Tietoa mainostajalle ›

13.4.2018

Miten voisit osata, jos sinua ei ole opetettu?

Kaupallinen yhteistyö Ad Libriksen ja Bazar Kustannuksen kanssa



Harvoin alkaa tietokirjaa lukiessa alahuuli väpättää. Nyt alkoi.

Matematiikka on aina ollut minulle käsittämätöntä mongerrusta. Menin ekalle luokalle suoraan pystymetsästä. En ollut viettänyt minuuttiakaan minkään valtakunnan tavoitteellisessa varhaiskasvatuksessa tai eskarissa. En osannut lukea enkä laskea, joten opiskelu ja harjoittelu oli kankeaa. Olin hidas, joten kopsasin matematiikan läksyt suoraan ystäväni kirjasta, kun piti ehtiä ulos leikkimään.

Muistan jo ala-asteen lopussa kehitelleeni erilaisia kuvioita ja sanaleikkejä, jotta oppisin ulkoa taas jonkun epämääräisen koealueen, josta en yhtään tiennyt, mihin se liittyy. Yläasteella tilanne vain paheni entisestään ja lukiossa löin homman täysin läskiksi. Kävin tekemässä kokeessa tehtävät 1 a ja b, otin vitosen ja se siitä. En koskaan pysähtynyt ihmettelemään, miksi muiden aineiden keskiarvo viistää yhdeksää puolta. Minulla ei ole matikkapäätä -selitys oli aivan riittävä. Mitäs siinä rimpuilemaan. Kun ei niin ei.

Asiahan ei ole aivan näin, kuten Hanne jo kirjoittikin. Luovalle huithapelille matematiikka on toki vaikeampaa, mutta ei mahdotonta.



Muistan, kuinka minua huvitti, kun näin Skidin päivähoidon opetussuunnitelmassa sanan käsitteet. Haha. Käsitteitähän on vaikka kuinka paljon kuten Bono ja italialainen pizzapohja. Hehheh.

Se vitsi happani tämän kahden norjalaisen (nais)pedagogin kirjoittaman kirjan myötäAnne Lene Johnsenin ja Elin Natåksen kirjoittama Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen (suom. Virpi Vainikainen) auttaa ymmärtämään, miksi matematiikka on joillekin vaikeaa ja tarjoaa työkaluja tarttua ongelmien syihin. Kaikki nimittäin alkaa peruskäsitteistä.

Peruskäsitteissä on kyse ymmärryksen ja oppimisen kannalta täysin olennaisista asioista, tavoista jäsentää maailmaa. Tällaisia käsitteitä ovat mm. väri, muoto ja pinta, mutta myös paino, nopeus, ääni ja vaikkapa suunta. Käsitteiden pointti on tiedon järjestelemisessä. Kun tieto on järjestyksessä, se löytyy pinnistelemättä. Tämä on erityisen tärkeää, jos lapsella on tapana ajatella boksin ulkopuolelta.

En ollut koskaan tullut ajatelleeksi tätä. Peruskäsitteet ovat peruskäsitteitä ja itsestäänselviä, eikö niin? Ja lapsethan nyt ovat aina vähän kassalla kaikesta. Että mikä viikonpäivä menossa ja kuka on kenenkin sukulainen. Ei minulle tullut mieleenkään, että joku ei oppisi näitä asioita ihan automaattisesti. Ja siksipä ne saattavat jäädä oppimatta.

Tämän kirja tekee selväksi: ilman tiettyjen käsitteiden hallintaa ei ole mitenkään mahdollista oppia esimerkiksi murtolukuja. Kirjassa esitellystä 23 peruskäsitteestä 18 liittyy matematiikan oppimiseen. Ja matematiikan kumulatiivisesta luonteesta johtuen (edellinen opintokokonaisuus antaa pohjan seuraavalle), et voi oppia uutta hallitsematta vanhaa.

Jos käsitteiden hahmottaminen on vajavaista, perinteinen tukiopetus ei auta. On aivan turhaa jankata uudelleen ja uudelleen samaa asiaa, jos se ei vastaanottajan päässä kiinnity mihinkään.



Tajusin vasta kolmekymppisenä miten desimaalit ja murtoluvut liittyvät toisiinsa.

Kirjassa toistetaan yhtä lausetta monta kertaa.

Et voi osata, jos kukaan ei ole sitä sinulle opettanut.

Ja tämä lause jäi meillä saman tien käyttöön. Varsinkin helposti hermostuvan Snadin kanssa epäonnistumisen sanoittaminen on ollut ratkaisevan tärkeää: "ei ole sinun syysi, jos et ymmärrä, miten homma toimii. Minun pitää selittää se sinulle niin, että ymmärrät ja vasta sitten voit harjoitella. Ei voi harjoitella, jos ei osaa."

Sehän on aivan totta. Alan nyt tässä iässä uskoa, ettei minulla ole loogisessa päättelykyvyssä mitään vikaa. Ei ole elimellistä syytä, miksi en voisi osata murtolukuja. On vain yhdistynyt luova ajattelutapa, jossa kaikenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia, ja eränäisten sattumusten sarja varhaislapsuudessa, josta seurasi se väärä asenne, että en osaa.

Tajusin jo aikaa sitten, että en voi siirtää tätä matikkavihaani lapsilleni. Eikä se ole siirtynytkään. Skidi tykkää matematiikasta ja laskee mielellään ihan huvikseenkin, Snadi taas on vasta pääsemässä laskemisen (ja lukujono-käsitteen!) makuun. Ja vaikka olen itse päätynyt aktiivisesti välttelemään kaikkia laskutehtäviä, voin yrittää uudelleen, lasten kautta. Minulla on ollut pitkään epämääräinen tunne siitä, että voisin kokeilla matematiikan opiskelua uudestaan nyt. Nyt tiedän, että voin.

Jos nämä fiilikset ovat tuttuja tai lapsesi kärsii matematiikkavaikeuksista, tutustu tähän kirjaan! Saat sen spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) täältä (ale voimassa 31.5. asti).

10 kommenttia:

  1. Saiskohan tuota kirjastosta, tuntuu vähän hassulta lapsettomana ostaa omaksikaan, vaikka kirja alkoikin kiehtoa. Aloin nimittäin pohtia, että omat ongelmani matikassa voisivat johtua juuri noista joidenkin käsitteiden hämäriksi jäämisistä. Kävin kyllä pitkän matikan (kirjoituksissa C) ja muutaman kurssin yliopistollakin sivuaineena (yksi hylätty, pari ykköstä ja muutama kolmonen), mutta en koskaan oppinut sitä kuuluisaa "matemaattista ajattelutapaa", jolla pitkää matikkaa mulle yläasteella ja vielä lukiossakin markkinoitiin. Monesti tykkäsin laskea, monesti en tykännyt ja monesti turhauduin ja todella usein itkin, kun en ymmärtänyt. Pelkkä sana vektorit aiheuttaa edelleen ahdistuksen tunteen, vaikka muistan hämärästi, että yliopistokurssilla lopulta niistä jotain ymmärsinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kirja lähtee ihan alkeista. ja sulla vaikuttaa kyllä (muhun verrattuna) olevan hommat ihan hallussa, jos pitkä matikka meni noinkin hyvin? :O Vektorit on muuten mulle sellainen aihe, josta en tajunnut enää edes sitä tehtävää 1a. Mutta kannattaa kysyä kirjastosta!

      Poista
  2. Mulle matikka oli helppoa vielä yläasteella, mutta lukiossa otin pitkän matikan ja se olikin yhtäkkiä jotain aivan hepreaa. Veli yritti opettaa ja kysyi mitä en osaa eikä ymmärtänyt miksi en osaa. Veljen tukiopetuksen avulla selvisin aina vähän eteenpäin, mutta ei siitä mitään tullut kuitenkaan ja ekan vuoden jälkeen luovutin. Totesin että jotkut vaan ymmärtää ja jotkut ei. Lyhyestä matikasta tuli kymppejä ja pitkästä pääsin läpi rimaa hipoen. En käsitä miten voi olla noin suuri ero.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täysin sama kokemus. Ensin yläasteella kymppejä, sitten lukiossa kaksi kurssia pitkää matikkaa, joista en tajunnut paljon mitään, sitten lyhyestä matikasta taas kymppejä ja myöhemmin yliopiston kvantimenetelmät myös taas hyvällä menestyksellä. En vieläkään tajua, mitä tapahtui ja mikä raja niin yhtäkkiä tuli vastaan.

      Poista
  3. Mun jostain kopsattu lempilause on, että "ei voi tietää jotain, mitä ei tiedä". Monestihan saa vaikkapa virastoissa nuivaa kohtelua, kun ei sattunut tietämään, että asiointi tapahtuukin kakkoskerroksessa. Vähän samaa henkeä siis tässä opettamattomuuden ja osaamisen korrelaatiossa.

    VastaaPoista
  4. Mulla ei oikeastaan matematiikan kanssa ole ollut tätä kokemusta, mutta vastaavanlainen ahaa-elämys tuli kun lähdin ekaa kertaa lenkille silloisen poikaystäväni nykyisen mieheni kanssa - juoksemisesta. Hän ulkomaisena, aina urheilleena, jonkin aikaa sitä mun touhua katseltuaan kysyi, että eikö sua oo kukaan koskaan opettanut juoksemaan? No, ei todellakaan ollut. Koulussa opettaja pilli kaulassaan ilmoitti, että nyt juostaan 1500 metriä, mutta ei kukaan kyllä koskaan opettanut *miten*. Sen jälkeen olen juossut jopa ihan vapaaehtoisesti, kun ymmärsin että en mä ole vaan huono juoksemaan, mä vaan en tiennyt koskaan miten pitäisi juosta. Mind blown.

    VastaaPoista
  5. Mä olen ihan pikämatikkalainen joka ymmärsi jotain (toki en kaikkea) ja kirjoitinkin aikanaan - mutta ostin ja luin tämän kirjan, koska eskarilaisellani on haasteita. Ja yhtäkkiä ymmärsin minkälaisia asioita meidän pitäisi harjoitella, jotta hän voisi kokea osaavansa! Suosittelen kirjaa siis lämpimästi myös kaikille, joiden lapset tarvitsevat tukea matikassa tai koulujutuissa yleensä (ja emme siis todellakaan tee täällä joka ilta kirjan harjoitteita, vaan keskustellaan esim. teiden suunnista verrattuna ilmansuuntiin ja kuinka monta kananmunaa tulee taikinaan jos tehdään tupla-annos, siis mitä se tuplaaminen tarkoittaa, varsinkin kun tupla-annos suklaakakkua on sellainen mieluisa juttu koko perheelle), eli siihen, miten kirjaa markkinoidaan. Hyvä kirja.

    VastaaPoista
  6. Tiedätkö saako tätä kirjaa englanniksi käännettynä? Mä itse rämmin kaikki koulun matematiikan tunnit ja kurssit rima väpättäen läpi mitään tajuamatta. Vieläkin kaikki numeroihin liittyvä esim veronpalautus aiheuttaa ahdistusta. Ja nyt keskimmäinen lapsi osoittaa samoja merkkejä... :(

    VastaaPoista
  7. Voi miksi, miksi nämä matikka-vihat ja epäonnistumisen tunteet aina vaan toistuu koulumatikan suhteen!? Olen ammatin puolesta opiskellut unkarilaista matikan opetusta joka Suomessa on nimetty Varga-Nemenyi pedagogiikaksi. Kuulosti tutulta tuo kirjan sanoma. Iloa ja käytännönläheisyyttä matikkaan!Mun oppilaista kukaan ei kammoa matikkaa vaan siitä on tullut lempiaine. Tutustunpa tähänkin opukseen ihan varmasti... ja toivottavasti kaikki tutustuu Vane-metodiin niin että se saadaan leviämään koulumaailmassa.

    VastaaPoista
  8. Nyt vierähti jättimäinen kivi sydämmeltä, tää kirja lähtee välittömästi tilaukseen.
    Mulle matikka on ollut ihan aina tosi iso peikko. Ala-asteella tilannetta ei helpottanut että pelkäsin aineen opettajaa. En ymmärtänyt laskuja, ja sekin vähä mitä tajusin, unohtui kun opettaja kysyi. I
    Nyt nuorimmaiseni on vitosella, ja tosi absurdeja tilanteita ollaan jo koettu kun oon läksyissä yrittänyt auttaa lasta. Äiti ei tajua eikä lapsi osaa, molempien tekisi mieli heittäytyä lattialle itkupotkuraivareissa :(
    Silloin kun muksu aloitti ala-asteen, mä jopa mietin innoissani että jee, nyt opinkin matikkaa ihan alkeista ja pääsen muiden tasolle...no joo, vitoselle asti meni aika hyvin :D
    Onneksi mies osaa paremmin ja on pystynyt auttamaan tarvittaessa. Mutta tää kirja kuullostaa kyllä lapsen tulevaisuuden kannalta ihan pakolliselta hankinnalta.

    Mulla sujui koulussa hyvin englanti ja äidinkieli, tykkäsin niistä molemmista. Rakastin lukemista ja äiti usein totesikin että "ei se mitään kuule, se on taas nenä kiinni kirjassa" :D

    Sun tekstistä lause "On vain yhdistynyt luova ajattelutapa, jossa kaikenlaiset vaihtoehdot ovat mahdollisia" kolahti myös ihan täysillä, that´s me :)

    Niin ja edelliseen postaukseesi liittyen - kävin sitten ostamassa Madaran pihlajavoidetta ja koivu&merilevä saippuaa.
    Testaukseen :)

    Kiitos näistä vinkeistä ja blogista <3

    t. Meeri

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...