Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

19.5.2018

Viherkasvini ovat perseestä

Olen aina luullut, että kasvit ovat vain kasveja, että ne saman lajin edustajat viihtyvät samanlaisissa paikoissa ja kasvavat suurin piirtein samalla tavalla. Mutta nykyään ajattelen, että joukossa on erilaisia persoonallisuuksia, osan kanssa tulen paremmin toimeen kuin toisten. Esittelen teille todistusaineistoksi nyt tällä hetkellä kotoamme elossa löytyvät yksilöt.

1. Löllö



Löllö on ollut kanssani jo kymmenisen vuotta. Yhtäkkiä se alkoi vain dunkata oudolle ja lössähti ja kun nyt tarkemmin ajattelen tätä asiaa, lössähdys saattaa liittyä siihen, että Skidi oli saanut yhdessä vaiheessa päähänsä kastella kukkia tietämättäni. Leikkelin pois lössähtäneitä oksia ja jäljelle jäivät nämä pari oksaa. Nekin näyttävät olevan hieman vetelässä tilassa, joten kohta varmaan pelkkä ruukku jäljellä.

2. Tohtori Syherö



En ymmärrä, mitä helvettiä tälle tapahtui. Kun ostin sen kaupasta se kiipesi kiltisti ylös noita tukitikkuja pitkin ja kukki valtoimenaan. Sitten se koki jonkinlaisen täydellisen sekoamisen, pudotti kaikki kukkansa ja tekee nyt tuollaista kiemuraa ruukun pohjalla. Jos olisi joku kasvien psykologi olemassa, veisin Syherön sen kanssa juttelemaan disorientaatiostaan.

3. Return of the jedi



Tämä saniainen taas pääsi hieman kuivahtamaan talvella, mutta se oli sen oma syy. En huomannut kuivumista, koska se salakavalasti säilytti vihreytensä, eikä lainkaan nuupahtanut kuten normikukat. Ihme jäkittäjä. Yhtäkkiä vain huomasin, että toisin kuin elävät viherkasvit se rapisee oudosti, kun ilmavirta osuu siihen. Sen heikkotekoisempi ystävä poistui elävien kirjoista, mutta tämä palasi kuoleman porteilta yhden eloon jääneen oksan varassa ja kisaa nyt kärkipaikasta elinvoimaisimpien yksilöiden skabassa. Ihan 6/5 suoritus.

4. Agorafobinen kliivia



Tämä hyvin pitkäikäinen kliivia on periaatteessa ihan hyvävointinen, mutta jostain syystä se on hiihtänyt ruukun toiseen reunaan. Onko joku kussut toiselle puolelle vai mitä? Lisäksi se ei kuki enää ikinä. En tiedä, liittyvätkö nämä kaksi asiaa toisiinsa. Mullanvaihto ehkä sparraisi, mutta kun näyttää siltä, ettei sen juurella ole nytkään multaa vaan jotain kaarnaa niin olen vähän epätietoinen. Don't fix it if ain't broken. Mutta onko se?

5. Tsemp Paulia


Tälle Sain Paulialle kuuluisi joku tsempparipalkinto. Se asuu Snadin huoneessa ja kokee säännöllisin väliajoin erilaisia vitsauksia, putoaa ikkunalaudalta, kylmettyy liian lähellä aukijäänyttä tuuletusikkunaa tai kärsii kevätauringon paahteesta, mutta aina se herää henkiin - eikä mökötä vastoinkäymisistä yhtään vaan kukkii aina! Tykkään sen asenteesta, vaikka muistaakseni mummon yksilöt olivat hieman rehevämpiä. Kaikkea ei voi saada.

Nyt siellä joku huomauttaa, että viherkasveja pitäisi hoitaa asiantuntevammin. Se on kyllä totta. Tulen paremmin toimeen karskien ulkokasvien kanssa! Toisaalta joku voisi väittää, ettei väitteeni ole ihan ongelmaton. Enkä tiedä, kuinka moni on onnistunut siinä, että laittaa keväällä yrttipenkkiin tilliä ja persiljaa ja sieltä pukkaakin kiviä ja orvokkia.



Ulkokasvien kanssa pääsee kuitenkin henkisesti helpommalla.

Jos kasvi kuolee, se ei oikeastaan ole sinun vikasi. Olet vain ostanut valmiiksi huonon taimen tai sitten se on joutunut luonnonvoimien, hallan tai hyönteisten uhriksi. Kuten pallomainen puksipuu, josta kuivui toinen puoli ja se näyttää nyt hieman kuolemantähdeltä. Täytyy myös muistaa, että flamingokukkani, joka oli sentään kestänyt hoivissani opiskeluvuosistani lähtien, kuoli siihen, että laitoin sen heinäkuussa viikoksi ulos.

Lopuksi tarvitsee vain hyvän lapion ja kastelukannun (sammakkolapion toinen silmä irtosi kun kaivoin ylös ruohosipulia, jolla oli täysikasvuisen koivun juurakko) eikä tarvitse välittää suojaruukkuhommista, alussorasta tai substralista. Sitten vain sekoamaan taimikauppaan! Se on kiva yllätys perheelle kun on takapiha kuosissa ja perheen ruokarahoista järkyttävä summa käytetty jättidaaliaan.

Tsemppiä kaikille kevääseen heränneille viherpeukaloille!


12 kommenttia:

  1. Ei liity nyt asiaan millään tavalla, mutta tuo blogin banneri helistimen ja vaunujen kanssa ei ole enää kovin blogin sisältöä kuvaava. Erittäin hyvän blogin jos saan lisätä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on täysin totta! On ollut jo muutaman vuoden agendalla vaihtaa se, mutta puuttuu idiksiä! Olen visuaalisesti niin rajoittunut, että hyvin vaikea antaa mitään speksejä tekijälle. :/

      Poista
  2. Meidän kotona on sisäkasvien suhteen sellainen tiukka linja, että kasvit kastellaan kerran viikossa, niitä ei koskaan lannoiteta eikä multia vaihdeta. Jos kasvi ei selviä, sen ei kannata asua meillä. Tällaisella hoidolla meillä selvisi melkein kymmenenvuotiaaksi eräs kitukasvuinen traakki, mutta esim. rahapuut kuolivat pois silmänräpäyksessä. Piha meillä on nyt ekaa kertaa koskaan, joten vähän jännittää! Toistaiseksi siellä on vain omenapuu, jonka tukikepitkin puutarhuri-äitini sai puskemaan vihreää lehteä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vähän sama linja, tosin viikottainen kastelu ei aina toteudu. Rahapuut eivät mullakaan ole menestyneet, myös kaikki orkideat kuolevat alta aikayksikön. Pihaan panostaminen on huomattavasti palkitsevampaa kuten jo tukikepistäkin huomaa! ;)

      Poista
  3. Suosittelen ehdottomasti viirivehkaa, joka palaa takaisin jopa kuoleman porteilta. Omani sain 17-vuotiaana tuparilahjaksi ensimmäiseen omaan kotiin ja se on hengissä edelleen (mittari käy jo
    kohti viittäkymppiä) Se on selvinnyt neljän viikon kesälomasta jolta kotiin palattuani se valui pitkin purkin reunoja, sekä pitkän muuttomatkan aikaisesta muuttoautossa yöpymisestä ulkolämpötilan ollessa -8 astetta.

    Kliivia kannattaa nakata kesäksi pihalle, mutta suojaan suoralta paahteelta. Talven pimeimmiksi kuukausiksi sen voi laittaa viileään (kuitenkin plussan puolella olevaan) tilaan ja jättää kastelematta muutamaksi kuukaudeksi. Luulee kuolevansa ja alkaa kukkia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuosta kliivia-vinkistä, täytyy testata! Viirivehkalle ehdottomasti ääni multakin. Sehän jopa kukkii aika ajoin!

      Poista
  4. Tänään kylässä käynyt isäni kommentoi ilahtuneen yllättyneenä, että äitienpäivänä lapsilta saamani ruusu on vielä elossa. Ei siis mikään leikkoruusu vaan ruukkukukka. Jo 7 päivää hengissä minun hoidossani. Että kohta ennätykset paukkuu. Kun nyt ennätysjahdissa ollaan ja kädet on viherpeukaloita täynnä, niin ehkä tuonne pihallekin pitäisi laittaa jotain vihreää. Vaikka tekonurmea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :DD Vihreä pihakeinu pysynee elossa myös talven yli!

      Poista
  5. Yhdyn tuohon persoona-asiaan! Joidenkin kasvien persoonallisuuteen tutustuminen vie kauan aikaa. Avuksi alkuun voi olla kasvikohtaiset hoito-ohjeet lämpötilasta, valon ja veden määrästä. Joulukaktus on minulla ollut hyvin sitkeä sissi, kestää vedettömiä kausia ja kukkii taas kun saa vettä :) Äidillä on löllö ja se tappaa sen aina välillä ja ostaa vaan uuden tilalle. Löllöt tuntuu olevan tosi tarkkoja näistä ympäristöasioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löllöt ovat nähtävästi traumatisoineet useammankin ihmisen!

      Tuo lämpötilapointti on hyvä, yleensähän niissä lapuissa ei puhuta kuin valosta ja kastelusta. Ikkunan vieressä voi olla tosi vetoisaa.

      Poista
  6. Löysin hiljattain kasvipersoonista kertovan riemastuttavan blogin, jos sopii niin jaan sen tänne muillekkin (anti)hortonomeille (jos ei sovi niin osoite poistettakoon).
    http://plantsarethestrangestpeople.blogspot.fi/

    Neljättä kesää pihan omaavana ammennan lohtuni kaikista "maa ihmisen jälkeen" ja "Tsernobylin alue nykyään" -dokumenteistä. Jos luonto kykenee elpymään kaikkialla niin pakko tässäkin kivikossa on jotain kasvaa, emme sentään ole peittänyt pihaa betonilla tai aiheuttaneet ydinräjähdystä. Vielä. Ja vihreää se on voikukkakin.

    VastaaPoista
  7. Ei tälläsiä postauksia, kun istuu lastenhuoneessa nukuttamassa muksuja! Totaalirepeäminen tuolle kliivialle, jonka seurauksena 4v raotti silmiään ja kysyi että äiti ootko sä pipi :D :D

    Meillä on tarkoituksena nyt onnistuneen pihankasvien kesän aloituksen myötä hankkia sisällekin vihreää vuosien tauon jälkeen. Mä olen kuuluisa siitä että olen tappanut kaktukset kuivuuteen eli saas nähdä...

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...