Tietoa mainostajalle ›

13.9.2017

Uskontoa, eeteetä vai jotain ihan muuta?



Tänään virisi kiinnostavaa ajatustenvaihtoa uskonnonopetuksesta: Uskontotieteen professori Arto Kallioniemi kritisoi Hesarissa nykymallia. Muissa Pohjoismaissa oppilaat ovat jo pitkään istuneet uskontotunnit samassa luokassa. Lisäksi monen eri uskonnon opettaminen on hemmetin kallista.

Minua on siunattu (!) erittäin keskustelevalla sosiaalisen median verkostolla, joten innostuin kirjoittamaan aiheesta pidemmin, päiväkotinäkökulmaa onkin tullut jo käsiteltyä. Tässä on nimittäin aika paljon pohtimista.

Yksi keskeinen kysymys on, pitääkö uskontoa olla peruskoulussa ollenkaan? Yleinen väite uskonnon opetuksen puolesta on, että se kuuluu yleissivistykseen: jos ei ymmärrä uskontoja, ei ymmärrä maailmaa.

Se on totta, tavallaan. Mutta. Olen itse ollut ihan tavallisilla uskonnon tunneilla 80-luvulla. Inhokkiaineeni, muistaakseni tylsää. Piirsimme vihkoon aasilla ratsastavia ukkeleita ja palmunlehviä. Jossain vaiheessa kävimme läpi muitakin uskontoja, mutta niistä ei jäänyt mieleen juuri mitään muuta kuin että taolaisuus ja sintolaisuus käsiteltiin samassa kappaleessa. Yläasteen ja lukion uskonnon opinnoista ei ole jäänyt mieleen yhtään mitään. Täyttä blankoa.

Ja kyllä, minulla tosiaan on vaikeuksia ymmärtää tätä nykymenoa, mutta en tiedä, olisiko toisenlaisesta uskonnon opetuksesta ollut apua. Uskonnoilla ei voi selittää läheskään kaikkea tapahtunutta.

Toiseksi, oma tunti pelkästään uskonnolle tuntuu myös liioittelulta näillä resursseilla. Eikö uskontoa voisi käytännössä käsitellä muiden aineiden kuten historian (ristiretket ja kirkkohistoria jne), yhteiskuntaopin (mitä eri uskonnot opettavat), ympäristön (ilmastonmuutos ja uskonsodat), ihmisen biologian (aivokemia ja taipumus uskoa yliluonnolliseen) ja psykologian (ihmisen perustarpeet sekä taipumus rationalisoida omaa ajatteluaan) kautta? Silloin uskonto olisi helpompi laittaa kontekstiin.

Ja kolmanneksi, jos kuitenkin lähdetään siitä, että uskontoon tarvitaan se oma tuntinsa, mikä on opetukselle oikea ajankohta? Jean Piaget'n mukaan lapsen abstrakti ajattelu mahdollistuu vasta 12-16 vuotiaana, joten uskontojen käsitteleminen tätä ennen on vähän vaikeaa. Riittäisikö aiheiden käsittelyyn yläaste ja lukio? 

Jos minulle jäikin uskontotunneista luu käteen niin tokihan nyt moderni katsomusopetus tarjoaa kiinnostavampia näkökulmia? No jaa, elämänkatsomustiedolle tulee ainakin Skidiltä täystyrmäys. Hänen todistuksensa mukaan kyseessä on muodoton kokonaisuus, jonka hän käyttäisi mieluummin yhtälöiden opiskelemiseen. Viime vuonna oli kuulemma ensimmäistä kertaa kivaa, kun oikeasti käsiteltiin eri uskontoja, tänä vuonna taas tappotylsää, kun keskustellaan ystävyydestä.

Lopuksi tuli mieleen, onko juuri katsomusaineissa eniten opettajakohtaista sisällöllistä vaihtelua? Mistä edes näen, mitä ET-tunnilla tehdään, kun kirjaa ei ole?

Koska voin hyvin laulaa muiden mieliksi suvivirttä, mutta uskon lähinnä metsäretkiin ja kunnalliseen päivähoitoon, kuulisin mielelläni teiltä ideoita ja ajatuksia, miten uskonnon opetus olisi nykyään fiksua järjestää.


55 kommenttia:

  1. Minä olen käynyt kaikki uskontotuntini elämänkatsomuksen (eli et:n) tuntien muodossa. Menin ja kirjoitin sitä vielä ylioppilaskirjoituksissakin!

    Uskontotuntien yhdistämisestä on siis oman muistini mukaan puhuttu jo 20-vuotta. Uskonnot pitäisi tosiaankin yhdistää katsomustieteeksi, ja vasta yläasteikäiselle se oli oikeasti opettavaista. Etiikka, moraali ja muut isot kysymykset oli oikeasti mielenkiintoisia ja minun suosikkiaineeni. Uskon myös, että se toi minulle avaran maailmankatsomuksen monestakin näkökulmasta.

    Harmi, että tämä ei todellakaan mene kyllä tällä vaalikaudella läpi, ei tällä hallituksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Jos etiikka ja moraalikäsitteet painottuvat yläastelle, voisi jo alemmilla luokilla opettaa kriittistä maailmankatsomusta esim. kertomalla seuraavista:
      - kerrotaan ihmisväestöstä, jotka uskovat maapallon olevan litteä (mm. http://www.hs.fi/nyt/art-2000005312876.html) ja vastineeksi tieteellinen todistus asiasta
      - miksi 13. perjantai on joidenkin mielestä epäonnen päivä
      - evoluutioteoria vr. luomisoppi

      Poista
    2. Olisihan tuolla teemoja käsiteltäväksi! Mä itse toivoin että et olisi ollut Skidin mielestä kiinnostavaa, mutta voihan se olla opettajastakin kiinni. Noita uskomuksia (horoskooppeja yms) ne ovat ainakin käsitelleet

      Mulla on NYT sellainen fiilis, että voisin keskustella uskonnoista ja olisi kiva tietää niistä lisää.

      Poista
  2. Pohdiskelen toistuvasti tätä aihetta: onko katsomusaine (uskonto /et) tarpeellista, välttämätöntä ja millaista sen pitäisi olla.

    Oman nuoreni koulussa seiskaluokalla on kokeiluversiona kaikille yhteinen katsomusaine (teinin mielestä ihan tyhmää, mutta veikkaan että se johtuu enemmän opettajasta kuin oppiaineesta). Henk.koht. nykäisin tässä kohden periaatebermudat jalkaani, ja olen sitä mieltä, että kun lakiin on kirjattu oikeus oman uskonnon opetukseen, sitä myös pitäisi saada. Mutta olkoon nyt näin, oppisisällöt ovat seiskalla kaikille samat.

    Sellainen mielikuva eri keskusteluja seuratessa on kuitenkin tullut - kuten tuolla kirjoititkin - että alueelliset erot erityisesti uskonnonopetuksessa, mutta ilmeisesti myös et:ssä ovat aivan valtavia ja ilmeisesti äärimmäisen opettajakohtaisia.
    Edes oman uskonnon opetus ei saisi olla tunnustuksellista, mutta epäilen vahvasti muuta.

    Kun seuraa tämän päivän tapahtumia ja niistä versoilevia keskusteluja, herää kyllä kaipuu monenmoiseen ja laajamittaiseen yleissivistykseen toisista kulttuureista, uskonnoista ja ihmisyydestä ylipäätään.
    Onko niiden opettamisen paikka uskonnontunti tai katsomusaine? En tiedä. Mikä se sitten voisi olla?
    Mitä tapahtuu jos uskonnonopetus jätetään kokonaan pois kotien ja erilaisten rytmiryhmien vastuulle - onko kuitenkin todennäköisempää että jonkinmoinen valanvannonut opetushenkilö, joka joutuu noudattamaan opetussuunnitelmaa, olisi kuitenkin neutraalimpi opettaja kuin jonkin tiiviin lahkon saarnahenkilö?
    Riittäisikö yhteinen katsomusaine kaikille kompensoimaan kotien ja uskonnollisten yhteisöjen seinien sisällä mahdollisesti tapahtuvat ylilyönnit?

    Mitä taas tulee uskontokasvatukseen ylipäätään, on mielestäni tärkeää tarjota lapselle jokin katsomuksellinen pohja, jonka varaan rakentaa ja/tai jota vastaan taistella, olkoon sitten vaikka spaghettihirviö, jos se omaan pirtaan sopii - kunhan on jonkinmoinen maailmanselitys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jäin itse tässä miettimään mitä tekisin jos saisin tietää että esim biologian opettajan on Huhtasaaren kaltainen tiedevastainen hihhuli. Voisinko luottaa uskonnon opettajan neutraaliuteen - onko se mahdollista? Uskonnottoman näkökulmasta tuo oikeus oman uskonnon opetukseen on erityisen outo konsepti. Ei meillä kotona opeteta mitään uskontoa mitenkään muuten kuin humanismin kautta.

      Ja kyllä, olen ihan samaa mieltä tuosta yleissivistyksestä ja erilaisuuden ymmärtämisestä ja hyväksymisestä, että jotenkin sitä pitäisi käsitellä ja varmasti useammassa eri aineessa.

      Poista
  3. Peruskoulun pitäisi mielestäni kertoa (muiden teoreettisempien) aineiden ohella, "mitä ihmiset tekevät". Pikkukoululaisille tämä voisi olla hyvinkin käytännönläheistä (Richard scaryn kirjan tyyliin :) )

    Yksi aspekti tässä ovat uskonnot. Jotkut harjoittaa tämmöstä toiset tollasta. Voihan sitä vähän koittaa pohdiskella miksi, mutta olennaisempaa ois vaan että näitä käydään koulussa läpi. Mielestäni tämä on olennaista rakentaa mahd. neutraalisti maailmankuvaa läpi koko lapsuuden.

    Samaan tyyliin pitäisi mielestäni käsitellä myös montaa muuta asiaa: tiedettä, taidetta,...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä uskontojen ymmärtämistä siellä et:ssä kuulemma oli viime vuonna, mutta oletan että ei joka vuosi käydä läpi samaa settiä. Tuota tieteen perusajatuksen selittämistä kyllä kaipaisin lisää!

      Poista
  4. Kyselit, mistä tietäisi, mitä et-tunneilla tehdään. Vastaus löytyy kunnan opsista. Esim. tässä on Espoon 1-2 luokkien et-tuntien sisältö teematasolla: https://webfronter.com/espoo/perusopetuksen_ops_2016/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä linkistä! Mitenköhän tuota pitäisi tulkita kun luokat 3-5 on samassa ryhmässä?

      Poista
    2. Olen itse et:n ope. Teemat vaihtuvat järjestyksessä vuosittain yhdistelmäryhmissä. Tällöin kaikki ikätasot saavat samat ops:n sisällöt. Ja tottakai pidän aineitani (ue ja et) tärkeinä maailman ymmärtämisen kannalta. Esim. Hi-opeilla ei ole välttämättä samanlaista aineenhallintaa kulttuurien, uskontojen ja politiikan yhdistämisestä kuin katsomusopeilla. Kannatan itse yhteistä uskontotietoa kaikille!

      Poista
  5. Uskonnonopetukseen liittyy eräs epäkohta, jota harvoin nostetaan esiin. Jos kuuluu johonkin uskontokuntaan, on pakko osallistua oman uskonnon uskonnonopetukseen. JOs ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, voi osallistua joku et-opetukseen tai uskonnonopetukseen (esim. ev.lut) oman valintasi mukaan. Näin ollen uskontokuntiin kuuluvilla on kapeampi valinnanvapaus kuin uskontokuntiin kuulumattomilla. Tai oikeammin sanottuna uskontokuntaan kuuluvilla ei ole valinnanvapautta lainkaan tässä asiassa. Tilanne on epäreilu ja epätasa-arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyinen uskonnonopetushan on tunnustuksellista, joten sen vuoksi täytyy osallistua siihen mihin kuuluu. Uskovaisethan perinteisesti eivät salli muita uskontoja ja ovat tuomitsevia muita uskonlahkoja kohtaan. :-)

      Poista
    2. Tämä epäkohta on ihan totta. Ehdottomasti pitäisi olla niin että kirkkoon kuuluva saa valita et:n. Eri asia on sitten että haluaisiko joku tehdä näin.

      Poista
    3. Kyllä olisi halunnut! Päädyimme eroamaan kirkosta koko perheen voimalla, koska emme halunneet että eka luokkalainen aloittaa uskonnon tunnilla. Oltiin siis ns tapakristittyjä, ja käytiin kirkossa lähinnä kauneimmissa joululauluissa noin joka viides vuosi. Oli siis jo ehkä aikakin erota. Uskonnon opetus koulussa on täysin absurdia.

      Poista
    4. Uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista. Se on oman uskonnon opettamista ja siihen ei pitäisi sisältyä uskonnon harjoittamista. Näin siis opetussuunnitelman tasolla.

      Aiemmassa opetussuunnitelmassa oli yli kymmenelle uskonnolle opetussuunnitelma. Näistä evluton lisäksi kolmeen on edes jonkinlainen koulutus. Se tarkoittaa, että etenkin vähemmistöuskontojen opetus voi olla aika epäpätevää. https://www.google.fi/url?sa=t&source=web&rct=j&url=http://www.oph.fi/ops/perusopetus/netpkuskontojenopsit06.pdf&ved=0ahUKEwj8k_qi16vWAhUnJJoKHbpoAucQFggaMAA&usg=AFQjCNE8TvifRxtWzMn4CAmD2OSc6LRRfA

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Uskontoa erillisenä aineena ei tarvitsisi lainkaan. ET:n opetuksesta ei ole mitään yhtenäistä linjausta, joten riippuu täysin opettajasta ja koulusta mitä se pitää sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla näin. Vanhempien kanssa voisi ehkä enemmän käyvä läpi mitä lukuvuonna on tavoitteena käydä läpi. Voisi sitten ktoonakin keskustella niistä asioista.

      Poista
    2. Tottakai löytyy ops myös et:stä �� Minä (ja varmasti moni muukin opettaja)lähetän alakoululaisten oppilaiden koteihin wilmaviestin syksyn alussa, jossa kerron vuoden aiheista, opiskelumenetelmistä sekä arvioinnista. Usein nykyään myös alakoululaisilla on pätevä et:n aineenopettaja.

      Itseäni häiritsee todella paljon se, että moni aikuinen puhuu nykyisestä ue/et opetuksesta omien muinaisten kokemuksiensa pohjalta. Opsikin on muuttunut jo monta kertaa esim. omien kouluvuosieni jälkeen. Pätevät opettajat opettavat lukiotasoista ussaa ja et:tä vähintään yläkouluista saakka. Monella on hyvää ja neutraalia opetusta jo alakoulussa. Ainakin pääkaupunkiseudulla.

      Poista
  8. Et:n opetus on käsittääkseni vielä vähän "lapsen kengissä", sillä sitä ei ole opetettu tässä määrin vielä kovin kauaa. Haasteita sen opettamiseen tekee myös yhdysluokat: joissain kouluissa samalla tunnilla istuu oppilaat ykkösestä kuutoseen, joten opetuksen tulisi sopia aika eri kehityksen vaiheessa oleville.

    Mielestäni opettajat tarvitsisivat enemmän tukea sen opettamiseen, sillä aihe on haastava. Samalla näkisin et:n kaikille tärkeänä oppisisältönä, sillä missä voisi antaa paremmin aikaa moraalikasvatukselle ja itsetuntemuksen lisääntymiselle. :)

    Ja sitten vielä: kirjattomuus ei vaikuta mitenkään hyvään opetukseen, se voi jopa parantaa sitä. Kirjat voivat jäykistää ja hävittää ajankohtaiset sisällöt ja opetussuunnitelman pitäisi riittää ohjenuoraksi! :)

    T. Valmistuva luokanope

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sama ongelma on myös Skidin koulussa: ryhmässä on luokat 3-5. Kaipa siinä on myös vähän ongelmana ryhmäytyminen, näin vähän luin rivien välistä kun palautetta kuuntelin. Kirjattomuus voi toki olla hyvästäkin, mutta vanhemman näkökulmasta jää välittymättä se, mitä tässä aineessa yritetään saavuttaa.

      Poista
  9. Musta tuntuisi hurjalta ajatus ettei uskontoa tai jonkunlaista katsomusainetta opetettaisi alakoulussa. Ei kaikkien kotona opeteta mikä on oikein ja väärin tai käsitellä moraalia ja eettisiä kysymyksiä ja jos näitä aletaan vasta teini-ikäisten kanssa pohtia koulussa, ollaan todella syvällä. Siis ihan siitä riippumatta mikä on oma vakaumus.
    Toisaalta, länsimainen kultturi pohjautuu kristillisiin arvoihin, tykkäsipä siitä tai ei ja siksikin en ymmärrä miten uskonnon opetus on joillekin niin punainen vaate, ei se nyky uskonnonopetus mun kokemuksen mukaan kovin syvästi tunnustuksellista edes ole, vaan antaa aika paljon väljää ajatteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opetettiinko uskonnossa oikeaa ja väärää? Musta me tankattiin lähinnä Raamatun satuja. Oikeaa ja väärää opitaan koko ajan monella tavalla, ja varmasti oppiminen jatkuu ihan aikuisenakin. Musta ongelma on se, että jos alakoululapsilla ei ole abstraktiin ajatteluun mahdollisuuksia ennen teini-ikää niin eikö alakoululaiselle jää sisältö vähän hahmottomaksi? Silloin etiikan soveltaminen jää tyhjän päälle.

      Poista
  10. Uskonto, ei edes kristillinen uskonto, ole keksinyt, eikä omista moraalia tahi etiikkaa. Tämä on juuri se näkemys mistä tulisi päästä eroon - uskonnon asemasta jalustalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä täysin samaa mieltä, eläimilläkin on oikeustajua.

      Poista
  11. Koulujen uskonnonopetus on tunnustuksetonta, mutta tunnustuskunnan mukaista. Tämä tarkoittaa sitä, että kouluopetus ei ole uskonnonharjoittamista, vaikka se oman tunnustuskunnan mukaista onkin.

    Meitä opettajia vain on moneksi, sekä onneksi että valitettavasti. Meillä on pedagoginen vapaus toteuttaa opetussuunnitelmaa haluamallamme tavalla. Voimme käyttää oppikirjoja tai olla käyttämättä (myös et:hen on olemassa kirjoja), voimme vaikka seistä kaikki tunnit päällämme, jos noudatamme samalla opetussuunnitelmaa. Toki kaikki opettajat eivät ole yhtä hyviä kuin toiset. Mutta sama koskee kaikkia muitakin ammatteja.

    Elämänkatsomustiedon asema on kouluissa valitettavan heikko. Päteviä opettajia on hyvin vähän saatavilla, eivätkä kunnat välttämättä mielellään opetusta järjestäisi, koska se maksaa. Tunnit ovat usein lukujärjestyksen ulkopuolella, opettajaksi valikoituu se, jolta puuttuu juuri yksi vuosiviikkotunti opetusvelvollisuuden täyttymisestä ja ryhmässä on pahimmillaan kaikkia luokka-asteita. Ensimmäinen ja kolmas ongelma koskee myös muita kuin evankelisluterilaista uskontoa. Niiden ongelma on usein myös epäpätevä opettaja, joka on syvän vakaumuksellinen eikä täten välttämättä ymmärrä tunnustuksettomuuden vaatimusta. Esimerkiksi pätevistä islamin uskonnon opettajista on huutava pula, johon Helsingin yliopisto ei pysty vastaamaan, vaikka koulutuspaikkoja onkin lisätty.

    Puolustan kuitenkin meitä opettajia, jotka teemme parhaamme, työmme niin hyvin kuin osaamme. Puolustan myös uskonnon opetusta koulussa. Pelkkä Ruotsin mallin mukainen uskontotieto ei välttämättä anna kulttuuristamme tai oppilaan omasta kulttuurista sellaista ymmärrystä, jonka ihminen tarvitsee rakentaakseen identiteettiään.

    Terv. Ev.lut. uskonnon ope, joka on epäpätevänä opettanut myös et:tä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista! Ei ollut tarkoitus arvostella opettajia vaan lähinnä nostaa esiin se, miten muodottomana tämä opetus vanhemmalle näyttäytyy. Mun identiteettiin ei kuulu mikään uskonto, joten tavallaan en näe tuota identiteettiongelmaa kauhean hyvänä kritiikkinä Ruotsin mallia kohtaan, erityisesti kun Pohjoismaissa uskonto ei ole merkittävässä roolissa arjessa, toisin kuin muualla maailmassa. Mutta varmasti tuossa mallissa on jotain heikkouttakin, täytyypä googlailla, jos olisi jotain tutkittua tietoa tästä olemassa.

      Poista
    2. Sanoinkin, ettei uskontotieto välttämättä tarjoa sitä kaikkea, mitä uskonnonopetus tarjoaa identiteetin rakennukseen, en siis pitänyt sitä ainoana vaihtoehtona.

      Ruotsin mallia kohtaan on kyllä esitetty asiallista ja tieteellistäkin kritiikkiä. Linkkaan, jos vaan mitenkään ehdin kaivelemaan lähteitä. Ja mielelläni kyllä lukisin, jos sinäkin löydät jotain asiasta.

      Terv. Aiempi ussan ope

      Poista
  12. Hesarin jutusta jäi sellainen kuva, että suurin vastustus löytyy pienten uskontokuntien opettajilta ja tässä kohtaa kyllä pakostakin miettii, että onko näiden uskonnon opetus aidosti tunnustuksetonta.

    Oman lapsen koulu on hyvin helsinkiläistä keskiarvoa, lapsista reilut 21 prosenttia on ET:ssä ja ekaluokkalaisista saatiin oma ryhmä pystyyn. Silti vähän tässä nyt vanhempana hämmentää se, että me ei edes tiedetä kuka sitä ET:tä opettaa ja lapsesta ollaan saatu vain irti se, että häntä stressaa kun opettaja antaa niin vaikeita piirrustustehtäviä. Itse kyllä sen yhteisen katsomusaineen ottaisin koska tahansa tähän tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, sama epämääräisyyden kokemus vaivaa täälläkin!

      Poista
  13. Uskonto on ollut aikoinaan länsimaisen kulttuurin piirissä erittäin merkityksellinen voima. Oikeastaan yksinkertaistaen läntinen eurooppalainen kulttuuripiiri kehittyi antiikin Rooman raunioiden päälle roomalaiskatolisuude kautta. Katolinen kirkko, paavi ja Vatikaani olivat keskiajan EU, joka sitten hajosi reformaatioon. Tämä uskonto toi yhtenäisen kulttuuritason moninaisille mannertamme asuttaneille ryhmille. (Jotka toki jakoivat jo paljon, mutta silti.) Se loi kautta alueen levinneitä vaikutteita taiteeseen. Se antoi toi yhteisen sivistyksen kielen, latinan, myös tänne Pohjolan perukoille. Ja niin edelleen. Itäinen eurooppalainen kulttuuri taas sitten muotoutui voimakkaasti ortodoksisuuden kautta.

    Voidaan myös puhua islamilaisesta maailmasta, jossa islamin synty ja kehityshistoria on muovannut ennen toisistaan irrallisia ryhmiä osittain yhteen, ja erottanut toisia. Myös buddhalaisuuden synty hindulaisessa kulttuuripiirissä ja sen leviäminen on muokannut maailmaa aika lailla. Ja niin on ylipäätään uskonnot ja niiden muuntuminen.

    Uskonnot ovat siis myös historiaa. Ne ovat yksi oleellinen osanen selittämässä, miksi maailmasta tuli sellainen kuin siitä tuli. Uskonto on aina ollut myös politiikan pelinappula.

    Evankelis-luterilaisen uskonnon opetus keskittyy toki raamatun tarinoihin erityisesti ala-asteella. Mielestäni ne tarinat ovat kuitenkin jossain määrin oleellisia tuntea kulttuurimme ymmärtämisen vuoksi. Nämä kertomukset nimittäin heijastuvat yhä jopa nykyhetken taiteeseen ja viihteeseen ja jopa mainoksiin asti. Ne heijastuvat moraalikäsityksiimme.

    Itse en haluaisi, että elämänkatsomusaineet poistettaisiin. Sen sijaan toivoisin, että uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetusta kehitettäisiin siihen suuntaan, että kaikki koululaiset saisivat tutustua laajemmin eri uskontojen tarinoihin. Teologinen pohdiskelu, etiikka ja muu vastaava on ehkä antoisaa vasta teini-iässä. Kertomukset sen sijaan ovat jotain hyvin olennaista ihmisenä olemisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään maailmalla on jännä tilanne kun länsimaissa maallistuminen voimistuu mutta toisaalla muslimien ja katolisten määrä kasvaa, tästä varmasti seuraa yhteentörmäyksiä, jos katsomuksista vaietaan. Mutta noista tarinoista olen kyllä eri mieltä: kertomukset näyttäytyy pikkulapselle aika hämmentävinä suolapatsaineen ja heinäsirkkoineen.

      Poista
    2. Minusta kaikkien uskontojen erilaisia kertomuksia voisi kertoa nimenomaan kertomuksia ja ehkä kertoa mitä vertauskuvia niillä on jne. Lapsilla on hyvä mielikuvitus. Toki opettajalla on hyvin vahva rooli etenkin tällaisissa aineissa.

      Vaikka länsimaissa ihmiset ovat maallistuneet ihmettelen ihmisten kyvyttömyyttä havaita sitä, että ihmisessä taitaa olla sisäsyntyinen tarve uskontoon enemmän tai vähemmän. Nykyään esim. ruokavaliot, erilaiset elämäntavat ja arvopohja on maallistuneilla ihmisillä monesti noussut uskonnon asemaan ja tästä haetaan omaan elämään ohjeita miten eletään oikein, saatetaan paheksua muita jotka elävät eri tavalla ja ajattelevat eri tavalla eli väärin, varsinkin vihreässä elämäntavassa on usein synnin käsite mukana jne. Jos seuraa esim. hyvin ympäristöystävälliseen elämään pyrkiviä ja uskonnollisia ihmisiä niin huomaa mitä tarkoitan. :)

      Poista
    3. Ehkäpä. Musta sadut ovat lapsentasoisempia moraalikertomuksia kuin nämä Raamatun kauheudet. :)

      Mutta tuo sisäsyntyinen tarve ideologiaan varmasti on olemassa, kiihkeys tietysti vaihtelee yksilökohtaisesti. Yhdistän uskonnollisuuden kuitenkin hengellisyyteen, jota ei kaikissa ideologioissa ole läsnä. Tuskin se markkinatalouden nimiin vannova pörssihaikaan kokee jumalaista läsnäoloa shortatessaan Nokiaa. :D

      Poista
    4. Siis tietenkin uskonnollisuuteen liittyy hengellisyys, mutta kun sitten sivusta seuraat uskovaisten ihmisten arkea, tapoja, argumentteja eri asioihin jne niin huomaa, ettei se niin kaukana ole kun "uskontona" on joku muu kuin oikea uskonto. Moni kuitenkin kasvaa uskontoon lapsesta eikä välttämättä edes hahmota sitä, ettei omassa uskossa ole mitään hengellisyyttä mukana vaan se on vain tapa elää elämää "oikein".
      Ja tällä kommentilla en halua mitenkään rienata ketään.

      Minusta muuten monet kyllä kokevat melkein jumalaista läsnäoloa kun saavat uusimman omena- tuoteperheen jäsenen tai jonkun brändiuutuuden käteensä ja itselleen omaksi ja perustelut näiden tavaroiden hankkimisesta on usein jopa hengellisiä tai eivät ainakaan kestä mitään järjellisiä argumentteja. :D

      Poista
  14. Mietit tuolla ylempänä että haluaisiko joku kirkkoon kuuluva laittaa lapsen et-tunneille. Hep, minä haluaisin. Olen järkähtämättömästi yhteisen uskonto/et/mikä se sitten olisikin aineen kannalla ja sen puuttuessa ehdottomasti mieluummin et kuin kapeakatseinen ev. lut. tunti. Mutta se ei tosiaan ole mahdollista ja se on kyllä epistä.

    Mutta joo, en ymmärrä miksi uskonnot opetetaan erillään. Luulisi sen olevan tässä loputtomassa säästökuuribuumissa aika yksinkertainen kohde :D Kai tuohon erikseen opettamiseen nyt uppoaa aika paljon rahaa? Tietysti se yhteinen oppiaine pitäisi ensin luoda, mutta jatkossa se säästäisi oletettavasti aika paljon.

    Itse siis uskon kyllä Jumalaan ja näin päin pois, mutta olen liberaali ja kavahdan todella ajatusta vain yhden oikean uskonnon opettamisesta. Minulle ev. lut. on ainoa oikea, mutta koska kaikille se ei sitä ole, niin ei sitä voi niin esittääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, tässä keskustelussa kirkastuu uskonnon opetuksen laatukriteerit: mitä opetukselta voi ja pitää vaatia? Siihen suhtaudutaan jotenkin todella lepsusti, minä mukaanlukien. Ja jep, monen uskonnon opettaminen on kallista, ja tulee vielä kalliimmaksi kun Suomen "uskontokanta" monipuolistuu. Siksi olisi hyvä pohtia asiaa jo nyt.

      Poista
  15. Kävin peruskouluni 2000-2009 samassa yhtenäiskoulussa, ja uskonnon opetus oli erittäin... tunnustuksellista? Siis ihan puhdasta uskonnon harjoittamista. Alkuluokilla luettiin Raamatun satuja ja laulettiin virsiä, meno oli itse asiassa aika samanlaista kuin pyhäkoulussa. (Vanhempani eivät varsinaisesti usko mihinkään, mutta tykkäsin pyhäkoulusta kun siellä sai kivoja tarroja ja hyvää pullaa :D)

    Alakoulun myöhemmillä luokilla luettiin lisää Raamatun satuja ja opittiin lähinnä että muitakin uskontoja on, mutta he ovat pakanoita ja vääräuskoisia. Virsiä laulettiin myös edelleen paljon, uskonnon opettaja oli seurakunnan toiminnassa vahvasti mukana ja kirkkokuoron johtaja.

    Koska asia kuitenkin hieman häiritsi, vanhempani keskustelivat useaan otteeseen sekä rehtorin että kyseisen uskonnonopettajan kanssa. Asia ei tietenkään muuttunut mitenkään, eikä meidän koulussa ollut ketään joka ei olisi kuulunut kirkkoon niin elämänkatsomustiedosta ei tiedetty, eikä sitä pidetty vaihtoehtona. Vanhempiani ärsytti opetustapa niin paljon, että todennäköisesti olisimme eronneet kirkosta jos tuollaisesta mahdollisuudesta olisi tiedetty.

    Vielä yläasteella kun virallisesti kirkkoon kuulumattomat saivat "valita", annettiin ymmärtää että ET:tä ei ole mahdollista järjestää lukujärjestyksen puitteissa, se on kallista ja hankalaa ja taksi joutuisi viemään naapurikuntaan koulupäivän jälkeen ja kunta ostamaan palvelut ja ja ja...Kukaan niistä muutamasta kirkosta eronneesta ei sattumoisin valinnut elämänkatsomustietoa.

    Yläasteella opetus oli sentään vähemmän tunnustuksellista, ja opetus ihan hyvää. Koulun juhliin piti osallistua, mutta niissä ei tarvinnut laulaa. Ala-asteen uskonnonopettaja ei onneksi opettanut meitä enää yläasteella, mutta mitä näin ja kuulin niin alaluokilla sama virsien veisuu ja "Raamattu on ainoa oikea totuus" - saarna jatkuivat vielä ainakin vuoteen 2009.

    Lukiossa olin jo eronnut kirkosta, kuten moni muukin, mutta oikeastaan kaikki lukivat sen yhden (?) pakollisen kurssin mieluummin uskontoa kuin ET:tä. Syynä varmastikin huikea opettaja. Itse luin lukiossa kaikki uskonnon kurssit ja se oli oikeasti todella mielenkiintoista. Osalle ryhmäläisistä tieto oli vanhan kertausta, mutta omat opit ala-asteelta alkaen olivat hyvin vähäisiä. Virrenveisauksen lomassa oli aika vähän aikaa tutustua esimerkiksi uskontojen moraali- ja etiikkakäsityksiin.

    Jatkuu...

    (Ei antanut julkaista kommenttia kerralla)

    VastaaPoista
  16. Jatkuu...


    Kirjoitin uskonnosta L:n ja se oli aivan täysin lukion opettajan ansiota. Näköjään huonoille perustuksile ehti rakentaa vielä lukiossa vahvan ymmärryksen ja tietouden eri uskonnoista.

    Nykylasten kyllä toivon pääsevän vähemmällä virrenveisuulla ja oppivan oikeasti jotain jo alakoulussa. Yhteinen elämänkatsomuksellinen aine olisi paikallaan, helpottaisi järjestelyjä ja olisi ehkä nykyaikaisempaa. Kaverini opettaa koulussa, jossa jo yli puolet oppilaista ei kuulu ev.lut. kirkkoon. Ja edelleen uskontoa pidetään "ykkösvaihtoehtona", elämänkatsomustietoa järjestetään ilmeisesti jo aika hyvin, mutta muiden uskontokuntien edustajat eivät välttämättä saa mitään opetusta. (En tiedä laista ja säännöistä, mutta ainakin tässä kaverini koulussa muslimiperheiden lapset eivät saa osallistua et-tunneille,(vanhempien näkökanta) ja vielä vähemmän kristinuskon opetukseen, ja vaikka sekä opettajat että vanhemmat ovat melko varmoja että riittävä uskontokasvatus tulee kotoa, kukaan ei oikein tiedä mihin heidät pitäisi laittaa. Islamin opetusta ei ole siis pystytty järjestämään. Istuvat nyt ilmeisesti lähinnä käytävässä uskonnon ja et:n ajan.)

    Muihin aineisiin sulauttamista en pidä hyvänä vaihtoehtona. Esim. yhteiskuntaoppi alkaa niin myöhään ja sitä on muutenkin aivan liian vähän. Jos sen opetussisältöön lisättäisiin vielä uskontoakin niin tärkeämmät asiat jäisivät vähemmälle huomiolle. Omasta mielestäni toki se uskonnosta "vapautuva" tunti voitaisiin käyttää yhteiskuntaoppiin ja lisätä ehkä joitain sisältöjä uskonnonopetuksen puolelta. Kannatan kuitenkin kaikille oppilaille yhteistä elämänkatsomustieto/eri uskonnot/moraali ja etiikka - oppiainetta.

    Tulipa pitkä ja sekava viesti, mutta tässä oma näkökulmani asiaan 00-luvun koululaisen näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ja perusteellinen kommentti! :D Opetus näyttäytyy kyllä kohtuullisen sekavana, vaikka muuten ollaan tällaisessa insinöörilähtöisessä maassa. Ja tässäkin tuli taas esiin se että hyvä opettaja saa kyllä ryhmän kiinnostumaan mistä katsomuksesta tahansa.

      Poista
  17. Nykypäivän uskonnon opetus on aivan erilaista mitä
    silloin ennen vanhaan, jossa opetettiin niitä satuja. Esimerkiksi Lipas-kirjasarja käsittelee kyllä näitä
    vanhoja teemoja ja kirkkovuoden kulkua, mutta on se enemmän sellaista oman itsensä tuntemista, oppimista. Oikean ja väärän pohtimista. Hyvin paljon on tehtävissä 'miltä sinusta tuntuisi'-tyylisiä kysymyksiä. Ei niin että luettele opetuslasten nimet ja ammatiti ulkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo edellinen kommentoija ei ollut tästä samaa mieltä, mutta veikkaan että menee opettajakohtaisen vaihtelun piikkiin. Olisipa noita vanhoja koulukirjoja vielä jäljellä, olisi kiinnostavaa katsoa mitä siellä mistäkin kerrottiin!

      Poista
  18. Mä juttelin taannoin juuri lukion aloittaneen veljentytön kanssa. Hän ei kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta oli valinnut kuitenkin evlut. uskonnonkurssit lukiossa. Ei kuulemma jaksa kiinnostaa ET, tylsää ja ilmeisesti sellaista "kunhan nyt jotakin vähän sinne päin".
    No, ainakin itsellä lukiossa ne pakolliset ussan kurssit olivat kyllä enemmänkin juuri kristinuskon historiaa ja olikohan muidenkin uskontojen läpikäyntiä ja muuta sellaista ihan mielenkiintoista, ei suinkaan mitään julistusta. Toivottavasti tämä ei ole opettajakohtaista vaan yleinen linjaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään pahoin että on opettajakohtaista, mutta ainakin et-opetuksessa on selvästi parantamisen varaa muutenkin, sen johtopäätöksen tästä nyt ehkä voisi jo tehdä.

      Poista
  19. Oi mä tykkään keskustella aiheesta. Oman kouluajan 90-luvulla olin uskonnossa. Mieleen jäi tylsät tunnit ja ussan työkirjan psperi jita oli tosi hyvä värittää ja paljon kuvia kirjsssa. Yläasteella osan aikaa ope joka myös kuviksen ope ja saatiin piirtää samalla. Vasta muutamat ysin tunnit muista uskonkoista oli mielenkiintoisia kun luettiin aiheesta ja keskusteltiin pienellä.porukalla. omat lapset menee Et-opetukseen koska sittemmin erosin kirkosta. Jos ei siihen mennessä ole huomattu että se ET sopisi ihan kaikille (ja olisi heöpompaa ja kustannustehokkaampaa ja ei erottelisi lapsia) tai tajuttu että parempi olisi laittaa vaikka joku oppitunti etiikkaa ja siirtää se kirkkohistoria historian tunnille ja kulttuurit yhteiskuntaoppiin jne. Kuten ehdotitkin. Saamalla tietoa kulttuureista ja moraalista muusta kuin uskonnon näkökulmasta se myös mielestäni palvelisi erityisen uskonnollsiten perheiden lapsia siinä, että hekin ehkä voisivat katsoa oman perheen uskontoa toisesta näkökulmasta. Oppia kriittistä ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on ollut kauhean hyvä keskustelu, mulla on maailman parhaat lukijat! ^_^

      Mä en ihan vielä ole muodostanut mielipidettä mitä tälle kokonaisuudelle pitäisi tehdä, mutta joku remontti tarvitaan ennemmin tai myöhemmin. Mua kiinnostaa tämä iso otsikko: pitäisikö pikemminkin olla kulttuuritunti, jossa uskonnolliset katsomukset ja tavat olisi yksi osa?

      Poista
  20. Jonkun mielestä olen ehkä jäävi puhumaan aiheesta, koska olen itse teologi. Toisaalta olen teologi suurelta osin siksi, että minulla oli lukiossa niin innostava uskonnonopettaja. Sosiaalietiikkaa pääaineenaan opiskellut opettajani toi meille keskusteltavaksi paljon eettisiä kysymyksiä ja loi sen kokemuksen, että tämä on ihan hiton relevanttia ja tärkeää asiaa. Niistä ajoista maailma on muuttunut sen verran, että uskontojen lukutaito on yhä tärkeämpää. En missään nimessä haluaisi jättää näiden kysymysten ja sisältöjen opettamista muiden aineiden opettajille, joilla ei ole koulutusta ja tuskin myöskään kiinnostusta integroida uutta kamaa omaan aineeseensa.

    Toisaalta siinä eroan monista teologituttavistani, että kannatan yhteistä katsomustiedon oppiainetta nykyisen oman uskonnon opetuksen sijaan. Mitä järkeä on eriyttää lapset ja nuoret toisistaan? Millä varmistetaan opetuksen laatu, kun pienenpientä vähemmistöuskonnon ryhmää opettaa joku random ko. uskontokunnan piireistä nykäisty henkilö? Eikö radikalisoitumista ja ennakkoluuloja ehkäise parhaiten se, että jo pienestä pitäen opiskellaan yhdessä, miksi sinun kodissasi tehdään ja ajatellaan näin ja miksi minun kodissani näin? Nykyisessä asuinpaikassani Hampurissa näin onkin tehty, kaikki oppilaat uskontokuntaan katsomatta istuvat samalla katsomusaineen tunnilla. Opettajat käyvät perusteellisesti läpi eri uskontoja opiskellessaan aineenopettajiksi. Tämä malli on Saksassakin poikkeuksellinen, mutta tuntuu toimivan ja varmasti yleistyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai tässä aiheessa on jokainen jollain tavalla jäävi. :) Hyvä pointti tuosta uskonnonppettajan koulutuksesta: millaiset tiedot ja taidot Suomessa muiden uskontojen opettamiseen annetaan?

      Poista
  21. Minulla oli yläasteella kaksi uskonnonopettajaa, eka oli pappi, toinen vakaumukseltaan vanhoillislestadiolainen. Voin sanoa, että opetus ei ollut millään tavalla keskustelevaa :D Pappi jätti mm. muut uskonnot opettamatta, koska ne eivät kuuluneet hänen vakaumukseensa. Vanhoillislestadiolainen opetti, mitä hänen vakaumuksensa sanoo esiaviollisesta seksistä, abortista, eutanasiasta jne.Hän taisi kuitenkin opettaa vieraista uskonnoista ja niiden "epäjumalista". Jos uskontoa ylipäätänsä opettaa peruskoulussa, niin kannatan yhteistä ryhmää, eli et ja muut yhteen =) (ja valvonta mukaan peliin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valvonta olisi tarpeen. On kyllä surullista miten luokattoman huonoa uskonnon opetus voi olla. Kelaa, jos matematiikan opettaja skippaisi kokonaan murtoluvut.

      Poista
  22. Itse sanoisin, että uskonto on niin iso osa maailmaa ja koko maailman kulttuuria, olisi ihan hulluutta jättää se pois! :O

    Miten muuten ihmiset ymmärtäisivät esimerkiksi muslimeja, kun kaikki tieto perustuisi vaan iltalehtien lööppeihin? Juuri laadukas uskonnonopetus takaa sen, että Aasiaan reissaavat ihmiset ymmärtävät vaikkapa hindulaisuutta, Amerikkaan matkaavat tietävät että mormoni ei ole mitään syötävää ja yhä monikulttuurisemmassa Suomessakin on perustiedot ihmisillä eri uskonnoista!:) Uskontojen tuntemus lisää suvaitsevaisuutta ja perustiedot eri uskonnoista helpottaa kohtaamaan eri kulttuurien ihmisiä.

    Olen itse uskova kristitty, mutta vaikken olisikaan, niin kyllä ajattelisin, että perustiedot uskonnoista kuuluu yleissivistykseen sekä etenkin tuntemus oman kulttuurimme ja koko läntisen maailman valtauskonnosta, sen historiasta ja arvoista. Kristittyjä on kuitenkin Euroopassakin kymmeniä miljoonia!

    Suomessa on jotenkin vallalla ajatus, että jos ei ole uskonnollinen, niin ei tarvitse olla uskonnoista kiinnostunut tai tietää uskonnoista mitään. Pötypuhetta! Vaikka olisi ateisti, niin kyllä perustiedot tulisi kuitenkin omata, onhan kyse niin suuresta kulttuurivaikuttajasta.

    Helposti tuomitsee toisen, jos ei tiedä, mistä koko ilmiöstä on kyse. On helpompi pelätä ja tuomita, jos ei tunne asiaa kunnolla. Moni myös ei ymmärrä kristillisten armo-oppia tai pelastusoppia, vaikka ei edes tunne Raamattua: hyvä uskonnon opetus antaa näkökulmaa tähänkin. Hyvä esimerkki on eräs ateisti kaverini, joka on uskonnon opettajansa innoittamana lukenut Raamatun. Hän halusi omasta vakaumuksestaan huolimatta ymmärtää suurimman osan kristittyjen kavereidensa arvopohjaa, ja piti kokemusta kyllä erittäin hyvänä!

    Tietenkin, jos kaikki aineet laitettaisiin "vapaaehtoisiksi", itseä ei vaikkapa matematiikka kiinnostanut yhtään, niin oisin mielelläni ollut sitä opiskelematta. Sitä en ole myöskään myöhemmässä elämässä tarvinnut. Ja toki uskonnon opettajien joukossakin on "mätiä" omenia, niin kuin kaikkien aineenopettajien joukossa. Ehkä pointtina tässä on se, että uskonto on tiede ja aine muiden joukossa, ei jokin pelottava, mystinen vältettävä asia, vaikka ei olisikaan uskossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä tiedä voinko ikinä ymmärtää uskontoja, mutta hyväksyä toki voin. En ole vakuuttunut vähentyykö uskontojen tuomitseminen tiedon kautta vai onko sekin vain tapa rakentaa omaa identiteettiä. Ja tarvitaanko noihin perustietoihin niin koko peruskoulun kattava satsaus? Eikö sen tarvittavan tiedon saisi juuri vähän laajemmin ja konteksien kautta kun puhuttaisiin uskonnoista osana ihmiskuntaa, eri oppiaineiden kautta?

      Poista
  23. Kyllä uskontoja voi ymmärtää ja opiskella, vaikkei olisi uskossa! :) Uskonto ei ole kuin yksi oppiaine muiden joukossa. Jollakulla on ihan karsea äikän ope, joka käskee lukemaan vain omia lempparikirjoja, toisella matikan ope skippaa aihelueita, osalla uskonnonope keskittyy vääriin asioihin. Itsellä on huonoja kokemuksia varmaan puolista aineista, todella huonoa ja epäinnostavaa opetusta. Valvontaa pitäisi kaikissa aineissa lisätä!!

    Mielestäni uskonto kyllä ansaitsee paikkansa opetuksessa, sillä uskonnottomia on niiiiin minimaalinen osa maailman mittakaavassa. Toki ehkä oppiaine voisi olla jokin fuusio uskonnot-filosofiat hässäkkä!

    Pakkoruotsi ja uskonto varmasti jatkavat kamppailuaan opetussuunnitelmassa vielä kauan. Itse lähinnä kyseenalaistaisin valtavan matemaattisen painotuksen yläkoulussa, matematiikka, fysiikka, kemia taitavat napata yli 5h/viikko? Eikä näillä tavallaan ole mitään tekemistä arkielämän kanssa (ehkä fysiikalla osittain) :) Toki niitä tarvitsevatne, jotka hakeutuvat alalle, jolla niitä tarvitaan.

    VastaaPoista
  24. ET:n avaaminen kaikille valittavissa olevaksi voitaisiin tehdä nopeasti. Eduskunta-aloite on sivistysvaliokunnassa. Yhteys kansanedustajiin, viestiä. Asia käsittelyyn.
    Yhteinen pakkouskontotieto veisi ETn saavutukset katsomuksellisten asioiden käsittelystä muutenkin kuin uskontojen näkökulmasta. Kun jumalanpalvelusten ja aamuhartauksien ruletti pyörii kouluissa yhä, vaikka ops puhuu uskonnollista ja katsomuksellisesta sitouttamattomuudesta, uudistus jossa ainoa varma olisi ETn katoaminen, ei passaa.

    VastaaPoista
  25. Sellainen kulttuurit, uskonnot ja tavat -oppiaine olisi kyllä erittäin hyvä ja yleissivistävä

    VastaaPoista

Nyt olis sun vuoro.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...