Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

21.5.2018

Mitä kirjan kirjoittaminen vaatii?


Tein instan puolella videomuotoisen storyn ja sain viestin, että onpa omituista kuulla sun ääntä. No niin on, munkin mielestä! Mutta arvatkaapa mitä? Nyt sitä voi kuunnella lisää, kun vain laitatte tämän podcastin pyörimään!

Ensimmäinen toimeksiantoni yrittäjänä oli kirjoittamisen sijaan puhua kirjoista. Kaikki haastateltavani ovat naisia, joilla on tulessa lukematon määrä rautoja, joten juttelemme siitä miten työstetään käsikirjoitusta kun samaan aikaan on ruuhkavuodet, oma yritys / vakkarityö ja joskus pitäisi olla lomallakin. Nostan hattua kaikille naiskirjailijoille. Se nimittäin vaatii tahtoa, edelleen.

Olen sillä tavalla vanhanaikainen, että kirjan kirjoittaminen on minusta hieno ja arvostettava teko. Minusta on vaalimisen arvoinen asia, että tässä yhteiskunnassa pääsevät ääneen monenlaiset kirjoittajat. Ja että ihmisillä ylipäätään on sanottavaa, ja pitkäjänteisyyttä viedä läpi projekti, joka kestää parhaassakin tapauksessa vuoden.

Kiinnitin kuitenkin huomiota siihen, että monelle haastatelluista ajatus ensimmäisen kirjan kirjoittamisesta myytiin kustantajan tai jonkun muun tahon toimesta. Meneekö se aina näin? Vai onko niin, että työkseen kirjoittavat naiset eivät itse keksi ryhtyä kirjailijoiksi? Enhän minäkään ymmärtänyt ennen kuin Satu sitä ehdotti.

Järkytyin, kun taannoin kuulin, että noin kaksi kolmasosaa miehistä ei lue naisten kirjoittamia kirjoja. Syitä on monia, mutta joidenkin mielestä naiset kirjoittavat aiheista, jotka eivät miehiä kiinnosta. Tämän "faktan" olin niellyt itsekin: jos mies kysyi minulta, minkä kirjan olen kirjoittanut, sanoin että äh, ihan sellaisen äitiyskirjan vain, vaikka palautteen mukaan se on ollut hiton monelle äidille tärkeä ja voimaannttava teos. Eikös se nyt ole merkittävää miestenkin mielestä? Ja miksi ihmeessä oletin, ettei mies voisi sivistää itseään lukemalla kirjan naisen näkökulmasta perhe-elämään? Miestenhän nimenomaan pitäisikin tehdä niin, lukeminen kun on tapa päästä toisen ihmisen nahkoihin ja elämään.

Toiseksi kirjan kirjoittamisessa on kiistatta iso työ, mutta ei se mahdoton ole. Aikaa löytyy kyllä tahdon kautta, raivaamalla ja priorisoimalla. Miten se tahto löytyy, jos kaikki odottavat sinulta sukupuolesi perusteella lähinnä synnystystalkoisiin osallistumista ja oman ulkonäön hoitamista? Puuttuuko naisilta kannustusta kirjoittamisen pariin?

Ehkä taiteeseen ja kulttuuriin liittyvissä mielikuvissa on vielä tuunaamista, vaikka moni onkin sitä mieltä, että tasa-arvo on jo mennyt liian pitkälle. Ainakin Saara Turusen tuoreessa Sivuhenkilö-romaanissa analysoidaan hyvin tarkkanäköisesti, millaiseksi naiskirjailija voi roolinsa tuntea.

Mielikuvat siitä, kenelle kirjoittaminen on tarkoitettu ja onko sanottavani tärkeää, ovat koko kirjoittamismotivaation ytimessä. En voi olla ajattelematta, että tämä kummallisesti sisäänrakennettu ajattelutapa heijastuu väkisinkin koko yhteiskuntaan, myös siihen työelämän segregaatioon.

Kun ystäväni, kahden pienen lapsen äiti, kirjoitti romaanin, tajusin, että seison itse oman unelmani edessä. En ottanut ajatusta romaanista tai itsestäni kirjailijana vakavasti. Kuvittelin kaikenlaista. En ehdi enkä tietenkään osaa. Siinä missä so called tietokirja syntyi omakohtaisesta kokemuksesta, romaani pitäisi suunnitella tarkoin ja kirjoittaa vielä tarkemmin. Miten ihmeessä sellaista osaisin? En minä ole mikään Mika Waltari!

No, onneksi ei tarvitse olla!

Siispä sinä nainen, joka tykkäät kirjoittaa: ala kirjoittaa. Se on loistava harrastus, josta voi tulla työ.  Eikä tarvitse minnacantheina ruveta riehumaan vaan treenata voi ihan omaksi ilokseenkin. Sitten, jos tuntuu irtoavan enemmänkin, voi koputella kustantajan oveen.



Vertaistukea saat podcastista! Sarjan ensimmäiset haastateltavat ovat Novelliblogia kanssani kirjoittava Ina Westman, jonka esikoisromaani Syliin julkaistiin jo pari vuotta sitten, ja Chez Helenan Helena Liikanen-Renger (sain häneltä luvan lausua sukunimen suomalaisittain!) uunituoreen parisuhdeoppaansa Mon Amour kanssa.

Ps. Syksyllä tehdään toivon mukaan toinen kausi tätä podcastia - katsotaan millainen kattaus jengiä silloin pääsee ääneen!

8 kommenttia:

  1. Siis ihan mahtavaa ! Olipas kiva kuulla tälläinen podcast. Inan kirjan olen jo lukenut ja Helenan luen kunhan saan sen kirjastosta. Varmasti kuuntelen seuraavatkin jaksot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit!! Saa myös esittää toiveita: keiden kirjailijoiden ajatuksia haluaisit kuulla? Oliko jotain mitä olisi pitänyt kysyä?

      Poista
    2. Ainoa juttu joka hiukan häiritsi oli alussa oleva puheen päälle äänitetty musiikki.
      Mä olen aika kaikkiruokainen...luen kaiken minkä ehdin ja mikä kuulostaa kiinnostavalta. Siksi usein laitab kirjan kirjaston varaukseen heti kun kuulen siitä. Välillä tulee ohareita mutta eihän kirjaa ole pakko lukea loppuun jos se ei ole itseä kiinnostava.
      Tykkäsin keskustelun hengestä. Ei lässytetty liikaa vaan puhuttiin nimenomaan kirjasta ja kirjoittamisesta.

      Poista
    3. Aa, totta, Tero puhuu juonnon musiikin päälle. Mutta kiitos, pyrimme suorapuheisuuden lisäksi rentoon tunnelmaan.

      Poista
  2. Tämä tuli kuin tilauksesta! Tykkään kuunnella työmatkoilla autossa podcasteja, ja olen kaivannut listalleni hiukan lisää seurailtavia. Minulla lukeminen on ollut monta vuotta erittäin satunnaista, enkä oikein ole osannut raivata sille aikaa, enkä myöskään valita koukuttavia kirjoja. Olen juuri miettinyt, että pitäisi lähteä etsimään kirjablogeista suosituksia. Westmanin kirja meni heti kirjaston varausjonoon, uskon löytäväni tarttumapintaa, keskoskaksosten äitinä... Onneksi siitä on jo niin kauan aikaa, että myös iloisia muistoja löytyy, eikä pelkkiä omia traumoja.
    Ja hei - minä taas tykkäsin tosi paljon alkumusiikista, oliko Astor Piazzollaa? Kiitos ja pitkää ikää Kirja-poscastille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No loistavaa, että löytyi kuuntelusauma! Tuo Inan kirja on varmasti sulle just nappi. <3

      Alkumusiikki on itse sävellettyä! Nämä on näitä muusikon kanssa asumisen luontoisetuja, välitän palautteen eteenpäin! :)

      Poista
  3. Oh, ihanaa! Kirjoittamisesta ja kirjoittajista ja kirjoista ja kirjallisuudesta ei todellakaan puhuta tässä maassa liikaa. Itse tässä vähän kipuilen sen kanssa, että miten raivata kirjoittamiselle tilaa, kun on vauva kaks kuukautta ja opinnot ja varmaan sinne töihinkin on suotavaa joskus palata. Mutta kyllä sitä aikaa löytyy, kun tahtoo.

    Kuuntelin kaksi ensimmäistä ja pidin kovasti! Ja Helmi Kekkonen sun pitäisi ehdottomasti saada tähän mukaan!

    VastaaPoista
  4. Hei sulla on tosi hyvä podcast/radioääni mun mielestä, ei narise yhtään ja kuulostaa luontevalta! Ja muutenkin kuunneltava podcast!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...