Tietoa mainostajalle ›

11.4.2018

Terveisiä Islannista, Juha!

Tämä kuva ei ole Islannista vaan joltain Turun motarin huoltikselta. Pysähdyttiin kiipparin takia aina siellä
vaikka ruoka oli paskaa. Tämä on esimerkki lapsiperheystävällisyydestä investointina.

Hallitus on kuulemma tällä hetkellä pohtimassa sitä, miksi vauvoja syntyy niin vähän.

Niin. Tässä odotellessani kutsua synnytystalkoisiin ajattelin auttaa hieman valtiomiehiämme ja ohjata heidän katseensa Pohjoismaahan, jossa lisääntymisinto on tallella. Islantiin! Satuhan juuri kirjoitti, että Islannissa syntyvyys vain nousee. Miksi? Vastaus lienee siinä, että islantilaiset eivät keksi yhtään syytä, miksi lisääntyminen olisi huono idea. Vanhempainvapaat joustavat, nuoret naiset eivät pelkää työnsaannin puolesta sillä he eivät ole sen kummempi riski työmarkkinoilla kuin mieskään, lapsen saaminen on luonnollinen asia, päivähoito aloitetaan viimeistään kaksivuotiaana ja hoitoverkostot toimivat. Mikäs siinä elellessä.

Asiat, joihin valtio voi vaikuttaa, ovat vanhempainvapaiden jakaminen ja varhaiskasvatuksen laatu, ja olenkin molempien puolesta riehunut moneen otteeseen. Unohdetaan tasa-arvo ja mietitään sitä talouspuolta. Mitäs jos islantilaiset eivät pelkää perheen perustamista, koska perheen talous kestää hyvin pari muksua?

En ollut kauhean yllättynyt kun alkuvuodesta selvisi, ettei nykyinen hallitus aio tehdä perhevapaiden(kaan) suhteen yhtään mitään. Uudistaminen, eli vanhojen rakenteiden korvaaminen uusilla, on raskas prosessi. Erityisen tuskallista se on, kun pitää sorkkia vallitsevaa asenneilmastoa saati toimia oman äänestäjäkuntansa mielipidettä vastaan.

"Todellista tasa-arvoa on se, että perheet valitsevat itse." 

Tätä jaksetaan hokea, vaikka faktat ovat olleet tiedossa jo pitkään: lisääntymisikäisten naisten työelämä ja sitä kautta talous ja eläkekarttuma kärsivät nykyisestä äitikeskeisyydestä samaan aikaan, kun suomalaisisät tutkitusti haluaisivat osallistua perhe-elämään, mutta eivät monesta syystä voi. Isävapaita pidetäänkin tällä hetkellä hyvätuloisissa perheissä, joissa molemmat koulutetut vanhemmat ovat moderneilla työpaikoilla vakituisissa töissä.

Toisaalta taas perhe, jolla ei ole vaihtoehtoja, yrittää tietenkin optimoida omaa toimeentuloaan yhteiskunnan tukien kautta. Tai jättää lapset tekemättä.

Kuulostaako valinnanvapaudelta? Surulliselta lähinnä. Ei kukaan vapaaehtoisesti valitse taloudellista ahdinkoa.

Harva uudistus koskee kaikkia perheitä. Teinit, eläkeläiset ja pitkäaikaissairaat eivät ole perhevapaiden pääkohderyhmää. Tämä uudistus ei myöskään koske niitä äitejä, joilla ei ole töitä johon palata. He ovat työttömiä. Työttömiä varten hallituksella on omat suunnitelmansa. Totta kai on myös täysin lastenhoitokyvyttömiä päihderiippuvaisia isiä, mutta he tarvitsevat todennäköisesti enemmän muita tukipalveluita. Koulutetulla äidillä, jolla on hyvätuloinen mies, taas on fyrkkaa valita vapaasti ihan ilman yhteiskunnan tukea mitä haluaa, au pairista lähtien.

Islannin esimerkki osoittaa, että mikään ei muutu, ellei muutosta tehdä ja johdeta. Siellä ymmärrettiin, että investointi vanhempainvapaiden tasa-arvoon on monella tapaa tuottoisa. Perheet valitsevat nimittäin aivan toisin kaikissa niissä Pohjoismaissa, joissa uudistus on toteutettu. Eikä siitä ole kansantalous romahtanut, mutta syntyvyys sen sijaan on vahvaa.

Vinkki Juhalle: suomalaisten perheenperustamisiässä olevien ihmisten tulevaisuuden uskoa voi vahvistaa yhteiskunnan toimesta, mutta silloin pitää luopua tehotuotantoajattelusta. Se sopii hirveän huonosti yhtään kenellekään.

11 kommenttia:

  1. Wohaa, niin hyvin kirjoitettu. KIITOS :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos itsellesi niin mainiosta kirjasta, joka täydellisesti alleviivaa tämän konservatiivilandian, jossa päätavoite on rahan säästäminen, ongelmaa.

      Poista
  2. Amen!

    Ikään kuin tässä ei olisi kyllin, tämä rakenteellinen huussinalustilannehan ei kosketa pelkästään perheellisiä ja sellaiseksi haluavia, vaan säteilee myös lapsettomien naisten elämään. Keskustapuolueelle kiitos, että myös minun on kolmikymppisenä vaikeampi löytää vakituista työpaikkaa kuin samanikäisen miehen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Tätä kirosin minäkin silloin kun hain töitä parikymppisenä. Kaikki oikein naureskelivat että sinähän jäätkin sitten saman tien kymmeneksi vuodeksi himaan. Saatana että korpesi, erityisesti kun lapset eivät kiinnostaneet pätkääkään. Grr.

      Poista
  3. Ei pidä unohtaa, että on myös opiskelijaäitejä ja -isiä: heillä ei välttämättä ole työpaikkaa johon palata, mutta eivät he ole työttömiäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on ja heillekin tämä uudistus joustoineen olisi tarpeen.

      Poista
  4. Asiaa.

    Kuva lienee Ykköspesältä (meidän mökin lähellä ;)).

    VastaaPoista
  5. Hei Katja, oletko jo törmännyt tähän tanskalaistutkimukseen, jota Pursiainen referoi? https://www.mustread.fi/artikkelit/aiheuttavatko-lapset-miesten-ja-naisten-tuloerot/
    Todella kiinnostava. Mustread on valitettavasti maksullinen, mutta voinee kokeilla ilmaiseksi. Tutkimuksen mukaan siis lapsen saaminen selittää lähes täysin naisten ja miesten palkkaerot.

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...