oma-aloitteisesti kännykät pois silloin kun tarjolla on muuta sosiaalista elämää. Digiviihde, uni, kirjat, ystävät, pihapelit ja liikunta mahtuvat hyvin niin aikuisen kuin lapsenkin arkeen, jos kännykkään ei kehity addiktiota.

Luonnollisesti palveluita löytyy myös käytön valvontaan. Androidille ja iOsille on olemassa ainakin Googlelta perhepalvelu, jonka kautta voi seurata lapsensa kännykän käyttöä ja hyväksyä sovelluksen latauksia sekä paikantaa puhelimen, jos se sattuisi olemaan hukassa.

3. Millaiseen kännykkäkulttuuriin lapsi kasvaa?

Itsekritiikki on vaikea laji. Aikuisilla on nähdäkseni paljon vakavampia ongelmia kännyköiden kanssa kuin lapsilla, mutta kukaan ei pakota meitä hoitoon tai huomauta asiasta. Aikuinen mies saa plärätä kosteussuojatussa pussissa olevaa puhelinta uimahallin saunassa lapsen istuessa hiljaa vieressä (tämä tarina on valitettavasti tosi) eikä kukaan sano mitään. Mutta kuvitelkaapa tilanne toiseen suuntaan. Ulla Appelsiinilta tulisi varmasti kolumni alta aikayksikön. (Ja tässä olisi se korppikampanja potenssiin sata, mutta eihän aikuisen käytökseen kukaan puutu eikä mikään kampanja ei tavoita tätä tyyppiä. Ja jos vanhemmuus ei lähtökohtaisesti kiinnosta, niin sille ei mitään voi.)

Käsittelyyn pitäisikin ottaa koko vallitseva kännykkäkulttuuri, mutta siitä puhutaan ihmeen vähän. Mikä on sopivaa ja mikä laitonta? Missä kulkee hyvän maun raja? Millaiset säännöt perheessä on kännykän käytölle? Entä koulussa ja liikenteessä? Elokuvissa, ravintolassa ja lentokoneessa? Olen molemmille kersoille sanonut, että jos saan kiinni siitä, että tuijottavat kännykkää ulkona kävellessään tai pyöräillessään, molemmille vaihtuu seuraavassa sekunnissa peruskapulat.

Vaikka kouluikäisillä kaveripiirin vaikutus on jo merkittävä niin hyvässä kuin pahassa, itsesäätelyyn kannattaa tietenkin kannustaa, myös omalla esimerkillään. Skidi ei pitänyt kännykkää lomareissulla päällä kuin matkustusajan, ihan omasta aloitteestaan. Kova suoritus. Itsellehän ei olisi tullut mieleenkään.



6 kommenttia:

  1. Me ostimme myös ekaluokkalaiselle nyt puhelimen, juuri siitä syystä, että kiinni pitää saada silloin kun pääsee yksin leikkipuistoon tai viettää aikaa kotona muiden kauppareissun tms. lyhyen ajan. Myös yksinoloa saa kokeilla koulun jälkeen, ehkä vuoden alusta. Lisäksi puolet isovanhemmista ja kummit asuvat kaukana, joten samalla saa itse otettua yhteyttä heihin.

    Googlen Family Link otettiin samantien käyttöön ja ai että se on kätevä. Puhelimen saa vanhemman puhelimen kautta lukkoon milloin vain, ja silloin saa vain soitettua vanhemmalle tai hätänumeroon. Kaikki sovelluslataukset, käyttöajat ja sijainti tulee suoraan vanhemman puhelimeen, ja sovelluslataukset tulee vielä nyt niin että mun on hyväksyttävä ne ensin.

    WhatsApp ladattiin, mutta numero on salainen ja olemme sopineet, että vielä toistaiseksi puhelimen käyttöä ja viestittelyä harjoitellaan vain tuttujen aikuisten kanssa. Tsekkaan kaikki lähetetyt ja saapuneet viestit ja samalla harjoitellaan esim. välilyöntien käyttöä. :D

    Mutta eihän tämä ihan ongelmatonta ole, ja opiskelemme kaikki. Pikkuhiljaa. Ja tosiaan, ihan hyvä koulu ollut itsellekin. Lapselle sanon "nyt puhelin pois, on jo myöhä" niin takaisin tulee kipakka "no mutta laitapa itsekin ja ota vaikka kirja!" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on hyvin tarkkanäköisiä tässäkin! :D

      Meillä vielä tuo väistökoulu niin puhelin melkeinpä pakollinen jos tulee jotain bussihämminkiä jommassa kummassa päässä tai pitää kesken koulupäivän hakea pois. Mä olen muuten ollut jo kaksi vuotta esikoisen luokan Whatsapp-ryhmän aikuisjäsen - eikä minua ole vieläkään poistettu että ehkä sillä valvonnalla joku arvo nähdään.

      Saitko muuten Family Linkissä luotua sitä kirjastoa, jonka kautta voisin ostaa sovelluksia? Olen siitä omituinen, että en käytä ilmaisia jos maksullinen on tarjolla.

      Poista
    2. En kyllä nopeasti selatessa hoksannut miten sellaisen voisi tehdä. Meillä ei ole kyllä tarvettakaan.

      Poista
  2. "Eikä se lähtökohtaisesti olekaan. Mutta Suomessa käytännössä melkein jokaisella ekaluokkalaisella on puhelin. Amerikkaa ja Suomea erottaa tietenkin turvallisuus. Täällä lapset voivat kulkea itsenäisesti kouluun, kavereille ja harrastuksiin. Puhelin on tarpeellinen, jos ja kun lapseen/vanhempiin pitää saada yhteys."

    Ymmärrän mitä tarkoitat ja silti mun on pakko vähän vinoilla ja kysyä on Suomi niin turvaton että lapsella pitää olla kännykkä? Omat lapseni täällä amerikassa kulkevat keskenään kävellen-bussilla kouluun ja koulusta kotiin ilman kännykkää.

    Yhdysvallat on niin valtavan suuri maa että se mikä on tarpeellista toisaalla on taas täysin tarpeetonta jossakin muualla.

    VastaaPoista
  3. Meilläkään ei ollut Whatsappia kunnes tuli parit puhelinlaskut ja totesin että saapa lapsi opetella soittamaan pelkkiä whatsapp puheluita. :D Se ei muuten ole ollut meille mikään ongelmallinen appi. Ei ole ollut mitään ihmeempiä hölmöilyjä. Ryhmiin ei ole lupa liittyä eikä niitä perustaa. Käytetään sitä siis ihan pelkkään viestittelyyn ja puheluihin. Lapsen luokalla ei ole yhteistä ryhmää ja hyvä niin. Antaisin äänekkään vastalauseeni jos sellaisen joku haluaisi perustaa. Koulunkin suositus/ohjeistus on ettei sellaisia perustettaisi.

    VastaaPoista
  4. Meillä on tokaluokkalaisella peruspuhelin, enkä älypuhelinta ole lähivuosiin hankkimassa. Minusta ala-asteikäinen ei sellaista tarvitse, enkä näe älypuhelimessa mitään sellaista lisäarvoa, joka peittoaisi siihen liittyvät riskit (no, sijaintitietojen jakaminen voisi olla kätevä, jos lapsi menisi itsenäisesti vaikkapa harrastuksiin, mutta nyt koulumatka on niin lyhyt, ettei sitäkään tarvitse). Netin käyttöä voidaan yhdessä harjoitella tabletillakin. Ärsyttää vain se yleinen vallitseva ilmapiiri, jossa älypuhelimen hankinta 6-vuotiaalle olisi jotenkin itsestäänselvä asia. Ihan kuin muita vaihtoehtoja ei edes olisi. Harkittiin itse puhelimen tilalle myös paikannuslaitetta soitto-ominaisuudella, mutta sillä olisi voinut soittaa vain 3 eri puhelimeen, joten hankittiin siksi kännykkä, että lapsi saa yhteyden helposti kavereihinsa. Kaveripiirissä huomattiin, että monelle Whatsapp on oletusarvoinen yhteydenpitotapa (vaikka vielä jokin aika sitten Whatsapin ikäraja oli 16),ja monelle pitikin alussa tähdentää, että soittamalla tai tekstarilla saa vain yhteyden meidän lapseen.

    Ilman mitään puhelinta en kuitenkaan uskaltaisi lastani koulutielle päästää, oli matka miten turvallinen tahansa. Lapsi ottaa kännykän aina mukaan mennessään kavereille tai ulos kotipihaa kauemmas, jotta voin soittaa hänelle, kun on aika tulla kotiin. Mutta peruskännykkä onneksi pysyy kännykkäpussissa leikkien ajan, koska siinä ei ole kauheasti pelejä, joilla pelata, niitä voi sitten pelata mieluummin kotona tabletilla. Lapsi on kyllä valittanut, että jotkut hänen kaverinsa leikkipuistossa vain istuvat jossain nurkassa pelaamassa tai katsomassa YouTubea, eivätkä tule mukaan leikkiin...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...