Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

24.5.2018

Arki, josta ei tarvitse lomaa


Kävimme Koti-insinöörin kanssa skumpittelemassa ja leffassa hääpäivän kunniaksi. Kun astuimme kantikseemme sisälle, tuttu tarjoilija moikkasi ja kysyi, että mihin olette lapset jättäneet. Tosiaan. Olimme aina käyneet siellä nelistään.

Piti oikein miettiä, milloin olemme viimeksi olleet kahdestaan rimpsalla. Kääk. Eikös meidän pitänyt olla juuri se perhe, jossa vanhemmat pitävät aktiivisesti huolta parisuhteestaan? Ne vanhemmat, jotka käyvät yhdessä syömässä, kulttuuririennoissa ja ulkomailla eivätkä jumiudu kotiin?

No emme ole, ainakaan lukujen valossa.  Ennen joulua muistuu mieleen yhdet juhlat, jonne läksimme kaksin. Keväällä olemme olleet liikkeellä lähinnä erilaisissa komboissa. Ja nyt kun isot lapset olisi helppo kipata hoitoon käytännössä minne vaan, emme enää tee niin.

Onko tämä nyt sitä kuuluisaa lopun alkua? Sitä, että meille on käynyt vanhanaikaisesti: olemme 13 vuoden aikana hiljalleen kasvaneet erillemme ja liittomme on aloittanut laskeutumisvalmistelut tylsyyslandiaan ja eropaperit ovat enää vain ajan kysymys.



Toivottavasti enemmän on kyse siitä, että tämä nykyinen arki ei oikeastaan vaadi irtiottoja. Elämä ei ole enää kovin kuormittavaa, kun vertaa niihin muutamien vuosien takaisiin jaksoihin, jolloin rämmittiin unideprivaatiossa korvatulehduksesta toiseen. Itse asiassa päinvastoin, perheenä reissaaminen ja puuhastelu on oikeastaan aika hiton mukavaa ja palkitsevaa. Emme tarvitse enää edes lapsenlikkaa: kersat voi hyvällä omallatunnolla jättää tunniksi keskenään, jos käymme kävelyllä.

Ja kun aikaa kohtaamiseen on kotioloissa, emme tarvitse lomaa arjesta. Meillä on treffit kotona. On kai kuitenkin tärkeämpää, miten parisuhdetta hoidetaan (tai ollaan hoitamatta) siinä normaaliarjessa kuin fine diningin äärellä.

Sama pätee työelämään. Olen onnekas, sillä työelämäni on ollut aina aika kiinnostavaa ja teen kirjoitushommia ihan mielelläni lomallakin. En ole toistaiseksi stressaantunut enkä väsynyt edes yrittäjänä, vaikka seuraavan kuukauden laskutus onkin aina täysi kysymysmerkki. Lomat ovat toki tärkeitä, mutta en tarvitse lomaa henkilökohtaista tuulettamista tai henkistä palautumista varten vaan lähinnä yhdessäoloon. Lapset ovat kavereidensa kanssa tai harrastuksissa niin että kotona on välillä hämmästyttävän rauhallista. 

Tilasin siis leffassa isot popparit ja sitruunasoodan, tiesin kysymättäkin, mitä se ottaa. Se sama tyyppi, jonka kanssa on jaettu vaipanvaihdot ja yösyötöt, päiväkotivuorot ja lääkärijonotukset, hyvät ja heikot hetket, ja joka on edelleen siinä. Ihme kyllä.

Kun fillaroimme tuoksuvassa kesäillassa himaan ajattelin, että tämä on hyvää elämää. Ihan timanttisen huikeaa perusarkea. Malja sille.


8 kommenttia:

  1. Ihanaa! Vaikka omat lapset ovat jo aikuisia, lomaillaan silti yhä silloin tällöin yhdessä. Vapaaehtoisesti! Kaipa se skidien lapsuus on ollut hyvää arkea heidänkin mielestään, koska vieläkin viihdytään kimpassa. :)
    Kirjoituksesi voisi hyvin olla minunkin kirjoittamani, sillä yrittäjänä koin/koen edelleen lomat samalla lailla. Ja kaikki aika on omaa aikaa ♡ - sen voi käyttää niin monella eri tavalla.
    Olen onnellinen. Nautin perheestäni, rakastan meitä kaikkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan on ihan life goal että viihdyttäisiin yhdessä senkin jälkeen kun ei ole enää pakko!

      Tässä kevään työelämämuutoksessa olen huomannut sen, että mun yksinolon tarvekin on vähentynyt kun työmatkaa ja kahdeksan aamuja ei enää ole ja saan itse suunnitella päiväni ja myydä projektini. Aika jees!

      Poista
  2. Vau, sulla on kyllä käynyt mieletön tsägä! Miehelläsi toki myös, mutta hyviä naisia vaan on niin paljon enemmän kuin hyviä miehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo hyvien miesten puute on ajatus joka aina sillin tällöin jää vaivaamaan. Mikä siinä on että niitä on niin vähän?

      Poista
  3. Voi mikä ihana pilkahdus tähän uhman, randomien yöhärvellysten, käsipesutappeluiden ja nakupyllykarkureissujen täyttämään arkeen! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se siitä, kuule! Eikä tosiaan tartte tykätä jokaisesta päivästä. ;)

      Poista
  4. Mä oon vähän alkanut vihata Omaa Aikaa. Elän tilanteessa, jossa mulla ei ole mitään ehtymätöntä lastenhoitopankkia, eli olosuhteiden pakosta mun on ollut PAKKO miettiä nykyinen arki kolmen lapsen (1-8v) ja miehen kanssa sellaiseksi, että siitä ei tarvitse lomaa.

    Ja oon nykytilanteeseen supertyytyväinen. Nykyinen on paljon parempi kuin se aikakausi, kun laskin minuutteja Pikku Kakkosen alkuun, jotta MINÄ saan olla yksin. Kun saa voimia arjesta, ei siitä tarvitse päästä lomalle lataamaan akkuja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Siitä tulee helposti sellainen ometekoinen vankila, joka alkaa ahdistaa.

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...