26.4.2018

Lähikoulu. Nyt. Tai. Ei. Sittenkään.



Tänään tuli postia, jota olen yrittänyt aktiivisesti olla ajattelematta: koulupaikkapäätös. Tällä kertaa Snadin lähikouluksi osoitettiin sama koulu kuin musiikkiluokkaa käyvällä Skidillä.

Koulupaikkahaussa oli tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja, sillä kaikissa lähialueen alakouluissa on laudat ikkunoissa. Valinta piti tehdä parhaan mahdollisen väistötilaskenaarion perusteella, sillä varmaa tietoa ei ollut. Jatkuuko bussikyyditys vai saadaanko väistötila lähempää, ehkä jopa (ooh!) parakit pihaan?

No, maaliskuussa selvisi, että ei tod. Bussiköröttelyväistö 11 km päässä jatkuu vielä vuoden ja sitten uusi (pyytämättä ja yllätyksenä vuokrattu vanha toimistorakennus ilman liikuntasalia) väistötila valmistuu toiseen kaupunginosaan. "Mahdollisimman lyhyt ja turvallinen koulumatka" tarkoittaa jatkossa siis 2,5 kilometrin kävelymatkaa rakennustyömaan läpi. Siinähän saa mukavasti tietysti päivän kulumaan.


Mitähän tässä nyt sitten tekisi? Pitäisi tietää, mikä lupaus pitää, mutta kun ei tämän kaupungin toimintaan, prioriteetteihin ja ammattitaitoon voi luottaa millään tasolla. Koko prosessi on tiedotusta myöten hoidettu aivan päin persettä.

Uskoisiko siihen investointipaperiin, jossa sanotaan, että lähikoulu palaa entiselle paikalleen kolmen vuoden päästä, vaikka vanhalle rakennukselle ei ole viedä edes purkulupaa? Aikataulusta nimittäin jo sivulauseessa peruutettiin jollain typerällä oho, emme tienneet että se pitää purkaa -verukkeella. Kyse onkin enemmän siitä, uskonko että Snadi pääsee lähikouluun koko ala-asteaikanaan.

Vai hakisiko toissijaisena siihen toiseen kouluun? Sinne, jonne ei mene yksikään kaveri ja joka sijaitsee vähän sivussa, mutta jonne on lyhyempi matka ja asvalttitie ilman kuorma-autoliikennettä. Siellä olisi se liikuntasali ja kerhoja. Ja ip-kerholla tilat. No, sinne tuskin pääsee.

Luonnollisesti iltapäivähoitopaikat pitää varata heti vapun jälkeen. Että ööö.

Lämmin kiitos Espoon kaupungille verorahojeni upeasta käytöstä. Haluaisin tietää, että jos homeeton lähikoulu on mahdoton toive niin mikä sitten on mahdollista?

Ainoa positiivinen asia, minkä keksin on, että Skidillä on tätä sekoilua jäljellä enää kaksi vuotta.

Mites teille kävi näissä arvonnoissa?

40 kommenttia:

  1. Oma ratkaisu kummankin lapsen kohdalla oli soveltuvuuskokeiden kautta työpaikkani lähellä olevaan kouluun hakeutuminen. Siinä sivussa sai harvinaisen A1-kielen heti ekalta luokalta alkaen.

    VastaaPoista
  2. Paskasti. Ainoana lapsena ryhmästään ja koko kaveripiiristä meidän asuinalueella Länsiväylän toiselle puolelle toisen asuinkeskittymän kouluun. Väliin jää kaksi lähempänä olevaa koulua, joihin on lyhyempi ja turvallisempi kävelymatka mutta joihin myös kavereita menee. Valitusrumba aloitettu, vaikka huonolta näyttää. Tuntuu suorastaan kiusaamiselta tällainen! Ip-paikkaa en kykene edes murehtimaan koska itse koulupaikka on niin paska. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaapa ikävän tutulta! :((( Toivotan onnea valituskierrokselle!

      Poista
  3. Itse en uskaltaisi hakea vaihtoa siihen toiseen kouluun. Jos nimittäin tarkoitat sitä pohjoisen suunnassa olevaa, niin en olisi yllättynyt jos sekin joutuisi väistöön lähiaikoina (sielläkin tietääkseni tuulettimet ikkunoissa). Ja itse ainakin KUOLISIN jos joku lapsistani joutuisi vielä toiseenkin kouluun, jossa tämä väistösekoilu alkaisi ihan alusta. Kun olemme kuitenkin eläneet alusta asti tätä Josarin väistöä. En uskaltaisi myöskään hakea siihen toiseenkaan lähistön kouluun, jolle on lupailtu parakkeja, koska sekään päätös ei ole vielä kiveen hakattu. Eli itse seuraisin kavereita sinne 2,5 km päähän. Mutta itse tietenkin päätätte, nämä on vain omat mietelmät. Mulla on 2 lasta siellä 11 km päässä, ja kolmas aloittaa koulun muutaman vuoden päässä.

    Enkä myöskään usko siihen, että 3 vuoden sisällä olisi mahdollista saada uusi koulu omalle paikalle. Se on silkka mahdottomuus. Varsinkin kun tässä on nähty että pienemmätkin asiat päätöksinen kestää.

    Että ei naurata minuakaan tämä tilanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei naurata ei, mutta sillä kolmannela lapsella saattaa olla toivoa että muutama vuosi olisi ihan oikea lähikoulu.

      Onhan se Seppokin jo korjauslistalla mutta meillä on nyt eniten mielen päällä mihin kouluun selviää *koulumatkasta* hengissä. Ei me voida roudata ja toi 45 minuutin aamukävely ei ole mikään vaihtoehto, sen nyt pitäisi tajuta kaupungin virkamieskin.

      Poista
    2. Mekään ei voida roudata kouluun (ilman ajokorttia ei onnistu mitkään kimppakyyditkään), joten se on vaan sitten koululaisen selvittävä itse siitä 2.5 km matkasta hengissä, pyörällä, kävellen tai julkisilla (jotka eivät tosin sopivaa väliä meiltäpäin oikein kulje). Pyllystä kerta kaikkiaan! Elättelen toivetta että tosiaan edes se kolmas sentään pääsisi jossain vaiheessa lähikouluun omaan kaupunginosaan. Keskimmäinen on nyt ekalla, enkä usko että hänellä on mitään toivoa :(

      Poista
    3. Meillä muuten lapsi kävelee 2 kilsan koulumatkan ihan ongelmitta. On toki 2,5 kilsaa selkeästi pidempi, mutta en näkisi oman lapseni kohdalla mahdottomaksi. Toki reitti ja sen turvallisuus on suuri tekijä koulumatkakuviossa mutta minun mielestäni matkan pituus ei ole mahdoton. Välillä lapsi on tehnyt matkaa koulusta kotiin 1,5 tuntia mutta ei sen väliä vaikka leikkiikin siinä matkalla. Syksyllä ja keväällä kulkee skuutilla, pyörällä ei vielä saa mennä kun en luota että osaisi huomioida muun liikenteen fillaroidessaan.

      Tuo Tapiolan koulutilanne ei kyllä varsinaisesti ole alueen vetovoimatekijä.

      Poista
    4. Matkanahan 2,5km ei loppujen lopuksi pitkä ole, jos yhtään peruskuntoa lapsella on. Meillä eskarilainen ja ekaluokkalainen (samoin itse aikanaan koko ala-asteen) ovat kävelleet syksystä lähtien yksin matkan edestakaisin. Toki turvallisuus täytyy ottaa huomioiin, että en esim. autotien reunaa ilman kävelytietä laittaisi lapsia yksin kävelemään.
      Aikaa kuluu matkassa kivasti kotiinpäin tullessa, eikä tarvitse siis miettiä ip-toimintaa. Matkalla tulee hoidettua myös ulkoilu ja osa päivän liikunnasta ja saa olla kavereiden kanssa. Matkassa menee kouluun päin 35-45min ja kotiin 35min-3tuntia. Lisäksi koulupäivä sujuu virkeämpänä, kun on aamulla reippaillut.
      Olen vahvasti sitä mieltä, että aikuiset tekevät karhunpalveluksen kyyditsemällä lapsiaan joka paikkaan. On aikamoinen autoruuhka aamulla ja iltapäivällä koulun parkkipaikalla!

      Pauliina

      Poista
    5. Hahahah, haluaisin nähdä edes sen aikuisen joka kävelee aamulla töihin tuon matkan. :D Ja ip-toimintana kotimatkakävely? No, kukin tyylillään tietty. Pointtinhan tässä on, että sitä saa kävellä vaikka maailman ympäri jos HALUAA. Me olemme muuttaneet palveluiden äärelle juuri siksi että ei tarvitsisi roudata.

      Poista
    6. Ja siis tarkennuksena että eihän tämä nyt mistään kunnosta ole kiinni vaan *ajasta*. 45 minuuttia yhteen suuntaan repun ja luistinten kanssa on liikaa.

      Poista
    7. Aika moni kyllä kävelee, eihän tuollainen ole työmatkana mitään. Eikä koulumatkanakaan, jos reitti muuten turvallinen eikä ole kiire. :)
      Nykyään asunnon ostaminen hyvästä paikasta vs. arjen toiminnot on aika riskipeliä, kun koulut ja päiväkodit menee remonttiin tai työpaikka lähtee alta.

      Poista
    8. Tässä varmasti nyt minun lisäkseni muutkin halusivat tuoda oman kokemuksensa pohjalta esiin sen että on paljon lapsia jotka ongelmitta kulkevat jopa kolmen kilometrin koulumatkan itsenäisesti joka päivä. Kävellen. Ymmärrän tilanteenne kurjuuden kaikin puolin mutta älä nyt ihan leikiksi lyö sitä toistakaan todellisuutta joka kuitenkin toimii monilla oikein hyvin. Jotain tutkimuksia on muuten siitä että koulumatkansa kävelevät menestyvät koulussa muita paremmin. Liikunnan hyötyjä. Ja IMHO, suomalaiset lapset ovat lihoneet niin paljon että muutama lisäkilsa käveltävää koulumatkaa päivittäin tekisi monelle pelkkää hyvää.

      Poista
    9. Tuota noin, tuollainen "viiden kilsan kävely per päivä ei ole mitään" kuulostaa vähän sellaiselta suomalaiskansalliselta uholta, jossa typerien lasten pitäisi vain vähän karaistua ja oppia pärjäämään. Sitä en oikein jaksa. Lisäksi näissä matkoissa se oma kokemus ei toimi referenssinä eikä pituus ei ole millään tavalla verrannollinen vaarallisuuteen. Kyse siis ei ole siitä etteikö lapsi jaksa vaan siitä että kaupungissa on vähän erilaiset reitit ja matka-ajaksi ei joissain perheissä toimi tuo 45 min. Tämä tuntuu jostain syystä olevan vaikea ymmärtää ja helppo vähätellä.

      Ja minähän nimenomaan kannatan näitä arkiliikunnan hyötyjä, mutta mitään työmaamaratoneja en kaipaa. Jos joku kaipaa niin siitä vaan, kukaan ei kiellä kiertämästä työpaikalle tai kouluun mahdollisimman pitkää reittiä.

      Poista
    10. Ja tuolla aikuisten kävelemishalukkuudella viittasin matkavastukseen, joka on
      liikennemäärälaskelmissa käytettävä käsite. Kolmea kilometriä ei missään tapauksessa enää yleisesti mielletä kävelymatkaksi. Tämä näkyy mm. metrokeskustelussa.

      ".., joka tarkoittaa ihmisen kokemusta matkan kestosta. Laskelmissa ihmisen oletetaan tekevän matkustustavan, matkakohteen ja matkareitin valinnan matkavastuksen perusteella. Matkavastus lasketaan siten, että matkaan liittyvien eri vaiheiden todellinen kestoaika muutetaan kertoimella tai vakiolla, jolla kuvataan sitä, miten rasittavana ihminen kokee matkan vaiheen. Kerrointa 1 käytetään autossa matkustamiselle, eli autossa matkustamisen todellista aikaa ei muuteta. Esimerkiksi kävelylle voidaan käyttää kerrointa 1,5. Silloin 10 minuutin kävelymatkan kokemuksen oletetaan vastaavan samaa kuin 15 minuutin matka autolla. Suomessa matkavastuksen kertoimet on annettu Liikenneviraston ohjeissa liikennehankkeiden arvioinnista."

      Poista
    11. En nyt tiedä haluatko ymmärtää tahallaan väärin vai harmittaako sinua vain tuo teidän koulutilanne niin paljon että boxin ulkopuolelle on vaikea nähdä. Minä nimittäin oikein yrittämällä yritin viestissäni kauniisti tuoda esille sitä toistakin todellisuutta joka toimii monessa perheessä ajatuksella "tsemppiä, paska tilanne teillä mutta ei se välttis nyt mahdoton ole". Ja vielä korostin että minunkin mielestäni matkan pituus ei ole oleellinen vaan sen turvallisuus.

      Tämä ei myöskään ole mikään maaseutu vs. kaupunki -keskustelu. En asu maalla. Enkä mielestäni missään kohtaa harrastanut "suomalaista uhoa jossa lasten pitäisi vaan karaistua ja kestää". Tulkinnat taisivat nyt lähteä vähän lapasesta. Minkä kyllä ymmärrän jos ja kun ketutus tilanteesta on sinulla suuri.

      Poista
    12. Mitä siis ymmärrän väärin? Ymmärrän erittäin hyvin että joku lapsi kulkee kolmen kilomterin matkoja heittämällä - hieno homma, mutta ei se tähän meidän tilanteeseen liity millään tavalla. Meidän ekaluokkalaiselle kyseessä on mahdoton matka, that's it.

      Poista
    13. Sen että mahdottomalta tuntuva ei välttämättä sitä ole. Ja sen että tässä nyt muut olisivat kuvailemiasi "hiihtäen kouluun sukset kainalossa kesät talvet" -tyyppejä. Mielestäni sinulta tuli aika latautunut reaktio siihen kun muut halusivat tsempata että saattaisi tuo matka jopa onnistua. Mutta tsemppiä joka tapauksessa. Ymmärrän edelleen että tilanne on teille todella kurja.

      Poista
    14. Okei, en tosiaan lukenut esim. Pauliinan kommenttia tsempiksi. Ei tässä lohduta se että joku kulkee pitemmän matkan. Meille tuo matka on mahdoton ja gallupin perusteella samaa mieltä ovat muutkin tämän alueen vanhemmat.

      Poista
    15. Minä olen koko ala-asteen kulkenut kouluun 2,5km suuntaansa (eli tiedän ettei ole fyysisesti mahdotonta ala-asteikäiselle). Tosin vain osan vuotta matkaa tehtiin kävellen, vaan joko usein pyörällä tai potkurilla, ja ekat luokat kavereiden kanssa ryhmässä kulkien. Mutta tämä oli maalla, joten matka sisälsi yhden vaarallisen isomman tien ylityksen.

      Mutta mutta...mikä on ihan ok maaseudulla 80-luvulla (tai pikkukylä mikä lie), niin ei kyllä ole musta ok isommassa kaupungissa. Siis jos aattelen 2,5km matkaa kotoa (meiltä noin about keskustaan) niin enpä laittaisi pikkukoululaista kävelemään. Lukemattomia tienylityksiä, sujahtelevia pyöriä, liikennesäännöistä piittaamattomia autoilijoita jne. Mun työmatka sisältää talvella about 2,5km kävelyn (sitten jatkan bussilla) ja en kyllä ihan joka kelillä viitsi sitä kävellä itsekään (mulla on pikkuisen hitaampana vaihtoehtona kiertää pidempi matka bussilla). Lapsen päiväkotimatka on about 1km ja se on enempi siedettävä. Eli ymmärrän kyllä tuohtumuksen, siis jos mun tuleva lapsi heitettäisiin meiltä kotoa 2,5km päähän kouluun, niin ei paljon naurattaisi...

      Poista
    16. Näin just, ei se ole fyysisesti mahdotonta, me tehdään viiden kilsan metsäretkiä ihan helposti (tosin pienimmän ei tartte kantaa mitään). Mutta kun reitillä on kaksi rakennustyömaata ja kahdeksan aamuna pitäisi lähteä liikkeelle varttia yli seitsemän niin ei helvetissä. Tulevalle vitosluokkalaiselle tuo ei tietenkään ole mikään suuri ongelma, kun liikennesilmä, pyöräilytaidot ja kävelyvauhti on ihan eri.

      Mä tarkistin huvikseen, paljonko mun (silloin pitkältä tuntunut) koulumatka ala-asteella oli. Tulos: 1,2 km. Sitten kun sen sain mennä fillarilla niin helpotti.

      Poista
  4. Auts Espoota, sympatiat ja voi piip mitä sekoilua.

    Meillä on Helsingin puolella onneksi (kai, mulla on vasta syksyllä eskarilaiseksi muuttuva viskari) lähikoulu tulossa ihan osoitteen perusteella (ja jos asutaan nykyisessä osoitteessa niin turvallinen noin 150m koulumatka...että kun uutta kotia etsitään, niin aika paljon painoa on lähikoulun sijainnilla ja laadulla, nykyosoitteessa kun nää on kohdillaan). Mua lähinnä jännitti eskarihaku (kun eskarin oppilaaksiottoalue on tooosi laaja täällä ja ei ollut sanottua että alkaako lapsen omassa päiväkodissa eskari, vaan onneksi alkaa). Mutta voi kauhea, en kyllä kestäisi Espoossa asumisen stressiä kun koulupäätökset on tuollaisia (vantaalainen kaveri teki vähän saman valinnan kuin eka anonyymi, eli haluttu koulu turvattiin kielikylpyvalinnalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä se, yksi iso syy muuttoon oli meilläkin koulun läheisyys ja turvallinen koulumatka, jonka voi kulkea itsenäisesti jo ekalla luokalla. >.<

      Kaikista ärsyttävintä on tietty se että väistössä ollaan oltu jo pari vuotta ja MITÄÄN ei ole sillä välillä tapahtunut. Tässä ajassa paikalla voisi olla jo uusi koulu.

      Poista
  5. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005656407.html
    Olisiko ratkaisu robottibussi? ;)

    Onhan tää ihan uskomatonta sekoilua. Meillä 2v jäljellä vielä - tai enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näkisin että ratkaisu olisi jappastelun lopettaminen ja vastuun kantaminen, mutta toki robottibussi siinä heti kärkisijoilla. ;)

      Poista
  6. Hyvin kävi, lapsi pääsi lähikouluun 300 metrin päähän, muutama eskarikaveri tulee samalle luokalle. Tämä siis Etelä-Espoossa, jossa ilmeisesti on kovin hyvä tilanne kun tätä keskustelua seuraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteläistä Espoota tämäkin, mutta Tapiolan tilanne on ollut erityisen kurja.

      Poista
  7. Apua!! Mikä ihme saa ihmiset jäämään Espooseen? En tarkoita sitä, etteikö aika monessa Suomen kunnassa ole pahoja ongelmia koulujen ja päiväkotien kanssa, mutta .. Meillä Kirkkonummella on monta todella huonossa kunnossa olevaa koulua. Kuitenkin, nyt niille on oikeasti tehty jotain. Kaikkiin on tulossa parakit, ihan omalle pihalle. Ei puhettakaan, etteikö olisi tarvittavia tiloja. Ei tarina kaunis ole, eikä ole sujunut jouhevasti. Nyt kun alkuun on päästy, niin tosissaan tehdään asialle jotain.

    Ne koulut joissa ei ole sisäilmaongelmaa, ei ole puhettakaan etteikö lähikouluun pääsisi. Kolikon toinen puoli, ei täällä ihan kilometrin välein niitä kouluja myöskään ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tolleenhan sitä kuvittelee että asiat hoidetaan: huomataan ongelma ja tartutaan toimeen. Täällä alkaa vääntö Kokoomuksen ja virkamiesten kanssa. Parakit torppasi ihan teknisen toimen johtaja itse.

      Jos ei asuttais maailman siisteimmässä kämpässä oltais jo tietty Helsingin puolella.

      Poista
    2. Eipä Helsingin puolen koulutilannekaan mikään onni ja autuus ole. Heti Tapiolan naapurissa Lauttasaaressa on ongelmana koulutilojen puute kasvavan lapsimäärän keskellä ja nyt on mm. suunnitteilla vanhan sisäilmaongelmaisen toimistotilan muuttaminen koulukäyttöön - perusteellisen remontin jälkeen tietenkin, mutta sekään ei kaikkia vanhempia vakuuta.

      Poista
    3. Samoin Kaarinassa väistötilat ovat parakeissa koulujen pihalla. Muuten on kyllä saatu toisesta koulurakennuksesta farssi aikaiseksi, sillä parakkien määrä arvioitiin väärin (kouluistahan ei voi kysyä) ja edelleen on avoimena, korjataanko taas vai josko kuutenkin uusi. Samassa rakennuksessa toimii kaksi koulua, joista molemmista on ollut liikettä pois tämän kevään aikana. Me vaihdoimme tulevan koululaisen opiskelukieltä ja hän menee lähikouluun tuon toisen sijaan, jossa hän nyt on eskarissa. Se lähikoulukin voi olla väistössä kyllä pian. Mutta ainakin väistöt sentään täällä on toteutettu koululla tai lähellä olevissa tiloissa.

      Poista
  8. Espoolla on valitettavasti pitkät perinteet tässä koulukurjuusasiassa. Mun vanhemmat on olleet perustamassa 50-luvulla oppikoulua ja lukiota Leppävaaraan kun silloinen kunta ei tarjonnut ko. kouluja. Pakko oli perustaa (aluksi) yksityinen koulu jos halusi omat lapsensa oppikouluun.

    Itse olen käynyt kouluni samaisessa koulussa, joka oli 70-80 luvulla jo sellasessa kunnossa että vesi ja tuuli tuli talvella sisään. Niin ja yli puolet ajasta opiskeltin purkukuntoisessa "vanhassa koulussa" joka oli ollut 50-luvulla joku väliaikainen parakki. Parakki purettiin vihdoin 90-luvulla...

    Ja lisäksi omat lapset kävi 13 vuotta Auroran koulua, joka nyt on kyllä uusittu. Meidän lapset ei siitä uudesta koulusta ehtineet nauttia, nuorin oli 3 vuotta väistössä (1 v Kalajärvellä ja 2 v Järvenperässä) ja pääsi pois alakoulusta siinä vaiheessa kun uusi koulu valmistui.

    Yläaste on onneksi ollut kaikilla lapsilla uudehko ja kunnossa samoin lukio.

    Kaikki empatiani on kyllä teidän puolella ja olen samaa mieltä, että kummallisen velttoa tuohua kaupungilta.

    Yksi juttu mitä olen jo monta vuotta ihmetellyt on se, että kun rakennetaan uusia kouluja niin miksi ihmeessä niiden uusien pitää olla jumalattomia "koulutuspalatseja" kaikilla herkuilla. Jos kerran rahasta on pulaa eikö vaatimattomampi, mutta toimiva ja terveellinen koulu riittäisi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se ydinongelma ole, että Suomessa ei osata rakentaa julkisia rakennuksia, jotka eivät olisi muutaman vuoden kuluttua homeessa (mutta tätä faktaa ei pystytä myöntämään)? Miten rakennetaan "terveellinen koulu"? Maakunnissa pystytetään hirsikouluja ja niissä ilmeisesti tilanne parempi.

      Poista
    2. Voi jestas, on teilläkin ollut koulutaival! En tiedä miksi on ihan ok, laittaa kaikki paine koulunkäynnistä vanhemmille: vanhemmat vastaavat yhtäkkiä muuttuvista matkoista, selvittävät oireilun tasoa, kirjelmöivät valtuutetuille ja keräävät adresseja JOTTA LAPSET SAISIVAT TURVALLISET KOULURAKENNUKSET. Eihän tässä ole mitään järkeä.

      Poista
  9. Karhusuon uusi alakoulu (joka saatiin vihdoin vuosien väännön jälkeen) ei ole enää "palatsi" vaan hyvin vaatimaton puurakennus, jossa on satsattu muunneltaviin sisätiloihin, terveelliseen sisäilmaan ja tilojen maksimaaliseen hyödyntämiseen. Ylimääräistä monumentaalista aulatilaa ei ole, kuten esim, Muuralan koulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä kannatan! Minä näen rakennuksissa vain käyttöarvoa, monumentit (joita en myöskään kaipaa) ovat sitten erikseen.

      Poista
  10. Valitsimme yksityiskoulun Espoossa ja järjestimme kyytiringin muiden vanhempien kanssa. Tosin täällä syrjäisemmässä Espoossa saatiin lisäksi koulupaikka lähikoulusta, joka on metsäpolun päässä naapurissa. Olemme hyvin tyytyväisiä tilanteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten kyytirinki teillä toimii? Montako perhettä on mukana, onko ollut ongelmia ja miten vuorot on järjestetty? Mullahan ei ole autoa joten vähän heikkoa on tuon kuskaamisen kanssa. Enkä ole edes ainoa autoton täällä.

      Poista
  11. Korjaus Lauttasaaren tilanteeseen: toimistorakennus purettiin uuden koulun tieltä.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...