Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

23.6.2018

Keski-ikäinen kesäyössä



En ole koskaan ollut itkijänainen. Siis sellainen herkästi kyynelnestettä vuodattava tyyppi, joka ulvoo täyttä häkää pakatessaan vauvanvaatteita pois tai Suvivirren kajahtaessa lasten kevätjuhlassa. Olen aina pystynyt laulamaan Varpusen jouluaamuna ääni värisemättä ja katsomaan suomalaiskansallisesti merkittäviä urheilusaavutuksia ilman roskaa silmässä. Olen lähinnä liikuttunut videoista, joissa pelastetaan kulkukoiria.

Mutta jotain muutosta on ilmassa. Olen ollut huomaavinani, että keski-iän kynnyksellä kaikenlaiset pienet, jopa mitättömät, arjen tapahtumat ovat alkaneet aiheuttaa epämääräistä nieleskelyä.

Anopin lähettämä rapeakuorinen, vastaleivottu leipä.
Maaliskuussa iltakävelijän yllättävä mustarastas.
Toisiaan kädestä pitävät, jonossa tarpovat päiväkotilapset.
Omenapuuhun ilmestyneet ensimmäiset omenanraakileet.
Pikkusiskon sympaattinen onnittelupiirros isosiskolle.
Lämmin pihkan tuoksu metsässä.

Ja tietenkin kesäyö.



Se, kun istuu mökkilaiturilla humisevana juhannusyönä, päällä untuvatakki ja kädessä lämmin olut. Tuuli pyyhkii merta pohjoisesta päin, ajaa pilviä nukkumaan ja muuttaa satunnaisen laiturillaistujan nenän punaiseksi. Mesiangervon makea tuoksu törmää suolaiseen pärskeeseen. Tiira laskeutuu kivelle yöpuulle, meri kohisuttaa sen uneen.

Silloin yksittäinen käpy kopsahtaa silokallioon ja vierii mereen, kelluu kiireisten aaltojen mukana pois, ehkä kauaskin. Kukaan ei tiedä, mihin sitä viedään, pääseekö joskus rantaan ja kasvaa puuksi.

Minä käyn selälleni makaamaan laiturille, olen hetken käpy. Mietin, tietävätkö merivirrat itsekään suunnitelmiaan. Mihin elämä minua kelluttaa? Pääsenkö perille? Taivas ei vastaa, patistaa vain harmaita pilviä eteenpäin ja ohitseni, ei minua huomaakaan. Ymmärrän: olen jo perillä, kellunut hyvän tovin, päätynyt tähän. Silmien takana läikähtää, kyynel liukuu ohimolle ja muuttuu hetkessä kylmäksi.

Ryhdistäydyn ja nousen ylös, jalat ovat puuduksissa. Hörppään oluesta, se on viilentynyt mukavasti. Perhana. Kesä pääsi taas hiipimään ihon alle.

Hyvää matkaa, käpy!


5 kommenttia:

  1. Uusi ja hieno tulkinta Eino Leinon Nocturnesta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kesäyöstä riittää inspiraatiota kaikille halukkaille. :)

      Poista
  2. Hyvin sanottu. Olet aina kirjoittanut hyvin. Joinain päivinä erityisen hyvin. Olen varma, että kaikki mitä sanoit on joskus jo sanottu; mutta sanoit sen niin että se vaikutti uudelta ja persoonalliselta. Sinulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sehän tässä kirjoittamishommassa vähän on ongelmana, että todella moni tarina on jo kerrottu ja kirjoittamisessa on uskottava siihen omaan näkökulmaan ja tapaan kertoa. Katsotaan sitten syksyllä millaisen vastaanoton romaani saa!

      Poista
  3. "Olen aina pystynyt laulamaan Varpusen jouluaamuna ääni värisemättä." Ei ole todellista miten osuva ja Suomalainen kuvaus herkkyyden asteista :D!! Itse en pysty edes laulamaan hiljaa mielessani sita viimeista sakeistoa alahuuli vapattamatta, nytkin taalla toissa vahan kuristaa kurkkua, heh..!

    -Henkka

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...