Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

29.6.2018

Kaikki nuoret herkät tyypit



Puolisen vuotta sitten hölkkäsin hiki päässä läheiseen toimistotarviketukkuun. Sönkötin myymälänhoitajalle jotain epämääräistä A4 kokoisten kirjojen postittamisesta. Olin juuri julkaissut omakustannesatukirjan ja olin hyvin yllättynyt, kun sähköpostiini tipahteli ilmoituksia uusista tilauksista viiden minuutin välein. Heräsin kirjekuorivalikoiman edessä siihen faktaan, että olin lähtenyt aivan soitellen sotaan: "verkkokauppani" on ns. mvp-mallia (minimum viable product) eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä postittaminen maksaa tai  miten paljon siihen menee aikaa.

Olin alunperin ajatellut, että saan kyllä 500 kirjaa kaupaksi parissa vuodessa vaikka sitten päällä seisten, myyn kirjan siellä ja toisen täällä, kaikille, jotka eivät kehtaa kieltäytyä, blogin seuraajat saattavat ostaa muutaman. Mutta en todellakaan ajatellut, että päädyn osapäiväiseksi kirjakauppiaaksi.

Skidi oli kauhuissaan nähtyään ensimmäiset lähetettävät pakkaukseni, joissa oli enemmän teippiä kuin oli toivottavaa (anteeksi). Minut pelasti pinteestä Hanna, joka otti myynnin hoitaakseen oman kustantamonsa kautta pahimman ryysiksen yli ja sittemmin olen saanut jo vähän kätevämpiä pahvikuoria, printattavia osoitetarroja ja jonkinlaisen workflown postittamiseen.

Uskon siihen, että epämukavuusalueella tapahtuu oppimista. Mitä tästä hötäkkäkeväästä on jäänyt käteen?

No ainakin rutkasti kokemusta. Ja että vahingossa hyvää tulee: kun verkkokauppakokemus ei ole kovin saumaton (muutama ihminen on mm. maksanut kirjan ja sitten unohtanut tilata sen), myynti hoidetaan usein loppuun henkilökohtaisella kontaktilla.

Mitä hyötyä tällaisesta säädöstä sitten on?

Palaute!!!! Ymmärrys!!!! Ja vielä viisi huutomerkkiä perään. Olen konsulttina kiinnostunut työni tuloksista ja analysoinnista, sama kiinnostaa kirjailijanakin. Saan sivulauseessa kuulla, millaiselle nuorelle tyypille kirja on tulossa ja yleensä vielä viestin perään, miten kirja upposi: millaisia keskusteluja kirjasta on herännyt, mikä asia oli liian jännittävää ja minkä ikäiselle tarinat toimivat. Minä kuvittelin kirjoittaneeni kirjan eskari-ikäiselle, mutta Mutsie-blogin Irene kertoi, että hänen kaksivuotiaansakin jaksoi keskittyä tarinoihin.

On ihan selvää, että kaikki lapset eivät ole mörökölleistä innostuneet ja jotkut tarinat ovat enemmän suosikkeja kuin toiset. Mutta kuulemani mukaan ne muksut, joille tarinat ovat toimineet, ovat olleet ihan pähkinöinä ja kirjaa luetaankin uudestaan ja uudestaan. Positiivista palautetta on tullut niin tunteiden käsittelemisestä kuin huumoristakin. Toistaiseksi ketään ei ole häirinnyt se, että Pikkiksen sukupuolta ei kerrota.

Ehkä maailmakin on muuttunut. Aamulehti kirjoitti taannoin pitkän jutun siitä, kuinka omakustanteisiin on suhtauduttu pitkään vähättelevästi, vaikka musiikkiteollisuuden puolella tätä on tehty aina. Omakustannekirjailijakin tarvitsee ammattilaiskaartin ympärilleen ja osaajia sattui löytymään lähipiiristä. Valinta oli oikeastaan ihan helppo. Hyvä pointti on se, että "Lapsilukijat ovat ehdottomasti muutoksen edelläkävijöitä, sillä he eivät etsi kirjasta kustantamon nimeä." Eivätkä piittaa edes teippipainotteisesta paketoinnista.

Kiitos kersat, hieno juttu!

Kuuntele podcast-jakso Pikkiksen tekemisestä tuosta alta ja tee tilaus täältä!



Ps. Se jatko-osa on tulossa, arvioitu laskeutumisaika on lokakuussa. Käsis on jo oikoluettu ja menossa kuvitukseen Annukka Palménin kesälomapuuhaksi. Kirja lähtee liikkeelle Pikkiksen seuraavasta keväästä: runsaslumisen talven jäljiltä mörököllimetsässä on kiire. Pikkis lähtee selvittämään, miksi Kirppa ei tullut sovitulle tapaamispaikalle ja joutuu elämänsä suurimpaan seikkailuun. Kyseessä on siis hivenen jännittävämpi, pitkä tarina, joka sopii pulpettikirjaksi. Siitä tulee myös vähän vähemmän kallis postittaa, lupaan!


12 kommenttia:

  1. Ooooo, jeeee, lisää Pikkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Ja kolmaskin kirja on jo hahmottelun asteella.

      Poista
  2. Jes, me varataan heti yksi kirja!
    T. Neljä Pikkis-fania

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiva kuulla näin suuresta fanilaumasta! 😍

      Poista
  3. Mahtavaa! Ostin pitkän harkinnan jälkeen kirjan kevättalvella ja se on tähän mennessä luettu muutaman kerran kotona minkä lisäksi nuorempi (4v) on halunnut ottaa sen pari kertaa mukaan päiväkotiin. 7-vuotias on taas etsinyt omia jymykiviä metsä- ja rantareissuilta sekä toivonut omaa lemmikkilintua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin hyvä kuulla! Ja siis ekan kerran kuulen että oma lintuystäväkin on kolahtanut! Häntä sitten ilahduttanee että Hiili seikkailee myös jatko-osassa...

      Poista
  4. Luulen, että sukupuolettomuus on suomalaislapsille keskimäärin helpompaa ihan kielen rakenteen takia. En enää muista, minkä lehden artikkelissa joskus eräs suomea maahanmuuttajille opettava oli ollut hämmentynyt venäläislasten pakkomielteestä saada selville kumpaa sukupuolta tarinassa esiintynyt kissa on. Sitten hän ymmärsi, että heidän kotikielellään sukupuoli vaikuttaa esim. sanojen taivutukseen.

    Mitenhän pikkiksen kääntäminen ruotsiksi saman anonymiteetin säilyttäen luonnistuisi? Itse en ole kohderyhmää niin en ole päässyt kielenkäyttöön tutustumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, näin varmasti on! Uskon kyllä, että kieli muovaa ajattelua ja tottumus sukupuolen nimeämiseen voi olla vahva. Sukupuolettomuus on statementina suomeksi hyvin kevyt.

      Poista
    2. Ja luonnollinen! Luulen, että sukupuolineutraalin lastenkirjan kirjoittaminen luontevan kuuloisesti kielillä, joissa on omat pronominit miehille ja naisille vaatii jo ihan oikeaa yrittämistä. Helposti varmasti tuntuu väkisinväännetyltä ja vetää huomiota pois itse tarinasta. Ruotsissa kai on ollut keskustelua jonkun sukupuolineutraalin pronominin käyttöönotosta, mutta en tiedä onko asia edennyt spekulointia pidemmälle...

      Poista
    3. Saksaksi usein näkee (lasten)kirjoissa että esimerkiksi päähenkilö joka on hiiri (die Maus) käyttää naisen pronominia (die/sie) riippumatta onko hiirellä tytön vai pojan vaatteet päällä. Samoin tytöstä (das Mädchen) puhutaan etenkin kirjakielessä neutrina (das/es). Eli Saksaksi käännösongelma varmaan hoituisi sillä että käännetään "mörökölli" jollain uudissanalla jolle määritellään neutri artikkeliksi, ja sitten sitä voi kohdella sukupuoleltaan neutraalina jatkossa. Toki monissa kielissä on vain kaksi artikkelia, jotka usein painottuvat mieheen/naiseen (ja sen mukaiset kolmannen persoonan pronominit), tai englannin tapaan artikkeleita on vain yksi mutta kolmannen persoonan pronomineilla silti sukupuoli.

      Poista
    4. Ja sitten niihin omakohtaisiin kokemuksiin: luin Pikkistä tytölle, ja jostain syystä aloimme keskustella asiasta saksaksi. Mä sitten huolimattomasti käytin Pikkiksestä poika-pronominia 'er' (en edes tiedä miksi). Palaute tuli ihan välittömästi: "äiti Pikkis on kyllä sitten tyttö, ei siitä voi sanoa 'er'."

      Poista
    5. Kiinnostavaa! Palautteen perusteella näkemykset jakautuvat aika tasan. Olisipa hauska tutkia tätä, että millä perusteella lapset näkemyksensä muodostavat.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...