Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

20.8.2018

Älä kadehdi kirjailijaa

Tässä näette tyypillisen kirjailijan työpöydän! Muistiinpanot ja referenssilukemistot ovat kauniissa, värikoodatuissa pinoissa ja pinon päällä höyryää kupponen kuumaa macchiatoa. Mitään sipsirasvaa, hätäkarkkeja tai punkkutahroja ei näy eivätkä banaanikärpäset ole heittäytyneet kahvinjämiin.  Kasvitkin ovat elossa.

Valeäidin mainiossa kateuspostauksessa sain osakseni vihreänkukertavaa huomiota romaaniprojektistani. Koska onhan se nyt hienoa olla kirjailija ja tällä tavalla vain tuutata merkityksellisiä tarinoita maailmalle!

Koska olen jo loppusuoralla, ajattelin nyt kertoa kaikille, millä tavalla tämä upea luova prosessi oikein menee.

1. Ensin on huikea idea, jonka kiteytät hienosti kustantajalle. Puolessa välissä huomaat, että sanoit oikeastaan kaiken jo siinä kiteytyksessä etkä oikeastaan kirjoita enää ollenkaan siitä, mistä luulit. Hädissäsi yrität palata oikeille raiteille ja saada uudestaan kiinni siitä, mitä tärkeää kysymystä kirjasi oikeasti käsittelee, mutta se ei onnistu. Joudut Kill your darlings, enemies and yourself -kriisiin, jonka jälkeen itseluottamuksesi on mennyttä. Parin sadan sivun jälkeen tiedät, että kaikki mitä kirjotit aluksi pitää a) deletoida tai b) kirjoittaa uusiksi ja toivoa, että jatko kuitenkin jollain tavalla edelleen liittyy tarinaan.

2. Olet suunnitellut kirjaan hienon rakenteen, jossa aloitetaan tarinan rakentaminen ja henkilöiden esittely lapsuusvuosista. Kustannustoimittaja kysyy heti, miksi kirja alkaa mitättömästä sivuhenkilöstä eikä suinkaan pihvistä. Et oikeastaan tiedä itsekään, miksi halusit karkottaa kaikki lukijat jo ensimmäisellä 10 sivulla. Luonnollisesti myös hienoin kirjoittamasi luku, jossa näyttäytyy koko universumi, on kustannustoimittajan mielestä pateettinen ja ensimmäinen poistolistalla.

3. Kun käsikirjoitus on mielestäsi "valmis", kustannustoimittaja pääsee sen kimppuun. Ensimmäisen tekstitason editointikierroksen jälkeen tiedostossa on noin miljoona korjausta, etkä ymmärrä miten olet voinut ikinä päästä äidinkielestä läpi. Puhumattakaan kaikista niistä hyvistä miten voi aurinko paistaa sisään kun edellisessä kappaleessa juuri satoi? -kysymyksistä. Erityisesti rakastan kysymystä "tarkoititko tämän näin?". En vittu tiedä.

4. Kuukausi ennen oman oman kirjasi lanseerausta, toiselta, kokeneemmalta ja palkitulta kirjailijalta tulee kirja, joka - tadaa! - käsittelee täysin samaa teemaa. Hymyilet väkinäisesti tälle hassunhauskalle sattumalle. Omat metaforasi ovat tämän oikean kirjan rinnalla tietenkin lapsellista paskaa. Lisäksi kyseinen kirjailija on viettänyt koko viime vuoden haastatellen ihmisiä ja tarkistaen arkistossa detaljeja käsikirjoitukseensa, sillä välin kun itse olet yrittänyt saada kersat päiväkotiin ja kaikille puhtaita kalsareita.

5. Kaksi viikkoa ennen käsikirjoituksesi painoon menoa olet täysin kyllästynyt koko kirjaasi ja kirjoittamassa kustantajalle sähköpostia, jossa pahoittelet aiheuttamaasi vaivaa, mutta ei tätä nyt kuitenkaan voi julkaista, ei tänä syksynä eikä ehkä koskaan. Jokuhan saattaisi vaikka lukea sen ja joutuisit pakenemaan sitä häpeää maakuoppaan.

Että tällaisissa korkeakulttuurillisissa tunnelmissa täällä edetään! Kyllä suosittelen kirjan kirjoittamista kaikille, jotka haluavat löytää tunneskaalastaan ne synkimmät sävyt ja pidentää hieman yön pimeimpiä tunteja. Perkele.

20 kommenttia:

  1. Hahhahaa! Vaikka olet muuten rautaisesti totuuden äärellä, tässä taisi värikynä vähän vilahtaa. :D Se on takuuvarmasti loistava, en epäile hetkeäkään!

    Mutta tunnistan silti osan tuskaa ja palasin tätä lukiessani värjöttelemään kaupunginteatterin takaovelle, hetkeen jota seurasi mun kurssityönä kirjoittaman näytelmäkässärin henkiinherättäminen siinä kaikkien kurssitoverien edessä, ammattilaisten roolittamana. Mä olen tottunut tuottamaan tekstiä muiden arvioitavaksi ja paranneltavaksi, mutta kun ne omat kuvitteelliset äänenpainot ja nokkeluudet piti itse reaaliajassa katsoa ja kuulla lavalta, oli kyllä kurkunpäässä normaalia kuivempi tunnelma.

    Odotan kirjaasi malttamattomana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, tiukka tilanne sullakin! :D Tämä jatkuva kuumotus on kyllä pahinta. Mutta hyvä, että sitä edes joku odottaa! Olen tyytyväinen, jos tämä hengentuotokseni saisi jonkun oman isäni kaltaisen miehen lukemaan ja ehkä vähän ilahtumaan, siinä olisi ihan riittävästi tavoitetta.

      Poista
  2. Just kutakuinkin näin.

    T: Toinen kirjailija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkeästi tarvitsemme jonkun vertaistukiryhmän.

      Poista
  3. :'D
    Olen haaveillut jo pitkään kirjan kirjoittamisesta, ja itse asiassa ryhtynyt jo sitä suunnittelemaankin. Joten kiitos tästä, tämähän rohkaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Join the dark side! ^_^ En tiedä onko kaikilla tällaista, toivottavasti ei.

      Poista
  4. Voimia työhön! Itselläni on väitöskirjaprosessi suhteellisen alussa. Olen alkanut aavistella, että prosessi saattaisi olla jokseenkin kuvaamasi kaltainen. Toivottavasti aavistukseni on väärä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku juuri sanoi, että tämähän kuulostaa väikkärin duunaamiselta. Mutta ehkä tutkimusasetelmat eivät ole yhtä helposti leviäviä kuin fiktio, jossa kaikki on mahdollista paitsi se, minkä kustannustoimittaja poistaa. ;)

      Poista
    2. Hah, koska itse olen jättämässä työtäni tällä viikolla, on pakko tulla vielä tännekin lisäämään, että se prosessi on ihan järkyttävästi just tuo. Lisää tuohon vielä se, että joka seminaarissa on vähän eri kokoonpano porukkaa, jolloin saat yleensä kuukaudesta (ja vuodesta) toiseen perustella samat asiat uudelleen ja uudelleen. Kustannustoimittaja sentään (ainakin jos on hyvä) muistaa, mitä on edellisellä kerralla kysynyt :D

      Poista
  5. Ai sä kirjoitat Kimi Räikkösestä? ��

    VastaaPoista
  6. Noin se just menee! Mutta siitä pääsee yli ;) Ja sitten sitä aloittaa uuden kirjan (vaikka vannoi itselleen ja kaikille muille ettei koskaan enää) ja kaikki alkaa alusta!
    T. Noissa tunnelmissa kaksi vuotta sitten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loistavaa jos tästä pääsee yli! Työstän tätä häpeää nyt kuitenkin hetken. Tsemppiä sullekin!

      Poista
  7. Haha, hyvät aamunaurut 😁 menestystä jatkoon!

    VastaaPoista
  8. Nyt alkoi kyllä kiinnostaa sun hengentuotos :) Mulla ei kyllä itsetunto riittäisi tuollaiseen rääkkiin. Respect ja ehdottomasti laitan kirjasi lukulistalle, kun se ilmestyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä voinko vielä suositella sen lukemista kenellekään, palaan asiaan syyskuussa. ;) Onneksi on tukijoukkoja, muuten tästä ei tulisi mitään.

      Poista
  9. Tämä sopii täsmälleen myös väitöskirjaprojektiin :D Sillä erolla, että itsestäni "oikean kirjan" (siis kaunokirjallisuuden) kirjoittaminen tuntuu täysin ylivoimaiselta jo ajatuksena :P

    VastaaPoista
  10. Missä kohtaa linkkaamassasi tekstissä Valeäiti mainitsi kadehtivansa sinua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kommenteissa! Eikä Valeäiti romaaniprojektia kadehtinut.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...