Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

27.1.2018

Lyhyttukkainen tyttö on edelleen tyttö



Snadi nykäisi ennen joulua itselleen lyhyen tukan. Muuten hyvin epäherkkää mimmiä on siunattu päänahalla, joka ilmeisesti aistii avaruuden värähtelytkin. Snadi kyllästyi harjaamiseen lopullisesti erään pihkaan liittyneen operaation jälkeen ja ilmoitti että nyt lähtee, vielä lyhyemmäksi kuin ensimmäisellä kerralla.

- Mä oon upee!, hän huusi kun nousi kampaajan tuolista. Kampaaja oli sitä mieltä, että näin tyytyväistä asiakasta ei oltu vähään aikaan salongissa nähty.

No sitten alkoi arki. Eräänä iltana Snadi yllättäen ilmoitti, että haluaakin kasvattaa taas pitkän tukan. Kun ihmettelin äkillistä mielenmuutosta ja kysyin syytä, leuka alkoi vähän väpättää.

- Koska mä näytän pojalta.

Argh. Arvasin heti, ettei tämä ollut oma mielipide vaan jonkun muun. Olin oikeassa. Lisäksi kommentoijia ei ollut yksi vaan useita. Lyhyttukkainen pikkutyttö on ilmeisesti edelleen harvinaisuus.

Piti käyttää yksi ilta siihen, että katseltiin kuvia kaikenlaisista naisista. Hollywood-tähtiä ja astrofyysikkoja. Urheilijoita ja poliitikkoja. Aktivisteja ja taiteilijoita. Kaikenkokoisia, -näköisiä ja -muotoisia ihmisiä, jotka olivat ihan sinut oman sukupuolensa kanssa, vaikka toiset olivat meikanneet tuntikaupalla ja toiset taas tuskin vilkaiseet peiliin aamulla. Ei se identiteetti asu tukassa vaan kaikessa mitä on ja tyyli on sellainen asia, joka kannattaa valita oman maun mukaan, ei toisten.

Mietimme myös, mitä tällaiseen pyytämättä ja yllätyksenä saatuun palautteeseen voisi vastata. Tulimme siihen tulokseen, että "Etkö tosiaan ole ikinä lyhyttukkaista tyttöä nähnyt?" on ehkä paras, koska ehkä se johtuu siitä. Voisihan sitä sivaltaa takaisin vähän kovemminkin mutta miksi turhaan.

Lapset ovat lapsia. Eivät ne osaa suodattaa sanomisiaan ellei niitä varta vasten opeta, että sanat satuttavat. Vanhempien tehtävä on kertoa, millä tavalla toisten ulkonäköä kannattaa kommentoida (nyrkkisääntönä että jos ei ole jotain kivaa sanottavaa niin kommentointi ei ole pakollista) ja näyttää siinä itse hyvää esimerkkejä.

Valitettavasti joillain aikuisillakin on tässä oppimista. Sosiaalinen pelisilmä voi olla vähän heikko, kielenkäyttö omassa perheessä ollut toisia mollaavaa tai sitten on vain oikeutuksen tunne päässyt niskan päälle.

Jos siis jonkun mielestä vaikkapa missit ovat rumia lehmiä niin ehkei kannata katsoa missikisoja.
Tai jos naapurin täti on läski niin mitäpä se oikeastaan kenellekään kuuluu.
Ja jos vammainen ei saa pakattua riittävän nopeasti ostoksia kassahihnalta niin kannattaako tuhahdella takana yhtään.

Ei kannata. Jos mielipidettäsi ei kysytä, sitä ei ehkä kaivata.

Tässäkin keississä sitten erottuivat ystävät. Oli ihana kuulla, että parhaalta kaverilta oli tullut juuri se oikea kannustus: "Sun tukka on sun tukka ja toi sopii just sulle." Snif.


32 kommenttia:

  1. Pohditteko yhtään sitä miksi hän loukkaantui tuosta kommentista? Miksi on loukkaus näyttää pojalta? Lasten kohdallahan se valitettavasti on niin että pitkätukkaiset pojat näyttävät tytöiltä ja lyhyttukkaiset tytöt pojilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytiin läpi se, että tuollainen kommenttihan on vallankäyttöä, loukkaus tulee identiteettiin kajoamisesta. Ulkonäön arvostelulla kerrotaan että et ole ok / erotut / et tee niin kuin tyttöjen kuuluu. Ei kukaan ole tullut sanomaan pitkätukkaisena, että oikein jees, näytät tytöltä. Ihan sama pätee luonnollisesti pitkätukkaisten poikien tytöttelyyn.

      Poista
  2. Lapset on tosi suoria. Mun ekaluokkalainen on tottunut että toiset lapset kysyy siltä melkein aina, että ootsä muuten poika vai tyttö? Vaikka sillä olisi pinkkiä päällä, se eka oletus on aina, että hän on pitkätukkainen pinkkiin pukeutuva poika.

    Toki kun kaveri on tuttu, muut periaatteessa tietää sukupuolen jo ennaltaan. Kaikilla lapsilla ajatus ei kuitenkaan ole ihan niin selkeä. Esim. miehen poika oli 7-vuotiaana vakuuttunut siitä, että jos lapsella on tumma lyhyt tukka ja silmälasit, hän on poika. Ihan se ja sama, vaikka olisi tytön alapää. Sitä ei lasketa, hiusten pituus, väri ja lasit määräävät sukupuolen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, on totta, että pikkulapset ovat suoria ja kyselevät välillä kiusallisia kysymyksiä, mutta nämä keissit on tulleet tutuilta, jotka kyllä tietävät mutta halusivat vain tehdä asiasta numeron. Ja itse asiassa kaikki kyselijät ovat olleet poikia. Ystävät sitten onneksi puolustaneet. <3

      Poista
    2. Vanhempi poikani ei ollut kolme-neljävuotiaana tietoinen siitä, että vaaleanpunainen väri ja sydänsymboli ovat varattu tytöille. Hän valitsi vaaleanpunaisilla sydämillä koristellun pyöräilykypärän kaupasta ja lähes joka päivä kun päiväkodista lähdettiin, joku isompi tyttö kysyi minulta, onko lapseni tyttö tai että miksi pojalla on tytön kypärä. Koskaan ei pojat kommentoineet asiaa. Mietin silloin, kokivatko tytöt, että heiltä on viety jotain. -Emmi

      Poista
    3. Tämä poika oli varmaan se sama, joka oli taannoin bussissa täysin vakuuttunut siitä, että mieheni on tyttö. Ei haitannut yhtään, että miehelläni on tuuhea täysparta, johon pojan isä yritti kiinnittää lapsen huomiota. Tyttö oli silti kuulemma kyseessä. Mieheni yritti olla nauramatta... :D

      Poista
  3. Entisen pihan kiusaajille toitotin loputtomasti, ettei tarvi sanoa mitään, jos ei ole kivaa sanottavaa. Taisi lähteä siellä vanhemmista heidän käytöksensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tarvitsisi ei. Hyvin nopeastihan sitä ihminen ymmärtää, että mielen pahoittaminen onnistuu monella eri tavalla. Olen itse yrittänyt toitottaa että kiusaajaa ei voi ikinä miellyttää että siinä mielessä itsensä muuttaminen on turhaa.

      Poista
  4. Ei liity aivan suoraan aiheeseen, mutta tästä tuli mieleen tämä aiemmin syksyllä lukemani kolumni: https://www.thetimes.co.uk/article/girls-shouldnt-need-disney-hair-to-feel-attractive-t8rrl80mk (Saattaa olla maksumuurin takana, mutta ilmaisella rekisteröitymisellä saa lukea ilmaiseksi muutaman jutun kuukaudessa.)

    Tekstissä mietitään, miksi nykyajan tytöillä ei ole enää lyhyitä hiuksia, ja kuinka se on mielenkiintoista, koska lyhyt tukka on kuitenkin ollut pitkään eräänlainen naisten emansipaation symboli.

    Toki muoti muuttuu, eikä siitä välttämättä aina kannata vetää suoria johtopäätöksiä yhteiskunnan tilaan liittyen. Mutta musta tässä oli silti kiinnostavia ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava artikkeli! Tuota samaa aihetta pohdiskelin jos silloin kun Snadi ensimmäistä kertaa halusi pätkäistä tukkansa. Hiuksiin liittyy todella paljon "näkymättömiä" sääntöjä.

      Poista
  5. Miksi käytät sanaa läski? Toivottavasti et lastesi kuullen kuitenkaan? Eikö voi puhua ylipainosta tai lihavasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. What? Taisit nyt ymmärtää väärin.

      Poista
  6. Onpas nätti tyttö =) Juu-u, on se tukka kyllä jännä juttu...polkkatukkainen tyttöni tuli tässä taannoin päiväkodista itkien - joku oli sanonut, ettei kutsu synttäreille, kun ei ole tarpeeksi pitkä tukka (synttäreille tuli vain tyttöjä). Siitäkin käytiin keskusteluja, liityivät isompaan "vyyhtiin", jossa tytöt olivat keksineet vahtia, että kaikki 4-vuotiaat ovat tarpeeksi tyttömäisiä, huh! Ulkonäköstereotypiat ovat tosiaan lapsilla tiukassa, hyvä niitä on välillä tuulettaa. T: eräs, jolla oli 90-luvun alussa kolmasluokkalaisena otsatukassa permanentti, polkkatukka ja vieläpä se "hiirenhäntä" siellä niskassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä hittoa!? Toivottavasti asia saatiin käsiteltyä perinpohjin. Oikeasti kiinnostaisi tietää, mistä nämä stereotypiat imetään ja kuinka varhain. Ja miten voi olla että niistä tulee tällaisia kahlitsevia normeja? Että anteeksi vain jos riehun tästä lapsille tarjoiltavasta kuvastosta säännöllisin väliajoin, aion tehdä niin vastakin. Grr.

      Poista
    2. Ei hätää, olen aivan samalla kannalla! Toisaalta ehkä tiedostavat voimakkaasti tuossa iässä olevansa tyttöjä ja poikia, mutta se ei mielestäni oikeuta yhtään mihinkään. Päiväkoti suhtautui asiaan vakavasti ja hyvin - tyttäreltä ei ole myöhemmin tullut vastaavia "viestejä". Mietin itsekin, mistä tuo kumpuaa, kun olen ainakin aiemmin kuvitellut, ettei nykymuksujen vanhempien ikäluokka enää ole niitä pahimpia sukupuolikoodaajia...vai onko ongelma ennemminkin erilaisuuden kunnioittamisen puutteesta yleensä?

      Poista
    3. Ymmärsin! Tarkoitin tuon vannomiseni kaikille joiden mielestä tämä tasa-arvo on ihan karannut käsistä. :D

      Mä olen funtsinut sen niin, että näitä koodaajavanhempia on aika paljon, osa varmaan tiedostamattaan (Itsekin meinaan säännöllisesti kompuroida näissä asioissa vaikka kuinka olen asioita kelannut) ja lapset omaksuvat sen yksipuolisen kuvaston. Mutta en tosiaan tiedä, mikä on totuus. Mistä se heikkous tulee, ettei kukaan sano, että eihän se noin mene. Tätä olen yrittänyt myös jankuttaa, että aina saa kyseenalaistaa, jos tuntuu siltä että ei mene oikein.

      Poista
    4. En tiedä lapsista enkä tietenkään tästä keissistäa tarkemmin, mutta tuli mieleen, että olisiko toi "ei kutsuta kuin tarpeeksi tyttömäisiä tyttöjä" ollut vaan sellainen sattumalta keksitty diskriminointikeino sortaa jotakuta ryhmässä. Tarkoitan, että itse epäilen, että kyseessä ei ollut ehkä niinkään lasten ajatus tietystä normista vaan sellainen sattumalta keksitty juttu jättää joku ulkopuolelle. Kun jos kiusantekoa halutaan tehdä niin "syyhän" aina keksitään, valitettavasti... :/

      Poista
  7. Mulla oli 9-10-vuotiaana ihan lyhyt poikatukka, ite halusin. Naapurissa kesänvietossa ollut kaupunkilaistyttö ei halunnut tulla leikkimään kun luuli, että oon poika, asiahan selvisi kun aikuiset vähän auttoivat tutustumisessa. Muuten en onneksi muista kuulleeni keneltäkään mitään ihmettelyä. Edelleen usein tulee ikävä lyhyitä hiuksia, oon vaan niin nössö etten oo toistaiseksi leikannut. Hatunnosto Snadille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Tämä tyttöjen ja poikien yhdessä leikkiminen on toinen asia, jonka juurisyihin tekis mieli pureutua. Snadilla on vielä onneksi poikapuolisia ystäviä ja yhteisiä leikkejä löytyy.
      Ps. Leikkaa ihmeessä! Kasvaahan ne takas. ;)

      Poista
  8. Lyhyt tukka olis niin paljon helpompi useimmilla lapsilla, mun kokemuksen mukaan kun kukaan ei tunnu oikein nauttivan sen tukan hoitamisesta... :D

    Mutta mulla oli kans esikoulusta asti lyhyt tukka. Poikatukka. Miksi sen pitää olla edes "poikatukka"? Miksei voi olla vaan lyhyt tukka?
    Toisaalta, nyt on vielä lyhyempi, kolmen millin siili, ihan vaan koska halusin ja päätin että olen riittävän aikuinen tekemään omalle tukalleni just tasan mitä tykkään. Kumppani onneksi tykkää silitellä lyhyttä siiliä, eikä muilla ole väliä.

    Paitsi että kyllä on. Kyllä mua näin kolmekymppisenäkin loukkaa kaverin huolimaton kommentti siitä, että näytän pietarilaiselta katulapselta. Tai kun toinen kaveri heitti hauskana vitsinä että Auschwitz. Ei se tunnu minkään ikäisestä kovin kivalta kuulla negatiivista palautetta omasta ulkonäöstään ja olemuksestaan, ei vaikka se miten olis paketoitu huumoriin ja sanottais että vitsi vitsi.
    Ei ihminen koskaan kasvata niin paksua nahkaa, etteikö toisten mielipiteet loukkais, tai ettei niillä olis merkitystä. Ja siksi pitäiskin opettaa jo ihan pikkuisille, että jos sulla ei ole mitään kivaa sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Ja että toisten ulkonäköä ei saa tahallaan loukata tai väheksyä. Ja mikä vielä tärkeämpää- sitten kun niin tulee kuitenkin tehtyä (koska ihmisiähän me kaikki ollaan), pitää osata olla pahoillaan ja pyytää anteeksi, ja ehkä jopa vähän muokata sitten omaa asennettaan.

    Mutta Snadin tukka näyttää tosi kivalta, ja sopii just Snadille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ainahan sanotaan, että "pitää olla aikuinen eikä saa välittää tyhmistä puheista", mutta kyllähän se tietysti loukkaa, kun joku sanoo jotain typerää aivan selvästi loukkaamistarkoituksessa! Eihän kukaan voi olla niin tyhmä, että puhuisi jostain Auschwitzista kehujen yhteydessä... Pietarin katulasten kohtalo on myös niin kova, ettei sellaisesta nyt vain lähdetä vääntämään vitsiä.

      Mutta siis, jos monen aikuisen kommentointi on tuota tasoa, niin ei ikävä kyllä ole ihme, että lapset tekevät perässä. Ihanaa kuitenkin, että ystävät ovat puolustaneet Snadia, toivoa siis on. Ja tukka on hieno, musta on aina ihanaa, kun joku uskaltaa!

      Poista
    2. Mä en oikeastaan loukkaannu juuri mistään ulkonäkökommentoinnista enää ja pystyn nauramaan omalle lookilleni silloin kun palaute tulee kaikella rakkaudella ystäviltä. Ihminen on yleensä itse itsensä kovin kriitikko ja tietää erittäin hyvin missä kohtaa ei oikein tavoita nykyistä kauneusihannetta tai muodin viimeisimpiä virtauksia, että ei siitä ole puheenaiheeksi.

      Mustakin toi tukka on mahtava ja pakkohan jonkun on näyttää että hiuksille on muitakin vaihtoehtoja kuin se peruspitkä.

      Poista
    3. Tuosta herkästä päänänahasta tuli muuten mieleen, että oliko Snadi teidän lapsista se, jolla oli migreeniä? Luin nimittäin kerran jostain luotettevan oloisesta lähteestä, että migreenikoilla olisi hermot jotenkin fyysisesti ja kirjaimellisesti pinnassa niin, että esim. ponnaria ei pysty pitämään. Mulla oli juuri näin, vaikka migreenitaipumus ei mitenkään kova olekaan. Eikä ponnarin tarvitse olla edes mitenkään raskas, vaan se kiristys tekee itsessään häijyä.

      Poista
  9. Kaunis tukka, kaunis tyttö! Oma 15-kesäiseni leikkauttaa joulun alla pitkät kauniit vaaleat hiuksensa (yli 30 cm letit lähetettiin peruukintekijälle Englantiin) ja on nyt erittäinkin onnellinen 'poikatukassaan'. Ainoastaan 7v serkkupoika on ihmetellyt että nyt näyttää pojalta - ehkä tuo on just sellainen ikä? Itselläni on ollut lyhyt tukka jo lapsena, aina välillä olen kasvattanut mutta nyt taas viihdy lyhyessä tukassa. Se oli kyllä vähän tyhmää kun 80-luvulla aikuisetkin kuuluvat aina pojaksi - tosin kun aina pukeuduin myös siniseen niin sinänsä.ymmärrettävää.

    Kuopus pojalleni taas oli varsinkin pienenä tooosi kihara valkoinen tukka jonka johdosta häntä luultiin useita kertoja tytöksi. Joku mummo lapsenlapselleen kertoikin, että tuo lapsi on tyttö kun sillä on tuollainen tukka - ei mikään pitkä tukka edes, kaikki tukka oli ihan pään ympärillä, kuin afro ikään.

    Ehkä olisi aika kiva jos aina ei tyypittelisi lapsia sukupuolen mukaan, mutta pitää.myöntää.että ainakin itselle oli aina helpompaa sanoa 'anna pojalle lapio' kuin 'anna lapselle lapio', enkä osaa sanoa miksi. Oppimisen paikka itselläkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla että tuossa iässä sukupuolistereotypiat on jo istutettu. Luin just yhden Guardianin artikkelin, jossa todettiin että
      "The authors say interventions to change gender stereotyping need to happen at a much earlier age. By the age of 10, it can be too late. “Adolescent health risks are shaped by behaviours rooted in gender roles that can be well established in kids by the time they are 10 or 11 years old,” said Mmari."

      Ja ehdottomasti tässä on itselläkin jatkuvan tarkkailun paikka.

      Poista
    2. Toisten lasten kutsuminen "lapsiksi" ja "tätien"/"setien" vaihtaminen naapureiksi, myyjiksi, ja tarvittaessa vaan "toisiksi ihmisiksi" on vaatinut hieman työtä, mutta kun siitä on ajatuksella pitänyt kiinni, se sujuu nykyään (vanhin lapsi 5 v) lähes automaatiolla. Mm. vapauttaa arvaamasta, onko se toinen lapsi tyttö vai poika (tai ehkä jotain muuta?) - ihanan helppoa! Esimerkkitilanteessa sanoisin ehkä: "Anna lapio toiselle lapselle" + mielellään perustelu :)

      Poista
  10. Joskus lapset kyllä muuten kommentoivat ihan vain siksikin kun joku eroaa siitä mitä on aiemmin tottunut näkemään. Ilman mitään pahantahtoisuutta, vaikka se kohteena olevasta lapsesta voi siltä tuntua. (Vrt. Lapsi näkee ensimmäistä kertaa tummaihoisen - "miksi tuo on tuon värinen", näkee pitkätukkaisen pojan - "miksi tuolla pojalla on pitkä tukka", näkee ensimmäistä kertaa tatuointeja - "miksi tuo on väritetty") onhan näitä. En toki tarkoita etteikö tässä teidän tapauksessa olisi ihan aidosta pahantahtoisuudesta kyse. Muuten olen kyllä sitä mieltä että kansakuntamme kasvava ylipainoisuus on ihan jokaisen ongelma koska kasvavat terveydenhoitokulut. Toki nimittely ko. asiasta ei ole se oikea tapa siihen reagoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin on toki, nyt vain kyseessä lapset jotka kyllä tunsivat Snadin jo.

      Poista
  11. Sukupuoltahan ei pienistä lapsista erota muutoin kuin hiusmallilla ja vaatteilla ja sen vuoksihan ne stereotypiat ovat kehittyneet. Ihmisillä on ollut tarve kertoa maailmalle kumpaa sukupuolta heidän pieni vauvansa tai pieni lapsensa on.

    Kun nuo stereotypiat edelleen ovat voimissaan niin siihen peilattuna kyllähän lyhyt tukka helposti tekee pojan näköisen jos vielä vaatetuskin on ns. poikamainen tai neutraali.

    Olivatko sitten kiusaamismielessä sanoneet vai todenneet muuten vaan että kylläpä muuten näytät pojalta lyhyillä hiuksilla..?

    VastaaPoista
  12. Itselläni on kaksi poikaa, joilla molemmilla melko lyhyet hiukset. Pienemmällä (4v.) ennen parturikäyntiä ollaan välillä nostettu otsahiukset pampulalla tai pinnillä ylös, jolloin hän ilmoittaa: ”nyt olen tyttö”. Eli jotenkin toi hiusten pituus mielletään sukupuolikysymykseksi, vaikka itselläni (38v. nainen) on lyhyet hiukset ja lapsilla kaverina pitkätukkaista poikaa ja lyhyttukkaista tyttöä. Totean siihen joka kerta, että jokainen saa ihan itse valita hiustensa pituuden ja että on hienoa, etteivät kaikki ole samannäköisiä ja –kokoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pojat ja hame -caseen voikin aina vetää sen että naiset eivät sata vuotta sitten paljon housuissa liikkuneet. Ja "aatella, nykyään tytöt käyttää housuja!" :)

      Poista
  13. Minulla on 4-vuotias poika, joka ei ole hetkeen suostunut parturin penkkiin ja hän on saanut jonkin kerran kuulla hiustensa pituudesta kaupan myyjältä/naapurilta/puolitutulta/jne.

    Viime kesänä ravintolaamme oli bookattu konsertti ja lapset olivat ravintolassa mukanani, kun liehutukkainen rokkibändi saapui sisälle. Koko porukka remahti nauruun, kun poikani kailotti kovalla äänellä, että "ÄITI, SOITA NYT (ajattelemattoman kommentin heittäneen naapurin nimi) TÄNNE KATSOMAAN, ETTÄ POJILLAKIN VOI OLLA PITKÄT HIUKSET!"

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...