Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

29.3.2018

Viimeinen ja ensimmäinen päivä

Kirjaa pitää laittaa maailmalle, vaikka pakkausmateriaalit ovat totaalisen loppu.

Niinhän siinä sitten kävi. Olin tänään toimistolla viimeistä päivää työntekijän roolissa. Ensi tiistaina aloitan päätoimisen multitaskaamisen toimitusjohtaja-valokuvaaja-kirjoittaja-kahvinkeittäjänä omassa firmassani.

Olin harkinnut yksityisyrittäjäksi ryhtymistä jo monen monituista kertaa: arvioinut, laskenut ja spekuloinut, ja tullut siihen tulokseen, että ei, ei todellakaan. Kassavirtalaskelma ei vaikuttanut siltä, että suoriutuisin sekä perheen safkaostoksista että lainanlyhennyksistä, joten enpä sitä sen enempää pyöritellyt.

Mutta sitten tuli tammikuu, jolloin tapahtui kaksi asiaa: sain romaanin kustannussopimuksen ja mörököllikirja hupeni hyllystä vauhdilla.

Oli pakko hyväksyä, että olen tämän harrastukseni kanssa nyt vähän enemmän kuin ujoilla ensitreffeillä.

Kirjoittamisella ei kovin moni Suomessa elä, enkä elä minäkään, mutta en näköjään pääse siitä eroonkaan. Entäs jos vähän laajentaisin toimenkuvaa ja laskutus tulisikin useammasta purosta?

Blogi on niistä yksi. En halua ikinä kirjoittaa tätä ainoana tulonlähteenä, siitä ei tule mitään. Väkisin vääntämällä saa väkisin väännettyä. Blogi siis tarjoaa jatkossakin pientä sivutuloa, käsittelee jotain aivan muuta kuin päivän asuani ja päivittyy ihan yhtä epäahkerasti kuin tähänkin mennessä.

Sitten on tämä kaikki muu kirjoittaminen.

Mörököllikirjan toinen painos saapui juuri sisustuselementiksi olohuoneeseemme (ja se on omakustannesatukirjalle aikamoinen saavutus). Uusia kirjaideoita on takaraivossa koko ajan puolenkymmentä, ja työn alla on kolme käsikirjoitusta: romaani on viimeistelyssä, Pikkiksen jatko-osa kuvitusvaiheessa ja mörököllien kasvamistietokirja suunnitteluasteella. Lisäksi havahduin siihen, kun ystäväni ihmetteli, miksi en hae apurahoja. Niitä kuulemma myönnetään juuri siksi, että kirjoittamisella on vaikea elää. Aivan.

Sitten olisi tämä perinteinen liiketoiminta. Voisin tehdä oman firmani nimissä sitä samaa konsultointia kuin työntekijänä, pitää koulutuksia, harrastaa maailmanparannusta ja kirjoittaa kolumneja, ylipäätään tehdä kaikenlaisia kiinnostavia juttuja, joille ei ole riittänyt aikaa.

Ja niin minä menin ja irtisanouduin. Jätin tänään läppärin ja avaimen firmaan, halasin kollegat ja otin itselleni YEL-vakuutuksen. Sitten lähdin kaljalle ihmettelemään, miten noin käytännössä sivutoimisesta yrittäjyydestä siirrytään päätoimiseksi yrittäjäksi.

En tietenkään pääse samaan tulotasoon kuin konsulttina, mutta jospa minulla olisi tässä uudessa kattauksessa joskus vapaa-aikaa. Jospa ehtisin joskus lukea, liikkua ja käydä vaikka kaupassa. Eikä olisi ikinä enää yhtään palaveria ennen aamukymmentä. Onhan sekin jotain.

Ainakin yrittäjänä olen vihdoin siellä bisneksen ytimessä, jonne olen jo jonkun aikaa kaivannut. En kertakaikkiaan viihdy ulkokehällä arvailemassa, miten hommat sujuvat. Nyt tiedän tasan tarkkaan, mitä tapahtuu ja mitä ei tapahdu, ja kenen vika on, jos ei tapahdu.

Saa toivottaa onnea (ja ostaa kirjaa), sitä tarvitaan! Hui.

29 kommenttia:

  1. Onnea ja menestystä!

    VastaaPoista
  2. Just mahtavaa! Idearikkaita ja työntäyteisiä yrittäjäpäiviä!

    VastaaPoista
  3. Onnea matkaan, varmasti hyvä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos! Ainakin *jotain* tulee! ;)

      Poista
    2. Onnea matkaan! Ja sulla on näköjään sama elämänkatsomus, kun mummollani aikanaan. Kun muut mietti ja pähkäili ja stressasi juttuja, niin mummo lakonisesti rauhoitteli, "aina se jotenkin menee". Täytyy myöntää, että näin keski-ikäsenä olen huomannut, että sä ja mummo ootte osunut naulan kantaan :).

      Poista
    3. Hyvä mummo! Asiat kyllä aina jotenkin järjestyvät. Ei aina ideaalilla tavalla mutta kuitenkin. ;)

      Poista
  4. Onnea ja kantavia siipiä, osaamista sulla on! Olen itsekin tehnyt saman loikan, Vaikkakin elätän itseni ja perheeni paljon epäluovemmin, niin olen hurjan tyytyväinen ratkaisuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla! Nämä onnistuneet tarinat ovat minuakin inspiroineet. :) Lähden siitä että työelämään pääsee takaisin, mikäli tämä ei alkuunkaan toimi.

      Poista
  5. Onnea ja yrittämisen iloa. Tällä hetkellä sekä yrittäjä että työssäkayvä täällä...Kyllä se varmaan lentoon lähtee, koska kun on useampi taito hallinnassa on niitä mahdollisia tulovirtojakin. Ehkä tulot alussa ovat pienemmät, mutta työ ja elämä antavampaa. Ja jos (tuskin) menee pipariksi niin pääseehän sitä takasin töihin, ainakin sun monitaidoilla pääsee! Lykkyä omannäköiselle uralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo, kuusi vuotta tätä hybridityöelämää pyörittäneenä tämä päätös oli tavallaan sellainen henkilökohtainen armonosoitus. Että ei ihme, jos on aika ja jaksaminen olleet vähän kortilla kun se 20% työviikko ei yllättäen riittänyt mihinkään.

      Poista
  6. Wau! Huikeaa. Paljon Onnea ja inspiraatiota sekä iloisia aamuja just oman aikataulun mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeh, kiitos!! Mähän olen aivan aamuihminen kun vaan saan aloittaa ne omaan, hitaaseen tahtiin. <3

      Poista
  7. Tervetuloa tänne puolelle! Se menee hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Täällä toisella puolella on toistaikseksi ollut tosi kivaa. ;)

      Poista
  8. Hienoa että täällä joukossa on rohkeita tyyppejä, onnea!

    Ja piti jo aikaisemmin kommentoida Mörökölli-kirjasta, se on hyvä! Luin kirjaa ääneen pääasiassa meidän ekaluokkalaiselle, koska 5-vuotias totesi kantta ja kuvia kurkatessaan että "äiti mä en tykkää näistä kirjoista joita sä ostat meille". (edellinen opus oli "Lapsen oma petokirja") Mutta kuinkas ollakaan, vaikka pienempi selasi iltapalan ääressä omaa Bamse-lehteään, kummasti alkoikin kirjan tarina kiinnostamaan, ja lehti jäi syrjemmälle. Olin sisäisesti onnellinen tuosta tapahtumasta, sekä myös siitä että olit kirjoittanut noin mainon kirjan. Jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka siistiä kuulla tämä! Lapset on niin mahtavia kun ne sitten kuitenkin antaa mahdollisuuden vaikka ensin muka eivät. <3 Ja joskus kirjat iskevät vasta myöhemmin, kun se merkitys tulee omakohtaiseksi.

      Poista
  9. Onnea hurjasti ja myötätuulia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, myötätuulet ovat tarpeen! :)

      Poista
  10. Onnea yrittäjyyteen! Paljon tuotoksiasi lukeneena olen varma, että tulet pärjäämään loistavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tuhannesti!! Olisipa kyllä ilahduttavaa jos tämä homma menisi putkeen. :)

      Poista
  11. Huippua! Yrittäjyyttä parjataan ihan liikaa, sitä kun on niin monenlaista. Luovan alan yrittäjyys on aika eri planeetalta kuin vaikka kivijalkakaupan pitäminen, hyvässä ja pahassakin.

    Sulla on jo niin vahva tausta työlle, ettei menestyksestä pitäisi olla epäilystä, vaikka paskoja päiviä sattuu varmasti kohdalle. Silloin voikin sitten jäädä sänkyyn lukemaan tai katsomaan Netflixiä - koska vapaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä on totta! Jotenkin tuntuu, että yrittäjyyttä joko glorifioidaan tai sitten alleviivataan kärsimystä, kun siitä keskivaiheiltakin löytyy tiloja. Mun haasteena tulee olemaan suunnitelmallisuus. Nyt pitäisi kehittää ihan uudet rutiinit tekemiseen. Kääk.

      Poista
  12. Täällä yksi ei-ikinä-kommentoiva lukija toivottaa paljon tsemppiä valitsemallasi tiellä! Kommenttiboksin korkkaamisen aiheutti oivallus siitä, kuinka tärkeää mulle on (ja on ollut) lukea sun juttuja tässä vuosien varrella. Olen itse sua vähän juniorimpi ja internetissä täynnä setiä ja meikkiblogeja on aika hyvä olla tällainen humaani turvasatama. Jotenkin tän blogin lukeminen on kasvattanut mun luottoa siihen, että kyllä nää hommat rullaa vielä aivan hyvin. Tai vähintään jotenkin. Kiitti!

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...