2.2.2018

Puhkipidetty vaate on rakastettu

Kaupallinen yhteistyö Reima ja Emmy


Lastenvaatteiden kierrätyksessä on kaikenlaisia hermoja venyttäviä haasteita. Isojen lasten myötä olen törmännyt ylenpalttiseen vaatekiintymykseen. Siinä missä yksi vaate menee seuraavalle laput kiinni, toisessa roikutaan kynsin ja hampain.

Yritin laittaa tätä takkia kiertoon jo viime syksynä.

- Ei! Se mahtuu vielä.

Vaikka ei todellakaan mahdu. Ranteet paistoivat ja takki kinnasi kainaloista. Tänä keväänä näkyy varmasti jo napakin. Mutta pois ei saa laittaa, vaikka lapsenlapsille hilloamisessakaan ei ole mitään järkeä (terkut vaan Mutsille).



Se on ollut molempien lasten lempitakki ja (ihme kyllä) edelleen hyväkuntoinen. Leikkaus oli hyvä, materiaali kesti sadetta, huppu oli oikeankokoinen ja vetoketju ei jäänyt jumiin. Isoihin taskuihin mahtui paljon kiviä ja muuta roinaa ojanpohjalta. Itse kiitän sitä, että takki on kestänyt säännöllistä pesua. Takki lajiteltiin Skidin käytön jälkeen säästettäviin, mutta nyt sen pitäisi jatkaa elämäänsä seuraavan lapsen yllä.

En ollut koskaan kiinnittänyt takin merkkiin huomiota. Se oli vain se kiva punainen välikausitakki. Kun kuulin Reiman ja Emmyn kierrätyskampanjasta (jos Emmylle myyntiin laitettavissa vaatteissa on Reiman ulkovaatteita, saa helmikuun ajan käsittelykulut ilmaiseksi ja 15% edun Reimalta), ajattelin, että harmi kun en voi tähän osallistua. Eihän meillä ole mitään Reimaa.

Arvaatte. Kyseinen takki oli Reiman. Kun sitten rupesin oikein penkomaan, löysin hämmästyksekseni kaapista vielä kaksi Reiman takkia lisää (kaikki käytettyinä ostettuja) ja kahdet housut. Ja kun vilkaisin vanhoja kuva-albumeita, huomasin että harva se haalari oli ollut Reiman. Kappas.

Ostaisitko tämän takin? Se on palvellut kahta lasta sairaan hyvin. 

Ostan suurimman osan lastenvaatteista käytettynä, kauppaan singahdan vain akuutissa hätätilanteessa. En juurikaan katsele kirppiksillä vaatteiden merkkejä vaan lähinnä kuntoa. Sisävaatteeksi kelpaa enemmänkin pidetty, mutta ulkovaatteen täytyy olla ehjä ja hyväkuntoinen (ne ovat joskus meidän perheessä kortilla). Jos vaate tuntuu laadukkaalta ja on kestänyt pitoa tätä ennen, se kestänee pitoa vielä lisääkin. Seuraavana talvena se on jo jonkun toisen päällä.

Olen tässä kymmenessä vuodessa kehittänyt ihan hyvän kirppissilmän. Kirppiksellä hintahaitarin kuuluu vaihdella 50 sentistä useisiin kymppeihin. Minä en kaipaa "uudenveroista" enkä pidä tummentumaa merkkinä siitä, että vaate on arvoton, mutta toisaalta en maksa käytetyistä leggareista viittäkymppiä vain siksi, että ne ovat jotain himottua merkkiä. Pidän hinta-laatu -suhteeltaaan järkevistä vaatteista ja Reima asettuu juuri tähän kohtaan. Kelpo vaatteita kelpo hintaan.

Ekologisinta on nimittäin tehdä vaate, joka kestää useammalla lapsella (uudistan sen toiveeni kevlar-takapuolesta), mutta siihen ei ole mitään sertifikaattia tai takuuta. Auton matkamittarista näkyy kuinka monta kilometriä sillä on ajettu ja leipäpussista näkee milloin sisältö kannattaisi syödä, mutta mikä on talvitakin parasta ennen -päivä?

Onkin kiinnostavaa ajatella vaatteen elinkaaren kokonaishintaa: joku on ostanut tämänkin takin kaupasta hintaan X, mutta kuinka monta kertaa se myydään vielä sen jälkeen? Miten paljon hinta alenee per myyntikerta? Miten monta käyttöpäivää yhdelle takille tulee? Tämäkin takki oli meillä vain vuokralla.

Keppihommat vaatii kunnon vermeet.

Kuluttajana minusta tuntuu siltä, että vaatteiden laatu huononee koko ajan eikä hintakaan ole enää mikään takuu laadusta. On melkoisen ärsyttävää kun uudesta, kalliista joululahjapaidasta lähtee värit ensimmäisessä pesussa niin että kersakin huomaa. Tai vaate nuhjuuntuu, nyppyyntyy, purkautuu tai leviää saumoista. Haluaisin palauttaa takaisin valmistajalle jokaisen vaatekappaleen, jota en kehtaa antaa edes hyväntekeväisyyteen. Haluan jokaisen vaatemerkin sitoutuvan siihen, että vaate ei ole kertakäyttöinen.

Se kaksi numeroa liian pieni, punainen välikausitakki lähtee nyt Emmyn kassiin, mutta nyt pitäisi yrittää löytää jotain samantyyppistä tilalle koossa 128. Esitänkin teille kanssamutsit hartaan toiveen: laitattehan niitä takkeja nyt kiertoon oikein urakalla, jooko? Ettei tarvitse kauhean pitkään kuunnella sitä sä pilaat mun elämän -huutoa. Kiitos!

Ja osallistukaa myös kisaan! Project Maman Facebook-sivulla ARVOTAAN jollekulle onnekkaalle 50 euron lahjakortti Emmyyn! 

Ps. Tajusin juuri varastokäynnin jälkeen, että minun vanhin, edelleen käytössä oleva talvitakkini on vuodelta -93. Pistäkää paremmaksi!


10 kommenttia:

  1. Meillä on nyt alkanut takit hajota vetoketjuista. Kyllä harmittaa kun muuten hyvä takki hajoaa siitä ja ompelija veloittaa uuden ompelemisesta 25 €. Ei kannata se sitten enää. Muuten ei sitten mitään enää jääkään seuraaville. Merkistä riippumatta polvet menevät sekä ulko- että sisähousuissa rikki, kengänkärjet hajoavat ennenkuin kausi vaihtuu, pipot ja hanskat hukkuvat, paidoista kuluu hihansuut puhki. Mulla on äitiyttä takana seitsemän vuotta ja hämmentyneenä olen seurannut esim. ulkohaalarien hintakehitystä. Joskus muinoin "ne kalliit merkit" maksoivat max 120 €, pääsääntöisesti satkun. Nyt ovh huitelee jossain 180 €:ssa. Ei kyllä tän mutsin lompsa kestä tollasia maksaa kolmen kuukauden käytöstä. Isompien lasten vaatteita ei oikein tahdo enää edes kiertää käytettyinä samaan malliin kuin taaperoilla (kai ne hajoaa kaikilla). Mä sitten päädyn lottoamaan ja hilloan seuraavan kauden vaatteita alennusmyynneistä. Sattuuhan sitä sit koon kanssa huteja mut niistä pääsee kyl onneksi aina yleensä ostohintaan eroon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidät on pelastanut korjaustaitoinen Mummi: vetskarit vaihtuvat, lahkeet lyhevät, saumat korjaantuvat ja sukat ovat ehjiä jälleen. Osa ongelmista on ihan suunnitteluvikoja: vetsakeriden ympärillä on kaikenlaista alskosta joka joutuu helposti väliin.

      Mä todella kaipaisin niitä isojen lasten vaatteita enemmän kiertoon. Mihin ne oikein menevät? Tuntuu että 134 on jo tosi vaikea löytää. Ja mä olen myös miettinyt että mitä sellainen ihminen ansaitsee, jolla on varaa ostaa kaikki lastenvaatteet uusina.

      Poista
    2. Oletko koittanut Lafkania Kauniaisissa? Sieltä olen löytänyt myös isomman (pojan) vaatteita. Tyttöjen vaatteita on aina enemmän kierrossa.

      Poista
  2. Aika uusi tuo sinun talvitakkisi :)
    Veljenpoikani teki joskus kakaraikäisenä askartelumassasta nappeja minulle joululahjaksi. Kaikki jotenkin vinoja ja erikokoisia, mutta kivan näköisiä. Aikani etsiskelin takkia johon laittaisin ne napit. Ei löytynyt, siispä ompelin itse takin nappeihin. Simppelin, vuorittoman.
    Veljenpoika on nyt viisissäkymmenissä. Takki voi hyvin, ja edelleen tulee kohteliaisuuksia sen tyylikkyydestä.
    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nokitan sitten mummoni krimiturkilla, joka on 50-luvulta. ;) Mutta tosissaan, aikuisiällä takit kestävät kyllä kymmeniä vuosia. En ole koskaan ostanut mitään muodikasta mikä on ollut ihan täydellinen strategia. Eipä ne mene sitten pois muodistakaan. :)

      Poista
    2. Vastanokitus. Vietin omat viiskymppiseni leningissä, jonka mutsi oli teettänyt itselleen 50-luvun alussa tai mahdollisesti jopa ennen sotia. Kun hain mekkoa pesulasta, tiskihenkilö kertoi prässärin kommentoineen, että siihen aikaan osattiin ommella kunnon vaatteita.
      Joo, kun ostaa, kannattaa ostaa mieleistä (jopa kallista) eikä muodikasta. Tulee halvemmaksikin.
      Mirja

      Poista
    3. Mulla on laatikollinen mutsin vanhoja 50-60-luvun taitteen mekkoja, mutta ne ei mahdu mulle! Eikä kyllä ole tilaisuuksiakaan, jossa niitä käyttää. Pitäisi keksiä joku tapa saada ne tanssilattioille.

      Poista
  3. Käytin tänä talvena takkia joka on ostettu minulle kun olin teini eli 15-17 vuotta sitten. Harmittaa kun noista ajoista ei ole valokuvia jotta näkisi miltä takki on oikein päälläni näyttänyt, koska olen isompi kokoisempi nyt kuin silloin. Että olenko ollut joku aidanseiväs makuupussin sisällä. Nyt takki joutuu kyllä etiäpäin koska takapuoleni ei siihen enää mahdu.

    Samaa mieltä että yli 130 senttisiä lastenvaatteita alkaa olla vaikea löytää käytettynä. Varsinkin jos haluaisi jotain muuta kuin brätsiä ja paljetteja tytölle.

    -Sup

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä tuo elinkaaren kokonaishinta on hyvin kiinnostava asia! Oma vaatefilosofiani on aikalailla samanlainen kuin sinulla. Toivoisin että tämä teema sytyttäisi vielä paljon lisää keskustelua �� lastenvaatteissa juurikin kokonaishinta lopulta on aika tärkeä, jos kamoja pitää vars. alle kouluikäisenä hankkia tiuhaan. Itse suosin palveluissa tori.fi:itä ja facen kirpputoreja.

    VastaaPoista
  5. Vaatteiden hinta on tosiaan noussut laadun laskiessa. Lapsia on teinistä taaperoon, ja kyllä aikanaan noille vanhimmille löysi kivan näköistä kestävää haalaria edukkaasti ihan mistä tahansa marketista. Jossain vaiheessa nämä merkkiasiat nousi oikein pinnalle mikä nosti hintoja, ja samaan aikaan marketit on karsineet valikoimiaan. Kirppistely vaatisi aikaa ja taitoa jota ei ole, niin kaikki tulee nykyään uutena. En osta kalleinta merkkiä, hilloan alennuksista etukäteen - joulun aikaan ostin silti reilulla tuhannella eurolla ulkoiluvaatetta! Toki lapsia on neljä, ja vanhimmat tosiaan jo aikuisen koossa... Se ihmetyttää, että jollakulla on oikeasti varaa pistää tämä summa yhden tai kahden lapsen vaatekertaan. Arvostuksia on tietysti erilaisia, nykyisin tuntuu olevan ihan yleistä "sijoittaa" merkkivaatteisiin esim asumisen kustannuksella.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...