4.1.2018

Minä kirjoitan romaanin

Minä ja mahtava kustannustoimittaja Anna Kivekäs.

Tuossa otsikossa se seisoo. Joulun alla sain tietää, että minulla on kustannussopimus.

Kerroin jo viime keväänä, että olin alkanut kirjoittaa blogipostausta, joka rönsyili hallitsemattomasti. Se alkoi joulupöydässä syntyneistä ajatuksista, mutta pian siihen sekoittui muistoja ja tarinoita. Yhtäkkiä huomasin, että teksti oli venynyt jo useaan tuhanteen merkkiin eikä se ollut millään tavalla normaalia blogisisältöä.

En tiennyt, mikä se oli. En tiennyt pitkään aikaan. Copy-pastesin sen pois bloggerista ja heitin tekstinkäsittelyohjelmaan, jossa se alkoi elää omaa elämäänsä. Joka kerta kun avasin tiedoston, tuli kymmenen sivua lisää tekstiä.

Kerroin ensin hyvälle ystävälleni, että olen mennyt kirjoittamaan jotain kummallista. Hän luki tekstin ja sanoi että nämä henkilöthän ovat kiinnostavia, jatka.

Jatkoin.

Keväällä tekstiä oli yhtäkkiä sata sivua ja henkilöitä puolen tusinaa. Päätin pyytää toisen mielipiteen, tällä kertaa kirjallisuusalan asiantuntijalta. Sain taas muutaman hyvän vinkin tyylistä ja rakenteesta ja kehoituksen jatkaa.

Kesällä otin jo yhteyttä tuttuun kustannustoimittajaan. Hän sanoi, että onhan tässä vielä duunia tehtävänä, mutta hänkin käski jatkaa.

Jatkoin. Ja nyt minulla on kustannussopimus eli lupa finalisoida teksti ammattiavun kanssa kevään aikana.



On kertakaikkisen vaikeaa vieläkin uskoa, että tästä omituisesta, käsistä lähteneestä tekstistä tulee kirja! Hassuinta tässä prosessissa on, että odotin koko ajan stop-merkkiä. Että joku sanoisi, ettei tällaista kannata tehdä. Että aihe on käsitelty sataan kertaan ja henkilöt ovat liian naiiveja. Että tällaisia käsikirjoituksia on maailma täynnä, mutta vain vähän taitavampien kirjoittajien tekemänä, ja että minun kannattaisi käyttää aikaani mieluummin pihan haravointiin.

Mutta ei kukaan sanonut niin. Päinvastoin, sain valtavasti hyviä neuvoja, kannustusta ja tukea. Lisää sitä, poista tätä, onko tuo tarpeellinen, tämä on epäuskottavaa ja tämä hyvä, mieti vielä näitä. Hiljalleen siitä syntyi kokonaisuus, joka näytti kirjalta.

Kirja putkahtanee maailmaan ensi syksynä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Se kertoo kahden hyvin erilaisen suomalaisen perheen kohtaamisesta ja kohtaamisen aiheuttamista jälkimainingeista. Molemmat perheet ovat omalla tavallaan saaneet lottovoiton, mutta heidän lapsilleen jäävää perintöä voi tarkastella monesta näkökulmasta: mitä kannattaa antaa eteenpäin ja mitä ei.

Minullakin on lottovoiton saanut olo. En ole koskaan tehnyt mitään näin vaikeaa ja kiinnostavaa yhtä aikaa. On ollut pakko olla kärsivällinen. On ollut pakko ottaa vastaan apua. On ollut pakko vaientaa se päänsisäinen ääni, joka sanoo, että et sinä osaa.

Osasin tai en, joku minua tässä kirjoittamisessa nyt vaan vie mukanaan. Vieköön!

Ps. Blogi siis jatkuu, mutta luultavasti välillä tulee taukoja.


25 kommenttia:

  1. Oho, jes, vau ja onnea! Niin ja hermoja, kärsivällisyyttä ja sitkeyttä tekstin viimeistelyyn! Loistavia uutisia kaikin tavoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! Hermot ovat varmasti koetuksella kevään mittaan mutta onneksi mtoivaatio on hyvä. ^_^

      Poista
  2. Ooh, onnittelut! Lisään lukulistalle heti, kun on kirjan nimi joka lisätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Työnimenä on Lasitehdas, mutta ei varmaan jää tuollaisenaan.

      Poista
  3. Mahtava juttu! Olet loistava kirjoittaja ja tyylisi on hauskan tunnistettava läpi erilaisten genrejenkin.
    Olen ahminut vuoden mutsit ja kaikki blogisi (ja tietty myös novelliblogin) päivitykset jo vuosikausien ajan heti niiden ilmestyttyä. Nyt viimeisimpänä luettiin pojan (6v) kanssa Pikkis, jossa siinäkin oli vain yksi vika: se loppui aivan liian nopeasti :)
    Ihana kuulla että lisää luettavaa on tiedossa!
    Menestystä kirjailuun :)
    /Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos! Miten mahtavaa, että on näin pontevia lukijoita! Olen myös superiloinen siitä, että Pikkis on osunut niin monen lapsen nauruhermoon. Siitäkin teen jossain vaiheessa jatko-osan.

      Poista
  4. Vautsi! Paljon onnea ja menestystä! T: blogisi pitkän linjan lukija

    VastaaPoista
  5. Tämä oli ehkä alkuvuoden paras uutinen tai oikeastaan niitä oli kaksi: uusi kirja (luotan siihen ettet kirjoita mitään sikapelottavaa ja raakaa dekkaria... ethän?) ja BLOGI EI LOPETA! Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Tulossa ei ole raakaa dekkaria vaan pikemminkin onnellinen loppu kaikille! Ja nyt kun tämä kirjoittaminen alkaa toimia monesta suunnasta niin siihen kannattaa panostaa. <3

      Poista
  6. Mahtavaa!!! Onneksi olkoon!!!
    Tsemppiä ja voimia kirjoittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kaikki tsempit tarvitaan tähän loppurutistukseen.

      Poista
  7. Wau, just näin asioiden pitääkin mennä. Aivan mahtavaa, ONNEA!!!
    Kirsi

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa tosi kiinnostavalta aiheelta! Tsemppiä kirjan viimeistelyyn, menee varmasti lukulistalle!

    VastaaPoista
  9. Hieno homma! Mulla ei oo lapsia enkä oo kolmeakymmentäkään, mutta silti oon lukenut sun blogia öööh yli viisi vuotta. Tänne on aina kiva palata, kirjoitat monista aiheista eri tyylilajeilla hyvin ja kiinnostavasti, hauskastikin. Lähipiirissä ei ole Pikkiksen kohderyhmää, mutta olen miettinyt pitäisikö se ostaa ihan itselle. Romaanisi päätyy kyllä varmasti lukulistalle :)

    VastaaPoista
  10. Ihan mahtava juttu, paljon onnea!! :)
    On inspiroivaa, että ihmiset saavat toteutettua unelmiaan (jopa yllättäviä sellaisia). Odotan kirjaa innolla!

    VastaaPoista
  11. Ihan mahtavaa, paljon onnea 🌹 Jään innolla odottamaan sun kirjaa, se ei voi olla huono. Olet heittämällä yksi parhaista kirjoittajista täällä blogimaailman puolella! Voimia (ja uskoa) rutistukseen!

    VastaaPoista
  12. Mahtavaa, odotan innolla lopputulosta!!! Tsemppiä ja flowta!!

    VastaaPoista
  13. Huippua! Paljon onnea ja tsemppiä matkalle! Unelmat on tehty toteutettaviksi! <3

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...