Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

20.1.2018

Hei isä, vielä yksi syy jäädä kotiin


Kun aloitin tämän blogin pitämisen 10 vuotta sitten, en tiennyt, että tästä tulisi yksi lempiaiheistani. Isän jääminen kotiin hoitamaan lastaan oli silloin vielä aika marginaalinen juttu. Vaikka 2000-luku oli pitkällä, kovinkaan monen käytännön elämä ei ollut vielä muuttunut asenneilmaston mukana.

Meillä oli Koti-insinöörin kanssa alusta asti sopimus vanhempainvapaiden jakamisesta. Sopimus realisoitui syksyllä 2008. Kun sitten kerroin, että mies jäisi kotiin lasta hoitamaan, moni nyökytteli, mutta totesi sitten heti perään, että ei tämä meillä vaan toimisi. Kuulin kaikki perinteiset argumentit siitä, kuinka miehen palkka on niin valtava että tähän ei ole varaa, miehen työ on niin tärkeä eikä pienituloisella äidillä ole muutakaan työtä ja what not.

Tämä pätee osittain edelleen.

Ongelma näyttää edelleen olevan siinä, että isyysvapaata ei nähdä investointina, josta olisi jollain aikavälillä hyötyä, vaan sitä pidetään vieläkin puuhasteluna, äidin tontille tunkemisena. Hankalaksi ja mahdollisesti kalliiksi koetun järjestelyn tulopuolella ei nähdä olevan mitään niin arvokasta, että äidin kannattaisi jättää kapula isälle (tai edes laskea mitä se oikeasti tarkoittaisi). Sitten kun isyyteen ei sen kummemmin työnantajien kuin yhteiskunnan puoleltakaan tule mitään kannustusta, on helppo tehdä niin kuin on aina tehty ja puhua "valinnanvapaudesta".

Keskustelu naisten työelämän esteistä oli ensimmäinen kerta kun aihetta käsiteltiin mediassa isommin hyvinvointiyhteiskunnan näkökulmasta. Tämä aspekti kiinnosti tietenkin naisia, jotka toivoivat saavansa mielenkiintoisia töitä sukupuolestaan huolimatta, mutta suurelle yleisölle tämä tavoite jäi ehkä vähän turhan ylätasolle vaikuttaakseen käyttäytymiseen.

Nyt vihdoin on keskiöön nostettu isät itse.

THL:n 2016 alkaneessa Isä hoitaa -hankkeessa on selvitetty isien perhevapaiden käyttöä ja esteitä. Tulokset eivät tosin ole yllättäneet: isät vetoavat työkiireisiin. Se taas johtuu siitä, että isien muutaman kuukauden poissaolot töistä kuormittavat muuta työyhteisöä, sillä isien töiden järjestelyyn ei panosteta. Lisäksi korvamerkkaamattomien perhevapaiden katsotaan kuuluvan äideille ("miksi jäisin kotiin, kun äiti on siellä?").

Mutta tässä kytee toivo: molempiin asioihin voidaan vaikuttaa!



Ja kun Guardianin toimittaja kysyi minulta, mitä vanhemmuuskeskustelussa seuraavaksi tapahtuu, veikkasin, että on alkamassa aika, jossa myös isät haluavat kaiken. Heti kun isät eivät enää suostu kompromissiin perheen ja työelämän kanssa ja lopettavat äitien assaroinnin, he määrittelevät isyyden merkityksen uudelleen.

Hyviä syitä ottaa isyys vakavasti on vaikka kuinka: se tasa-arvo (joka ei ole lähtenyt käsistä), parisuhde, tiivis suhde lapseen, lapsen kehityksen vahvistuminen ja breikki työelämästä, mutta aika uutena asiana esiin on noussut esiin isän oma hyvinvointi.

Isän kannattaakin pitää hoitojaksonsa ihan oman itsensä takia. Samalla tavalla kuin isä vaikuttaa lapsensa kehitykseen, lapsi vaikuttaa isän kehitykseen. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan hoitovastuuta ottava isä sopeutuu uuteen rooliinsa niin fyysisesti kuin henkisesti. Isän hormonitasapaino muuttuu: testosteronin määrä laskee ja aivoissa tapahtuu muutoksia, empatiakyky lisääntyy ja tunneside perheeseen paranee.

Työnantajien taas kannattaa tukea isyyttä, sillä perhe on miehen hyvinvoinnin olennainen elementti. Ja lienee ihan selvää, että missä tahansa työyhteisössä on etua tunneälykkäistä työntekijöistä.

Minulle merkityksellisintä isän hoitovuorossa oli parisuhteessa samaan veneeseen pääseminen ja parempi yhteisymmärrys. Tämä pätee myös työpaikalla.

Kun toimiston aulassa eräänä aamuna haahuili hieman sekavan oloinen mieshenkilö, kävin kysäisemässä, voinko auttaa. Kyseessä oli vanhempainvapailta palaava isä. Jes! Tiesin hyvin miltä hänestä tuntui. Ensin näytin mistä saa kupillisen tummaa paahtoa ja sitten juteltiinkin hetki vuoden ikäisen ipanan yöunista. Väitän, että oli hyvä alku.


22 kommenttia:

  1. Meillä (mies)kolleega otti vuoden vapaata töistä, koska vauva. Toki varmasti näkyy tuloissa, mutta varmasti myös perheen yhteispelissä. Luulen, että tässä on enten psyykkaamista niillä aloilla joissa ollaan muutenkin 'perinteisemmällä' asennoitumisella liikkeellä, tietotyössä näistä hommista sentään puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailman nopein kommentti! Mutta tuo on totta, että itse olen "aina" ollut työyhteisöissä, jossa vanhemmuus on katsottu kuuluvaksi myös isälle ja vapaita ovat pitäneet niin yrittäjät, johtajat ja palkansaajat. Tuossa hankeessa nimenomaan yritettiin tavoittaa näitä perinteisiä aloja.

      Olisi muuten hiton hyvä tehdä yhteistyötä myös yritysten ja organisaatioiden välillä, jotta nämä edelläkävijät voisivat jeesata käytännön kysymyksissä.

      Poista
    2. Juuri luin YLEltä että Rajavartiolaitoksessa ollaan pyritty asennetasolla mahdollistamaan isyysvapaita :)

      Poista
    3. Näin on! Se oli muistaakseni mukana tuossa hankkeessa sparrattavana! Perjantain seminaarissa oli myös pelastusalan pomo kertomassa miten homma hoidetaan kun sijainen on oikeasti saatava.

      Poista
  2. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005530173.html

    Eiku Hesarihan se olikin.

    VastaaPoista
  3. Meillä mies on pitänyt molempien kohdalla hoitovapaata mun ollessa töissä. Disclaimerina täytyy tosin todeta, että tätä on tukenut mun suurempi palkka. Mutta uskon, että olis joka tapauksessa ollut halukas jäämään kotiin. Tää on tuonut kovasti ymmärrystä kummallekin toisen arjesta, lähentänyt isää ja lapsia (sekä meitä parina ja vanhempina) ja auttanut siinä, että kumpikin meistä luottaa toisen pärjäävän ipanoiden kanssa kotona. Ei kävis pienessä mielessäkään, etteikö nää pärjäis täällä, jos lähden vaikka yöreissulle johonkin (tällaisten luksusreissujen toteutuminen käytännössä on tosin sitten ihan oma lukunsa :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ehdottomasti se paras puoli: kaksi tasaveroista vanhempaa mahdollistaa molemmille sellaiset duunit, joissa joutuu välillä poistumaan päivystysvuorosta. Ja tosiaan optimi olisi se, että jaettu hoitovastuu olis itseisarvollisesti tärkeää ja isien loma yhtä hyvin subventoitua kuin äidin.

      Poista
  4. Meillä mies oli puoli vuotta kotona kummankin lapsen kanssa - oli rahallisesti kapeampaa, mutta juuri tätä tähyillen ei esim. hankittu omistusasuntoa heti kättelyssä. Lainattomassa tilanteessa onnistui ihan hyvin :) Lapset ovat vauvoina olleet pääasiassa pulloruokinnalla, ja tässä "luonnottomassa" ;) tilanteessa ei tullut edes puheeksi, että minä ruokkisin tai hoitaisin muutenkaan enemmän. Nyt on menossa nuorimmaisen vika kotihoitopätkä ennen päiväkotia, jonka jälkeen minäkin suuntaudun työelämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Kyllä näihin elämän erikoistilanteisiin kannattaa valmistautua, mutta en itse ainakaan missään kohtaa törmännyt talousneuvontaan. Imetysneuvoja tuli sitäkin enemmän. ;)

      Poista
  5. Meilläkin sovittiin asia jo etukäteen. Eli että myös isä jää kotiin. Mutta kuinka ollakaan, toinenkin lapsi ehti tupsahtaa maailmaan ennen kuin äiti ehti saada töitä ensimmäisen lapsen jälkeen. Ja sitten kun äiti sai toisen lapsen jälkeen sai töitä, isä oli vastikään vaihtanut työnantajaa, eikä voinutkaan jäädä hoitovapaalle. Että se siitä sopimuksesta... :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus asiat menevät niin kuin ei kuvitellut niiden menevän, mutta siis ymmärsinkö oikein että mies ei kehdannut pitää vapaitaan, koska oli juuri vaihtanut työpaikkaa? Toivottavasti just tämä asenne muuttuisi ettei sitä isyyttä tarvitsisi hävetä.

      Poista
    2. Hoitovapaalle jäämiseen olisi vaadittu 6 kk työhistoria samalla työnantajalla.

      Poista
    3. Tuo on nähdäkseni joku firman ihan oma kikkailu, joka ei olisi oikeudessa kestänyt. http://www.tyosuojelu.fi/tyosuhde/muut-vapaat-tyosta/perhevapaat

      Poista
  6. Kateellisena luen muiden kommentteja täältä Keski-Euroopasta käsin. Teillä on Suomessa asiat tajuttoman hyvin! Täytyy kyllä myöntää, että olen sika ylpeä omasta miehestäni, joka piti yhteensä 6 vkon vanhempainvapaat ekan lapsen kanssa. Toki ensi kädessä oman lapsensa takia, mutta hyvänä motivaattorina toimi myös työyhteisön asenteiden muuttaminen. Saksassa urakehityksen ajatellaan tyssäävän vanhempainvapaisiin, ja aika monet isät jättävät jopa heille korvamerkityt vapaat (2kk) käyttämättä, jos mielivät urallaan edetä. Toivon mukaan perheemme kasvaa vielä tästä - ja toivon mukaan miehen seuraava perhevapaa on vielä edellistä pidempi, koska tämänhetkinen työpaikka on entistä paljon konservatiivisempi 😉 joten tarve asennekasvatukselle on suurempi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onhan täällä ihan sama mentaliteetti monin paikoin ja lisäksi naiset kampittavat itse itseään vaatimalla kaikki vapaat itselleen tajuamatta yhtään mikä koko jakamisen pointti on. Argh. Mutta uskon tulevaisuuteen. Ja uskon edelläkävijäiseihin! :)

      Poista
  7. En muista olenko koskaan kiittänyt tästä blogista. Taustana, kun olin 20, ajattelin, että tottakai olen sitten 3 vuotta/lapsi kotona, kun niitä siunaantuu. En muista, miten alunperin löysin blogisi, mutta kun 24-vuotiaana sain esikoiseni, ajatusmaailma oli blogisi ansiosta muuttunut päälaelleen. Pidän ehdottoman tärkeänä, että isä on lapsensa kanssa kotona. Esikoisen kanssa tämä onnistui 8 kk:n ja kuopuksen 2 kk:n ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Olipas tämä kiva kuulla! Hieno juttu myös miehesi kannalta että sai pidettyä kunnon vapaat. <3

      Poista
  8. Itselläni ei ole ollut kyseistä luksusta, koska mulla ei ole ollut vakituista työtä, johon palata ja no - se miehen palkka on kustantanut suurimman osan elämisestä. Nuf said, hän on kyllä pitänyt työpaikan vaihdon yhteydessä muutaman kuukauden lomia, jolloin ollaan saatu olla koko perhe yhdessä. Se on ollut arvokasta aikaa sekin. Olin ihan, että Wau, kun kuulin eräältä ruotsalaiselta miestuttavalta, että hän oli jäänyt puoleksi vuodeksi hoitamaan vauvaa. Äiti hoiti ekat puoli vuotta ja sitten tekivät päittäin vaihdon. Itse ajattelen, että haluaisin miehen jäävän kotiin joksikin aikaa juuri siksi, minkä mainitsitkin tuossa ("Minulle merkityksellisintä isän hoitovuorossa oli parisuhteessa samaan veneeseen pääseminen ja parempi yhteisymmärrys. Tämä pätee myös työpaikalla."). Haluaisin juuri tätä: kun roolit vaihdetaan, ymmärtää toista paremmin. Puolin ja toisin. Tämä lisää sitä yhteen hiileen puhaltamista ja tiimihenkeä. Nykyään lapset ovat jo päiväkodissa ja itse opiskelen. Käytännön syistä minä hoidan pääsääntöisesti lasten viemiset ja hakemiset. Valitettavan usein sitä kadehtii sen toisen "vapautta" lähteä aamulla johonkin työpalaveriin, kun itse taistelee uhmaikäiselle haalareita niskaan. No niin. Tulipahan avauduttua....

    VastaaPoista
  9. Mulle on aina ollut mystistä se, ettei perhevapaisiin investoida. Jotkut säästävät pitkään johonkin ulkomaanreissuun, mutta sitten kun kyseeseen tulisi tilanne, jossa isä jäisi kotiin hoitamaan lasta, niin sitä varten ei voi jostain syystä säästää. Raskausaika kestää 9 kk ja äidinkin kotonaoloajan mies tienaa sitä kuuluisaa suurempaa palkkaa. Miksei tästä säästejä ja sitten syödä ne säästöt kun äiti sillä pienemmällä palkalla palaa töihin?

    Mun mies tienaa mua enemmän kuussa noin 1400 euroa ja vuosittaiset bonukset liikkuu 5000 eurossa. Ja silti on nyt kaksi kertaa onnistunut, että mies on jäänyt vuodeksi kotihoidontuelle. Rahallinen menetys on ollut meille hirmuinen, mutta meidän parisuhde on aina kukoistanut ja isän ja lasten lämpöisistä, mutkattomista ja mahtavista väleistä jaksaa iloita niin minä, lapset kuin se isäkin.

    Oikeasti kansalaiset, isän pitämiin perhevapaisiin kannattaa panostaa! Ja bloggaajalle kiitos aiheen nostamisesta esiin vähän väliä. Ihan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis tätä minäkin ihmettelen, jos ne isän tulot on niin merkittävästi suuremmat että se on syy olla vapaita pitämättä, niin miksi siihen ei varauduta säästämällä etukäteen?

      Ja sit toisekseen, vanhempainraha jota vanhempainvapaalla (jota voi pitää kumpi vain vanhemmista) maksetaan on ANSIOsidonnaista, eli se parempipalkkainen saa suurempaa vanhempainrahaa kuin se pienempipalkkainen.

      Meillä jaettiin puoliksi: molemmat oli puoli vuotta muksun kanssa kotona, eli isä piti osan vanhempainvapaasta. Imetyskin jatkui minun töihin paluusta huolimatta. Nyt tehdään molemmat nelipäiväistä työviikkoa, muksu on hoidossa 3pv/vko. Ja on hyvä, molemmat kelpaa kaikkeen, molempia ikävöidään ihan yhtälailla. Molemmat saa valtavia haleja ja isoja märkiä pusuja <3 Isä on monta kertaa halimyrskyn pyörteissä kyyneleet silmissä pohtiunut, että tässä kai se on palkka siitä lapsen kanssa kotona vietetystä ajasta :D

      -R

      Poista
  10. Meillä tämä pohdinta on ollut ajankohtainen juuri nyt. Mies olisi mielellään jäänyt hoitovapaalle ja tehtiin tarkat laskelmat, miten se onnistuisi, mutta... Miehellä on n. puolet suurempi palkka kuin minulla. Lainaa on reilusti ja valitettavasti säästöjä ei riittävästi ole. Minun palkkani ei järkevästi asumis- ja elämiskustannuksiin riittäisi, vaikka kuinka laskettaisiin. Kyllä, kannatan perhevapaiden tasaisempaa jakamista ja tasa-arvoista vanhemmuutta, mutta joskus se realismi iskee vain suoraan päin kasvoja.

    En kuitenkaan koe olevani mikään ykkösvanhempi, vaikka kotona päivät muksun kanssa olenkin. Mies on iltaisin ja viikonloppuisin todella läsnä lapselleen ja tämän on nyt tällä hetkellä riitettävä. Uskon (ja tiedän), että heille on jo syntynyt erittäin läheinen suhde.

    Tietysti tuo vanhempainvapaa-aika, jolloin saadaan ansioon sidottua rahaa onkin sitten toinen juttu. Olen varmaan takapajuinen ihminen, kun koen, että imetys on niin tärkeä juttu, etten sitä ollut valmis uhraamaan ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana vanhemmuuden tasa-arvon alttarille. Jossakin perheessä tehdään erilaisia valintoja, meillä tehtiin tällainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta onhan se tärkeä! :D Siis se imetys. Mutta, ei sitä tarvitse uhrata jos ei halua. Kuten yllä kerroin, meillä imetys jatkui minun töihin paluusta huolimatta. Imetin aamulla toiselta puolelta, toisen pumppasin pulloon odottamaan heräävää vauvaa. Päivällä lounastauolla pumppasin taas, maidot pullossa kylmälaukkuun ja kotona jääkaappiin seuraavan päivän eväiksi muksulle. Kotiin tultua imetin toiselta puolelta ja pumppasin taas toisen seuraavan päivän eväiksi.

      Aivan rasittavaa pulloruljanssia ja maitojen mukana roudaamista (mm. firman kesäkekkerit :P), mutta minustakin se imetys oli hyvin tärkeää enkä sitä halunnut lopettaa vaikka töihin palasinkin. Maidontuontanto sopeutui nopeasti, siis niin että täydeltä alkoi tuntua vasta lounasaikaan ja kotimatkalla. Tätä jatkoin pari kk, sitten 1,5 kk kesälomaa jonka aikana opeteltiin semmonen rytmi, että (työ)päivän aikana muksu söi vain kiinteitä, maitoa sitten aamuisin ja iltaisin kun olin kotona.

      -R

      Poista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...