Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

2.5.2018

Nyt on aika opetella uusia sanoja


Tätä somesekoilua on tietysti ollut liikkellä ennen herra Heinämäkeäkin.

Tubettaja jättää kainalokarvansa sheivaamatta. Hänen insta-tilinsä täyttyy haukuista.
Bloggaaja sanoo, että lelumainoksen sukupuoliroolit ovat 1800-luvulta. Hänen kommenttiboksiinsa ilmestyy huorittelua ja tappouhkauksia.
Ylipainoinen ihminen seisoo kassajonossa. Hänen ostoksiaan saa vapaasti kommentoida paheksuen.

Mutta se, että lastenohjelmat herättävät tällaista kiihkoa, oli kyllä yllätys.

Noh, impulssikontrolli on tietysti lähes yhtä vaikea asia kuin empatia. Pikkulasten kanssa näistä asioista joutuu keskustelemaan harva se päivä. Metrin mittaisten tekee jokus mieli pamauttaa kaveria lapiolla päähän, sillä heillä ei mahdu tunneimpulssin ja teon väliin minkäänlaista ajattelua. On aikuisen tehtävä puuttua asiaan ja sanoa, että älä tee niin, koska toista sattuu ja asiat selviävät puhumalla.

Käyn vielä kuusivuotiaankin kanssa keskusteluja siitä, miksi kaikkiin asioihin kannattaa sisällyttää harkintaa. Hetken mielijohteesta toimiminen ei ole kovin älykästä. Yleensä siinä antaa itsestään hieman vajaan vaikutelman, mutta toki sen puute voi pahimmassa tapauksessa viedä hautaan tai vankilaan.

Olen yrittänyt myös painottaa, että tätä omaa harkintaa kannattaa käyttää erityisesti silloin, kun kaikki muut juoksevat laumassa kohti jyrkänteen reunaa. Silloin saa kääntyä pois ja todeta, että hetkinen, tämä ei oikeastaan vaikuta järkevältä, vaikka enemmistö niin tuntuu ajattelevan. Aikuistasolla vastuut tietenkin vain lisääntyvät. Joudut miettimään, pitäisikö jopa yrittää pysäyttää ne muut.

Miten impulssikontrollia sitten harjoitetaan? Sosiaalinen media tarjoaa siihen erinomaisen treenialustan!

Ihan ensimmäiseksi kannattaa pidättäytyä hätäisistä tunnereaktioista, myös silloin kun kyseessä on yleisen mielipiteen mukaan hyväntahtoinen lastenohjelma. Pitää etsiä tietoa taustoista. Jos et ymmärrä taustoja, selvitä. Kysy, googlaa ja kuuntele. Jos et vieläkään ymmärrä, pyydä tarkennusta joltain, joka on kanssasi eri mieltä. Koita pitää mielipiteet ja faktat erillään ja muistaa että se oma mielipide ei ole erityisen painava. Se on tosiaan vain mielipide.

Käytännön tason summauksena: jos siis et ymmärrä, miksi sulkapäähineen käyttö osoittaa nykyään huonoa makua, kysy miksi. Jos et tiedä, mitä "kulttuurinen omiminen" tarkoittaa, ota selvää (se on nimittäin ihan todella mielenkiintoinen ja monisävyinen aihealue!). Ja jos vieläkin tuntuu pahalta, mieti, miksi tunnereaktiosi on näin voimakas. Johtuuko se kenties siitä, että koet olevasi lähtökohtaisesti oikeassa ja näin ollen oikeutettu kertomaan muille, mistä sopii loukkaantua ja mistä ei?

Ja kysy sitten vielä kerran miksi näin koet niin alat päästä jäljille.


22 kommenttia:

  1. Minusta olisi erittäin hyvä, jos appropriaatiosta keskusteltaisiin laajemminkin. Olisi miellyttävä yllätys, jos tämä case Herra Heinämäki poikisi lisää ajattelua ja - huh! - jopa toimintaa.

    Nythän on niin, että meillä on lähes vuosi aikaa valmistautua seuraavaan pääsiäiseen. Kaikki kulttuurisen omimisen kaihtajat voivat perehtyä aiheeseen "virpominen karjalaisessa ja ortodoksisessa kulttuurissa (vähemmistö) on hyväksytty UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listaan". Sitten jätetään virpominen karjalaisille, ortodokseille ja muille, jotka osaavat olla pukeutumatta virpomareissulla noidiksi, inkkareiksi, kisumisuiksi jne. Trulleilla sun muilla naamiaisasuisilla rahankerjääjillä (enemmistö) on hyvin vähän tekemistä aidon ja alkuperäisen virpomisen (vähemmistö) kanssa.

    Vai onko virpominen noita-asussa vain viatonta lasten hupia, johon ei tarvitse puuttua, te ilonpilaajat! Viatonta lasten hupia oli Herra Heinämäen lato-orkesterikin siihen asti, kun joku keksi pahoittaa siitä(kin) mielensä.

    Lähelle tuntuu olevan vaikeampi nähdä kuin kauas.

    Laav, piis ja virvon varvon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei unohdit puolustaa valkoista heteromiestä! Ja siis missä on adressi tätä kampanjaasi varten? Jäi vähän vajaaksi tämä nyt. :(

      Poista
    2. Kiitos kommentistasi. Jotain tällaista odotinkin. Ehkä osui liian lähelle - taisit itsekin käydä trullittelemassa? Mutta niinhän se menee kulttuurisen omimisenkin kohdalla, että siitä kohistaan mistä saa eniten pisteitä. :)

      Poista
    3. Onko tää Vuoden Äiti joku tunnettu trolli vai miksi tuollainen vastaus? Kyllähän tossa provottiin, mutta oli siinä kai pointtikin?

      Mulla ei ole erityisen vahvaa mielipidettä tästä Heinämäki-aiheesta, mutta musta ihan hyvä päätös Yleltä poistaa TV:stä ja siirtää Elävään Arkistoon. Muistan lukeneeni, että sarjan luojakin oli todennut, että hahmo oli vanhentunut ja ihan ok laittaa sarja hyllylle. Tjsp.

      Tuosta virpomisperinteen taustasta en ole ollut tietoinen lainkaan. Jos olis joku linkki laitettu niin oisin mielellään lukenut, mutta nyt kyllä voin myöntää, että en jaksa alkaa asiaa sen syvällisemmin itse tutkimaan.

      Poista
    4. Tuota, tämän kyseisen äidin blogista voi käydä lukemassa hänen mietteensä tästä keissistä. En sen enempää taustatietoa tarvinnut. Ja tuohon kansalliseen luetteloon nimettyjä perinteitä ovat muun muassa lavatanssit, kynttilöiden vieminen hautausmaalle jouluaattona, saunominen, virpominen, kalakukko, pesäpallo, mölkky ja kyykkä. Että semmoinen rinnastus.

      Poista
    5. Parasta tässä Project Mama- blogissa aikoihin on Vuoden äiti- blogin löytyminen.
      Katjankin kannattaisi tutustua blogiin syvemmin, kuin tämän yhden mieltä niin kovin kuohuttaneen asian tiimoilta. T: autistitytön äiti

      Poista
    6. Kiva kuulla, että natsasi!

      Poista
  2. Olen pohtinut tätä kulttuurisen omimisen käsitettä jo Oneironin nostattaman kohun ajoista. Ja lukenut sekä ko teoksen että Hubara & co:n kritiikim ja vaikka muuta aiheesta. Mutta en silti vaan tajua mikä siinä on niin loukkaavaa. Olen myös yrittänyt miettiä jos joku "toisesta kulttuuritaustasta" tekisi samoin minulle, esittäisi vaikka kuinka hassussa valossa valkoista akateemisesti koulutettua kolmekymppistä helsinkiläisnaista - niin en edelleenkään keksi miksi siitä loukkaantuisin. Ehkä kyse on siitä, että olen liian valtavirtaa, tai ehkä olen liian kulttuurini kasvatti kaikkine lapsuuden nunnukanunnuka-vitseineni tai ehkä muuten vaan vajaa.

    Mutta pointti tässä oli nyt se, että tämä kulttuurisen omimisen tematiikka ei ole mitenkään itsestäänselvästi kaikille problemaattinen (yrityksistä huolimatta), ja jos tässä nyt on jonkin suuremman yhteiskunnallisen muutoksen tarve, niin jatkakaa toki käsitteen avaamista (ei nyt pelkästään sulle Katja kohdistettu vaan yleisemmin), koska toistaiseksi se näyttäytyy minulle aika herkkänahkaisena ja huumorintajuttomana, jopa sananvapauden kannalta kyseenalaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä, tuolloin Oneironin kohun aikaan minäkin ensimmäisen kerran jouduin tämän termin eteen, ja olen ihan samaa mieltä, että se kaipaa avaamista. Tästä puhuminen jää yleensä aika lapsellisten reaktioiden jalkoihin, mutta Gloriassa oli yllättävän selkokielinen artikkeli aiheesta. Minun suurin havaintoni oli se, että siitä omasta asemastaan on niin vaikea päästä eroon, että en edes yritä katsoa asioita omasta mielestäni "objektiivisesti", kuuntelen vain mitä niillä on sanottavaa, joiden identiteetti on kyseessä.

      Tämä Heinämäki-keissi (= kaikki muutkin konkreettiset / puettavat symbolit) oli tavallaan paljon selkeämpi ja tekijät olivat itsekin jo havainneet hahmon olevan ongelmallinen. Kirjailijan ottama vapaus kuvata jotakin kansanryhmää on paljon kinkkisempi ja liittyy koko romaanin teemoihin.

      Poista
    2. Tässä kulttuurisen omimisen kokonaisuudessa minua henk koht hiertää eniten se, että siinä puhutaan kulttuurista ja kuitenkin absoluuttinen valta päättää mikä on loukkaavaa kiinnitetään yksilöön. Eli jos vähemmistö-pviivillä on taipumusta mielensäpahoittamiseen niin hänen mielipahansa tulee automaattisesti ottaa vakavammin, koska kulttuurinen omiminen. Ei niin, että vähemmistöjen omat yhdistykset tai muut olisivat ensisijaisia rajanvetäjiä.

      Lisäksi tökkii se, että vähemmistökulttuurin arvomerkit olisivat jotenkin herkempiä kuin valtakulttuurin. Kuninkaita, kuningattaria, prinsessoja ja prinssejä painaa menemään naamiaisissa yhtälailla, eikä se väki ole yhtään sen perehtyneempää siihen kulttuuriin kuin sulkapäähineväki inkkareihin. Joten miksi sanoittaa homma tavalla, joka kuulostaa siltä, että tavan rahvas ihan puhtaasti vittuillakseen lainaa kiehtovia elementtejä muualta? Ymmärrän appropriaation akateemisena käsitteenä ja ilmiönä, mutta koko homman popularisointi ja kansantajuistaminen ei oikein näytä toimivan.

      Kolmantena kivenä kengässä on se, kuinka länsimainen ilmiö tämä koko himmeli on. Monet afrikkalaisnaiset afrikassakin käyttävät ihan päivittäin suoria peruukkeja, enkä ole vielä yhdenkään brasilialaisen nähnyt vetävän siitä itkupotkuraivareita. Myös glorian artikkelissa mainittu media 'ruskeilta ruskeille' tuo hyvin ilmi sen, että etenkin kansainvälisesti ilmiössä on hyvin selvä anti-valkoinen agenda. Joka taas lähtökohtaisesti vie uskottavuutta koko hommalta. Kovin monet kulttuurilliset vähemmistöt nyt kuitenkin ovat lähtökohtaisesti lähellä valtaväestön sävyä, joten ihon värin korostaminen on lähtökohtaisesti typerää jos kyse on oikeasti kulttuurista eikä rasistisista motiiveista.

      Näistä ärsytyksistä huolimatta olen sitä mieltä, että keskustelua on tärkeä käydä ja ongelma on oikeasti olemassa. Tuntuu vaan, että monesti ne jotka tästä näyttävästi paasaavat ovat ensisijaisesti edustamassa itseään. Ja se ei oikein kannattele keskustelua aiheesta ilmiönä, vaan keikahtaa helposti vain anekdooteiksi ja marttyyritarinoiksi.

      Poista
    3. Tässä on monta eri linjaa: on ne "pyhät" esineet, on vähemmistöihin kohdistuva syrjintä ja on valta-asetelmat. Ei kuninkaan esittäminen ole mitään identiteettiin kajoamista, eikä kuningasta ole koskaan sorrettu. Suoratukkaisia on koko maailma täynnä. Ei ruskeiden tyttöjen media ole meiltä millään tavalla pois, oli se nimetty miten tahansa. Rinnastusten hakeminen on mahdotonta, koska nämä vaativat uniikkia analyysiä.

      Mutta se onkin ihan hyvä kysymys, mikä sitten on loukkaavaa ja onko sille jotain tunnusmerkistöä. Mua hiertää tässä ainoastaan se, että nämä ulostulot aiheuttavat samanlaisen reaktion kuin tabujen käsittely: infantiilia älämölöä. Yritä siinä sitten tulkita että missä kohtaa kukakin väärinymmärtää ja mitä. Ja mitä tästä oikeasti voisi oppia. Silloin se kansantajuistaminen jää todellakin kesken.

      Poista
    4. Suoraa hiusta myydään ainakin eteläisessä afrikassa nimellä 'brasilian hair', joten yhdistäminen tiettyyn kansaan ja sille ominaiseen naisellisuuteen on melko suoraviivaista.

      Euroopan historiaa jos on yhtään lukenut, niin useampaakin kuningasta on sorrettu vuosien varrella, eri kansat ja etniset ryhmät ovat olleet ikäviä toisilleen siinä missä omallekin väelleen. Venäjän viimeiselle kuningasperheelle ja ranskan hallitsijoille voisi jopa sanoa käyneen melko ohraisesti. Vaikka länsimainen kulttuuri on monelta osin edennyt monokulttuurista siihen, että nämä vallan merkit eivät enää ole monelle pyhiä, ei se tarkoita ettei sitä kulttuuria ole koskaan ole ollut olemassa. Aateliskulttuuri on nykymaailmassa pieni, mutta kyllä se silti on siellä. Ja kaikenlaisia länsimaisia vaakunoita, kapteeninnatsoja ja univormuja väärinkäytetään taloudellisen hyödyn eteen siinä missä etäisempienkin kulttuurien merkkejä, ja sen takia olisi tärkeää pystyä tekemään se ero sen suhteen mikä on niin pyhää jollekin _yhteisölle_, että sen käyttäminen nyt ei vaan käy laatuun, ja mikä jakaa mielipitetäi sen verran, että se on rajattivissa tämän suojan ulkopuolelle. Ei niin, että yksi omaan kulttuuriinsa todella suojelevasti suhtautuva yksilö voi sanella mikä on kohtuullista ja mikä ei ja siitä ei sitten voi olla eri mieltä saamatta paskamyrskyä niskaansa.

      Rinnastuksia on hyvinkin mahdollista tehdä, sillä jos keskitymme vain asioihin jotka tekevät mistäkin sorrosta uniikkia jäävät ne rakenteet siellä taustalla piiloon ja hommasta tulee vaan syyllisten hakua. Sorto ei ole mikään valkoisen länkkärin erityskyky, vaan sitä on löytynyt ja löytyy ympäri maailman.

      Toki eurooppalaisten tekninen etumatka teki kolonialistisen ajan sorrosta ihan oman kaliiperinsa tempun, mutta ei se silti tarkoita että vielä sata vuotta ja pari sukulpolvea ajanjakson jälkeenkin jokaisen kaukaasialaisen näköisen pitäisi vaan hymyillen kuunnella olevansa syntyjään sortaja, vaikka oman etninen ryhmä tai kulttuuri ei koskaan olisi kenenkään kaukomaalaisen sortamiseen millään tavoin osallistunut. Jos vähemmistöt vaativat huomiota omalle erityisyydelleen niin olisi vähintäänkin kohtuullista että he lausunnoissaan kykenisivät näkemään vastapuolessa muitakin sävyjä kuin ihon melaniinipitoisuuden. Suomalaisena olen ihan valmis allekirjoittamaan kansallisen anteeksipyynnön saamelaisten osalta, mutta en näe yhtäkään syytä miksi henkilökohtaisesti pyytelisin anteeksi esimerkiksi amerikkalaisten orjien jälkeläisiltä. Valkoisten syyttäminen sortajiksi on ihan samalla tavalla paskamainen stereotyyppi kuin lapsenomaiset ja tanssivat afrikkalaiset tai ahneet juutalaiset.

      Ruskeiden tyttöjen median nimeäminen ruskeiden tyttöjen mediaksi on ongelmallista esimerkiksi siksi, että vaan jatkaa sitä raja-aitojen rakentamista ja ihmisten siilouttamista rodun, värin tai minkä tahansa ei-valinnaisen ominaisuuden mukaan. Minusta ei tule sille medialle kelpaavaa ruskeaa tyttöä vaikka makaisin rannalla vuoden. Jos tämä erottelu ja poterointi on aiheuttanut niin paljon inhimillistä kärsimystä aiemmin, miksi sitä pitäisi jatkaa missään muodossa? Eikö tässä olisi tarkoitus oppia niistä aiemmista virheistä eikä hakea 'silmä silmästä'-henkistä korvausta ja piirtää vanhojen jakolinjojen tilalle uusia?

      Poista
    5. Musta noi rinnastukset ei toimi ollenkaan, en näe mitään yhtäläisyyttä saamelaisasujen ja prinsessaroolileikkien välillä. Se, että suoraa hiusta myydään jollain nimellä ei liity mihinkään arvoon, suorahiuksisia kansoja on vaikka kuinka. Median nimi ja linja taas on median perustajien valitsema, ei kohderyhmäajattelussa ole mitään omituista. Vertaistukea saa vain vertaisilta, sisällöistä on tietenkin jonkun vastattava.

      Sehän tästä tekeekin kiinnostaa mikä nähdään sorroksi. Senkin merkitys vuosisatojen kuluessa muuttunut. Tässä lienee ongelmallista se, että keskusteluun osallistumisen mahdollisuudet (ja sitä kautta yhdenvertaisuus) ovat kasvaneet ja yleisen diskurssin muutos on nopeutunut niin että perässä pysyminen käy vaikeaksi. Silloin on helpompi loukkaantua ja mölistä kuin kuunnella.

      Poista
    6. Aateliset olivat eliittiä ja vallitseva luokka. Narrit olivat oikea ammatti läpi historian. Hallitsijoille nauraminen on aina ollut eri asia kuin alempien luokkien tai vähemmistöjen pilkkaaminen.

      Poista
  3. Intiaanipäähine on ilmeisesti pyhä ja verrattavissa kaiketi esim. paavin päähineeseen tai papin kaulukseen. Jos katolinen kirkko ja kristinusko olisi ollut vähemmistönä ja sorron kohteena pari vuosisataa, ja festareilla pidettäisiin "paavi-päähineitä" ja televisiossa hassut vanhat äijät ynisisivät "latinaa", ymmärtäisin sen loukkaavuuden. Kun länsimaisen kulttuurin kasvatti laittaa ristit väärinpäin yms., sillä tietoisesti provosoidaan ja haetaan huomiota.

    On kuitenkin mielenkiintoinen havainto, että puhutaan kulttuurista ja kuitenkin sitä edustavat yksilöt. Jos yksilö on kirjoittanut kirjan, hänellä on tekijänoikeudet, mutta jos kyseessä on vanha kansantarusto, kuka saa käyttää sitä ja miten?

    (Tosin tviittaaminen ja somen älämölö ei ole "absoluuttinen valta päättää mikä on loukkaavaa", ei suuntaan eikä toiseen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kulttuurin ilmiöille, varsinkin vielä maamme rajojen ulkopuoliselle, on tosiaan vaikeaa löytää puheenjohtajuutta. Ehkä sitä juuri siksi yritetään ottaa somessa.

      Poista
  4. Jep mitä keskustelua. Kritisoin Ylen päätöstä, sillä hahmo oli jo muuttumassa ja sarja on hyvä. En myöskään ymmärrä Twitter -huutelua vaikutuskeinona. Se määrittelee usein keskustelun hengen. Samantien olin rasisti, edustin valkoista ylivaltaa ja minun piti hävetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Twitter-huutelua kritisoin minäkin. Toki ihan kiihkottomiakin selityksiä tälle kysymykselle annettiin mutta vähän huonostihan ne tuossa kiihkossa saavat tilaa.

      Poista
  5. Suomalaisen on vaikea ymmärtää amerikan alkuperäisväestön "mielensäpahoittamista" (ja jo sitä, että intiaani on loukkaava nimi) kun heidän elämä on omasta elämästä niin kaukana eikä heistä Suomessa ole niin paljon ns. ensimmäisen käden tietoa ja kokemusta. Ainakin itse olen oppinut monta uutta juttua vasta vuosia Kanadassa asuneena ja alkuperäisväestön edustajan kanssa jutelleena. Enkä silti kaikkea tiedä enkä ymmärrä, tietenkään!
    Siksi minusta ei ole väärin tai tyhmää se, ettei kaikki automaattisesti tiedä mikä on korrektia ja mikä ei. Mutta se ei kyllä ole oikein, että jos joku toinen huomaa epäkohdan ja osoittaa sen, niin aletaan inttää, että "ei minun lapsia häiritse inkkarihahmo lastenohjelmassa niin kyllä kritisoin ja vastustan ylen päätöstä!!!" eli ei edes yritetä ymmärtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Loppuviimeksi kyse on aina vallasta ja vallankäytöstä, josta me olemme täysin ulkopuolisia, tällaiset stiplut ovat ihan inhimillisiä.

      Poista
  6. Suomen Kuvalehdessä on muuten kiinnostava artikkeli aiheesta ja avaa juurikin sitä että "kulttuurinen omiminen" on kaikkea muuta kuin helppo, yksinkertainen tai ylipäätään erityisen hyvin määritelty termi.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...