29.12.2017

Mitä tämän blogin kanssa pitäisi tehdä?


Pohdiskelin alkuvuodesta tämän blogin kohtaloa. Jotenkin tuntui, että vaihtoehtoja olisi vain kaksi: laittaa pillit pussiin tai ryhtyä kirjoittamaan täyspäiväisesti. Vähän sama kuin se parisuhdeproblematiikka, jossa joko erotaan tai mennään naimisiin.

Olen kirjoittanut blogia kymmenen vuotta, viimeiset viisi enemmän tai vähemmän rahallisesti kompensoidusti. Olen tässä ajassa kehittynyt kirjoittajana, oppinut viestimään selkeämmin ja ajattelemaan asioita monipuolisemmin. Olen saanut blogin kautta myös uramuutoksen, serveerannut yhden kauden kuntapolitiikassa, saanut uusia ystäviä, kirjoittanut Satun kanssa kaksi kirjaa ja myötävaikuttanut vanhemmuudesta puhumisen moniäänistymiseen. Tämä harrastus on ehdottomasti antanut minulle enemmän kuin mikään lenkkeily.

Minulta kysytään usein, että enkö koe kirjoittamista raskaaksi kommenttiboksin älämölön takia. Mutta kun kommenttiboksini sisältö koostuu suurimmaksi osaksi fiksuista ja punnituista kommenteista ihmisiltä, jotka ovat jopa lukeneet tekstin. Edes anonyymit eivät koe tarpeelliseksi ihmetellä ulkonäköäni (toisaalta en juuri koskaan esiinny kuvissa), valitella kuvajournalismini laatua tai arvostella aihevalintojani. Tahallista väärinymmärtämistä tapahtuu aniharvoin. Kukaan ei jaksa valittaa edes typoista, joita korjaan vähintään kahteen kertaan jälkikäteen.

Joskus saan sähköpostiini (tai kadulla) aivan ihania kiitoksia siitä, kuinka olen saanut jonkun piristymään silloin kun perhearki on ollut erityisen raskasta. Tämä on mielestäni tärkeämpää kuin mikään.

Minun näkökulmastani bloggaamisen hankaluus onkin harrastuksen ja ammatin välisessä rajanvedossa. Eli aika.



Jos haluaa elämäänsä säännölliset tulot, unta, muitakin harrastuksia ja perhettä, kirjoittamiseen pitää järjestää aikaa valveillaolotunneista. Siihen taas täytyy olla joko varaa nipistää päivätöistä ja/tai kirjoittamisesta saada palkkaa. Tällä hetkellä teen 80% työviikkoa ja käytän yhden päivän kirjoitushommiin. Sanomattakin selvää, että saisin paremman palkan päivätöissä konsulttina, mutta olen kiintynyt tähän kirjoitusperjantaihin niin, että pidän siitä kynsin ja hampain kiinni eläkeikään asti.

Bloggaamisen palkka tulee sivulatausten perusteella display-mainonnasta (joita ovat sivulla näkyvät mainokset) ja sisältöyhteistöistä. Jälkimmäisestä saa paremman korvauksen, mutta olen nirso hippi, jonka pirtaan osuvat vain harvat mainostajat. Ammatikseen bloggaavan olisi kirjoitettava mielellään joka päivä ja kiinnostavista aiheista, jotta jengi ramppaisi täällä ahkerasti. En pysty kumpaankaan.

Jos siis haluaa saada kirjoittamisesta palkkaa, pitäisi olla valtavasti sivulatauksia mutta jos miettii sivulatauksia, joutuu sisällön kanssa umpikujaan. Haluan välillä kirjoittaa juttuja, jotka kiinnostavat vain minua ja kahta muuta tyyppiä, politiikasta, kirjoista ja työelämästä. Haluan myös kirjoittaa kirjoja ja aikuisten arkisatuja novelliblogiin. Haluan pitää lomaa. Blogi ei päivity hetkeen, jos lähiomainen kuolee. Ja joskus on pakko keskittyä olemaan puhki tai sairas. Puristamalla en saa mitään aikaiseksi.



Lopettamisen vaihtoehto olisi siirtyä joukkorahoitteiseksi, vaikka Rapportin malliin. Jos sata tyyppiä rahoittaisi blogia vitosella kuussa, voisin jatkaa. Jos tuhat, voisin irtisanoutua päivätöistäni. Tämä taas on iso muutos nykyisestä ja kannattaisi todennäköisesti vain jos olisin jonkun aihepiirin ekspertti tai kirjoittaisin englanniksi

Joukkorahoitus onkin tällä hetkellä sitä, että kävijä antaa mainosten latautua ja jakaa blogin juttuja somessa.

Se lopputulema? En yllättäen päässyt pähkäilyssäni puusta pitkään. Koska itseään on hirveän hankala neuvoa, ajattelin, että asiat ratkeavat kyllä vuoden mittaan tavalla tai toisella. Aika pitkään jouduin merkkiä taivaalta odottamaan, mutta tulihan se, vähän ennen joulua.

Siitä lisää ensi viikolla. (Tiedän: vihaan itsekin cliffhangereita mutta mulla on barteri! Anteeksi.)

40 kommenttia:

  1. Kaikki paitsi lopettaminen, pliis! Ymmärrän problematiikan mutta oot mun paras vertaistuki tässä ruuhkavuosihässäkässä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tämä ruuhkavuosihässäkkä tosiaan vähän pistää puntaroimaan ajankäyttöään, mutta katsotaan mitä keksittän! ;)

      Poista
    2. Samaa tulin sanomaan. Tämä on ensimmäinen esikoisen vauva-aikana kuusi vuotta sitten löytämäni blogi ja edelleen yksi niistä harvoista, joita seuraan säännöllisesti. Paras vertaistukeni Sadun blogin kanssa. Ethän lopeta <3.

      Johanna

      Poista
    3. Samaa sanon minäkin. Esikoinen on nyt eskarissa ja edelleen ramppaan täällä lukemassa näitä juttuja. :)

      Poista
  2. Tämä lienee se hetki, kun lausun valtavan kiitoksen. Tämä blogi kirjaimellisesti kannatteli minut vauvavuoden yli ja usein sen jälkeenkin. Kuinka lukemattomia kertoja ajattelin: "Katjakin selvisi ja sillä on nykyään ihan kiva elämä. Kyllä tämä tästä." Olit ainoa äitibloggaaja (Satun lisäksi) kenen juttuihin pystyin samaistumaan. Ennen kaikkea vakuutit, että vauvavuodesta selviää ja se oma elämä tulee vielä takaisin (Ei samanlaisena, mutta tunnistettavana. Miten hienosti kiteytetty!)

    Oma solujakauma on nyt jo 5v ja elämä huomattavasti leppoisampaa, mutta kyllä sun kuvaukset uhmaikäisen kuolevasta joutsenesta lohduttaa tässäkin vaiheessa.

    Joten kiitos! <3

    Ja älä lopeta. Voi kirjoittaa harvakseeltaankin, kun laatu on timanttia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Komppaan tätä! Kaksoset 5 v ��
      Mervi

      Poista
    2. Kiitos itsellenne! Ja huippua että teilläkin on elämä hiljalleen helpottanut, vaikka kuoleva joutsen välillä visiteeraa! Kyllä se todellakin siitä. <3

      Poista
    3. Paremmin en osaisi tätä itse ilmaista, joten tyydyn komppaamaan. Esikoinen 6v ja kuopus 1v eli "kyllä se siitä joskus taas" -vaiheessa jälleen.

      Johanna

      Poista
  3. Tätä samaa kuukausimaksumallia pohti (ehkä leikillään, ehkä tosissaan) myös toinen lempparini (ex-)kauneusbloggaaja Saara Sarvas ja olen jäänyt hauduttelemaan ajatusta. Problematiikkahan piilee siinä, että blogisisällön on totuttu olevan ilmaista, joten viisi euroa kuussa voi tuntua kovalta. Mutta mitä jos kuukausimaksu olisikin kaksi euroa kuussa? Kuvittelisin, että 3000 lukijaa olisi vielä sun kokoluokassa melko helppo sitouttaa tällä rahalla. Mutta musta tossa cliffhangerissa oli sellainen rauha, että uskon tämän asian jotenkin järjestyvän niin, että kirjoittaminen jatkuu. Tähän mutuun nojaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just viime viikolla edellisiä postauksia lukiessa kävin pohtimaan tuota joukkorahoitusta. Voisin todellakin maksaa Katjalle 2-5€ kuussa tästä timantista!

      Enkä vaatisi edes tiheämpää postaustahtia, ei tässä pikkulapsi-uranousu-ruuhkavuosi-ainiinseavioliittokin -sumassa ehdi useammin lukeakaan ;)

      Poista
    2. Mua kiinnostaa nää suorat joukkorahoitusmallit: kenelle ne sopivat ja mitä suhteelta on lupa odottaa. Rapportissa summa on ratkaistu niin että viidellä eurolla rahoittaa viittä toimittajaa kuussa (tosin kirjoittavat vain yhden jutun). Samalla tavalla summa pitäisi jakaa useammalle bloggaajalle tai tosiaan sitten tuolla parilla eurolla.

      Mutta tuo Lauran huomio on aivan todellinen: saan tiheästä postaustahdista aina palautetta, että ei ehdi seurata. O_o Tässä kohderyhmässä on ajankäytöllisiä haasteita siellä lukijapäädyssäkin.

      Poista
  4. Voi, älä pliis lopeta! Tämä blogi on ollut ihan ehdoton lempparini jo monta vuotta ��❤ Kirjoitat tosi hyvin aiheesta kuin aiheesta, ja blogisi on tarjonnut ihan parasta vertaistukea tässä lapsiperhearjessa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ❤ ❤ ❤ Mulla on niin ihania uskollisia lukijoita että jos ja kun joskus lopetan joudun varmaan pitämään jotkut kalaasit!

      Poista
  5. Toivottavasti jatkat. Olen saanut tästä paljon iloa vuosien varrella, ja blogisi on nykyisin ainoa, jota seuraan. Eikä minulla ole edes lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Mahtavaa että olet mukana ja ihan parasta että lukijoissa on niin monipuolista jengiä!

      Poista
  6. Tää on se paikka, josta tuun lukemaan, miten ne asiat nyt oikeasti meni, kun on somehässäkkää tai muuta. Toivotaan siis, että jatkoa seuraa! Nauraa täällä saa myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuuskomissioblogini kiittää. ;) Mutta somehässäköihin olen hieman kyllästynyt kun samat helvatan aiheet on vuodesta toiseen ihmettelyn kohteina, grr.

      Poista
  7. Tämä blogi on yksi niitä harvoja joita seuraan. Kirjoitat kiinnostavasti eri aiheista huumoriakaan unohtamatta. Oma tunnuslauseeni on pöllitty blogisi vinjetistä "Se mikä ei tapa, vituttaa". En edes pidä lapsista eikä niitä minulla ole, mutta silti olen saanut parhaat naurut tästä äitiblogista. Olisi tosi kiva, jos jaksaisit jatkaa. Eikä sekään haittaisi, jos välillä on pidempi tauko, kunhan tietäisin ettei tämä lopu kokonaan. Terveisin kiitollinen blogisi lukija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista! Aihepiiriä voisi vielä laajentaakin kun vain ehtisi! Ja slogan on ihan vapaasti kaikkien samanmielisten käytettävissä. :)

      Poista
  8. Nimimerkki Kaisa kiteytti omatkin ajatukset täydellisesti! Älä pliis lopeta :)
    -Pie

    VastaaPoista
  9. Komppaan ylläolevia, mutta sillä erotuksella, että jos jatkat, älä pliis ala mainostaa kaikkea ihan p***aa. Sadunkin blogin jätin, kun sinne alkoi ilmestyä jatkuvasti kaupallisen yhteistyön siivellä aivan typeriä mainosjuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän kukaan noin tee. :) Yhteistyöt on ihan makuasioita, ja musta Satu on tehnyt hyvää työtä kaikkien tahojen kanssa, omalle tyylilleen uskollisena. Olen siitä onnekas että aika moni sponssaaja on aidosti tuntenut blogini ja tapani kirjoittaa.

      Poista
  10. Suora vastaus kysymykseesi Katja: tätä blogia pitäisi tietysti jatkaa. Näin vannoutuneena lukijanasi en näe muita vaihtoehtoja. Tunnen kuulostavani ihan ruinaavalta teiniltä, mutta älä lopeta, pliis. Mitä me
    naiset sitten luetaan? Sano se. :-) Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruinaava teini! :D Ihanaa kyllä että on vannoutuneita lukijoita ja lupaan laatia lukulistan kun lopetan.

      Poista
  11. Olen odottanut tätä postausta, sillä alkuvuoden lupaus/uhkaus "viimeisestä vuodesta" jäi mieleen. Minustakin tuntuisi pahalta, jos lopettaisit, mutta toisaalta se olisi myös ymmärrettävää: aikansa kutakin. Lapsetkin kasvavat, teemat heidän mukanaan. Myös hyvällä bloggarilla pitää olla oikeus jättää vanha ja tehdä jotain muuta, jos kerta tietää, mitä se on. Vaikka me lukijat jäisimme sitten vaille mahtavaa vanhemmuusblogia. Kiitos joka tapauksessa kaikesta. Ihan kaikesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lukemisesta ja ymmärtämisestä! ❤ Kymmenessä vuodessa ehtii tosiaan muuttua moni asia ja ihmiset kasvavat, aikuisetkin.

      Poista
  12. Oon lukenut sun blogiasi vuosia, ja pystyn täysin samaistumaan juttuihisi ekohenkisenä perheenäitinä. Tää on ainoa blogi mitä oon seurannut. Toivon kovasti et löydät hyvän ratkaisun tähän dilemmaasi, maksullinen blogi on hyvä vaihtoehto tai kirjoitat harvemmin. Kunhan et lopeta. Tekstisi on huumorilla ja maalaisjärjellä höystettyä hunajaa meikäläisille, jolla elämä ei mene niin kuin strömsössä, kuten ei siis kenelläkään (vaikka muuta yritetään usein uskotella muille). Kiitos vielä rehellisistä ja kantaaottavista ajatuksistasi, joita olet jakanut kanssamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! Mä muistan joskus selvitelleeni että teissä on aika paljon niitä, jotka ei seuraa mitään muita blogeja. Ekohenkisyydestä pitäisi kirjoittaa enemmänkin.

      Poista
  13. Ehdin jo miettiä, mihin päädyt blogisi suhteen, kun nostit jo alkuvuodesta asian esille. Vannoutuneena lukijanasi toivon tietenkin, ettet lopeta. Kirjoitat terävästi ja minua kiinnostavista teemoista yhteiskunnallisista aiheista ruuhkavuosista selviämiseen. Perhearjesta lukeminen on ollut loistavaa vertaistukea yksinhuoltajalle, jolla on välillä meinannut olla neuvot vähissä lapsen eri kehitysvaiheissa. Olet osannut käsitellä vaikeitakin asioita sopivasti huumorilla höystettynä. Ymmärrän, että töiden ja perhearjen sekä muiden tavoitteiden keskellä voi olla vaikea jakaa aikaa kaikelle, mutta toivon todella että jatkat jossain muodossa. Minusta ei ehkä opiskelijana tulisi joukkorahoitetun blogin lukijaa, vaikka ymmärrän hyvin, että myös bloginpitäjän pitää elää jollain. Jos oma tilanne olisi toinen, niin todennäköisesti juuri sinun teksteistäsi olisin valmis myös maksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhteiskunnalliset aiheet on valitettavasti niitä, joita ei ihan kaikki jaksa lukea, mutta mahtavaa että sä tykkäät! Ymmärrän hyvin että tuo joukkorahoitus on mahdoton ajatus pienillä tuloilla toimeentuleville ja se onkin yksi painava syy miksi en mitään maksumuureja haluaisi pystyttää vaan vapaaehtoispohjalta mallin täytyisi toimia.

      Poista
  14. Toivon hartaasti ettet lopeta. Olet todella taitava kirjoittaja ja otat esiin tärkeitä, pintaa syvemmälle meneviä asioita. Kielesi on hykerryttävää. Sanot fiksusti ja aidosti sen mitä ajattelet. Et jeesustele etkä hyssyttele. Olet juuri sitä, mitä olen omaan elämääni tarvinnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei varmaan voi kirjoittajan parempaa palautetta saada, kiitos! Mutta rehellisyyden nimissä: kyllä mä välillä jeesustelen. ;)

      Poista
  15. Kyllähän tämän blogin täytyis jatkua, mutta rehellisesti sanon, että itse en kyllä olisi valmis maksamaan mitään yhdestäkään blogista. Se, että joku blogi loppuu harmittaa tasan sen hetken ja sitten se unohtuu ja tulee jotain muuta. Vähän niin kuin Truman Shown loppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se menisi, jotkut lukijat tippuisivat sillä mallilla pois.

      Poista
  16. Joukkorahoittaisin. Vaikken yhtään tajua noita sun ulkonäkökommentteja, koska näyttäisin mielelläni yhtä mielettömän hyvältä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O_o No mutta kiitos! Tarkoitin etten saa mitään ulkonäköön kohdistuvia loukkauksia, joita muille perushyvännäköisillekin kollegoille aina säännöllisesti tippuu. Edelliset haukut vauvapalstallakin ovat jostain kolmen vuoden takaa. Pitäisi skarpata. ;)

      Poista
  17. Älä vaan lopeta. Itse tutustuin aikanaan blogiisi kun mieheni oli vanhempain vapaalla ja alkoi lukea vuoden mutsi blogia. Hän kehui aina juttuja ja aloin itsekin seuraamaan sitä, Satua ja tätä blogia. :) nyt lapsi jo seitsemän ja mukana ollaan edelleen. Kommentoida en ikinä "ehdi". :D kiitos näistä jutuista!

    VastaaPoista
  18. Taidan olla outolintu lukijakunnassasi, jo isoäiti.

    Mielenkiinnolla lukenut siitä, miten maailma on vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut. Villakoiran ydin on sama, mutta teknologia kaikessa hyvässä ja pahassa ei. Äidin ja isän roolin muuttuminen. Nythän se on osa poikien arkea. Olet avannut uusia näkökulmia siihenkin. Olisin halukas jatkamaan lukemista, joskin ymmärrän dilemman.

    VastaaPoista
  19. Laita ihmeessä vaikka Patreon-linkki tänne ja katso tulisko rahaa, minullakin on sellainen olo että voisin maksaa että jatkaisit bloggaamista. :)

    VastaaPoista
  20. Täälläkin yksi lapseton pitkäaikainen blogin lukija! Ilahdun joka kerta, kun näen, että tämä blogi on päivittynyt :) Aina välillä sopivan tilaisuuden tullen linkkailen juttujasi perheellistyneille tutuillenikin.

    Olen ajatellut välillä tuota maksujuttua. Itselleni mm. blogien sisällöstä on tullut aikalailla aikakauslehtien korvaaja, joten periaatteessa tuntuu hassulta, että laadukkaan sisällön pitäisi olla ilmaista. 5 euroa kuussa yhdestä blogista on kuitenkin minusta aika paljon, koska varmasti laadukkaimmat ja eniten lukijoita keräävät blogit muuttuisivat yksi toisensa jälkeen maksullisiksi ja itse seuraan tällä hetkellä monia blogeja. Jonkinlainen könttäsumma jollain aikavälillä ja jostain määrästä blogeja voisi olla jo harkittavampi tilaus.

    VastaaPoista

Mitä itse funtsit?

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...